Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Voikohan masennuksesta koskaan parantua kunnolla?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan voi. Olen ollut masentunut siitä saakka kun sain pakit naiselta vuonna 1998. Tavis nainen sanoi että ole ruma eikä halua minun kanssa tanssia. Siitä lähtien olen tietänyt etten koskaan saa naista niin se on ollut.
Nyt on korkea aika luopua ajatuksesta, että vain joku nainen voi sinut korjata, ja alkaa löytämään onnellisuutta ihan omasta itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen parantunut useamman kerran. viimeksi vuonna 2007. viime vuonna kuitenkin tapahtui jotain niin pahaa, että en usko enää toipuvani tästä nykyisestä masennuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennusjaksoissa on juuri se hyvä puoli, että ne menevät ohi. Pitää vain jaksaa pahimman yli.
On myös pitkäaikaista masennusta, mutta se ei ole onneksi kovin voimakasta siihen verrattuna, mitä masennusjaksot voivat olla.
Mitä silloin pitää tehdä kun ei kiinnnosta tehdä mitään eikä ole motivaatiota aloittaa mitään?
Huolehtia perusasioista, kuten hampaidenpesusta, ruuanlaitosta ym.
Kyllä voi parantua, ja suurin osa paraneekin, mutta ei kaikki parane. Joillakin masennus kroonistuu.
Liikunnasta ei ole mitään hyötyä masennuksen hoidossa. Masennuksestani huolimatta olen osa-aikatöissä ja iso osa siitä on fyysistä niin, että saan päivittäisen liikuntatavoitteeni täyteen työaikana. Olen ollut nyt tuossa hommassa reilun puoli vuotta, eikä se ole masennukseen mitenkään vaikuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi. Parempia jaksoja tulee, mutta koskaan ei voi parantua täysin.
Vierailija kirjoitti:
Voi. Kaikki solusi uudistuvat kokonaan 7 vuodessa, eli melkeinpä ylläpidät negatiivisia ajatusrakenteita tahallasi jos et parane. Nämä ajatusrakenteet voi pikkuhiljaa vaan korvata paremmilla, kun oppii tunnistamaan haitalliset. Samalla tavalla kuin haavakin paranee pikku hiljaa
Haavan paranemiseen et tahdollasi ja henkisillä voimavaroillasi pysty kovin paljoa vaikuttamaan. Eli se tapahtuu itsestään.
Sen sijaan masennus hiipii mielen syövereistä todella helposti takaisin tajuntaan, vaikka vuosia olisi kulunut ja solut vaihtuneet kaikki nuorempaan sukupolveen.
Mutta periaatteessa kyllä paraneminen tapahtuu esimerkiksi noin. Meillä kaikilla on erilaiset kyvyt hallita heikkouksiamme, mutta onni ja rakkaus elämässä auttaa pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikunnasta ei ole mitään hyötyä masennuksen hoidossa. Masennuksestani huolimatta olen osa-aikatöissä ja iso osa siitä on fyysistä niin, että saan päivittäisen liikuntatavoitteeni täyteen työaikana. Olen ollut nyt tuossa hommassa reilun puoli vuotta, eikä se ole masennukseen mitenkään vaikuttanut.
Työ on ihan eri asia kuin liikunta. Liikunnalla on tutkitusti positiivisia vaikutuksia masennukseen, vaikkei se ole ihmelääke. Mutta on ihan eri asia mennä esimerkiksi ryhmäliikuntaan kavereiden kanssa, kuin mennä töihin.
Voi, voi ja voi. En oo koskaan ollut masentunut, vaikka vaikeita ajanjaksoja ollut elämässä. Silti ajattelin kommentoida. Lukusuosituksena Matt Haigin "Reasons to stay alive". Helppoa englantia, mutta on toki myös suomennettu (sitä en ole lukenut). Lähetän voimahalin sun iltaan 🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vähän sellainen dystyyminen persoona, joka putoaa tasaisin väliajoin vielä reippaasti alle nollarajankin. Vähän luulen, että tämä on osa minua koko elämän. Tällä hetkellä en käytä mielialalääkitystä, mutta kokonaisuudessaan sitä on mennyt ehkä viitisen vuotta. Olen hyvin toimiva tunnollinen masentunut, enkä ole sairauslomillakaan ollut. Toisinaan elämästä nauttiminen on vain ollut täysin mahdotonta. Olen vähän päälle 40-v.
Olen tehnyt aktiivisesti muutoksia elämääni, mm. eronnut kuormittavasta suhteesta, vaihtanut työpaikkaa ja käynyt terapiassa, sitäkin kaikkinensa noin neljä vuotta. Olen katkaissut ihmissuhteita sellaisiin ihmisiin, jotka lähinnä kuormittavat.
Mutta yksi on ylitse muiden. Liikunta on se juttu joka on pelastanut minut. Saan sillä todella hyvät tuntemukset itselleni ja tunnen hallitsevani elämääni. Jos jostain pitäisi aloittaa toipuminen, niin yritä käydä vaikka kolmesti viikossa puolen tunnin kävelylenkillä. Yritä tehdä liikunnasta pysyvä osa elämääsi.
20 vuotta masennusta takana ja sairas edelleen. Olotila vaihtelee paljon eli voi olla vähän helpompaa tai sitten todella vaikeata. Itsellä ei ainakaan paranemista ole näköpiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikunnasta ei ole mitään hyötyä masennuksen hoidossa. Masennuksestani huolimatta olen osa-aikatöissä ja iso osa siitä on fyysistä niin, että saan päivittäisen liikuntatavoitteeni täyteen työaikana. Olen ollut nyt tuossa hommassa reilun puoli vuotta, eikä se ole masennukseen mitenkään vaikuttanut.
Tuo on vain mekaanista suorittamista. Ei hamsterinpyörässä päivä toisensa jälkeen kävelykään kenenkään mielialaa nostata, ennemminkin päinvastoin.
Tarkoitetaan liikuntaa, jossa löydetään yhteyttä omaan kehoon, koetaan onnistumisia. Ulkona liikkumisesta aivot tuottaa vielä bonusannoksen serotoniinia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunnasta ei ole mitään hyötyä masennuksen hoidossa. Masennuksestani huolimatta olen osa-aikatöissä ja iso osa siitä on fyysistä niin, että saan päivittäisen liikuntatavoitteeni täyteen työaikana. Olen ollut nyt tuossa hommassa reilun puoli vuotta, eikä se ole masennukseen mitenkään vaikuttanut.
Työ on ihan eri asia kuin liikunta. Liikunnalla on tutkitusti positiivisia vaikutuksia masennukseen, vaikkei se ole ihmelääke. Mutta on ihan eri asia mennä esimerkiksi ryhmäliikuntaan kavereiden kanssa, kuin mennä töihin.
Ei todellakaan toimi kaikilla. Kokeilin varmaan pari vuotta, pitkiä kävelylenkkejä, jopa 20 km. EI mitään hyötyä, kengän pohjat vaan kului.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi parantua.
Koska meitä vetää eri asiat. Se mikä toimii toiselle, ei toimi toiselle. Liikunta, lukeminen, säännöllinen arkirytmi ja päihteitä joskus kerran kuussa tahtiin. Välillä kuukausia ilman.
Masentunut voi olla duunissa tai opiskella. Päivärytmi on ok. Saattaa olla harrastuksia. Niinkuin mulla oli. Päihteiden vähennys. Sekä paikkakunnan vaihto. Oli lopulta se mikä vei ahdistuksen ja masennuksen pois.
Joka päivä oli kiva, kun pyöräilin ympäri kaupunkia tutkien sitä. Jos madis vielä iskee. Pakkaan kamat ja muutan vaikka Maarianhaminaan.
Tuohon ei kaikki pysty, olet rohkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan voi. Olen ollut masentunut siitä saakka kun sain pakit naiselta vuonna 1998. Tavis nainen sanoi että ole ruma eikä halua minun kanssa tanssia. Siitä lähtien olen tietänyt etten koskaan saa naista niin se on ollut.
Nyt on korkea aika luopua ajatuksesta, että vain joku nainen voi sinut korjata, ja alkaa löytämään onnellisuutta ihan omasta itsestäsi.
Olen eri, mutta minulla on kaikki ns. kunnossa ja nautin monista asioista, mutta kumppanittomuus masentaa. Näin on aina ollut. Masennukseni häviää kuin taikaiskusta aina suhteeseen päästyäni. Toki se aina palaa, kun minut jätetään. Itsekseen vietetty aika ei masennukseeni auta, vaan jos olen vuosia putkeen ilman kumppania ja samalla kuitenkin kaikki muu on hyvin, niin olen sitten vuosia masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennusjaksoissa on juuri se hyvä puoli, että ne menevät ohi. Pitää vain jaksaa pahimman yli.
On myös pitkäaikaista masennusta, mutta se ei ole onneksi kovin voimakasta siihen verrattuna, mitä masennusjaksot voivat olla.
Puhu vaan itsestäsi äläkä yleistä muihin. T. Se, jolla on yli 30 vuotta kokemusta.
Tämä oli tietoa, ei kokemusta.
Sinä vastaan masennus. Mieti että masennus ei pärjää ilman sua mutta sä pärjäät ilman masennusta (oothan siitä elävä todiste, koska sulla ei oo voinut aina olla masennusta. Sinä 1 - masennus 0.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennusjaksoissa on juuri se hyvä puoli, että ne menevät ohi. Pitää vain jaksaa pahimman yli.
On myös pitkäaikaista masennusta, mutta se ei ole onneksi kovin voimakasta siihen verrattuna, mitä masennusjaksot voivat olla.
Mitä silloin pitää tehdä kun ei kiinnnosta tehdä mitään eikä ole motivaatiota aloittaa mitään?
Silloin ei pidä tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunnasta ei ole mitään hyötyä masennuksen hoidossa. Masennuksestani huolimatta olen osa-aikatöissä ja iso osa siitä on fyysistä niin, että saan päivittäisen liikuntatavoitteeni täyteen työaikana. Olen ollut nyt tuossa hommassa reilun puoli vuotta, eikä se ole masennukseen mitenkään vaikuttanut.
Työ on ihan eri asia kuin liikunta. Liikunnalla on tutkitusti positiivisia vaikutuksia masennukseen, vaikkei se ole ihmelääke. Mutta on ihan eri asia mennä esimerkiksi ryhmäliikuntaan kavereiden kanssa, kuin mennä töihin.
Ei todellakaan toimi kaikilla. Kokeilin varmaan pari vuotta, pitkiä kävelylenkkejä, jopa 20 km. EI mitään hyötyä, kengän pohjat vaan kului.
Kokeilitko mitään muuta? Uimista, tanssia, maastopyöräilyä? Mitään missä tapaat ihmisiä ja saat kivoja kokemuksia?
Fakta, josta ei koskaan pääse irti, että suomalaiset on ankeimpia ihmisiä maapallolla, kun kyse on dissaamisesta ja väkivallasta