Onko kuinka yleistä se, että Alzheimer-potilaan kunto heikkenee hoivakodissa nopeasti?

Kyllä sellainen luonteeltaan touhukas ihminen taantuu kahdessa kuukaudessa hoivakodissa. Äitini oli juuri tuollainen, asui isossa omakotitalossa ja puuhasi koko ajan jotain. Lopulta vaan elo omassa kodissa kaikkine touhuineen kävi niin vaaralliseksi, että hän pääsi hoivakotiin. Siellä ei sitten ollutkaan mitään tekemistä. Kotitöitä kun ei ollut, eikä mitään muutakaan virikettä. Ei oikein seuraakaan. Hoitajiakaan ei näkynyt, istuivat toimistossaan. Ulos ei päässyt, ulkoilut olivat omaisten käyntien varassa.

Se taantuminen oli niin nopeaa, että en vieläkään ole pystynyt käsittelemään suruani siitä.

Vierailija kirjoitti:

Muistilääkkeet voivat auttaa myös käytöshäiriöihin, mutta eihän ne paranna itse sairautta, ehkä hidastaa taudin kulkua. 

Joistakin muistisairaista tulee estottoman seksuaalisia.

On koska hoivakoti ei hoivaa vaan lääkittävät ja laihduttavat heikot ihmiset . 

Vierailija kirjoitti:

On koska hoivakoti ei hoivaa vaan lääkittävät ja laihduttavat heikot ihmiset . 

Tuosta on karmea kokemus: heiveröinen Alzheimeria sairastunut äitini lääkittiin hoivakodissa ihan zombiksi. Oli helppo hoidettava, kun nukkui ja pysyi huoneessaan. Liian myöhään kävi minulle ilmi tuo, että mitä huumeeksi luokiteltavaa syöttivät: psykoosilääkettä (ei ollut psykoottinen, täysin normaali vanhus), voimakasta unilääkettä (ei kotona asuessaan tarvinnut unilääkettä lainkaan).

Vierailija kirjoitti:

Parempi hoivakodissa, kuin harhailemassa yöpaidassa yöllä pitkin metsiä.

Voiko tehdä hoitotakuun, missä minut saa jättää muistisairaana sukkasillaan harhailemaan 30-asteen pakkasessa? Parempi sekin, kuin maata omissa paskoissaan päivästä toiseen sängyssä ja syödä ruokaa, jota en antaisi omalle koirallenikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi hoivakodissa, kuin harhailemassa yöpaidassa yöllä pitkin metsiä.

Voiko tehdä hoitotakuun, missä minut saa jättää muistisairaana sukkasillaan harhailemaan 30-asteen pakkasessa? Parempi sekin, kuin maata omissa paskoissaan päivästä toiseen sängyssä ja syödä ruokaa, jota en antaisi omalle koirallenikaan.

Tarkoitin siis hoitotestamenttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaus myös etenee olipa kotona tai hoidossa. Aika pitkään saa olla lotonakin ennenkuin paikka läytyy. Tuttu oli jo ihan osaamaton, hellan sulake pois, höpisi omiaan ja näki näkyjä. Kaikki varas ym vaiheet ohittanut. Se onni ettei pystynyt ulos lonkkavikansa takia.

Uudet lääkkeet ehkä nykyisin hidastavat. Sisareni, tästä on aikaa,  kun sai jo ensimmäisinä vuosina karkaili alasti rappuun, vaikka kävely oli jo töpöttämistä, menetti lukutaitonsa, hänelle järjestyi paikka . Puheen tuottaminen loppui myös myöhemmin. Oli sairastuessaan n 50.

Mikä tämä varastelujuttu oikein on? Mihin se perustuu?

 

Tavallinen vaihe. Vanhus piilottaa tavaroitaan ettei varkaat vie ja kertoilee että häneltä varastetaan.  

Ei välttämättä piilottele, vaan unohtaa tavaroiden merkityksen ja missä tavaroiden pitäisi olla. Läheiselläni on lääkeautomaatti, josta lääkkeet aamuin illoin. Usein hän unohtaa sen ja etsii lääkkeitään ja reseptejä ja kertoo vihaisena, että naapurin lapset ovat vieneet lääkkeet. Kotihoito huolehtii lääkkeet ja reseptien uusinnan, hänellä ei ole pariin vuoteen ollut lääkepaketteja itsellä kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Kyllä sitä varastamista oikeastikin tapahtuu. Ei välttämättä hoitajien, mutta sukulaisten taholta. Kun äitini sairastui dementiaan niin kotoaan katosi vähitellen kaikki arvoesineet.

Minun muistisairaalta vanhemmaltani salaperäiset kulkijat varastavat mm. vessapaperit, hammasharjan, huulirasvan, silmälasit, alushousut ja kahviin tarkoitetut makeutusaineet. Samoin katoaa kaikki vieraiden omaisuus, kuten hattu tai puhelin, jos erehtyy jättämään valvomatta. Kodin arvoesineet eivät onneksemme varkaita kiinnosta. 

Heh, minulta on kadonnut vanhemmillani käydessä mm. alushousut ja kauluspaita. Alushousut katosivat saunan pukuhuoneesta ja kauluspaita kähvellettiin makuuhuoneesta sillä aikaa, kun olin aamukahvilla keittiössä. Alushuosut löytyivät myöhemmin äitini päältä (äiti on kokoa xs ja minä olen suurempi) ja kauluspaita oli kauniisti viikattuna isäni vaatekaapissa. 

Luoja, ota minut ajoissa pois täältä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi hoivakodissa, kuin harhailemassa yöpaidassa yöllä pitkin metsiä.

Voiko tehdä hoitotakuun, missä minut saa jättää muistisairaana sukkasillaan harhailemaan 30-asteen pakkasessa? Parempi sekin, kuin maata omissa paskoissaan päivästä toiseen sängyssä ja syödä ruokaa, jota en antaisi omalle koirallenikaan.

Tarkoitin siis hoitotestamenttia.

Tottakai, mutta vaikka sulla sellainen olisikin, sut löytänyt henkilö joutuisi syytteeseen heitteillejätöstä, jos ei hankkisi sulle apua. Hypotermiaan kuoleminen ei kuitenkaan ole kaikista ikävin tapa kuolla vaan pikemminkin aika armelias ja suhteellisen nopea. Taju lähtee jo parissa tunnissa. Tai no riippuen lämpötilasta ja mitä sulla on päällä. Jos pakkasta 30 astetta ja sulla ei ole päällä muuta kuin sukat, niin lähtee paljon nopeammin. 

Minun Alzheimeria sairastava äitini itkee hoivakodissa paljon. En oikein tiedä, mistä se johtuu, koska silloin, kun hän oli vielä terve, hänellä ei ollut tapana itkeskellä.

En tiedä missä hoitolaitoksessa lääkitään ihan zombiksi vanhukset. Äidin kohdalla ei ainakaan ole käynyt niin. Ennemmin vointi kohentunut ja kävely parempaa. Tietenkin välillä on huonoja päiviä. Ympärillä turvallisia ihmisiä. Muisti ei tuosta nyt parane. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On koska hoivakoti ei hoivaa vaan lääkittävät ja laihduttavat heikot ihmiset . 

Tuosta on karmea kokemus: heiveröinen Alzheimeria sairastunut äitini lääkittiin hoivakodissa ihan zombiksi. Oli helppo hoidettava, kun nukkui ja pysyi huoneessaan. Liian myöhään kävi minulle ilmi tuo, että mitä huumeeksi luokiteltavaa syöttivät: psykoosilääkettä (ei ollut psykoottinen, täysin normaali vanhus), voimakasta unilääkettä (ei kotona asuessaan tarvinnut unilääkettä lainkaan).

Samat sanat. Lääkelistassa oli yli 10 lääkettä, joista suurin osa keskushermostoon vaikuttavia. Osa keskenään vastakkaisia. Erinäisten vaiheitten jälkeen päätyi psykogeriatriselle. Sieltä palatessa oli kaksi lääkettä. Toinen niistä oli kipulääke, ja kolmas oli tarvittaessa käytettävä.

Suomessa olevat vanhusten hoitopaikat ovat liian laitosmaisia. Tehokkuusajattelu on viety liian pitkälle. Isot hoivapalvelujätit ovat ostaneet pienet hoivakodit. Joissa ainoa tavoite on voiton maksimointi joka saralla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On koska hoivakoti ei hoivaa vaan lääkittävät ja laihduttavat heikot ihmiset . 

Tuosta on karmea kokemus: heiveröinen Alzheimeria sairastunut äitini lääkittiin hoivakodissa ihan zombiksi. Oli helppo hoidettava, kun nukkui ja pysyi huoneessaan. Liian myöhään kävi minulle ilmi tuo, että mitä huumeeksi luokiteltavaa syöttivät: psykoosilääkettä (ei ollut psykoottinen, täysin normaali vanhus), voimakasta unilääkettä (ei kotona asuessaan tarvinnut unilääkettä lainkaan).

Sorry, mutta etkö muka saanut apteekista lääkelistoja ja laskuja ja nähnyt  mitä lääkkeitä syötetään. Mulla kaksi läheist vanhusta hoivakodeissa ja kerran kuussa tulee lääkelaskut ja  netistä voi katsoa, jos ei tiedä mitään lääkkeistä. Katsokaapa peiliin, niin sieltä löytyy se, joka ei ole asiaa valvonut. T. Kahden muistisairaan läheinen.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä missä hoitolaitoksessa lääkitään ihan zombiksi vanhukset. Äidin kohdalla ei ainakaan ole käynyt niin. Ennemmin vointi kohentunut ja kävely parempaa. Tietenkin välillä on huonoja päiviä. Ympärillä turvallisia ihmisiä. Muisti ei tuosta nyt parane. 

Samaa ihmettelen, taitaa olla sensaatiohakuista tai huonoa omaatuntoa, kun ei ole huolehtinut asioista.

T. Kahden muistisairaan läheinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pup pa ei asu hoivakodissa. 🥸🥳🥵

Good for her!

 

p on ukko

Onko Pup pa vaihtanut sukupuolta, ainakin väliaikaisesti...

Pu-pal-la taitaa olla alkava muistisairaus.

Vierailija kirjoitti:

Minun Alzheimeria sairastava äitini itkee hoivakodissa paljon. En oikein tiedä, mistä se johtuu, koska silloin, kun hän oli vielä terve, hänellä ei ollut tapana itkeskellä.

Saattaa olla alakuloa. On erittäin yleistä tautia sairastavien keskuudessa.

Lisäisin tuohon , että äiti kun pääsi hoivakotiin lääkitystä purettiin. Kotihoidossa oli mennyt vaikka mitä ja myös kuntoutusjakso osastolla. Eli nyt hoivakodissa tosiaan hänen olemuksensa on myös pirteämpi. Tässä pitää vaan itse elää tuon muistisairauden kanssa ja hyväksyä se , että niin ne asiat vaan unohtuu sieltä päästä. Hassua on se , että ne muistaa sieltä ihan menneisyydestä asioita , mutta ei esimerkiksi mitä on eilen tehnyt tai olenko minä käynyt hänen luonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sellainen luonteeltaan touhukas ihminen taantuu kahdessa kuukaudessa hoivakodissa. Äitini oli juuri tuollainen, asui isossa omakotitalossa ja puuhasi koko ajan jotain. Lopulta vaan elo omassa kodissa kaikkine touhuineen kävi niin vaaralliseksi, että hän pääsi hoivakotiin. Siellä ei sitten ollutkaan mitään tekemistä. Kotitöitä kun ei ollut, eikä mitään muutakaan virikettä. Ei oikein seuraakaan. Hoitajiakaan ei näkynyt, istuivat toimistossaan. Ulos ei päässyt, ulkoilut olivat omaisten käyntien varassa.

Se taantuminen oli niin nopeaa, että en vieläkään ole pystynyt käsittelemään suruani siitä.

Semmoista touhukasta ihmistä ei laiteta hoivakotiin. Yritä nyt ymmärtää, että kunnon muka yllättävä heikkeneminen on sama kuin väittää, että jäätelönsyönti kesällä aiheuttaa hukkumisia 

Henkilö on jo niin huonossa kunnossa hoivakotiin joutuessaan, että nyt viimeistään se viimeinenkin omainen joka ei ole ehtinyt käydä vanhusta ainakaan viiteen vuoteen katsomassa tajuaa jo, että huonompaan suuntaan on menty. Se ei siis johdu siitä hoivakodista, vaan hoivakotiin mennään siksi