Voikohan masennuksesta koskaan parantua kunnolla?

Varmasti riippuu paljon ulkoisista olosuhteista, voiko masennuksesta parantua. Jos on niitä läheisiä ihmisistä elämässä ja muutenkin ulkoisesti asiat kunnossa, on varmaan paljon helpompi ja todennäköisempi parantua kuin jos niitä ei ole. Mulla ainakin syy tuntuu olevan ne ihmiset. Ei ole oikeasti läheisiä, oon enemmän tai vähemmän ulkopuolinen aina.

Miten tästä muka voisi toipua? Kaikki muu elämässäni vähintään ok, mutta tuohon se tökkää. Muut on saaneet/hankkineet ne läheisensä vuosikaudet sitten, ja aikuisena se tuntuu olevan liian myöhäistä. Puolison etsiminen mua ei vaan kiinnosta, eikä pelkän puolison varaan edes uskalsi laskea. Ja muillakin mun tutuilla on monia muitakin läheisiä kuin se puoliso, ihmisiä joiden luo ne kuuluu. Ihmissuhteita, joita ei voi noin vaan katkaista. 

Vierailija kirjoitti:

Voi. Kaikki solusi uudistuvat kokonaan 7 vuodessa, eli melkeinpä ylläpidät negatiivisia ajatusrakenteita tahallasi jos et parane. Nämä ajatusrakenteet voi pikkuhiljaa vaan korvata paremmilla, kun oppii tunnistamaan haitalliset. Samalla tavalla kuin haavakin paranee pikku hiljaa

Ajatusrakenteet eivät ole kuin haavoja. Ne ylläpitävät turvaa ja ennustettavuutta, siksi moni rakastuu omaan masennukseensa. Kun masennuksesta tulee identiteetti, niin siitä on vaikea päästä eroon. Masennus identiteettinä tuhoaa ihmisen joustavuuden ja kyvyn käsitellä rakentavasti omia tunteitaan. Tämän takia monet, jotka mielestään "sairastavat" masennusta eli esimeriksi Beckin masennuselyssä annettuja vastauksia "Tulevaisuus pelottaa minua" , "Tunnen olevani ruma ja vasenmielisen näköinen" sairastavat sitä lopun elämäänsä. Kaikki tunteet ja kongitiiviset tulkinnat ovat osa tuota sairausidentiteettiä, jota sitten sairastetaan ja johon sairastutaan. Tosiasiassa aika monella ihmisellä on kuormitavia kamalia elämänvaiheita, joskus enemmän josksu vähemmän. Ne eivät ole mitään masennusta, vaan osa elämää. Niihin ei sairastuta, ne ovat osa ihmisen kokemusmaailmaa. Taito päästää irti menneestä ja rakentaa jotain uutta on todella vaikea oppia, koska se on niin ihmismielen vastainen. Samalla tavalla syntyy positiivinen kierre, kokemus siitä että on itesssään hyvä, onnellinen ja elämä on merkityksellistä ja sillä on suunta. Ihmiset eivät pysty useinkaan myöskään yksin muuttamaan omaa ajatteluaan, vaan siihen tarvitaan toisia ihmisiä. 

Ei voi. Hoitotasapainon ylläpito. 👍🏻

Relapsi on nurkan takana jos revittelee kuin ennenvanhaan. 

Voi ja ei voi. Päättele tästä itse ap.