Aivan typerää että lukiolaiset näännytetään loppuun lukion aikana

Vierailija kirjoitti:

No se on sellasta. Yliopistossa on vielä rankempaa.

Ja töissä kaikkein rankinta. Pitäisi aloittaa jo heti pienestä kunnon vaatimukset, niin ihmiset karaistuisiat.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Jos jo lukio on liikaa niin silloin en suosittele ainakaan yliopisto-opintoja. Ehkä amis tai AMK 

Mutta yliopistossa valitaan opiskeltavaksi alaksi se oma kiinnostuksen kohde ja oma vahvuus. Ei siellä pidä pakkopullana opiskella monia eri aineita kuten lukiossa pitää.

Kyllä yliopistollakin joutuu lukemaan paljon sellaista, mikä ei kiinnosta, esim. virkamiesruotsi ja joku toinen kieli. Eikä jokainen kurssi todellakaan ole kiinnostava. Ne opinnot on hyvin teoreettisia ja harvoin liittyy käytännön työhön mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Lukio on vielä keporautaa verrattuna siihen mitä sen jälkeen tulee. Hyvä se on oppia jo lukiossa perusteet, koska jos jatkaa niiden pitkien oppiaineiden parissa täytyy oikeasti osata jotain. Toki jos tuntuu että nääntyy, silloin kannattaa valita ammattikoulu ja joku helpompi ala. Ei tuo ole pakollista.

Opiskellessani ammattikoulussa aikuisryhmässä, niin korkeakoulutetut olivat aika kovia työmäärästä valittajia.

Ehkä lukio ei vain ole kaikille oikea paikka? Toisille voi sopia paremmin ammattikoulu tai oppisopimuskoulutus. Eikä siinä ole mitään pahaa tai väärää, kyllä ns. duunareitakin tarvitaan.

Lukion arvostusta, tai oikeammin ylppäreiden arvostusta nostettiin huomattavasti kun opiskelijavalinnoissa päätettiin alkaa suosia kahta ryhmää; heitä joilla on kaikkein parhaimmat yo-arvosanat sekä ensikertlaisia. Sinänsä pulaa ei ole korkeakoulu tai yliopisto -opiskelupaikosita niitä on lähes yhtä paljon kuin on ikäluokassa potentiaalsiia hakijoita.

Mutta asiasta tekee nuorille (tai yleisemmin opiskelupaikkaa hakeville) haastavan se, ettei paikat jakaudu tasaisesti vaan on suosikkialoja joissa ytä paikkaa kohti saattaa olla satoja ellei tosita tuhatta hakijaa ja vastaavasti paikkoja, joihin ei syystä tai toisesta ole hakijoita.

Mitäkö tekee nuori, joka tietää, mitä hän uskoo tulevaisuudessa haluaisi tulevaisuudessa tehdä tai ainakin opiskella? - Todennäköisesti pansotaa ja keskittyy lukiio-opintoihinsa täysillä, koska voi lukion hyvin suoritettuaan saada palkkioksi himoitun tai himoitsemansa opiskelupaikan. Tai jos hakeutuu politiikkaan, niin hyvin kirjoitetut yo-arvosanat ovat suurempi meriitti kuin London School of economcsissa, Helsingin yliopistossa tai Tampereen yliopistossa saatu tohtorin arvo.

- Kun taas esimerkiksi omana aikanani sai suurin osa ylppäreiden perusteella vain yleisen kelpoisuuden hakea ja päästä pääsykokeessa kilpailemaan opiskeklupaikasta. Poikkeuksena vain jotkut "pokien alat" jonne osa saattoi päästä kun oli kirjoittanut esim matikasta "riitävän hyvän" arvosanan.

-  Ja tietysti ylioppilaan sai oikeuden kantaa itse ostamaana Wappulakkia. Saatan jopa lukio vuosiltani muistaa, että lukion käyntiin suhtauduttiin jotenkin nurinkurisesti kun toisaalta sitä monet vanhemmat tuntuivat arvostavan huomattavasti kun taas meidän lukiota käyvien asenteissa ei juurikaan ollut motivaatuiota muuta kuin kahlata lukuio läpi ja muistutetlla tosillemme,että pääsykokeet sitten ratkaisee sen mihin itse kukin pääsee ja osalla - myös vanhemmista. hämmentävä tarve- ylenkatsoa ja nyrpistää nenäänsä ammattikoulun valinneille, jotka yhtä lailla saivat yleisen jato-opiskelu kelpoisuuden niinkuin ylioppilaaksi kirjoittaneet, mutta ei sentään taidettu antaa lisäpisteitä tai miltään korkeakoulu tai yliopisto paikkaa palkinnoksi.

Jotkut vanhemmat saattoivat kyllä korostaa lukion merkittävyytä siksi, että sen kautta saisi paremman yleissivistyksen kuin ammattikoulun käymällä.

Mutta yhtä paljon oli myös -niin lukioa käyvissä kuin ammattikoululaisissa- heitä, jotka pyllistivä ajatukselle yleissivistyksestä kysellen, että miksi lääkikseen haluvan tarvitsee opiskella historiaa= tai kirjallisuutta opsikelemaan haluavan pitäisi lukiossa matikkaa? Ja tai insinöörin ruotsinkieltä kun kaikki on englanniksi  - Käsittämätöntä. Vaikka sittemmin olen tällä palstalla törmännyt vastaaviin kommenteihin. 

Oliko siis ennen paremmin kun lukion kannalta ratkaisevinta monelle lukion jälkeen oli, että se oli ohi ja saattoi siirtyä oikeasti opiskelemaan "sitä omaa" juttuaan pänttäämällä pääsykokeisiin?  

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Jos jo lukio on liikaa niin silloin en suosittele ainakaan yliopisto-opintoja. Ehkä amis tai AMK 

Mutta yliopistossa valitaan opiskeltavaksi alaksi se oma kiinnostuksen kohde ja oma vahvuus. Ei siellä pidä pakkopullana opiskella monia eri aineita kuten lukiossa pitää.

Kyllä yliopistollakin joutuu lukemaan paljon sellaista, mikä ei kiinnosta, esim. virkamiesruotsi ja joku toinen kieli. Eikä jokainen kurssi todellakaan ole kiinnostava. Ne opinnot on hyvin teoreettisia ja harvoin liittyy käytännön työhön mitenkään.

Onpa kauhea joku yksi kurssi virkamiesruotsia, kun lukiossa sitä pitää opiskella kokonainen aineen oppimäärä, vaikka ei välttämättä kiinnostaisi. Eli ei omasta mielestäni oikein vertailukelpoinen. Yliopistossa ei myöskään tarvitse monissa tapauksissa myöskään opiskella esim. matematiikkaa, reaaliaineita eikä taideaineita lainkaan, jotka kaikki ovat lukiossa jossain määrin aina pakollisia.

Vierailija kirjoitti:

Itse en lukiossa stressanut aikoinani. Muut ahersi ja puhersi ja stressasi, ja kirjoittivat paremmin kuin minä. Itse en tehnyt lukiossa kahtena viimeisenä vuonna juuri mitään, ja 2 viikkoa ennen kirjoituksia, luin muutaman tärpin, ja silti kirjoitin 2. parhaat paperit eli Magnan paperit. Tämä siis 35 vuotta sitten. Pääsin kuitenkin yliopistolle, kun pärjäisin erinomaisesti pääsykokeissa, joihin luinkin sitten ihan kunnolla. 

Magna on kylläkin kolmanneksi paras arvosana, ei toiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukio on vielä keporautaa verrattuna siihen mitä sen jälkeen tulee. Hyvä se on oppia jo lukiossa perusteet, koska jos jatkaa niiden pitkien oppiaineiden parissa täytyy oikeasti osata jotain. Toki jos tuntuu että nääntyy, silloin kannattaa valita ammattikoulu ja joku helpompi ala. Ei tuo ole pakollista.

Opiskellessani ammattikoulussa aikuisryhmässä, niin korkeakoulutetut olivat aika kovia työmäärästä valittajia.

Niin varmaan 😆😆

Ei niillä ylimääräisillä aineilla tee yhtään mitään eikä niistä saa minkäänlaisia lisäpisteitä jatko-opintoihin. Tekee sen minimin mitä pitää. Se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukio on vielä keporautaa verrattuna siihen mitä sen jälkeen tulee. Hyvä se on oppia jo lukiossa perusteet, koska jos jatkaa niiden pitkien oppiaineiden parissa täytyy oikeasti osata jotain. Toki jos tuntuu että nääntyy, silloin kannattaa valita ammattikoulu ja joku helpompi ala. Ei tuo ole pakollista.

Haista nyt v*ttu. Jos ammattikoulusta haluaa valmistua oikeasti ammattitaitoiseksi, niin kyllä töitä on tehtävä ja paljon. Ei sielläkään helpolla päästä.

Tutun lapsi oli merkonomiopintojen työssäoppimisjaksolla Prismassa hyllyttämässä monta viikkoa muropaketteja, rankkaa on, juu.

Käsittääkseni merkonomiksi ei opiskella ammattikoulussa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei niillä ylimääräisillä aineilla tee yhtään mitään eikä niistä saa minkäänlaisia lisäpisteitä jatko-opintoihin. Tekee sen minimin mitä pitää. Se riittää.

Juu, se 75 kurssia riittää ja jos vaikka tekee 100, niin uuvuttaa vaan itseään turhaan.

Jos lukio on liian raskas niin lapsella ei ole toivoakaan yliopistossa.

Lukiossa ollaan vapaaehtoisesti ja omasta tahdosta. Ei sinne ole mikään pakko mennä, toinen vaihtoehto on ammatillinen koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukio on vielä keporautaa verrattuna siihen mitä sen jälkeen tulee. Hyvä se on oppia jo lukiossa perusteet, koska jos jatkaa niiden pitkien oppiaineiden parissa täytyy oikeasti osata jotain. Toki jos tuntuu että nääntyy, silloin kannattaa valita ammattikoulu ja joku helpompi ala. Ei tuo ole pakollista.

Haista nyt v*ttu. Jos ammattikoulusta haluaa valmistua oikeasti ammattitaitoiseksi, niin kyllä töitä on tehtävä ja paljon. Ei sielläkään helpolla päästä.

Tutun lapsi oli merkonomiopintojen työssäoppimisjaksolla Prismassa hyllyttämässä monta viikkoa muropaketteja, rankkaa on, juu.

Käsittääkseni merkonomiksi ei opiskella ammattikoulussa.

Kyllä se on toisen asteen ammatillinen perustutkinto.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Jos jo lukio on liikaa niin silloin en suosittele ainakaan yliopisto-opintoja. Ehkä amis tai AMK 

Mutta yliopistossa valitaan opiskeltavaksi alaksi se oma kiinnostuksen kohde ja oma vahvuus. Ei siellä pidä pakkopullana opiskella monia eri aineita kuten lukiossa pitää.

Kyllä yliopistollakin joutuu lukemaan paljon sellaista, mikä ei kiinnosta, esim. virkamiesruotsi ja joku toinen kieli. Eikä jokainen kurssi todellakaan ole kiinnostava. Ne opinnot on hyvin teoreettisia ja harvoin liittyy käytännön työhön mitenkään.

Pakollisena opintona on AMK-opinnoissa myös virkamiesruotsi. Yliopistosta tulee sen kokeen vastaanottaja.

Samoin amk-insinööri opinnoissa on 1/3 vähintään vieraalla kielellä (englanti) omanalan syventävät pakolliset opinnot.

Kaikissa opinnoissa on kysymys opiskelijan omasta halusta oppia.

Uudet todistushaun kriteerit vähentävät pitkien oppimäärien painotusta. Tietysti lääkikseen edelleen vaaditaan pitkät oppimäärät ja niistä laudaturit, mutta esim. oikis ja kauppis pisteyttävät pitkän ja lyhyen matikan aika lailla samoihin pisteisiin.

Lääkis-pakkomielteestä kannattaisi päästä eroon. Tiedän yhden tapauksen, jossa a- ja b-rivin saanut tyttö olisi sitä, että hakee lääkikseen. Pitäisi tuossa tilanteessa lukion opon ja vanhempien vähän takoa järkeä päähän. Pääseekö tuolla edes sairaanhoitajakouluun?

Vierailija kirjoitti:

Lukiossa ollaan vapaaehtoisesti ja omasta tahdosta. Ei sinne ole mikään pakko mennä, toinen vaihtoehto on ammatillinen koulutus.

On itselleni monesti hämmentävää, jos,tai kun joku kertoo, etteivät lukio-opinnot suju (hyvin), niin tarjotaan vaihtoehdoksi ammattikoulua; ikäänkuin se olisi lukioon verrattuna aina  "helpompi koulu"

Yliopisto-opiskelija

Vierailija kirjoitti:

Lukion ja peruskoulun vaatimustasoa, eli rimaa pitäisi laskea alemmas niin saataisiin pisa tuloksetkin taas nousemaan. Olisi vain ymmärrettävä ja myönnettävä se tosiasia, että lapset ja nuoriso on vain yksinkertaisesti tyhmempää kuin aiemmat sukupolvet. Silloin vaatimustasoa tulisi laskea tai he eivät koskaan valmistu ja osallistu työelämään. Esimerkiksi lääkäreistä on huutava pula ja jos vaatimustaso pidetään nykyisellä tasolla, niin tulevaisuus näyttää aika ankealta kun millekkään alalle ei enää löydy ihmisiä joilla olisi edes kurssit läpäistynä. 

Peruskoulun vaatimustason nosto olisi ennemminkin ratkaisu. Opetettaisiin nuoria yläkouluissa edes vähän ponnistelemaan. Mutta kun ei saa vaatia. Itään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukiossa ollaan vapaaehtoisesti ja omasta tahdosta. Ei sinne ole mikään pakko mennä, toinen vaihtoehto on ammatillinen koulutus.

On itselleni monesti hämmentävää, jos,tai kun joku kertoo, etteivät lukio-opinnot suju (hyvin), niin tarjotaan vaihtoehdoksi ammattikoulua; ikäänkuin se olisi lukioon verrattuna aina  "helpompi koulu"

Yliopisto-opiskelija

En ottanut kantaa helppouteen tai vaikeuteen, tarkoitin vain sitä, että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaisia vahvuuksia ja kykyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en lukiossa stressanut aikoinani. Muut ahersi ja puhersi ja stressasi, ja kirjoittivat paremmin kuin minä. Itse en tehnyt lukiossa kahtena viimeisenä vuonna juuri mitään, ja 2 viikkoa ennen kirjoituksia, luin muutaman tärpin, ja silti kirjoitin 2. parhaat paperit eli Magnan paperit. Tämä siis 35 vuotta sitten. Pääsin kuitenkin yliopistolle, kun pärjäisin erinomaisesti pääsykokeissa, joihin luinkin sitten ihan kunnolla. 

Magna on kylläkin kolmanneksi paras arvosana, ei toiseksi. 

Magna oli ennen toiseksi paras. Eximia tuli siihen väliin jossakin vaiheessa.

- eri