Kannattaako tutkijan ura?

Kannattaa oikeasti muistaa, että akatemiassa ei riitä, että on lahjakas, älykäs ja motivoitunut. Ihan kaikki muutkin siellä on. Todennäköisesti moni vielä oikeasti paljon enemmän kuin sinä. Sen lisäksi ihan hiton paljon riippuu ihan puhtaasti siitä, satutko olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Se on nykypäivänä tosi kivinen, huonopalkkainen ja epämukava ura. Väitöskirjaan asti asiat voivat sujua, mutta sitten se on viimeistään loputonta rahoitushakemusten lähettelyä eri lähteisiin. Jos se ei luonnistu, niin nopeasti tyssää urasi.

Aniharva pääsee proffaksi ja sekään ei ole kauhean ylevää hommaa ymmärtääkseni nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Tutkijanurasta puhuttaessa on hyvä muistaa, että ne, jotka siitä eniten omakohtaisesti valittavat, ovat juuri niitä, joilla on mennyt ura pieleen.

Tutkijanura on tehty sellaiseksi, että siihen ei kannata lähteä kenenkään muun kuin sellaisen, joka on äärimmäisen lahjakas ja tuntee intohimoa tutkimustaan kohtaan. Muille se on yksinkertaisesti huono ura, paremman uran teet yksityisellä ja teollisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet syntynyt kultalusikka suussa eli rahoitus perheeltä huonoina aikoina. Muut eivät pärjää. Miessukupuolesta hyötyä 

Miksi juuri miestutkijat ovat parempia?

Vierailija kirjoitti:

Se on nykypäivänä tosi kivinen, huonopalkkainen ja epämukava ura. Väitöskirjaan asti asiat voivat sujua, mutta sitten se on viimeistään loputonta rahoitushakemusten lähettelyä eri lähteisiin. Jos se ei luonnistu, niin nopeasti tyssää urasi.

Aniharva pääsee proffaksi ja sekään ei ole kauhean ylevää hommaa ymmärtääkseni nykyisin.

tutkijan / proffan ura suomessa vai puhutko kansainvälisestä urasta myös?

Palkan suhteen ainakaan Suomessa ei, mutta esim. jos tavoitteena jättää nimesi historiaan tms., niin tutkijana on paljon suurempi todennäköisyys, että joku näkee nimesi julkaisussa vielä eläkkeellä ollessasi kuin että teet urasi töitä yksityiselle firmalle ja kaikki tekemäsi on vain firman nimissä. Riippuu siis tavoitteista ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet syntynyt kultalusikka suussa eli rahoitus perheeltä huonoina aikoina. Muut eivät pärjää. Miessukupuolesta hyötyä 

Miksi juuri miestutkijat ovat parempia?

Miehet tutkijoina ovat komeaita, viisaita ja aikaansaavia eikä heillä ole riskiä hermostua raskaushormoneista saati menkkäkränää. Miesten ura tutkijoina on pelkkää nousujohdetta kuin kiiltävällä A-luokan Mercedeksellä.

Tutkija on huonopalkkainen pätkätyöläinen.

Tutkijana joudut perustelemaan säännöllisin väliajoin miksi sinun pitäisi saada palkkaa, eikä sen saamisesta ole koskaan oikein mitään takeita. Apurahoista käytävä kilpailu on todella kovaa. Vähintään pitää olla jokin oikea työpaikka yliopiston ulkopuolella, että tuohon olisi mitään järkeä ryhtyä. On sitten edes jotain tulonlähteitä jos ei käy onni apurahojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tutkijana joudut perustelemaan säännöllisin väliajoin miksi sinun pitäisi saada palkkaa, eikä sen saamisesta ole koskaan oikein mitään takeita. Apurahoista käytävä kilpailu on todella kovaa. Vähintään pitää olla jokin oikea työpaikka yliopiston ulkopuolella, että tuohon olisi mitään järkeä ryhtyä. On sitten edes jotain tulonlähteitä jos ei käy onni apurahojen kanssa.

Lääkäri, joka tutkii sairauksia ja miten estää niitä voisi olla toimiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkijanurasta puhuttaessa on hyvä muistaa, että ne, jotka siitä eniten omakohtaisesti valittavat, ovat juuri niitä, joilla on mennyt ura pieleen.

Tutkijanura on tehty sellaiseksi, että siihen ei kannata lähteä kenenkään muun kuin sellaisen, joka on äärimmäisen lahjakas ja tuntee intohimoa tutkimustaan kohtaan. Muille se on yksinkertaisesti huono ura, paremman uran teet yksityisellä ja teollisuudessa.

Kuka tai minkälainen on lahjakas tutkija? Voiko sitä mitata jotenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkijana joudut perustelemaan säännöllisin väliajoin miksi sinun pitäisi saada palkkaa, eikä sen saamisesta ole koskaan oikein mitään takeita. Apurahoista käytävä kilpailu on todella kovaa. Vähintään pitää olla jokin oikea työpaikka yliopiston ulkopuolella, että tuohon olisi mitään järkeä ryhtyä. On sitten edes jotain tulonlähteitä jos ei käy onni apurahojen kanssa.

Lääkäri, joka tutkii sairauksia ja miten estää niitä voisi olla toimiva.

Humanistisilla aloilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla on paljon vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkijanurasta puhuttaessa on hyvä muistaa, että ne, jotka siitä eniten omakohtaisesti valittavat, ovat juuri niitä, joilla on mennyt ura pieleen.

Tutkijanura on tehty sellaiseksi, että siihen ei kannata lähteä kenenkään muun kuin sellaisen, joka on äärimmäisen lahjakas ja tuntee intohimoa tutkimustaan kohtaan. Muille se on yksinkertaisesti huono ura, paremman uran teet yksityisellä ja teollisuudessa.

Kuka tai minkälainen on lahjakas tutkija? Voiko sitä mitata jotenkin?

Saa rahoitusta ja julkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkijanurasta puhuttaessa on hyvä muistaa, että ne, jotka siitä eniten omakohtaisesti valittavat, ovat juuri niitä, joilla on mennyt ura pieleen.

paremman uran teet yksityisellä ja teollisuudessa.

Meillä on paljon akateemisia työttömiä ja osa on hanttihommissa. Mitään takuuta paremmasta palkasta ei ole, eikä asia ole niin yksinkertainen, että jos ei pääse yksityiselle, on niin huono, ettei pärjää tutkijanakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa oikeasti muistaa, että akatemiassa ei riitä, että on lahjakas, älykäs ja motivoitunut. Ihan kaikki muutkin siellä on. Todennäköisesti moni vielä oikeasti paljon enemmän kuin sinä. Sen lisäksi ihan hiton paljon riippuu ihan puhtaasti siitä, satutko olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Joku tuossa aina onnistuu ja se joku voi olla ap. Jos kaikki kuuntelisivat sinua, kukaan ei lähtisi tutkijaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa oikeasti muistaa, että akatemiassa ei riitä, että on lahjakas, älykäs ja motivoitunut. Ihan kaikki muutkin siellä on. Todennäköisesti moni vielä oikeasti paljon enemmän kuin sinä. Sen lisäksi ihan hiton paljon riippuu ihan puhtaasti siitä, satutko olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Joku tuossa aina onnistuu ja se joku voi olla ap. Jos kaikki kuuntelisivat sinua, kukaan ei lähtisi tutkijaksi. 

Kyllä. Ja rikkinäinen kello on oikeassa kaksi kertaa päivässä.

Järjetöntä koiran hommaa tätä nykyä. Epävarmaa, äärimmäisen yksinäistä, taloudellisesti täysin järjetöntä. Vielä 2000-luvun alussa taisi olla ihan ok ala, mutta useiden leikkausten ja muiden kyseenalaisten koulutuspoliittisten päätöksen takia ei voi suositella nykyään oikein kenellekään. Masennus, burnout ja ahdistus ovat tavanomainen ongelma.

Olisi kyllä mukava kuulla hyviäkin tarinoita