Lue keskustelun säännöt.
Fibromyalgia - ei jaksa mitään
Fibroilija
12.05.2021 |
Onko täällä ketään fibromyalgiaa sairastavaa?
Sain diagnoosin viime vuonna ja mitään ei enää jaksa.
Käyn kyllä töissä, mutta koko ajan on aivan järkyttävä uupumus.
Huomaan vain tuijottavani ja istuvani. Ei vaan jaksa enää mitään.
En toivo tällaista vihamiehellekään.
Helpottaako väsymys koskaan?
Tällä hetkellä ikä on 39.
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla sama. Ikää vähemmän ja tilanne ahdistanut
Jaksaako hän tehdä muuta kuin levätä? :)
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee töitä kotona koneen ääressä muttei aina jaksa esim. portaita kävellä, muistiongelmia myös vaikka nuori
Miksi ap ei puhdista suolistoansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihasheikkous johon epäillyt myös korona jälkioiretta
Fibromyalgiassahan on kyse keskushermoston herkistymisestä, joka uuvuttaa ja lisää kipuja.
Usein elimistössä ei välttämättä ole mitään näkyvää haittaa. Entä, jos vaan haroo vastaan ja tekee asioita kivusta ja väsymyksestä huolimatta?
Pahentaako se tilannetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairasloma? Osa-aikatyö? Muissakin sairauksissa pidetään työkykyisyyttä riittävänä vain silloin kun pystyy pitämään itsestään, perheestään ja kodistaan huolen sen työpäivän päätteeksi.
Miten fibromyalgia diagnosoidaan? Jollain verikokeilla, kuvantamisella tms kliinisillä löydöksillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei fibromyalgiaa diagonosoida verikokeilla tai kuvantamisella. Yleensä yli kolme kuukautta kestäneet kivut, väsymys jne. ja kipupisteiden täyttyminen kehossa riittää diagnoosiksi.
Olen siis alkuperäinen kirjoittaja.
En suostu sairauslomaan, kun sitten tiedän löpsähtäväni lopullisesti. Tuntuu, että arki vain on taistelua jaksamisen kanssa. Ärsyttää suunnattomasti.
Heittäköön pellolle töistä, jos en kelpaa jossain vaiheessa.
Onneksi joiden arvioiden mukaan, oireet yleensä helpottavat joidenkin vuosien kuluessa. Tällä hetkellä tämä vain vaikuttaa elämänlaatuun erittäin heikentävästi.
Ap.
Fibroilija kirjoitti:
Fibromyalgiassahan on kyse keskushermoston herkistymisestä, joka uuvuttaa ja lisää kipuja.
Usein elimistössä ei välttämättä ole mitään näkyvää haittaa. Entä, jos vaan haroo vastaan ja tekee asioita kivusta ja väsymyksestä huolimatta?
Pahentaako se tilannetta?
Kyllä se pahentaa. Fibro kiristää otettaan sitä mukaa mitä väsyneempi ja stressaantuneempi on. Eikä välttämättä helpota asiaa, että uni ei ole palauttavaa ja virkistävää. Tästä voi saada kammottavan oravanpyörän. Itse sain, olen ollut nyt 5 vuotta tkeläkkeellä. Olen antanut itselleni luvan olla stressaamatta ja murehtimatta omia, perheen ja koko maailman asioita. Kivut ovat helpottaneet, mutta kuitenkaan jaksamiskynnys ei ole noussut, mieli on helposti apea ja alavireinen, ulkomaailmaa jaksaa vain valittuina paloina. Mulla vahvasti mukana myös masennus, mutta liittyykö se fibromyalgiaan? Aivan varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fibroilija kirjoitti:
Fibromyalgiassahan on kyse keskushermoston herkistymisestä, joka uuvuttaa ja lisää kipuja.
Usein elimistössä ei välttämättä ole mitään näkyvää haittaa. Entä, jos vaan haroo vastaan ja tekee asioita kivusta ja väsymyksestä huolimatta?
Pahentaako se tilannetta?
Kyllä se pahentaa. Fibro kiristää otettaan sitä mukaa mitä väsyneempi ja stressaantuneempi on. Eikä välttämättä helpota asiaa, että uni ei ole palauttavaa ja virkistävää. Tästä voi saada kammottavan oravanpyörän. Itse sain, olen ollut nyt 5 vuotta tkeläkkeellä. Olen antanut itselleni luvan olla stressaamatta ja murehtimatta omia, perheen ja koko maailman asioita. Kivut ovat helpottaneet, mutta kuitenkaan jaksamiskynnys ei ole noussut, mieli on helposti apea ja alavireinen, ulkomaailmaa jaksaa vain valittuina paloina. Mulla vahvasti mukana myös masennus, mutta liittyykö se fibromyalgiaan? Aivan varmasti.
Aivan varmasti näinkin. Toisaalta nuorella ihmisellä elämässä kiinni pysyminen ja asioiden tekeminen voi kuitenkin olla hyväksi. Kun eristäytyy maailmasta, voi sekin pahentaa oireita.
Tärkeätä kuulua osaksi yhteiskuntaa.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Fibroilija kirjoitti:
Fibromyalgiassahan on kyse keskushermoston herkistymisestä, joka uuvuttaa ja lisää kipuja.
Usein elimistössä ei välttämättä ole mitään näkyvää haittaa. Entä, jos vaan haroo vastaan ja tekee asioita kivusta ja väsymyksestä huolimatta?
Pahentaako se tilannetta?
Kyllä se pahentaa. Fibro kiristää otettaan sitä mukaa mitä väsyneempi ja stressaantuneempi on. Eikä välttämättä helpota asiaa, että uni ei ole palauttavaa ja virkistävää. Tästä voi saada kammottavan oravanpyörän. Itse sain, olen ollut nyt 5 vuotta tkeläkkeellä. Olen antanut itselleni luvan olla stressaamatta ja murehtimatta omia, perheen ja koko maailman asioita. Kivut ovat helpottaneet, mutta kuitenkaan jaksamiskynnys ei ole noussut, mieli on helposti apea ja alavireinen, ulkomaailmaa jaksaa vain valittuina paloina. Mulla vahvasti mukana myös masennus, mutta liittyykö se fibromyalgiaan? Aivan varmasti.
Saako kysyä, mikä on ikäsi, kun pääsit sairaseläkkeelle?
Itse on vasta 39 vuotta, joten vähän aikaa olisi vielä jaksettava ennen eläkeikää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muita kokemuksia?
Ärsyttävintä on se, kun olet koko ajan ihan uupunut. Kaikki elämä on pysähtynyt.
Raahaudut väkisin töihin ja haet kaupasta sen, mitä jaksat. Sitten yrität vähän liikkua, mutta kaikki muu aika menee lepäämiseen. Ei jaksa enää tehdä mitään
Ei jaksa tehdä kotitöitä tms.
Ei tällaista toivo vihamiehellekään. Joku taisi hyvin sanoa, että tämä on maanpäällinen helvetti.
Jos voisi vaan olla rauhassa jossain, ei tarvitsi yrittää kitua tämän kanssa.
Ap.
Olen sairastanut fibroa nyt n 12 vuotta, tosin diagnoosin sain vasta n 8 vuotta sitten rampattuani eri lääkäreillä. Välillä väaymys on niin kovaa että toivoo kuolevansa. Alkuun sain apua kipukynnystä nostavasta ja unta parantavasta lääkkeestä mutta ajan myötä sen teho heikkeni niin että purin lääkkeen pois koska isommilla annoksilal alkoi tulemaan haittavaikutuksia. Itse saan avun liikunnasta, terveellisistä elämäntavoista, säännöllisestä rytmistä ja unesta. Liikunta kannattaa olla säännöllistä ja suht kevyttä ettei paikat kipeydy. Kävly, uinti, pyöräily hyviä. Joka ilta samaan aikaan nukkumaan ja aamulla samaan aikaan herätys. Olen huomannut että kun päivän on aktiivinen niin uni on yöllä parempaa. Aamut mulla pahimpia, aivosumu tuntuu pitkälle päivään saakka. Fibroon ei valitetyavasti ole parannuskeinoa, sen kanssa vain opeteltava elämään. Elämä voi olla hyvää siitäkin huolimatta. Ei kannata liikaa murehtia ja tunnustella oireita, elää vaan päivän kerrallaan itsestä huolehtien. Tsemppiä kaikille fibron kanssa eläjille ♥️
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastanut fibroa nyt n 12 vuotta, tosin diagnoosin sain vasta n 8 vuotta sitten rampattuani eri lääkäreillä. Välillä väaymys on niin kovaa että toivoo kuolevansa. Alkuun sain apua kipukynnystä nostavasta ja unta parantavasta lääkkeestä mutta ajan myötä sen teho heikkeni niin että purin lääkkeen pois koska isommilla annoksilal alkoi tulemaan haittavaikutuksia. Itse saan avun liikunnasta, terveellisistä elämäntavoista, säännöllisestä rytmistä ja unesta. Liikunta kannattaa olla säännöllistä ja suht kevyttä ettei paikat kipeydy. Kävly, uinti, pyöräily hyviä. Joka ilta samaan aikaan nukkumaan ja aamulla samaan aikaan herätys. Olen huomannut että kun päivän on aktiivinen niin uni on yöllä parempaa. Aamut mulla pahimpia, aivosumu tuntuu pitkälle päivään saakka. Fibroon ei valitetyavasti ole parannuskeinoa, sen kanssa vain opeteltava elämään. Elämä voi olla hyvää siitäkin huolimatta. Ei kannata liikaa murehtia ja tunnustella oireita, elää vaan päivän kerrallaan itsestä huolehtien. Tsemppiä kaikille fibron kanssa eläjille ♥️
Kiitos kommentista. Jos vertaat oireita alkuvaiheeseen ja nykytilanteeseen, onko mielestäsi muutosta tapahtunut parempaan vain pahempaan?
Olen sairastanut 15 vuotta, viimeiset viisi olleet todella raskaita ja työkykyni menetin kolme vuotta sitten. Kivut ja uupumus ovat pahentuneet niin että sairastuin masennukseen kun mitään ei jaksa ja lähipiirissä oli myös ihmisiä jotka eivät ymmärtäneet eikä uskoneet että olen niin voimaton mm. Puoliso. Erohan siitä tuli ja haukut sain vielä kuulla kuinka olen saamaton ja heikko, että pitää vaan jaksaa, ei voi olla totta ettei jaksa.
En tiedä kykenenkö työelämään enää, ikää 45 ja se masentaa hyvin paljon. Kuin olisin menettänyt ison osan itsestäni ja elämästäni tämän sairauden myötä. Paljon olen kokeillut erilaisia lääkityksiä,ruokavalioita, liikuntaa, terveelliset elämäntavat ovat tärkeät. Mikään ei vaan auta, tuntuu joskus että itsemurhakin olisi parempi kuin kitua tässä kipeässä kehossa.
Fibromyalgia on pahasta. Siihen on todella vaikea saada diagnoosia, ihme kun sait, siis todellinen ihme. Siihen ei löydy parannuskeinoa, ei lääkitystä, se on tauti, joka jyllää, eikä sille voi mitään, se tulee ja se menee, se kiusaa ja häipyy kunnes palaa kiusaamaan. Yleensä lääkärikunta luokittelee fibromyalgian luulo- ja mielenterveysongelmaksi, siihen kategoriaan lääkärit yleensä laittavat kaiken sen, johon heillä ei ole tutkimustuloksia tai selvää lääketieteellistä tuntemusta. Fibromyalgia lamauttaa täysin, paskamainen kumppani, kaikki luulevat, että on keksitty oireyhtymä.
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastanut 15 vuotta, viimeiset viisi olleet todella raskaita ja työkykyni menetin kolme vuotta sitten. Kivut ja uupumus ovat pahentuneet niin että sairastuin masennukseen kun mitään ei jaksa ja lähipiirissä oli myös ihmisiä jotka eivät ymmärtäneet eikä uskoneet että olen niin voimaton mm. Puoliso. Erohan siitä tuli ja haukut sain vielä kuulla kuinka olen saamaton ja heikko, että pitää vaan jaksaa, ei voi olla totta ettei jaksa.
En tiedä kykenenkö työelämään enää, ikää 45 ja se masentaa hyvin paljon. Kuin olisin menettänyt ison osan itsestäni ja elämästäni tämän sairauden myötä. Paljon olen kokeillut erilaisia lääkityksiä,ruokavalioita, liikuntaa, terveelliset elämäntavat ovat tärkeät. Mikään ei vaan auta, tuntuu joskus että itsemurhakin olisi parempi kuin kitua tässä kipeässä kehossa.
Ymmärrän hyvin, että ottaa koville. Miten saat päivät nyt vietettyä? Jaksatko käydä missään?
Saako kysyä, miltä alalta jäit pois?
Kaverilla sama. Ikää vähemmän ja tilanne ahdistanut