Lue keskustelun säännöt.
Nuoren ylipaino ja minun syyllistämiseni vaikka en voi mitenkään estää tuon ikäistä käymästä kaupassa/Mäkkärissä ym
16.11.2024 |
Se ei auta jos teen salaatin ja vähärasvaisia broileripyöryköitä kun teini menee mäkkäriiin pirtetelölle ja juustohampurilaiselle. Tai ostaa kaupasta sipsejä ja suklaata.
En voi kävellä 16vuotiaan perässä ja katsoa mitä suuhun tunkee!
Enkä heittää roskiin herkkuja jotka omalla rahalla ostanut vaikka ohi mennessä huomaan että taas on sipsipussi sängyllä.
Liikkuminen on sitä että hyppää skuutin päälle tai kävelee bussipysäkille.
Nuori on siis 1600cm/80 kg ja terveydenhuollosta tullut moitetta kun painoindeksi paukkuu.
Kommentit (56)
Selväähän on se, että hakee roskaruoasta ja herkuista lohtua johonkin. Mihin? Juttele teinin kanssa, miten hän oikeasti voi. Mitä kenties pelkää tai mikä ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mulla olis ollut teininä joku tietty käyttöraha ilman että mun tarvitsi tehdä mitään sen eteen, olisin aivan varmasti tullut läskiksi. Olin äärimmäisen perso esimerkiksi sokerille enkä olisi osannut mitenkään rajoittaa itseäni mikäli minulla olisi ollut aina rahaa käytössäni. Sain rahaa tarvittaessa pyytämällä tiettyihin sosiaalisiin tapahtumiin. Olen hoikka ja tuolloin paino meinasi kyllä lähteä noususuuntaiseksi kun oli noita himoja niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit takavarikoida siltä rahat, sähköpotkulaudan ja bussilipun.
16-vuotiaalta? Miten? Itse asuin siinä iässä jo omillani ja tienasin omat rahat.
16-vuotiaat asuu vielä vanhempien luona.
Ap, syyllistäminen ja syyllistyminen ovat eri asioita.
Miten sinua syyllistettiin? Vai tuliko kotiin lähetetystä viestistä "vain paha mieli" ja syyllistyit?
Terveystarkastuksesta pitää laittaa viestiä kotiin jos painoa alkaa kertyä liikaa. Se ei ole syyllistämistä. Toki tyylejä on monia miten viesti kerrotaan.
Tuossa tapauksessa voisi viikkorahan saamisen ehdoksi laittaa vähemmän herkuttelun ja jonki kuntoiluharrastuksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa lohtusyömiseltä,ehkö jopa masennukselta. Onko hänellä ystäviä? Poikaystävää?
Minä nimittäin itse aikonaan lääkitsin yksinäisyyttä ja koulukiusaamisen haavoja syömällä KOKO AJAN,äiti leipoi usein ja mätin pullaa ja pikkuleipiä posket pullollaan ellen hakenut kioskilta karkkia. Ainoa tapa millä asiaan puututtiin oli kun äiti kysyi saunassa "herranjumala sun mahaa,ootko sä raskaana?" Tuon jälkeen söin tietysti entistä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Oon paljon miettinyt näitä asioita, kun ei mun kolme nyt jo nuorta aikuista lastani oikeastaan koskaan käyneet ostamassa kaupasta mitään herkkuja omalla rahalla. Ei niille tullut sellainen mieleenkään. Syitä oli ehkä nämä:
-emme ostaneet kotiin herkkuja, kuten sipsejä, kuin esim. synttärijuhliin tai muihin erikoistilanteisiin. Arjessa niitä ei meillä kukaan koskaan syönyt. Ei ollut rahaakaan tuollaiseen, kun olin yh - enkä lapsillekaan voinut antaa käyttörahaa kuin pieniä määriä.
-lapsilla oli karkkipäivä lauantaisin ja silloin saivat "ikätasoisen" määrän makeaa, eli pienen karkkilaatikon tms. kun olivat pieniä, ja isompina sitten vähän isomman määrän. Ihan pieninä eivät tienneet karkeista mitään. Muulloin meille ei karkkia ostettu.
-joskus leivottiin yhdessä vaikkapa korvapuusteja tai vappuna munkkeja, ja silloin sai syödä niin monta kuin halusi. Kaupasta näitäkään ei ostettu.
-oli normaalit
Juuri näin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt uusinta siitä aikoinaan mainostetusta vapaasta kasvatuksesta.
Sosiaalipsykologi sanoi, että olemme tehneet järkyttävän suuren virheen lasten kasvatuksessa, kun koskaan ei ole lapsille sanottu Ei.
Yleensä on ihan turha sanoa ei, koska ei ole mitään keinoa millä lapsen voisi pakottaa tottelemaan sitä kieltoa.
Pienestä asti se pitää opettaa. Ei tietenkään miksikään vääpeliksi kannata alkaa, mutta vanhemmat päättävät, kunnes itse ovat itsestään vastuussa.
Yhdessä pitäisi enemmän tehdä, esim. laittaa ruokaa ja teinienkin voi antaa välilllä valita, mitä he haluavat syödä, kunhan ei pelkkää ranuja ja hampurilaisia ole-
Aika kovasti ne pienetkin laittavat vastaan jos niitä yrittää komentaa.
Aloittakaa yhdessä joku liikuntaharrastus. Vaivihkaa siinä saattaa muutkin elintavat muuttua paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoittaa moite? Mulle tuli aina lippua ja lappua liian laihan lapsen mukana; "lisää oliiviöljyä ruokiin" yms ihan kuin en olisi tehnyt kaikkea ruokaa jo muutenkin kermaisiksi yms. Itse otin niillä ruoilla muutamassa vuodessa yli 10kg massaa lisää, mutta lapsi pysyi miinuskäyrillä. Ei niistä lappusista tarvii pahastua, toki se on turhaa viestintää kun jo itse tekee parhaansa. Mun lapsi on jo yli 20v ja edelleen laiheliini, ja on omassa taloudessaan.
Olet osasyyllinen lihomiseen. Oletko katsonut sarjaa hengenvaarallisesti lihava tlc-kanavalta ? Kannattaa katsoa edes yksi jakso. Tulee arkisin. Jos ostat ruokaa, joka lihottaa, niin olet mahdollistaja, eli osasyyllinen. Mistä lapsellasi on rahaa ? Itsekin olin tuon ikäisenä samanlainen. Ehkä myös saman painoinen. Mutta nyt 48- vuotiaana ja n. 165 cm pitkänä vammaisena naisena painoni heittelee. Olen asunut pois kotoa yksin täytettyäni 23- v. Ja nyt o menos 3. asunto. Mä käyn mäkkärissä vain joka ma, kun mulla o taidekerho myöhemmin, ja tilaan 9 kananugettia ja 2 valkosipulidippiä. Maukasta ! Mulla o aina omaa juomaa mukana ja oma haarukka. Eivät ole koskaan sanoneet mitään siitä, ettei omia juomia saa siellä nauttia. Ens ma o toiseksvika kerta tälle vuodelle taidekerhoa. Muutoin syön sekä NS töissä et paikas, mis asun. Sieltä saa ruokaa, sitä, mitä haluaa. Siis, kun tilaa tiettyjä ruokia, jos saa tietoon etukäteen, mitä on tarjolla. Siinä ei tule syödyksi liikaa eikä mitä sattuu. Kannattaisi itsekin vähän sanoa, et mitä saa ostaa ja mitä ei. Mahtaako hänellä olla mitään allergioita ? Itellä o tyypin 2 diabetes, laktoositon ja munuaispotilaan ruokavalio. Ja vielä joitakin muita, mistä en tiedä.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt uusinta siitä aikoinaan mainostetusta vapaasta kasvatuksesta.
Sosiaalipsykologi sanoi, että olemme tehneet järkyttävän suuren virheen lasten kasvatuksessa, kun koskaan ei ole lapsille sanottu Ei.
Yleensä on ihan turha sanoa ei, koska ei ole mitään keinoa millä lapsen voisi pakottaa tottelemaan sitä kieltoa.
En ymmärrä, mitä tarkoitat tuolla, ettei ole keinoja? Sanot EI, perustelet ja sitten kuuntelet huudon. Pidät sanasi. Ne voi sitten aikuisina hakeutua terapiaan.
Jos on päässyt teini-ikään ilman että ei-sanaa on opetettu, on peli kyllä menetetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt uusinta siitä aikoinaan mainostetusta vapaasta kasvatuksesta.
Sosiaalipsykologi sanoi, että olemme tehneet järkyttävän suuren virheen lasten kasvatuksessa, kun koskaan ei ole lapsille sanottu Ei.
Yleensä on ihan turha sanoa ei, koska ei ole mitään keinoa millä lapsen voisi pakottaa tottelemaan sitä kieltoa.
En ymmärrä, mitä tarkoitat tuolla, ettei ole keinoja? Sanot EI, perustelet ja sitten kuuntelet huudon. Pidät sanasi. Ne voi sitten aikuisina hakeutua terapiaan.
Jos on päässyt teini-ikään ilman että ei-sanaa on opetettu, on peli kyllä menetetty.
Sanon ette ei saa riehua, lapsi jatkaa riehumista, sanon uudestaan että ei saa riehua ja lapsen riehuminen jatkuu edelleen.
Mikä on ei-sanan hyöty? Lähinnä lapsi oppii siitä sen, ettei kieltoja tarvitse ottaa vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tapauksessa voisi viikkorahan saamisen ehdoksi laittaa vähemmän herkuttelun ja jonki kuntoiluharrastuksen
Joo... minulle kun saman ikäisenä ensin ikätovereitten osilta haukuttiin läskiksi yms, ja terkkari terveystarkastuksessa päräytti suodattamatta, että painoa on jo liikaa ja nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni.
Johti sitten siihen, että suhteeni ruokaan ja syömiseen vinoutui toden teolla. Vuoden päästä tuosta olin jo alipainon puolella, eikä todellakaan terveellisillä laihdutustavoilla.
Että tosiaan valitsisin sanani hyvin tarkasti, miten nuorelle puhuu painosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt uusinta siitä aikoinaan mainostetusta vapaasta kasvatuksesta.
Sosiaalipsykologi sanoi, että olemme tehneet järkyttävän suuren virheen lasten kasvatuksessa, kun koskaan ei ole lapsille sanottu Ei.
Yleensä on ihan turha sanoa ei, koska ei ole mitään keinoa millä lapsen voisi pakottaa tottelemaan sitä kieltoa.
En ymmärrä, mitä tarkoitat tuolla, ettei ole keinoja? Sanot EI, perustelet ja sitten kuuntelet huudon. Pidät sanasi. Ne voi sitten aikuisina hakeutua terapiaan.
Jos on päässyt teini-ikään ilman että ei-sanaa on opetettu, on peli kyllä menetetty.
Sanon ette ei saa riehua, lapsi jatkaa riehumista, sanon uudestaan että ei saa riehua ja lapsen riehuminen jatkuu edelleen
Sinulta puuttuu auktoriteetti ja sen mukana kaikki. Jos sitä auktoriteettia ei ole, ei myöskään ole lapsen näkökulmasta vanhempana turvallinen. Penska on heitteillä.
Pienestä asti se pitää opettaa. Ei tietenkään miksikään vääpeliksi kannata alkaa, mutta vanhemmat päättävät, kunnes itse ovat itsestään vastuussa.
Yhdessä pitäisi enemmän tehdä, esim. laittaa ruokaa ja teinienkin voi antaa välilllä valita, mitä he haluavat syödä, kunhan ei pelkkää ranuja ja hampurilaisia ole-