Olenkohan mä valmis toiseen lapseen? Kaikki useamman lapsen äidit apua

kaikilla on omat syynsä lasten hankintaan ja sinun ajatukset ovat ihan järkeviä ja uskon varmasti, että toinen lapsi on sinulle yhtä rakas kuin esikoinenkin. Monet miettii riittääkö rakkautta useammalle ja vastaus on KYLLÄ!

Vierailija:

Meillä olisi vähitellen oleen aika kypsä toisen lapsen yrittämiseen järjellä yli 30 ja ensimmäinenkin lapsi jo 2 v. Mietityttää vaan, kun olen ihan sekaisin ton tunnepuolen kanssa.

- Suurin syy että raluaisin äitiyslomalle on, koska saisin esikoisen kotihoitoon. Haluaisin siis jäädä uudelleen kotiin ESIKOISEN takia. Miten se uusi vauva, kasvanko jo raskausaikana tai syntymän aikana kahden lapsen äitiyteen? Tällä hetkellä tuntuu etten voisi ketään rakastaa kuin rakastan tätä ensimmäistä.

Kyllä sitä vaan rakastaa. sitä rakastuu siihen seuraavaan. itsekin pähkäilin ihan samaa. mutta varaudu siihen että syntymän jälkeen sua saattaa esikoinen myös ärsyttää jos se kiusaa vauvaa tms.. monenlaista tunnetta tulee.

- Hirvittää vauva-ajan rankkuus jo valmiiksi, tuleekohan silloin edes sitä samaa onnen huumaa kuin tuli ensimmäisen kanssa? Jälkeenpäin ajateltuna siitä huumasta ammensin voimaa niin, että jaksoin sen ensimmäisen vuoden vaativan vauvani kanssa.

työtä on tosi paljon enemmän ja levätä ei voi silloin kun vauva nukkuu. ja esikoinenkin voi olla mustasukkainen. mutta se vaikein aika ei kestä kuin ehkä puoli vuotta. ja toinen paha kausi sitten kun vauva on taapero ja alkaa omia esikoisen tavaroita.

- Tuntuu että suurin syy että haluaisin toisen lapsen, on se, että esikoinen saisi siitä sitten seuraa ja turvaa loppuiäkseen.

niin siinä käy. sisarussuhteet ovat elämän tärkeimpiä suhteita.

Kertokaa miten teillä on tuo tunnepuoli kehittynyt toisen lapsen kanssa, oletteko tekin alkaneet vain " järjellä" yrittämään lisää lapsia? Ensimmäisen kohdalla mulla oli ihan valtava vauvakuume, nyt ei ole tullut ollenkaan samanlaista yli kaiken menevää tunnetta.

meille myös ja kolmonen oli yllätysvauva. mutta niin vaan rakasta kaikkia kuin hullu puuroa. 4v ja 2v ovat parhaat kaverit ja ihan itkettää kun ne ovat niin ihania. ja tämä vauva vielä ja ja ja...

mutta työtä on niin tajuttomasti. välillä päivät on selviämistaistelua kun kaikki kipeinä tai huono päivä uhmiksen kanssa. kannatta varmistaa että mies on kanssas hyvässä yhteistyössä.

mutta on se vaan ihanaakin.

Kuopus on kohta vuoden, enkä suoraan sanottuna mitenkään hirveästi hänestä välitä, mutta kyllä hänestä on tosiaan seuraa isosiskolle!

Itse mietin paljonkin tuota, että onko samanlaiset tunteet tähän toiseen ku ekaan.. Oltas nimittäin saatettu jäädä myös yhden lapsen perheeks.

Nyt laskettu alkaa olla lähellä ja olen jo kauan tuntenut lämpimiä ja rakastavaisia tunteita mahassa olevaa pientä kohtaan.

Uskon että kaikki kääntyy hyvin, niin myös teillä mitä ikinä teettekin!

Sitähän et voi tietää onko kakkonen yhtä vaativa, voihan olla toisinkin. Tai voi olla, ettet enää edes koe vaativuutta samalla tavalla.