Itkettää tämä elämä
Toivon, että kuolisin jo pois. En jaksa enää tätä pettymysten määrää. Ei ole enää mitään kivaa eikä toivoa eikä iloa. Ei mitöän kivaa odotettavaakaan. Pelkkää ankeutta ja ikävää. Olen jo nähnyt riittävästi. Pian 60 vuotta. Kyllä se riittää.
Kommentit (25)
Kärsitkö peräsuolen laskeumasta vai mikä on vienyt elämänilosi?
Sun valintoja ja sun elämä.
Onko nyt kaikki hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Kärsitkö peräsuolen laskeumasta vai mikä on vienyt elämänilosi?
Nsmiehellä paha. Oon kaapissa. P ärch kippee.
Älä nyt. Elämässä tulee ankeita jaksoja, mutta sitten taas iloa jostakin. Etsi hyvää musiikkia tai keksi uusi harrastus. Jaksamista marraskuuhun.
Kyllä vielä asiat paremmiksi muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt. Elämässä tulee ankeita jaksoja, mutta sitten taas iloa jostakin. Etsi hyvää musiikkia tai keksi uusi harrastus. Jaksamista marraskuuhun.
Mullon ollut nyt jo 5 vuoden ankea jakso eikä sitäkään ennen nyt niin hyvin ollut. Alan jo olla kurkkuani myöten täynnä.
Jaksamiseni on tullut nyt päätepisteeseen. Mä olen saanut nyt tarpeekseni. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vielä asiat paremmiksi muuttuu.
Niin mäkin olen aina luullut mutta ei se ehkä olekaan niin. Ei tästä enää mitään tule. Olen varmaan elänyt valheellisen illuusion vallassa koko elämäni. Elämä on kurjaa alusta loppuun. Kurjuuden määrä vain välillä vaihtelee. Ap
Samanikäinen, samassa tilanteessa. Paitsi että olisikin tasaisen ankeaa, mutta jatkuvasti tulee vastaan järkytyksiä ja taas yksi kauhun porras alaspäin.
Kirjoita omaelämänkerta ja tutustu itseesi. Näet kaiken mikä johtanut mihinkin. Selvitä sinne kaikki ihmissuhteesi, tekemisesi ja menemesi. Arvelen että helpottaa kummasti ja näet jopa ehkä jo tarkoituksen kaikelle elämässäsi - siis myös kärsimykselle, tuskalle ja ahdistukselle. Sen jälkeen tunnet itsesi vahvaksi ihmiseksi ja on kiva mennä eteenpäin elämässä. Siis tärkeää on kirjoittaa myös omista vanhemmista, sisaruksista ja isovanhemmista. Purat sinne kaiken sonnankin ihan rehellisesti. Kirjoita noin viiden vuoden jaksoissa. Onnea loppuelämään!
Vierailija kirjoitti:
Samanikäinen, samassa tilanteessa. Paitsi että olisikin tasaisen ankeaa, mutta jatkuvasti tulee vastaan järkytyksiä ja taas yksi kauhun porras alaspäin.
Joo ei mullakaan ole tasaisen ankeaa. Sen vielä voisi sietääkin. Tuntuu, että ihan absurdeja vaikeuksia vain peräjälkeen ja päällekäin. Olen niiiin väsynyt. Ap
Naapurin täti sanoi että oli masentunut 40-60v mutta sitten alkoi hänen elämänsä onnellisin aika. Epäintuitiivista mutta olen kuullut samaa monelta.
No sulla ei ainakaan ole enää mitään menetettävää? Tee jotain todella repäisevää mikä muuttaa elämäsi. Muuta jonnekin ihan uuteen ympäristöön.
Onnea loppuelämään! Parhaat jutut ja ajat voivat olla edessä! Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita omaelämänkerta ja tutustu itseesi. Näet kaiken mikä johtanut mihinkin. Selvitä sinne kaikki ihmissuhteesi, tekemisesi ja menemesi. Arvelen että helpottaa kummasti ja näet jopa ehkä jo tarkoituksen kaikelle elämässäsi - siis myös kärsimykselle, tuskalle ja ahdistukselle. Sen jälkeen tunnet itsesi vahvaksi ihmiseksi ja on kiva mennä eteenpäin elämässä. Siis tärkeää on kirjoittaa myös omista vanhemmista, sisaruksista ja isovanhemmista. Purat sinne kaiken sonnankin ihan rehellisesti. Kirjoita noin viiden vuoden jaksoissa. Onnea loppuelämään!
Emmä viitsi. Se olisi niin järkyttävää, etten voisi sitä edes itse lukea. Masentuisin vaan. Tiedän jo tarpeeksi hyvin nytkin pieleen menneet asiat ja väärät ratkaisut. En halua yhtään muistella elämääni. Tulee vaan paha mieli.
Mutta kiitos nyt ideasta kuitenkin. Ap
Tässä elämässä on vielä mahdollisuuksia korjata omia asioitaan, myös omaa iankaikkisuuskohtaloaan, ettei päädy vieläkin karmeampaan olotilaan iankaikkisuudessa.
Ehkä olisi mahdollisuus keksiä jotain mielikuvituksella. Tai sukulaiselle soitto jne.
Niin ja lisään nyt vielä, että se ei ole tämän nykyisen hallituksen syy.