Lue keskustelun säännöt.
Miksi te lapsianne lomilla hoitoonvievät äidit ymmärrä
20.02.2007 |
sitä, että lapsikin tarvitsee lomaa? Usein kuulee selityksiä, miten hienosti lapsi viihtyy päiväkodissa, täällä on virikkeitä ja kavereita ym.
Minäkin viihdyn työpaikassani, mutta siitä huolimatta tarvitsen lomapäiviä.
Sitä paitsi useimilla aikuisilla työpäivän pituus on n 8 tuntia, lapset usein taas päiväkodissa jopa 11- 12 tuntia päivässä.
Sitten pitäisi vielä lasten olla hoidossa silloinkin, kun vanhemmat lomailevat... oi aikoja oi tapoja... lto
Kommentit (70)
En ole koskaan kuullut syöpäsairaasta (tai mistään muustakaan vakavasti sairaasta), joka olisi pärjännyt kotona yksin, mutta joka ei olisi koskaan voinut pitää lapsia kotona pois hoidosta. Kärjistit luultavasti tahallasi, mutta toivon sinun kuitenkin ajattelevan asiaa rauhassa. Jos vanhempi ei pysty koskaan hoitamaan lastaan kuin tunnin - pari illasta, onko hän lapsen parasta ajatellen oikea huoltaja? Miten hän selviää, jos todellakin on niin huonossa kunnossa? Miksi terve vanhempi ei järjestä lapsille vapaapäiviä? Kauanko tilanne jatkuu? Päättyykö sairaus kuolemaan vai onko parantuminen odotettavissa? Millaisia traumoja lapsuus jättää, verrattuna esim. sijaisperheeseen muuttoa?
Miten muuten määrittelet hyvän kodin, jos lapsi viettää maksimissaankin vain pari tuntia päivästä vanhempien kanssa kotona? Ymmärrän kyllä vanhempien rakkauden lapsiin, mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että lasten parasta pitäisi ajatella enemmän. Onko mielestäsi lapsia kohtaan oikein, jos he ovat vuosia " päiväkotiloukussa" tekemässä pitkää päivää ja menevät sitten pariksi tunniksi kotiin kuolemansairaan ja väsyneen vanhemman luo? Ihan rehellisesti lapsen parasta ajatellen, onko tämä sinusta oikein?
Äläkä ymmärrä väärin, en missään nimessä vähättele sairastuneiden ihmisarvoa enkä ole huostaanottamassa kenenkään lapsia. Mietiskelin vain sitä, mikä on loppujen lopuksi lapsille parhaaksi.
Vierailija:
On siinäkin asiantuntija. Jos lapsella on hyvä koti ja rakastavat vanhemmat ja hankalaa tilannetta pystytään tukemaan päivähoidolla, mielstäsi lapsen pois antaminen on parempi ratkaisu? Vai mitä ihmeen ratkaisua tarkoitat?Arvaas vain kuinka paljon meitä perheitä on, joissa jompi kumpi vanhempi on sairastunut? Paljon. Menepä ehdottamaan vaikka kaikille syöpään sairastuneille vanhemmille, että alkakaas miettimään muita ratkaisuja jos ette voinniltanne pysty pärjäämään ilman päivähoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai otan henkilökohtaisesti kun asia minua koskettaa. Jokainen meistä ottaa mielipideaiheet henkiökohtaisesti, mitenkäs muutenkaan. Mutta ei pidä mennä siihen vipuun, että jos ei ymmärrä jotakin asiaa tai se ei ole sattunut kohdalle, tuomitsee tai vetäisee hatusta älyttömiä ratkaisuja.
Moni sairaus on välillä pahempi, välillä parempi. Olisi aika kohtuuton peruste ottaa lapsi pois siksi, että toinen vanhemmista on välillä kykenemätön hoitamaan lasta sairautensa vuoksi. Tällaisia sairauksia voisivat olla vaikka MS-tauti, syöpä, reuma....
Tai vaikka olisi pysyvästikin, entäs sitten? Kun se toinen kuitenkin jää jäljelle ja toinenkin on olemassa ja arjessa mukana. Tällä perusteella lasta ei myöskään oteta pois, mikä on minusta aivan päivänselvää ja lapsen parhaaksi.
Puhut siitä, ettei tämä koske vakavia sairauksia, miten määrittelet vakavan sairauden? Kuolemaan johtavan? Vaikeasti toimintakykyä rajoittavan? Tarkoitatko, että lapselle vanhemman mahdollinen menettäminen olisi isompi trauma kuin sijaisperheeseen joutuminen?
Kuolema on osa elämää, ei lasta sen pelossa tarvitse eikä siirretäkään ' suojaan' toiseen perheeseen:D Ajatuskin on aivan utopistinen, ihmiset taitavat olla melkoisen vieraantuneita kuolemasta nykyään. Omakin vanhempani on kuollut liian varhain eikä mikään maailmassa saisi minua vaihtamaan perhettäni johonkin toiseen vain siksi, ettei olisi tarvinnut kohdata kuolemaa.
Koko päivähoitokeskustelu on paisunut yli äyräidensä. Jotain on pielessä, jos jonkun mielestä lapsen päivähoitoon vieminen esim. tällaisessa tilanteessa on pahempi vaihtoehto kuin se, että lapsi sijoitettaisiin uuteen perheeseen.
nuo vanhempien vakavat sairaudet, syövät yms. tiedetään päiväkodissa. Yleensä ovat perheitä joissa lapsilla myös vapaata.
Ihan erilaisia ovat sitten perheet jossa äiti sirkuttaa kun Jennajannicasta on niiiin kiva tulla päiväkotiin ettei malta edes lomaa pitää. Samaan hengenvetoon äiti sanoo että pitäähän se Jennajannican hoidossa olla kun siitä kerran kuukausimaksu maksetaan. Eihän äiti muuten ehdi siivota ja käydä kampaajalla. Jennajannica on sitten pahimmassa tapauksessa aina hoidossa kun päiväkoti vain on auki. Mielellään vielä haetaan aina viimeisenä vaikka äiti pääsisi töistä jo kahdelta päivittäin. On se niiiin rankkaa.
Vanhempien vapaapäivät on helppo tunnistaa vaatetuksesta, olemuksesta, meikistä, kiireettömyydestä, puheesta yms. Toivoisi vanhempien tiedostavan että myös lapset huomaavat. Rehti peli on parasta eli jos sitten sitä omaa aikaa pidetään niin rehellisesti se sanotaan.
Ei kai kukaan siitä välitäkkään, jos lapset ovat silloin tällöin pidempiä jaksoja hoidossa. Kyse oli nyt siitä, että lapset ovat 365 päivää vuodessa hoidossa, samalla kun vanhempi/vanhemmat ovat kotona!
En ole myöskään sanonut mitään ratkaisua, vaan nimenomaan pyysin sinua miettimään esittämiäni kysymyksiä ja pohtimaan niihin vastauksia, jotka ovat nimenomaan lapsen parhaaksi.
Tosiaan, jos kerran toinen hoitaa vanhemman velvollisuutensa kunnolla tai sairastunut pystyy välillä olemaan täysipainoinen vanhempi, niin silloinhan tätä koko ongelmaa ei edes ole. Eiköhän se ole ihan itsestään selvää... Edelleen pyydän sinua lukemaan viestin kunnolla.
En ole missään nimessä myöskään ilmaissut, että lapset pitäisi viedä " turvaan" kuolevan vanhemman luota. Kysyin yksinkertaisesti sitä, että kauanko lapsen voidaan antaa venyä perheen tilanteen takia, joka lopulta johtaa kuolemaan ja ehkä koko perheen loppumiseen. Onko parempi antaa lapsen olla ensin 7 vuotta lähes pelkästään päivähoitohenkilökunnan kasvatettavana ja sitten vanhempien kuoltua järjestää sijaisperhe, vai olisiko parempi siirtää lasta pikkuhiljaa jo vanhempien eläessä toiseen perheeseen, jossa hän voi viettää normaalia elämää?
Luulen, että otat viestini henkilökohtaisena loukkauksena etkä siksi tahdo nähdä viestin tarkoitusta. Ehkä meidän pitää lopettaa keskustelu tähän, sillä missään nimessä en tahdo loukata sinua. Mikäli jaksat, olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteesi kuitenkin edellisen viestin kysymyksiin.
Joka tapauksessa,
Toivon sinulle terveyttä ja lapsillesi mahdollisuutta viettää paljon aikaa perheensä kanssa!
Vierailija:
Totta kai otan henkilökohtaisesti kun asia minua koskettaa. Jokainen meistä ottaa mielipideaiheet henkiökohtaisesti, mitenkäs muutenkaan. Mutta ei pidä mennä siihen vipuun, että jos ei ymmärrä jotakin asiaa tai se ei ole sattunut kohdalle, tuomitsee tai vetäisee hatusta älyttömiä ratkaisuja.Moni sairaus on välillä pahempi, välillä parempi. Olisi aika kohtuuton peruste ottaa lapsi pois siksi, että toinen vanhemmista on välillä kykenemätön hoitamaan lasta sairautensa vuoksi. Tällaisia sairauksia voisivat olla vaikka MS-tauti, syöpä, reuma....
Tai vaikka olisi pysyvästikin, entäs sitten? Kun se toinen kuitenkin jää jäljelle ja toinenkin on olemassa ja arjessa mukana. Tällä perusteella lasta ei myöskään oteta pois, mikä on minusta aivan päivänselvää ja lapsen parhaaksi.
Puhut siitä, ettei tämä koske vakavia sairauksia, miten määrittelet vakavan sairauden? Kuolemaan johtavan? Vaikeasti toimintakykyä rajoittavan? Tarkoitatko, että lapselle vanhemman mahdollinen menettäminen olisi isompi trauma kuin sijaisperheeseen joutuminen?
Kuolema on osa elämää, ei lasta sen pelossa tarvitse eikä siirretäkään ' suojaan' toiseen perheeseen:D Ajatuskin on aivan utopistinen, ihmiset taitavat olla melkoisen vieraantuneita kuolemasta nykyään. Omakin vanhempani on kuollut liian varhain eikä mikään maailmassa saisi minua vaihtamaan perhettäni johonkin toiseen vain siksi, ettei olisi tarvinnut kohdata kuolemaa.
Koko päivähoitokeskustelu on paisunut yli äyräidensä. Jotain on pielessä, jos jonkun mielestä lapsen päivähoitoon vieminen esim. tällaisessa tilanteessa on pahempi vaihtoehto kuin se, että lapsi sijoitettaisiin uuteen perheeseen.
jos lapseni todellakin olisi mielummin aina vaan siellä päiväkodissa niin sitten kyllä alkaisin huolestua. Sehän tarkoittaa sitä että päiväkodista on tullut se oikea koti ja kodista jotain ihan muuta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenellekään ei ole tullut mieleen, että ehkä vanhemmat oikeasti alkaa olla tosi väsyneitä, kun turvaverkkoa ei ole, eikä lastenhoitoapua ole saatavissa, koskaan. miksei tuolloin voisi suoda heille paria päivää hermolomaa, omalla lomallaan. Jaksaisivat sitten sen loppuloman olla paremmin lastensa kanssa.
meillä lapsilla on pitkät lomat päiväkodista, mutta täytyy sanoa, että joskus tuntuu siltä että lapseton loma (edes yksi päivä) olisi kyllä enemmän kuin tervetullut! Koliikit, muutot, työpaikan ja päiväkotien vaihdot alkaa oikeasti ottaa oman jaksamisen päälle. kun ei sitä lastenhoitoapua ja turvaverkkoa ole!
ei voisi muutamaa päivää joskus olla lomalla/vapaapäivällä niin että lapsi hoidossa, vaan siitä että lapsi lykätään aina hoitoon pitkiksi päiviksi eikä vapaata päiväkodista ole ikinä. Tarhapäivät ovat oikeasti todella pitkiä lapselle. En ainakaan itse jaksaisi olla töissä 10 tuntia ja ylikin siitä varsinkaan jos työkaverit kiljuisivat koko ajan korvan juuressa ja tulisivat ottamaan tavarat käsistä. Vaikka päiväkodissa nukutaankin päikkärit ja on lepohetket niin siltikin se on ympäristönä rauhaton. Totta on myös että nykyinen työelämä imee mehut ihmisestä, mutta jos laskun siitä maksavat lapset niin surullista on. Ainut asia mitä itse koen voivani tehdä on se että tietoisesti yritän olla uppoamatta työhön niin täysillä mitä ilmeisesti nykyisin kaikilta odotetaan, aina valmis ylitöihin jne... olen tehnyt itselleni selväksi mikä on minulle tärkeintä...työn imua on vaikea vastustaa koska paine on niin kova, mutta kuitenkin jokainen on viime kädessä itse vastuussa omista tekemisistään ja päätöksistään. Jos oman lapsen hoitaminen käy jatkuvasti ylitsepääsemättömän vaikeaksi (jokaisella kuuppaa kuumottaa joskus) niin jossain on vikaa, eikä sen ongelman ratkaisu kuitenkaan löydy siitä että lapset korjataan pois käsistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei alunperin ollut vakavasti sairaista ihmisistä (tälläkään kertaa), silti heidän pitää tulla tänne syyllistämään ja vetämään herneet nenään. >:( Olen pahoillani, että teillä on paha olo ja raskas kohtalo, mutta aloittaja ei puhunut teistä tai sairauksistanne verraten niitä laiskuuteen tms., joten voisitteko lopettaa?
Kyseessä olivat varmaankin hektiset " seitsemältä töihin ja kuudelta kotiin" - vanhemmat sekä ne, jotka käyttävät lastaan hoidossa ilman todellista tarvetta siihen. Ja nyt, ennenkuin suunsoitto alkaa, sanon että itse kärsin keskivaikeasta masennuksesta eli tiedän kyllä varsin hyvin, miten helvetin raskaita jotkut päivät ovat. Silti minusta kenelläkään vanhemmalla ei ole oikeutta tunkea lastaan muualle jatkuvasti, joka päivä, 365 päivänä vuodessa!!!
Tukiverkostot ovat toinen asia, jotka helposti nähdään väärin: täälläkin niitä on verrattu lastenhoitoapuun. Ei minusta tukiverkon ykköstehtävänä ole antaa lastenhoitoapua, sillä se joka lapset tekee saa myös ne itse hoitaa. Näin mustavalkoisesti näen asian. Jaksaminen on kortilla, mutta tiedättekö mitä? Kyllä se välillä saa ollakin! Ei ole tarkoitus mennä sieltä mistä aita on matalin, ihan niinkuin joku jo sen sanoi... En myöskään ymmärrä miten tukiverkko voi " jäädä" jonnekin; puhelin on keksitty, samoin netti ja junalla pääsee. Omat vanhempani sekä pari ystävääni asuvat yli 600 kilometrin päästä omasta kotikunnastani ja silti olemme tiiviisti väleissä. Kesäisin matkustelemme toistemme luo.
Meillä on hiihtoloma ja lapset ovat koko viikon kotona kanssani. Tottahan toki minullakin on koulutehtäviä tässä samalla tehtävänä, luettava tentteihin ja muuta, mutta eihän minulla muutenkaan ole tenttejä varten erityistä lomaa. Eli asiat ovat tuplasti helpompia nyt: ei ole luentoja, ei ole lasten raahaamista hoitoon.
Voimavaroja siis säästyy. Kyllä minä ainakin saan lapseni pidettyä sillä tavalla, että voin vaikka lukea pari tuntia putkeen päivittäin heidän ollessaan hereillä ja leikkimässä viereisessä huoneessa.
Minä olen ollut yh jo monta vuotta. Ei ole sellaista selvitettävää asiaa olemassakaan, jonne en pystyisi lapsiani ottamaan mukaan.
Lapset ansaitsevat loman, itsellä ei vielä olisi edes ollut tarvetta moiseen. Sitäkin suuremmalla syyllä he ovat pois hoidosta nyt, että jos saan jonkinlaisen työpaikan kesäksi, ettei sossun avuilla tarttis kesää elää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tajuttava,että joutuu tinkimään omasta ajasta vaikka väsyttäisikin! Vanhemmat hoitakoon /kasvattakoon omat lapset EI YHTEISKUNTA! 5 lasta itse hoitaneena en tajua nyky äitien LAISKUUTTA ja MUKAVUUDENHALUA! Jättäkää ne lapset tekemättä jos ETTE JAKSA!!!!
mutta minun lapseni ovat hoidossa toisinaan myös minun vapaapäivinä (lynkatkaa).
Olen siis usein kotona vaikka vien lapset hoitoon, mutta ne päivät kuluvat useimmiten tentteihin valmistautuessa tai esseitä ym. tehtäviä kirjoittaessa. Päiväkodissa saatan sanoa, että minulla on tenttiinlukupäivä ja olen kotona. Saman päivän aikana saatan kyllä myös siivota, käydä lenkillä tai asioilla, enkä näe siinä mitään pahaa. Siivoaminen ja asiointi onnistuisivat kyllä myös lasten kanssa, mutta on helpompaa noin. En sitäpaitsi näe siinä mitään järkeä, että ottaisin lapset mukaan virastoon tms. vain siksi, että saisin hoitaa heidät itse parin tunnin ajan. Mielummin luen tenttiin virastossakin vuoroani odotellessa.
Ja kauheaa, joskus vien lapset hoitoon, ja pidän itselleni vapaapäivän: käyn ostoksilla, kahvilla ystävien kanssa, jumpassa tai ihan vain nukun kotona. Minulla kun ei tosiaan ole turvaverkkoja, lapset ovat aina minun vastuullani. Koen olevani parempi äiti, kun saan joskus hengähtää ihan vain itsekseni. Se ei silti vähennä rakkauttani lapsiini eikä tee minusta huonoa äitiä, eivätkä lapseni aina ole päiväkodissa. Tarjoan heille myös lomapäiviä (jopa lomaviikkoja) ja pyrin hakemaan lapseni hoidosta pois aina mahdollisimman aikaisin. Minä vain käytän päiväkotia korvaamaan puuttuvia tukiverkkoja, että jaksaisin itse paremmin opintojen, työnteon ja yksinhuoltajuuden paineita.
Ymmärrän kyllä ap:n ihmetyksen siitä, miksi jotkut pitävät lapsia päiväkodissa kaikki loma-ajatkin. Olen samaa mieltä myös siitä, että myös lapset tarvitsevat lomaa. Mutta perheet ovat erilaisia, ja perheillä on erilaisia tilanteita. Joku perhe saattaa tarvita lapsilleen hoitoa myös loma-aikoina oman jaksamisensa turvaamiseksi. Minä sovellan subjektiivista päivähoito-oikeutta omiin tarpeisiini sopivaksi, enkä jaksa tuntea siitä huonommuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ketään kenelle uskoa lapsi hoitoon vähäksi aikaa. Ei ketään kenen kanssa jakaa vastuuta. Ei kaikki kehtaa/uskalla ottaa yhteyttä avunantajiin terveydenhuollon ja sosiaalitoimen puolella, edes hetkellisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö mies voi sitä kertaa katsoa lapsiaan? Kampaajalle lapset voi hyvin ottaa mukaan. Etkä kai kosmetologillakaan koko ajan käy...
Eikös loma työstä ole nimenomaan lomaa työstä? Ei elämästä, varsinkaan perheen kanssa. Loman merkitys jotenkin muuttuu, kun saa lapsia, sillä eihän sitten enää voi keskittyä lomalla vain itseensä vaan sehän on lähinnä perheen kanssa yhdessä vietettyä aikaa.
Meillä on kolme (kohta neljäkin) lasta. Vanhin on 11v ja mitään tukiverkkoja ei asuinpaikkakunnalla ole koskaan ollut sukulaisten tms. muodossa. Eli itse ollaan lapsemme hoidettu. Jos on joskus apuja tarvittu tai miehen kanssa kahden johonkin haluttu lähteä, niin sitten on palkattu apua MLL:n kautta.
Ja hyvin meillä ainakin on toiminut. Lomalla taas järjestämme miehen kanssa toinen toisillemme mahdollisuuden olla rauhassa omissa oloissaan, jos siihen on tarvetta. Useinmiten ei ole ollut tarvetta, sillä minä ainakin nautin ajasta perheeni kanssa, vaikka pinna kiristyykin ja välillä on raskasta ja väsyttävää.
Itse olen kuitenkin lapseni hankkinut ja itse aion heidät kasvattaa. Kyllä niitä aikoja vielä tulee, jolloin kukaan ei enää huuda äitiä ja " haittaa" lomailua. Veikkaan, että sitten näitä aikoja on ikävä..
Palaan lapsuuteeni ja äitimme oli kotiäiti ja ei hän meitä vienyt pois jaloistaan mihinkään. Mehän olimme perhe ja kuuluimme yhteen.
Nykyajan ajattelumalli kauhistuttaa. lapset ovat rasite vanehmmilleen ja mieluummin säilöön pois häiritsemästä aikuisen elämää.
Itsekkyys on tullut ja valloittanut mielen, puhutaan minulla on oikeus..., minulla on ...., ja edelleen minulla on...
Maailmankuva on vääristynyt yksilökeskeisyyden vallattua perhekeskeisyyden.
Lapset oireilee huonolla käytöksellä, (niihin kysellään palstalla apua) ei osata toimia ongelmatilanteissa kun ei tunneta omia lapsiaan ( tosin moni ongelma jäisi syntymättä jos lapselle annettaisiin aikaa ja rakkautta)
Päivähoito-oikeutta on todellakin syytä rajata. Hoito työvuorolistojen mukaan plus matkaan käytettävät ajat niin kuin alunperin on tarkoitettu.
Opiseklijoilla on lukujärjestys ja sen mukaan hoito. Jos perheessä molemmat vanhemmat niin hoitopäivät silloin kun kumpikin on yhtä aikaa töissä.
Virikehoitopaikat lopetettava kokonaan alle 3-vuotiailta. Jos äiti on kotona hoitamassa vauvaa ei saa viedä muita hoitoon ellei lapsi ole 4-5-vuotias missä iässä on tarpeen opetella ryhmässä toimimista. Kaikille pakollinen esikoulu että lapset ovat kouluun mennessään saaneet valmiuksia toimimaan ryhmässä.
Jos vanhempi on sairas lapsella on oltava päivähoitomahdollisuus, lääkäri voi antaa tarvittavan todistuksen.
Perheyhteisön merkitystä on korostettava viranomaisten taholta.
Jokainen hoitakoon jälkeläisensä jos niitä on hankkinut.
että lapsi näkee vanhempiaan valveillaoloaikanaan
aamulla 1 tunti
illalla 3 tuntia
20 tuntia viidessä päivässä ja se on todella vähän.
Päätelmä on että hoitohenkilökunta tuntee lapsen paremmin kuin lapsen vanhemmat.
Ketjun aloittaja puhuu asiaa.
Minä tunnen perheitä, joissa lapsi isketään suoraan sängystä haalariin ja päiväkotiin aamupuurolle eli aamulla " nähdään" noin vartti. Illalla haetaan viiden, kuuden maissa, jolloin yhteistä aikaa (pikkukakkosen lomassa) jää noin kaksi tuntia.
--- turha syyllistää, jos vanhemmat tuovat lapsensa itse maksamaansa päivähoitopaikkaan-
kahden lapsen kokopäivämaksut ovat noin 400 e/ kk-
---
ITSEkin tuon AINA hiihtolomalla jatkossakin pariksi päiväksi lapset päiväkotiin---saan itsekin levätä ( =tehdä rästihommia) ja lapset saavat muutaman lomapäivän myös---
---
Jos vanhemmat tuovat lapset päiväkotiin KOKO oman lomansa ajaksi- ovat NE vanhemmat varmaan LOMAN tarpesse- turha heitä on siittä SYYLLISTÄÄ-
---
sitä paitsi päivähoitolaki sallii lapsen tuomisen päiväkotiin vanhempien lomien aikana-
eli KUKAAN ei riko lakia:)
PS: HYVÄÄ LOMAA MYÖS AP:LLE
On siinäkin asiantuntija. Jos lapsella on hyvä koti ja rakastavat vanhemmat ja hankalaa tilannetta pystytään tukemaan päivähoidolla, mielstäsi lapsen pois antaminen on parempi ratkaisu? Vai mitä ihmeen ratkaisua tarkoitat?
Arvaas vain kuinka paljon meitä perheitä on, joissa jompi kumpi vanhempi on sairastunut? Paljon. Menepä ehdottamaan vaikka kaikille syöpään sairastuneille vanhemmille, että alkakaas miettimään muita ratkaisuja jos ette voinniltanne pysty pärjäämään ilman päivähoitoa.