Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako tutkijan ura?
15.11.2024 |
Tutkijan ura hieman kiinnostaa. Olen ehtinyt olla valmistumisen jälkeen niin monessa työpaikassa, eivätkä työtehtävät sopineet minulle. Olen ajattelija. Yliopistolla kannustettiin minua jäämään ja aloittamaan väitöskirjan.
Onko paikalla tekijöitä? Kaduttiko aloittaminen? Kannattaako tutkijan ura?
Kiitos!
Kommentit (118)
Ei kannata nykypäivänä. Valitettavasti siitä on tullut vain paikka, jonne joutuu jos ei työllisty muualle. Väitöskirjaan asti menee vielä, mutta sitten loppuu yliopiston rahoitus ja se on jatkuvaa apurahahakemusten täyttöä sekä epävarmuutta.
Harva pääsee professoriksi missään vaiheessa uraa, eikä sekään ole kiitettävää hommaa nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei oikein ole enää tutkijan uraa kuin aikaisemmin.
No nykyään pitäisi kulkea "urapolkuja", kun on taas kerran kopsattu mallit englantia puhuvista maista. Urapolkumalli toimii myös laillistettuna ikäsyrjintänä, kun asetetaan maksimivuodet väittelystä, minä aikana voi hakea joitain tiettyjä rahoituksia tai paikkoja. Se tarkoittaa jopa sitä, että proffaksi ei välttämättä pääsekään ansioitunut tutkija, vaan joku nuorempi ja kokemattomamoi, joka sitten pätevöityy (jos pätevöityy) tenure track -professuurissa.
Sehän on hyvä, että professoriksi ei pääse enää vain olemalla onnekas työpaikkahaussa, vaan vaatii pitkän todistetun polun pätevyydestä. Vaatimuksia julkaisujen määrään, laatuun, opetukseen, ulkomailla verkostoitumiseen etc. Nuorien professorien laatu merkittävästi parempi kuin niiden keski-ikäisten.
Tutkija voi saada Nobelin palkinnon. Kyllä kannattaa olla tutkija.
Voit kokeilla, mutta suunnitelma B kannattaa olla valmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet syntynyt kultalusikka suussa eli rahoitus perheeltä huonoina aikoina. Muut eivät pärjää. Miessukupuolesta hyötyä
Totta. Miestutkijat ovat varmaan keskimäärin parempia.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata nykypäivänä. Valitettavasti siitä on tullut vain paikka, jonne joutuu jos ei työllisty muualle. Väitöskirjaan asti menee vielä, mutta sitten loppuu yliopiston rahoitus ja se on jatkuvaa apurahahakemusten täyttöä sekä epävarmuutta.
Harva pääsee professoriksi missään vaiheessa uraa, eikä sekään ole kiitettävää hommaa nykyisin.
Mikseivät tutkijat työllistä itse itseään niinkuin taiteilijatkin tekevät. Ihme luusereita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan haave on naiivi. Tutkijan työpäivä on apurahahakemusten kirjoittamista, opettamista, politikointia, ja hyvin hyvin pieneltä osalta itse tutkimustyötä (aiheesta jonka rahoittajat määräävät). Tätä tehdään ilman työaikoja huonolla palkalla määräaikaisissa pätkissä, samalla akatemian ulkopuolisten uramahdollisuuksien hävitessä. Ajatella saa, mutta ei sitä aihettaan vaan mistä saisi rahoituksen ja kuinka elää ensi kuussa jos mikään hakemus ei mene läpi.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet syntynyt kultalusikka suussa eli rahoitus perheeltä huonoina aikoina. Muut eivät pärjää. Miessukupuolesta hyötyä
En kyllä allekirjoita. Tutkijan uraltakin voi hypätä niin yrityselämään kuin hallintoon jos oma ura ei etene. Väitöskirjan tekeminen on ihan kannattavaa, tilastojen mukaan vähentää työttömyyttä, nostaa palkkaa ja työtyytyväisyyttä. Eikä sukupuoli tutkijauralla ole rajoite, oli se mikä vaan. t professori ja äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et saa muuta työtä niin toki. Pelkkää ajattelua se ei ole vaan keräämistä enimmäkseen ja hyvin puuduttavaa. Ja apurahat tiukassa.
Että jos mikään homma ei ole kiinnostanut niin tuskin se tiedonkeruukaan. Been there
Joo, jos saat Nobelin kokonaan itsellesi. Muutoin kituutat apurahoja metsästäen
Itse kun olen noita yliopiston tutkijoita rekrytoinut yksityiselle puolelle, niin alkupalkka on ollut tuplat yliopiston palkkaan verrattuna..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet valmis muuttamaan ulkomaille, niin sitten ehkä. Suomessa on hyvin pienet piirit.
Rivitutkijan hommat ei kannata. Jos olet aivan huippua, niin ehkä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin lääkäreille helppo suojatyöpaikka. Virka. Tutkii hetken mitä tahansa. Vaikka paskan koostumusta ja sit aiheen vaihto.
Siisti sisätyö.
Ei tarvitse kommunikoida elävän ihmisen kanssa.
Väittelin. Tajusin tutkijan uran palkkauksen ja työehdot niin huonoiksi että olen ollut riviopettajana lukiossa nyt useita vuosia. Palkka 5000 e/kk ja noin 13-vk lomaa vuodessa
Vierailija kirjoitti:
Väittelin. Tajusin tutkijan uran palkkauksen ja työehdot niin huonoiksi että olen ollut riviopettajana lukiossa nyt useita vuosia. Palkka 5000 e/kk ja noin 13-vk lomaa vuodessa
Tutkijan hommissa on lomaa 365 vrk / vuodessa
Vierailija kirjoitti:
Väittelin. Tajusin tutkijan uran palkkauksen ja työehdot niin huonoiksi että olen ollut riviopettajana lukiossa nyt useita vuosia. Palkka 5000 e/kk ja noin 13-vk lomaa vuodessa
Lukion opettajan työt alkoi viime vuonna vähän kyllästyttää, niin meinasin hakea tutkijan työtä. Kun selvisi, että palkka olisi tippunut noin 1500e / kk, niin jätin hakematta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei oikein ole enää tutkijan uraa kuin aikaisemmin.
No nykyään pitäisi kulkea "urapolkuja", kun on taas kerran kopsattu mallit englantia puhuvista maista. Urapolkumalli toimii myös laillistettuna ikäsyrjintänä, kun asetetaan maksimivuodet väittelystä, minä aikana voi hakea joitain tiettyjä rahoituksia tai paikkoja. Se tarkoittaa jopa sitä, että proffaksi ei välttämättä pääsekään ansioitunut tutkija, vaan joku nuorempi ja kokemattomamoi, joka sitten pätevöityy (jos pätevöityy) tenure track -professuurissa.
Sehän on hyvä, että professoriksi ei pääse enää vain olemalla onnekas työpaikkahaussa, vaan vaatii pitkän todistetun polun pätevyydestä. Vaatimuksia julkaisujen määrään, laatuun, opetukseen, ulkomailla verkostoitumiseen etc. Nuorien professorien laatu merkittävästi parempi kuin
Hohhoijaa. Tenure-malli tarkoittaa juuri sitä, että professoriksi voi päästä todella vähäisellä määrällä julkaisuja ja muita ansioita. Haku voidaan rajat esim. max 10 vuotta sitten väitelleisiin, joten pitemmän uran tehneet eivät voi edes hakea. Joskus aikaraja on vieläkin tiukempi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että edellisen professorin eläköitymisvuosi vaikuttaa muiden urapolkumahdollisuuksiin. Jos omalla alalla professorit ovat nuoria, väitöskirjan tekeminen tarkoittaa sitä, että ei ole mahdollista saada professuuria ainakaan suomalaisista yliopistoista, koska paikat tulevat hakuun vasta vuosien päästä ja tenure-määräaika tulee ylittymään.
Vierailija kirjoitti:
Joillekin lääkäreille helppo suojatyöpaikka. Virka. Tutkii hetken mitä tahansa. Vaikka paskan koostumusta ja sit aiheen vaihto.
Siisti sisätyö.
Ei tarvitse kommunikoida elävän ihmisen kanssa.
Lääkärit voi tosiaan valuta, melkein mitä vaan.
No nykyään pitäisi kulkea "urapolkuja", kun on taas kerran kopsattu mallit englantia puhuvista maista. Urapolkumalli toimii myös laillistettuna ikäsyrjintänä, kun asetetaan maksimivuodet väittelystä, minä aikana voi hakea joitain tiettyjä rahoituksia tai paikkoja. Se tarkoittaa jopa sitä, että proffaksi ei välttämättä pääsekään ansioitunut tutkija, vaan joku nuorempi ja kokemattomamoi, joka sitten pätevöityy (jos pätevöityy) tenure track -professuurissa.