Mitä voi uudelle kumppanille kertoa edellisestä parisuhteesta?
Olen kuullut ja lukenut, että pahin moka uudessa suhteessa on puhua exästä uudelle kumppanille. Mutta onko sekään hyvä - tai edes realistista- , että teeskentelee, ettei mitään edellistä elämää ole ollutkaan?
Toki on ihan eri asia, ollaanko parikymppisiä ja takana muutama lyhyt suhde vai viisikymppisiä ja takana neljännesvuosisadan mittainen suhde, josta kolme lasta, koti, jossa on asuttu yhdessä 15 vuotta jne.
Kommentit (44)
Oma kumppani ekoina vuosina kertoili joskus liikaa. Ei lopettanut vaikka pyysin. Homma loppui vasta sinä hetkenä kun uhkasin eroa jos ei lopu.
Väittäisin, että monet puhuu eksästään ihan hoitaakseen itseään, sellaista itse terapiaa. Kiva analysoida menneitä ja sitä, mitä nykyinen ja menneet kumppanit kertoo heistä itsestään. Monet eivät vain tajua kuinka vastenmielistä se voi nyksän näkökulmasta olla, vaikka asia ei olisi sen kummoisempi kuin että "Make/Martta aina viikkasi pöytäliinansa samalla tavalla kuin sinä".
Yleisesti ottaen eksistä voi puhua mutta asiat kannattaa kertoa vain kerran, pääpiirteittäin. Älä jaarittele eksä sitä eksä tätä. Jos eksästä on jäänyt traumat, voit muistuttaa asioista itsesi kautta - kehosi reagoi näin, säikähdät tuollaista. Eksää ei joka kerta tarvitse erikseen mainita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ex kertoili aika avoimestikin hurjasta menneisyydestään miten oli paneskeltu siellä ja täällä ja sitä ja tätä, silloin en pitänyt tätä mitenkään pahana kun olin niin ihastunut, mutta näin jälkeenpäin erittäin hyi yök mikä hepsankeikka.
Vastaava kokemus täälläkin. Tai alussa ei niin häirinnyt, kun en ollut vakavammin ihastunut, mutta ihastuttuani ja kiinnyttyäni aloin kysyä häneltä aina kesken kertomuksen, että miksi kummassa hän haluaa kertoa tämän minulle. Hän itse koki olevansa vain rehellinen ihminen, kun kertoo.
Eivät ne kertomukset pyytämällä loppuneet ja muutaman kuukauden jälkeen alkoi olo olla aika arvoton, kun näitä juttuja existä, kaadetuista naisista, ja niistä jotka harmillisesti pääsivät pakoon, vain riitti ja riitti. Miehen mielestä olin sairaalloisen mustasukkainen, kun en halun
Pakonomainen kertominen ja kaiken kertomatta jättäminen, koska uusi kumppani ei kestä todellisuutta ovat kaksi saman asian ääripäätä. Normaalissa suhteessa mennään jossain keskitiellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ex kertoili aika avoimestikin hurjasta menneisyydestään miten oli paneskeltu siellä ja täällä ja sitä ja tätä, silloin en pitänyt tätä mitenkään pahana kun olin niin ihastunut, mutta näin jälkeenpäin erittäin hyi yök mikä hepsankeikka.
Vastaava kokemus täälläkin. Tai alussa ei niin häirinnyt, kun en ollut vakavammin ihastunut, mutta ihastuttuani ja kiinnyttyäni aloin kysyä häneltä aina kesken kertomuksen, että miksi kummassa hän haluaa kertoa tämän minulle. Hän itse koki olevansa vain rehellinen ihminen, kun kertoo.
Eivät ne kertomukset pyytämällä loppuneet ja muutaman kuukauden jälkeen alkoi olo olla aika arvoton, kun näitä juttuja existä, kaadetuista naisista, ja niistä jotka harmillisesti pääsivät pakoon, vain riitti ja riitti. Miehen mielestä olin sairaalloisen mustasukkainen, kun en halun
väittäisin ehkä jopa pahimman laatuiseksi narsismiksi kun omalle kumppanilleen pitää leveillä miten haluttu ja kiihottava ihminen on muiden silmissä ollut.
Mitäh? Jos puoliso keryoo esimerkiksi niten ex petti häntä, niin miten saat senkin väännettyä halutuksi ja kiihottavaksi?
Vierailija kirjoitti: Mitäh? Jos puoliso keryoo esimerkiksi niten ex petti häntä, niin miten saat senkin väännettyä halutuksi ja kiihottavaksi?
Jos yhtään luit lainausketjua taaksepäin, niin siinä puhuttiin hyvin tietynlaisten seikkojen pakonomaisesta kertomisesta.
Jos mies jo tapailuvaiheessa alkaa haukkua eksäänsä, tietää varmasti olevansa se seuraava hullu ex. Myös jos yrittää selitellä mitään omaa paskamaista käytöstään sillä, kun ex kohteli niin huonosti, ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies jo tapailuvaiheessa alkaa haukkua eksäänsä, tietää varmasti olevansa se seuraava hullu ex. Myös jos yrittää selitellä mitään omaa paskamaista käytöstään sillä, kun ex kohteli niin huonosti, ei jatkoon.
Suhdetta viritellessä minua kiinnostaa kyllä jonkin verran se, miksi miehen aiemmat suhteet ovat päättyneet. Jos on useamminkin ollut jomman kumman osapuolen taholta pettämistä, väkivaltaa, hulluutta, tai suosikkiani eli sairaalloista mustasukkaisuutta, niin mielelläni kuulen sen varhaisessa vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Mitäh? Jos puoliso keryoo esimerkiksi niten ex petti häntä, niin miten saat senkin väännettyä halutuksi ja kiihottavaksi?
En yhtään ymmärrä mistä revit juttujasi, jotka eivät edes liity mitenkään asiaan. Tässä ei ole edes puhuttu mistään pettämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäh? Jos puoliso keryoo esimerkiksi niten ex petti häntä, niin miten saat senkin väännettyä halutuksi ja kiihottavaksi?
En yhtään ymmärrä mistä revit juttujasi, jotka eivät edes liity mitenkään asiaan. Tässä ei ole edes puhuttu mistään pettämisestä.
Joillain ne puheet ja keskustelut liittyy nimenomaan pettämisiin ym. Minullakin, joka ketjuun vastasin ennen kommenttiasi.
Sinun mielestä vain narsistisiin kehuihin ja osoituksiin omasta kiihottavuudesta. Älä ajattele noin mustavalkoisesti.
Existä puhutaan mahdollisimman vähän. Itse en olisi halunnut kuulla kaikkea, mitä miesystävä on kertonut menneisyydestään. En sanonut mitään, mutta perään pahoitteli asiaa, joten huomasi itsekin. Hyvin vähän on kertonut kuitenkaan, kun ollaan vuosikaudet yhdessä oltu.
Itse olen puhunut enemmän, mutta erilaisia asioita exästä, koska minulla oli alaikäiset lapset alkaessamme seurustella ja exän toiminta ei ollut mitenkään reilua lapsia kohtaan. Se harmitti ja kyllä puhuin niistä miesystävälleni. Edelleenkin mainitsen exän törppöydet, vaikka lapseni ovat jo aikuiset.
Minä ainakin olen kiinnostunut uudesta kumppanistani kokonaisvaltaisesti. Hänellä on useampi lapsi edellisestä liitosta, joten tiedän että ex on pakostakin mukana huoltajuuskuvioissa. Totta kai minua silloin myös kiinnostaa myös eroon johtaneet syyt ja muut kipeät asiat rakkaan menneisyyydestä. Ei tietenkään detaljitasolla, mutta jotain pääpointteja on hyvä tietää.
Vierailija kirjoitti:
En halua kenenkään terapeutiksi.
Miten se olisi terapeutiksi ryhtymistä jos kuuntelee vain toisen vaiheita aiemmasta elämästään? Jos terapeutiksi pääsee vain kuuntelemalla, niin taidankin ryhtyä ammattiterapeutiksi ja lopettaa oikeat työt.
Minulla on menneisyys, joka ei ole kovin ruusuinen, mutta en sitä peittele. Olen herkkä ja empaattinen, ja haluan että kumppanina ja rakastettuna minua kohdellaan sen mukaisesti. Osaan itsekin tarvittaessa olla töykeä, mutta en halua olla sellainen rakkaimmilleni.
M51
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä, jos mitään ei voi kertoa. Ei vaikka olisi lapsia edellisestä suhteesta ja takana 20 vuoden yhteinen taival.
Tämä on ihmistyyppiero. Ajattelepa vaikka kilpaurheilijoita, jotka ovat lähdössä uuteen maratoniin (vertautuu uuden suhteen aloittamista). Juttelevatko he keskenään suoritusta ennen entisistä kisatraumoistaan tai muistoista? Tuskin. He keskittyvät vain ja ainoastaan edessä olevaan suoritukseen ja nykyhetkeen
Jos ei kykene tähän, ei ole valmis suhteeseen vaan tarvitsee traumaterapiaa. Yhteishuoltaja ei ole koskaan eronnutkaan
Ei mitään. Kaikkea mitä kerrot, tullaan jossain vaiheessa käyttämään sinua vastaan.
Minä haluan tietää montako seksikumppania miehellä on ollut ja onko mies käynyt maksullisilla.
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan tietää montako seksikumppania miehellä on ollut ja onko mies käynyt maksullisilla.
Entä uskotko, jos yli nelikymppinen, kaikin puolin ihan ok ja kuulemma hyvän näköinen mies kertoo, että kaksi kumppania ja ei ole käynyt maksullisissa?
t. yli nelikymppinen
Minä menin nuorena avioon ja ero tuli 20 v jälkeen. Kun aloin uudelleen seurustelemaan niin tajusin, että kaikki mitä kerron omasta elämästäni, kertoo myös eksästäni. Jos olin ollut matkalla - niin eksän kanssa. Jos minulka oli ollut auto - niin eksän ostama. Jne. Eli pakko siitä eksästä oli jonkinnverran puhua. Vasta vuosia eron jälkeen tuli tilanne, että minulla on myös omia muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Minä haluan tietää montako seksikumppania miehellä on ollut ja onko mies käynyt maksullisilla.
Yleensä he jotka haluavat tietää kumppaninsa entisten seksikumppanien määrän, ovat myös niitä jotka eivät oikeasti halua kuulla vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Entäpä jos on yhteiset lapset? Ja esim. vuoroviikkovanhemmuus?
Minusta rehellisyys maan perii. Mielestäni on minun asiani sanoa, että nyt on liian diippiä, en halua kuulla enempää. Toisen ei pidä antaa olettaa, että onks jonkun asian kertominen okei vai ei.
Mä en ehkä ymmärtänyt kysymystä, mutta mitä epärehellistä siinä on ettei pyytämättä kertoile kaiken maailman ex-juttuja? Mun mielestä on myös outoa kertoilla niin, että kuulijan täytyy sanoa, että nyt on liian "diippiä", sillä silloin sä oot jo alkanut kertoilemaan jotain mitä toinen ei välttämättä olisi halunnut kuulla alkuunkaan, eikä sitä siinä vaiheessa oikein kertomattomaksi voi tehdä. Eikö luulis, että paras tapa on vastata kun kysytään ja jos ei kysytä, niin mitä hyötyä on hölistä mitä ja miten jotain tehtiin exän kanssa?
En halua kenenkään terapeutiksi.