Onko kuinka yleistä se, että Alzheimer-potilaan kunto heikkenee hoivakodissa nopeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi hoivakodissa, kuin harhailemassa yöpaidassa yöllä pitkin metsiä.

Voiko tehdä hoitotakuun, missä minut saa jättää muistisairaana sukkasillaan harhailemaan 30-asteen pakkasessa? Parempi sekin, kuin maata omissa paskoissaan päivästä toiseen sängyssä ja syödä ruokaa, jota en antaisi omalle koirallenikaan.

 

Niinkuin kotonasi asuessa tulet tekemään. Makaat paskoissasi ja syöt homeista ruokaa, jos muistat 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On koska hoivakoti ei hoivaa vaan lääkittävät ja laihduttavat heikot ihmiset . 

Tuosta on karmea kokemus: heiveröinen Alzheimeria sairastunut äitini lääkittiin hoivakodissa ihan zombiksi. Oli helppo hoidettava, kun nukkui ja pysyi huoneessaan. Liian myöhään kävi minulle ilmi tuo, että mitä huumeeksi luokiteltavaa syöttivät: psykoosilääkettä (ei ollut psykoottinen, täysin normaali vanhus), voimakasta unilääkettä (ei kotona asuessaan tarvinnut unilääkettä lainkaan).

Sorry, mutta etkö muka saanut apteekista lääkelistoja ja laskuja ja nähnyt  mitä lääkkeitä syötetään. Mulla kaksi läheist vanhusta hoivakodeissa ja kerran kuussa tulee lääkelaskut ja  netistä voi katsoa, jos ei tiedä mitään lääkkeistä. Katsokaapa peiliin, niin sieltä löytyy se, joka ei ole asiaa valvonut. T.

Veikkaan että osa läheisistä voi olla sellaisia ihmisiä, joilla ei ole itselläänkään kapasiteettia valvoa muistisairaan omaisen asioita.

Nykyinen järjestelmä jättää omaisten hartioille ison vastuun. Jos on ihan maallikko soteasioissa ja omat voimat kuluvat vielä esim. eri alan työelämässä, niin ei vaan aina ole voimavaroja huolehtia iäkkäistä omaisista. Etenkin jos luulee, että omaisesta huolehditaan hoivakodissa.

Palvelukotiin, lue pääsee vasta sitten, kun kotihoito ei ole enää riittävä. Palvelukotiin pääsevät ovat muistisairaita enemmän tai vähemmän ja todella huonossa kunnossa jo valmiiksi, mutta omaiset kuvittelevat, että kuntoutuu jälleen omaksi itsekseen. Jos yli 75-vuotias on kävelemättä yli viikon niin hän ei siitä enää kuntoudu kävelijäksi. Toimintakykyä, mitä kullakin on jäljellä, ylläpidetään niin pitkään kuin mahdollista, mutta suunta on väkisinkin alaspäin ja joskus täytyy vain luovuttaa, omaistenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Käytetäänkö Alzheimer-lääkkeitä loppuun asti vai luovutaanko niistä jossakin vaiheessa?

Riippuu ihmisestä. Jos henkilö ei suostu ottamaan lääkkeitään vaan sylkee ne aina pois tai kieltäytyy niin yleensä lääkäri lopettaa ne arviointijakson jälkeen. Ja kun ihminen on saattohoidossa niin kaikki lääkkeet lopetetaan ja keskitytään kipujen lievittämiseen, että olisi mahdollisimman kivutonta. Ja siinä ei aina onnistuta. Kuoleminen on monille kivuliasta vaikka olisi kyse luonnollisesta vanhuuteen kuolemisesta, kun keho sammuttelee toimintojaan, mutta se onkin sitten ihan eri juttunsa se.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on totta, että kun laitoshoitoon joutuu niin aika äkkiä se kunto romahtaa. Siskoni sairasti Alzheimeria ja kun joutui laitoshoitoon niin parissa vuodessa kuoli pois.

Laitokset ovat kuoleman odotushuoneita

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sellainen luonteeltaan touhukas ihminen taantuu kahdessa kuukaudessa hoivakodissa. Äitini oli juuri tuollainen, asui isossa omakotitalossa ja puuhasi koko ajan jotain. Lopulta vaan elo omassa kodissa kaikkine touhuineen kävi niin vaaralliseksi, että hän pääsi hoivakotiin. Siellä ei sitten ollutkaan mitään tekemistä. Kotitöitä kun ei ollut, eikä mitään muutakaan virikettä. Ei oikein seuraakaan. Hoitajiakaan ei näkynyt, istuivat toimistossaan. Ulos ei päässyt, ulkoilut olivat omaisten käyntien varassa.

Se taantuminen oli niin nopeaa, että en vieläkään ole pystynyt käsittelemään suruani siitä.

Eli omakotitalo ei vastannut äitisi tarpeita. Niin kyllä kiukuttaa, että omaiset laittavat tuollaisen toimeliaan ihmisen hoivakotiin tai hoivakotijonoon. On olemassa kevyempi, mutta turvallisempi siirtyminen tuettuun asumiseen esim. tehostettu kotihoiho, joka on omassa kodissa asumisen ja palvelukodin välimuoto kerrostalossa tai rivitalossa. Ottakaa selvää asioista ennen kun teette lopullista tuhoa vanhustenne kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunto romahtaa kenellä tahansa kun siellä ei juuri liikuta. Ei riitä, että kävelee muutaman kerran päivässä omasta huoneesta yhteisiin tiloihin ja takaisin. Lähinnä istutaan päivät pitkät. Useimpia ei voi laskea itsekseen ulos.

Liikkuisiko he kotona enemmän?

Siihen asti kun vielä kotona pystyi olemaan niin oma äitini liikkui enemmän. Kävi kaupassa ym. En väitäkään, että se liikkumattomuus olisi hoivakodin vika. Se kunto vaan romahtaa siellä hoivakodissa kun moni joka sinne joutuu on juuri menettänyt sen omatoimisen pärjäämisen kotona. Jos kotona sitä liikuntakykyä on vielä ollutkin niin siellä hoivakoissa se  romahtaa nopeasti, jos yksin ei voi ulos mennä.

Vierailija kirjoitti:

On tiettyjä tappopaikkoja, joissa kaikki vanhukset ylipäätään ylilääkitään ja tietoisesti tapetaan niillä lääkkeillä. Hyväkuntoinenkin vanhus muuttuu näissä välittömästi zombiksi ja kuolee melko pian saapumisensa jälkeen. Saatananpalvojien omistamia, tietoisesti tappavat eläkkeensaajia, "jotta yhteiskunnan rahat säästyy." 

Dementia ja paranoidisuus tuntuu olevan periytyvää?

Olen sairaanhoitajaopiskelija ja kun olin tekemässä ekaa harjoittelua vanhusten palvelukodissa, niin olihan se aluksi tosi järkyttävää - siis se, millaiseen kuntoon ihminen voi mennä. Ei mulla ollut kokemusta taikka tietoa kun omasta  lähipiiristä kukaan ei ole ikinä ollut vanhainkodissa. Siellä sitä maattiin vuodepotilaina vaipoissa. Tehtiin kaikki tarpeet niihin. Oltiin ihan luuta ja nahkaa, kevyin asukas painoi vähän alle 40 kiloa. Se oli myös hämmästyttävää, kuinka kaikki raajat ja nivelet jäykistyy. Ei päästä istumaan itse, nosturilla nostetaan pyörätuoliin. Kaikkia ei nostettu edes pyörätuoliin, koska osa ei ikinä halunnut tai edes suostunut vaikka suostuteltiin. Osan puheesta ei saanut enää mitään selvää, osalle syötettiin soseutettua ruokaa ja sekin oli vaikeaa. Kyllä se aikamoinen shokki alkuun oli. Ja sitten oli sellaisia, joilla oli psyyketaustaa eli lähinnä haukuttiin ja kiroiltiin ja yritettiin käydä käsiksi, no se ei onnistunut enää niillä voimilla. Mutta jokaisen pitäisi tehdä kyllä viikko noita hommia, varsinkin päättäjien. Näkisivät millaista työtä hoitajat tekevät, ehkä se arvostus voisi vähän nousta. Itse en voisi kuvitella olevani töissä vanhusten parissa, kyllä se harjoittelu riitti minulle. 

Sielu vereslihalla kaikkien niiden puolesta, jotka joutuvat kokemaan tällaista.

Voi jukelin tähden!

Menee välillä hermot näihin muistisairaisiin sukulaisiin. Ei vaan aina jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on totta, että kun laitoshoitoon joutuu niin aika äkkiä se kunto romahtaa. Siskoni sairasti Alzheimeria ja kun joutui laitoshoitoon niin parissa vuodessa kuoli pois.

Laitokset ovat kuoleman odotushuoneita

Sinäpäs sen sanoit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On koska hoivakoti ei hoivaa vaan lääkittävät ja laihduttavat heikot ihmiset . 

Tuosta on karmea kokemus: heiveröinen Alzheimeria sairastunut äitini lääkittiin hoivakodissa ihan zombiksi. Oli helppo hoidettava, kun nukkui ja pysyi huoneessaan. Liian myöhään kävi minulle ilmi tuo, että mitä huumeeksi luokiteltavaa syöttivät: psykoosilääkettä (ei ollut psykoottinen, täysin normaali vanhus), voimakasta unilääkettä (ei kotona asuessaan tarvinnut unilääkettä lainkaan).

Sorry, mutta etkö muka saanut apteekista lääkelistoja ja laskuja ja nähnyt  mitä lääkkeitä syötetään. Mulla kaksi läheist vanhusta hoivakodeissa ja kerran kuussa tulee lääkelaskut ja  netistä voi katsoa, jos ei tiedä mitään lääkkeistä. Katsokaapa peiliin, niin sieltä löytyy se, joka ei ole asiaa valvonut. T.

293 vastaa: en saanut,  koska oli siinä vaiheessa laitoshoidossa eikä maksanut itse lääkkeitä apteekkiin. On eri asia olla palveluasunnossa, jossa tulee erikseen lasku kaikesta mahdollisesta.

Täytyy kai nähdä positiivisena puolena se, että ennen niin kiukkuisesta ihmisestä tulee tämän sairauden myötä lauhkea kuin lammas.

Mikä on ideana siinä, että lyhyet alushousut ovat toistuvasti muistisairaan potilaan pitkien housujen päällä? Olen nähnyt kuvia tällaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai onko niin, että Alzheimer-potilas "pääsee" hoitokotiin siinä vaiheessa, kun ei enää pärjää kotona. Tuo sairaus etenee eri potilailla eri tahtiin.

Kyllä se nykyään niin on. Jonot palveluasumisiin on todella pitkät ja kriteerit tiukat.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ideana siinä, että lyhyet alushousut ovat toistuvasti muistisairaan potilaan pitkien housujen päällä? Olen nähnyt kuvia tällaisesta.

Lonkkahousut?

Vierailija kirjoitti:

Palvelukotiin, lue pääsee vasta sitten, kun kotihoito ei ole enää riittävä. Palvelukotiin pääsevät ovat muistisairaita enemmän tai vähemmän ja todella huonossa kunnossa jo valmiiksi, mutta omaiset kuvittelevat, että kuntoutuu jälleen omaksi itsekseen. Jos yli 75-vuotias on kävelemättä yli viikon niin hän ei siitä enää kuntoudu kävelijäksi. Toimintakykyä, mitä kullakin on jäljellä, ylläpidetään niin pitkään kuin mahdollista, mutta suunta on väkisinkin alaspäin ja joskus täytyy vain luovuttaa, omaistenkin. 

Näin nykyään on. Usein ennen hoivakotiin pääsyä kotihoidon osalta on yritetty jo kaikkensa, ja eletään sairaala-perusterveydenhuollon osastojen välistä rallia. Omaisille raskasta kuten myös vanhuksille. Tässä on kyse ns. "pyöröovi-ilmiöstä". Yhä useammin jo hoivakotiin mennessä ei jalat pidä kunnolla alla ym.

Yksittäisiä vanhuksia olen tavannut joilla psyykkinen tila, harhat, pelot ym. on lamaannuttanut toimintakykyä kotona ja näiden vointi on kohentunut kun pääsevät turvallisesti valvottuun, selkeän päivärytmin omaavaan paikkaan asumaan. Mutta näillä fyysinen kunto ei tietenkään yksinään olisi palvelukotiin oikeuttanutkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaanhoitajaopiskelija ja kun olin tekemässä ekaa harjoittelua vanhusten palvelukodissa, niin olihan se aluksi tosi järkyttävää - siis se, millaiseen kuntoon ihminen voi mennä. Ei mulla ollut kokemusta taikka tietoa kun omasta  lähipiiristä kukaan ei ole ikinä ollut vanhainkodissa. Siellä sitä maattiin vuodepotilaina vaipoissa. Tehtiin kaikki tarpeet niihin. Oltiin ihan luuta ja nahkaa, kevyin asukas painoi vähän alle 40 kiloa. Se oli myös hämmästyttävää, kuinka kaikki raajat ja nivelet jäykistyy. Ei päästä istumaan itse, nosturilla nostetaan pyörätuoliin. Kaikkia ei nostettu edes pyörätuoliin, koska osa ei ikinä halunnut tai edes suostunut vaikka suostuteltiin. Osan puheesta ei saanut enää mitään selvää, osalle syötettiin soseutettua ruokaa ja sekin oli vaikeaa. Kyllä se aikamoinen shokki alkuun oli. Ja sitten oli sellaisia, joilla oli psyyketaustaa eli lähinnä haukuttiin ja kiroiltiin ja yritettiin käydä käsiksi, no se ei onnis

Kuihtuminen oli kyllä pysäyttävä juttu opiskeluaikana. Toki tämä on varsin tyypillinen oirekuva HRO:ssä (vaikkakin myös painoindeksiltään ylipainoinen voi tähän jo sairastua). Oli mummoja ja pappoja, joita saatettiin puhutella iso-etuliitteellä, painavana jne. Otettiin kollegoiden kanssa asiaksi punnita kaikki vuodepotilaista lähtien eikä sieltä ylipainoisia löytynyt, hikisesti 60 kiloa ylittyi jollakin pidemmällä vanhuksella. Enpä loppuharjoittelun aikana enää noita etuliitteitä sitten kuullut.