Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Voikohan masennuksesta koskaan parantua kunnolla?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Sinä vastaan masennus. Mieti että masennus ei pärjää ilman sua mutta sä pärjäät ilman masennusta (oothan siitä elävä todiste, koska sulla ei oo voinut aina olla masennusta. Sinä 1 - masennus 0.
Entä jos on masentunut vaikka siksi, että isoisä on kuollut? Ei isoisä ole tietenkään aina ollut kuollut, mutta hän ei enää koskaan herää eloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä vastaan masennus. Mieti että masennus ei pärjää ilman sua mutta sä pärjäät ilman masennusta (oothan siitä elävä todiste, koska sulla ei oo voinut aina olla masennusta. Sinä 1 - masennus 0.
Entä jos on masentunut vaikka siksi, että isoisä on kuollut? Ei isoisä ole tietenkään aina ollut kuollut, mutta hän ei enää koskaan herää eloon.
Suru on eri asia kuin masennus. Isoisän kuolemasta yleensä toivutaan hyvin. Lapsen tai puolison kuolema on isompi kolhu ja siinä on enemmän käsiteltävää. Kuoleman kohtaaminen tulee jokaiselle vastaan, jos siitä masentuu pitkäksi aikaa niin kannattaa kokeilla erilaisia hoitokeinoja.
Miten oikeasti masentunut pystyy menemään lenkille , kun ei pysty menemään edes kauppaankaan . Minulla auttoi lääkitys ja sen avulla pystyin menemään taas ihmisten ilmoille ja harrastuksiin . Pikku hiljaa vähennettiin lääkitystä ja nyt olen ollut ilman lääkitystäkin useamman vuoden . Kyllä , parantuakin voi .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä vastaan masennus. Mieti että masennus ei pärjää ilman sua mutta sä pärjäät ilman masennusta (oothan siitä elävä todiste, koska sulla ei oo voinut aina olla masennusta. Sinä 1 - masennus 0.
Entä jos on masentunut vaikka siksi, että isoisä on kuollut? Ei isoisä ole tietenkään aina ollut kuollut, mutta hän ei enää koskaan herää eloon.
Hyvä kysymys! Tiedän mikä auttaa. Tiedätkö nimittäin, mikä yksi ja sama lause saa surullisen iloiseksi ja iloisen surulliseksi?
.....
- "Tämäkin menee ohi".
Vierailija kirjoitti:
Miten oikeasti masentunut pystyy menemään lenkille , kun ei pysty menemään edes kauppaankaan . Minulla auttoi lääkitys ja sen avulla pystyin menemään taas ihmisten ilmoille ja harrastuksiin . Pikku hiljaa vähennettiin lääkitystä ja nyt olen ollut ilman lääkitystäkin useamman vuoden . Kyllä , parantuakin voi .
Masentuneilla on erilaisia toimintakykyjä. Itse kävin lenkillä syvästi masentuneenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ajatusrakenteita voi muuttaa paremmiksi, kun masentaa? Sehän on itseään ylläpitävä kierre?
Ptse olen ollut masentunut jo useamman vuoden ja kuukausia sairaslomallakin asian takia.
Teeskentelemällä. "Fake it until you make it". Aivot eivät ymmärrä, että tekonauru on tekoa jne. Periaatteessa masennuksen parannuskeino on valehtelu, teeskentely ja itsensä ja muiden huijaaminen näyttelemällä parantunutta kunnes itsekin alkaa uskoa niin.
Itse toivuin masennuksesta vaikka en olisi uskonut kun sitä podin. Avioeron jälkeinen masennus kesti vuoden ja kun exä esti tapaamasta lapsia, iski masennus taas, työnantaja järjesti apua ja se alkoikin helpottaa. Masennuskausi kesti noin kaksi vuotta ja alkuu diagnoosi oli vaikea masennus.
Tunteen tiedän. Vaikka miten hoet itsellesi että kaikki muuttuu paremmaksi ja ei hätää, elossa ollaan ja tästä tulee hyvä päivä niin vaikeaa oli. Kuitenkin hyvät ystävät, sisarukset, mielenkiintoinen työ ja mukavat työkaverit auttoivat asiaa. He eivät kuitenkaan tienneet miten syvällä olin. Koko ajan olin töissä, en ollut yhtään ihan yksikseen. En kertonut kenellekään paitsi sille psykologille. Sitten se vaan oli ohi ja tunne oli kevyt, kuin uudestisyntynyt. Suuren osan selviytymisestä uskon olevan juuri ystävien ja kavereiden ansiota.
Eli voi selvitä ja päästä masennuksesta kokonaan eroon. Kyllä. Aikaa tosin vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi parantua.
Koska meitä vetää eri asiat. Se mikä toimii toiselle, ei toimi toiselle. Liikunta, lukeminen, säännöllinen arkirytmi ja päihteitä joskus kerran kuussa tahtiin. Välillä kuukausia ilman.
Masentunut voi olla duunissa tai opiskella. Päivärytmi on ok. Saattaa olla harrastuksia. Niinkuin mulla oli. Päihteiden vähennys. Sekä paikkakunnan vaihto. Oli lopulta se mikä vei ahdistuksen ja masennuksen pois.
Joka päivä oli kiva, kun pyöräilin ympäri kaupunkia tutkien sitä. Jos madis vielä iskee. Pakkaan kamat ja muutan vaikka Maarianhaminaan.
Miksi edelleen päihteitä? Eikö kannattaisi jättää kokonaan? Jos mieli on jo sekaisin ja vaatii korjaamista, niin kannattaako sekoittaa päihteillä kuntoutusmisprosessi?
Vierailija kirjoitti:
Muuta ulkomaille niin masennus parantaa heti. Suomessa ei voi kuin voida pahoin
Se on juurikin näin. Suomalaisissa on jotain "karismaa", mikä imee kaikki energiat. Varmaan se kylmäluonteisuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta ulkomaille niin masennus parantaa heti. Suomessa ei voi kuin voida pahoin
Se on juurikin näin. Suomalaisissa on jotain "karismaa", mikä imee kaikki energiat. Varmaan se kylmäluonteisuus
Hullu suomalainen kansa. Siinä karismaa kerrakseen, oujee
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ohohupsis/54172-hullu-suomalainen-kans…
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole. Kärsinyt jo yli 30 vuotta.
Täällä toinen kohtalotoveri. Kohta 30 vuotta tulee täälläkin täyteen. Näillä mennään varmaan loppuun asti. Jos ei tee sitä v i i m e i s t ä. ratkaisua sitä ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lähtee lopulta itsestä. Toki jos kyseessä on enemmän depressiivinen persoonallisuus, voi se selittää sitä, jos lääkkeet ei niin auta. Omia ajatusmalleja tulee joka tapauksessa pyrkiä muuttamaan ja voit aloittaa lukemalla vaikka Pirkko Siltalan kirjan nainen ja masennus.
Voi mutta se vaatii täydellistä mielen nollausta eli sun pitää olla eristyksissä yhteiskunnasta useita vuosia. Myös läheisistä jotka ovat usein masentuneilla toksisia eli masennuksen syy jopa. Masennus on oire sairaasta ympäristöstä ja yhteiskunnasta. Tuo eristys toimii siis ilman mitään lääkityksiä. Lääkityshän ei paranna masennusta vaan supistaa oireita. Tuolla joku puhui solujen uudistumisesta mikä juuri tapahtuu kun ihminen saa eristäytyneenä parantua rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi jos ei vasennu samaan aikaan. Siitä kun ei voi parantua eikä toipua.
Ei Ihaakaan taida koskaan parantua masennuksesta. Pitääkö siitä sitten parantua?
Osa näistä masennuksista on ihan normaaleja ihmisten tunnetiloja. Välillä vtuttaa, välillä suututtaa, välillä jopa kaduttaa ja joskus on myös hauskaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä vastaan masennus. Mieti että masennus ei pärjää ilman sua mutta sä pärjäät ilman masennusta (oothan siitä elävä todiste, koska sulla ei oo voinut aina olla masennusta. Sinä 1 - masennus 0.
Entä jos on masentunut vaikka siksi, että isoisä on kuollut? Ei isoisä ole tietenkään aina ollut kuollut, mutta hän ei enää koskaan herää eloon.
Se ei ole masennusta, vaan ihan normaalia surua. Se lievenee ja menee ohi, se ei estä ihmistä elämästä normaalisti
Oppaita masennuksen hoitoon
Apua itsehoidosta
Aku Kopakkala: Masennus.
Mieli-sarja. Edita 2009.
Kirja kertoo optimistisesti, kuinka masentunut voi itse parantaa tilannettaan ratkaisevasti.
"Vielä muutama vuosi sitten suhtauduin alentuvan ylimielisesti itsehoitoon. Se on kuitenkin masennuksen yleisin hoitomuoto. Vaikka terveydenhuoltomme tulisi paremmaksi masennuksen hoidossa, onnistuminen riippuu silti aina masentuneen omista toimista", psykologikirjoittaja kertoo.
Hänen mukaansa vakavakin masennus voidaan parantaa hyvällä hoidolla. "Jos kyseessä on ensimmäinen selkeä masennusjakso, noin 15 kerran terapialla saadaan valtaosan masennus lievittymään lievän masennuksen tasolle tai kokonaan pois", kirjassa todetaan.
Irti kielteisen ajattelun noidankehästä
Mark Williams, John Teasdale, Zindel Segal & Jon Kabat-Zinn: Mielekkäästi irti masennuksesta. Tietoisen läsnäolon menetelmä. Basam Books 2009.
"Kun mielemme alkaa masentua, me varsin ymmärrettävästi yritämme usein tukahduttaa ikävät tunteet tai päästä niistä eroon ajattelemalla. Silloin mieleen nousee murheita menneisyydestä ja huolia tulevasta. Mietimme jos jonkinlaisia ratkaisuja, ja pian meille tulee kurja olo siitä, ettemme keksi mitään keinoa tukahduttaa tuskallisia tunteitamme", todetaan kirjassa Mielekkäästi irti masennuksesta.
Kielteisen ajattelun noidankehästä ja liiallisesta ja turhasta vatvomisesta voi opetella pyristelemään eroon parhaiten silloin, kun ei ole syvällä masennuksen syövereissä. Toisinaan tarvitaan vain se, että hyväksymme sen mitä tapahtuu emmekä jää miettimään mitä pitäisi tapahtua.
Itsehoito-ohjelmassa yhdistyvät kognitiivisen psykoterapian ja meditaation menetelmät.
Ettei masennus jäisi päälle
Irma Karila & Anna-Maija Kokko:
Krooninen masennus. Mitä on tehtävissä? Edita 2008.
Kirja käsittelee kroonistunutta masennusta ja sen ehkäisemistä. Masennusta voidaan pitää kroonisena, jos oireet ovat jatkuneet yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta eikä välillä ole ollut paria kuukautta pidempää oireetonta jaksoa.
"Kroonisesti masentuneilta puuttuu motivaatio ryhtyä tekemään jotakin, eikä tekeminen anna mielihyvää. Varsin usein he tuovat esiin sen, ettei heillä ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa oireisiinsa", kirjassa todetaan.
Kognitiivisessa terapiassa masentunut voi oppia uudenlaisia ajattelu- ja toimintatapoja, joiden avulla hän voi päästä irti matalan itsearvostuksen, avuttomuuden ja toivottomuuden kierteistä.
Kirja ja sen hoitomallit on suunnattu lähinnä terapian ammattilaisille.
Kun ikäihmiseltä menee elämänhalu
Sirkka-Liisa Kivelä: Depressiosta tasapainoon. Hyvä elämä iäkkäänä. Kirjapaja 2009.
Kirjassa pohditaan muun muassa, mikä olisi oikea tapa suhtautua iäkkääseen henkilöön, jonka elämänhalun masennustila on murtanut ja jolla on hitaan itsetuhoisuuden piirteitä. Tämä voi näkyä muun muassa ravinnon, liikunnan ja fyysisten sairauksien laiminlyöntinä tai runsaana alkoholinkäyttönä.
Tietoa iäkkäiden ihmisten masennuksen erityispiirteistä sekä hoidosta ja lääkityksestä tarvitsevat etenkin vanhustenhoidon ammattilaiset, mutta myös vanhusten läheiset ja vanhukset itse. Kirjan esimerkkitapaukset vakuuttavat, että yli 80-vuotiaskin voi toipua depressiosta.
Ajattelin, että masennukseni alkoi vasta parikymppisenä, kun tilanne meni sellaiseksi, että tarvitsin apua. Nyt kun en enää ole ollut vaikeasti masentunut aikoihin, olen tajunnut olleeni jossain määrin masentunut noin 10-vuotiaasta asti, kun nyt tiedän masennuksen.
En usko, että paranen. Hoito ei tehnyt juuri mitään varsinaiselle masennukselleni vaan opin vain elämään sen kanssa. Ainut ero aiempaan on oikeastaan se, että tiedän, mistä on kyse, ja selviytymiskeinoni ovat hitusen terveempiä.
Kannattaa tehdä tekoja oman hyvinvoinnin eteen, vaikka ei ole motivaatiota. Pitää ainakin perusasiat kunnossa: liikunta, lepo ja kunnon ravinto. Tekee enemmän sitten kun on motivaatiota ja energiaa.