Lue keskustelun säännöt.
Kumppani perheineen haluaisi lapselle äitin nimen, minä en
14.11.2024 |
Hänen äitinsä on siis aikoinaan kuollut kumppanin ja sisaruksensa ollessa lapsi. Meille on syntymässä esikoinen, joka sattuu olemaan tyttö, ja kumppani on alkanut puhua kuin lapselle tulisi ihan itsestäänselvästi hänen äitinsä nimi. Sama homma hänen isänsä ja siskonsa kohdalla.
Nimi itsessään on sellainen, että se ei vaan ole millään tavalla mieleinen, aika tavallinen 50-60 -luvun nimi, jota ei nykyään juuri lapsille anneta. Ollaan toki mietitty lapselle nimeä yhdessä ja aluksi kumppaninkin ehdotukset oli ihan erilaisia, meillä oli useampiakin hyviä sellaisia nimivaihtoehtoja mitkä sopi molemmille. Nyt viime aikoina hän on kuitenkin alkanut puhua, että totta kai lapsesta tulee hänen äitinsä niminen, ihan kuin asia olisi jo päätetty jossain.
Kommentit (61)
Nimi pitää sopia kummallekin vanhemmalle.
En kestäisi itse ajatusta, että joutuisin lastani kutsumaan sellaisella nimellä, jota en missään nimessä lapselleni olisi halunnut. Jos puoliso siihen yrittää tuollaiseen pakottaa, niin vaikea sellaisessa parisuhteessa on hyvillä mielin jatkaa. Lapsi on oma yksilönsä, ei mikään mummon jatke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painostaako suku muutenkin ja saako tahtonsa läpi? Kannattaa ehkä nyt vaan jaksaa ystävällisesti mutta päättäväisesti pitää puolensa.
Ap, jos te (sinä ja kumppani, mikä hän nyt sitten onkaan) riitelette lapsen nimestä, niin ei suhteellanne toivoa ole.
Vierailija kirjoitti:
Maailma on muuttunut ja kannattaa antaa nimi, joka toimii mahdollisimman monella eri kielellä hyvin. Sen edesmenneen äiDin nimen voi vaikkaa antaa toiseksi nimeksi, kuten joku ehdotti
Ei missään nimessä kannata, noin 99,9999% lapsista jotka saa tuollaisen "kansainvälisen" nimen kasvaa valkoroskaksi.
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma, mies halusi vauvalle nimen Riitta, kuolleen äitinsä mukaan. Joo, ei kiitos.
Riitta on erinomainen nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan tosi karmivalta. En ikinä suostuisi että oma lapseni saisi kuolleen sukulaisen nimen vaikka olisi miten nätti nimi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos te (sinä ja kumppani, mikä hän nyt sitten onkaan) riitelette lapsen nimestä, niin ei suhteellanne toivoa ole.
Höpö höpö. Kyllä hyvässäkin suhteessa voi olla erimielisyyksiä, varsinkin tällaisessa joissa toisen trauma (äidin menetys) koittaa sanella yhteisiä päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos te (sinä ja kumppani, mikä hän nyt sitten onkaan) riitelette lapsen nimestä, niin ei suhteellanne toivoa ole.
Höpö höpö. Kyllä hyvässäkin suhteessa voi olla erimielisyyksiä, varsinkin tällaisessa joissa toisen trauma (äidin menetys) koittaa sanella yhteisiä päätöksiä.
Tarkoitatko, että hyvässä suhteessa oleva tulee tänne itkemään lapsen nimestä?
Täällä yksi, joka kantaa isän puolen isoäitinsä nimeä. Hän oli kuollut melko hiljattain ennen syntymääni. Onneksi kyseessä on melko ajaton nimi, joka kelpasi molemmille vanhemmilleni. Mutta Isäni sitä kuulemma vaati aivan joustamattomasti.
Äiti sai sen verran isälle laitettua kampoihin, että minulla on kaksiosainen nimi, eli toinen osa mummin nimen perässä. Jotta en olisi ihan täyskaima. En tykkää kaksiosaisista nimistä, en koskaan käytä sitä toista osaa missään. Olen harkinnut väliviivan pois ottamista eli kutsumanimeksi jäisi vain yksi nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos te (sinä ja kumppani, mikä hän nyt sitten onkaan) riitelette lapsen nimestä, niin ei suhteellanne toivoa ole.
Höpö höpö. Kyllä hyvässäkin suhteessa voi olla erimielisyyksiä, varsinkin tällaisessa joissa toisen trauma (äidin menetys) koittaa sanella yhteisiä päätöksiä.
Tarkoitatko, että hyvässä suhteessa oleva tulee tänne itkemään lapsen nimestä?
Hyvässä suhteessako ei saa tehdä omaa ajatustyötä tai kysyä muiden näkemyksiä?
Voit torpata toisen ehdotuksen sillä, että mitä jos meidän lapsi olisi ihan oma erillinen henkilö, ei edesmenneen mamman reinkarnaatio. Ja jos asia on niin, voithan sä huomauttaa, että sinullakin on mielipide ja jota (ilmeisesti) ei olla kysytty kumppanin toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos te (sinä ja kumppani, mikä hän nyt sitten onkaan) riitelette lapsen nimestä, niin ei suhteellanne toivoa ole.
Höpö höpö. Kyllä hyvässäkin suhteessa voi olla erimielisyyksiä, varsinkin tällaisessa joissa toisen trauma (äidin menetys) koittaa sanella yhteisiä päätöksiä.
Tottakai voi olla, mutta jos suhde on hyvä niin ne erimielisyydet ratkaistaan ihan keskenään.
Kompromissi, laittakaa toiseksi nimeksi.
Kaverini toinen nimi oli vissiinki jonku mummonsa peruja. Kyllä meitä nauratti kun sen toisen nimensä kerto meille muille pikkutytöille.
Onneksi oli toinen nimi.
Lapset osaa olla ilkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korkeintaan toiseksi tai kolmanneksi nimeksi mutta etunimeksi ei. Aika kammottava ajatus että lapsi olisi edesmenneen isoäitinsä kaima.
Vierailija kirjoitti:
Voit torpata toisen ehdotuksen sillä, että mitä jos meidän lapsi olisi ihan oma erillinen henkilö, ei edesmenneen mamman reinkarnaatio. Ja jos asia on niin, voithan sä huomauttaa, että sinullakin on mielipide ja jota (ilmeisesti) ei olla kysytty kumppanin toimesta.
Miksi ihmeessä kumppanin pitäisi kysyä mun mielipiteeni? Kyllä meillä ne omat mielipiteet asioiden suhteen osataan kertoa vaikka niitä ei kumpikaan erikseen kysyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos te (sinä ja kumppani, mikä hän nyt sitten onkaan) riitelette lapsen nimestä, niin ei suhteellanne toivoa ole.
Höpö höpö. Kyllä hyvässäkin suhteessa voi olla erimielisyyksiä, varsinkin tällaisessa joissa toisen trauma (äidin menetys) koittaa sanella yhteisiä päätöksiä.
Tarkoitatko, että hyvässä suhteessa oleva tulee tänne itkemään lapsen nimestä?
Hyvässä suhteessako ei saa tehdä omaa ajatustyötä tai kysyä muiden näkemyksiä?
Vieraiden palstalaisten näkemysten kysyminen on suurta tyhmyyttä.
Ap, keskustele sen olemattoman kumppanisi kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos te (sinä ja kumppani, mikä hän nyt sitten onkaan) riitelette lapsen nimestä, niin ei suhteellanne toivoa ole.
Höpö höpö. Kyllä hyvässäkin suhteessa voi olla erimielisyyksiä, varsinkin tällaisessa joissa toisen trauma (äidin menetys) koittaa sanella yhteisiä päätöksiä.
Tarkoitatko, että hyvässä suhteessa oleva tulee tänne itkemään lapsen nimestä?
Hyvässä suhteessako ei saa tehdä omaa ajatustyötä tai kysyä muiden näkemyksiä?
Vieraiden palstalaisten näkemysten kysyminen on suurta tyhmyyttä.
Ainahan voi mielipidettä kysellä. Mutta jos kysymyksen asettelu on se että miten ratkaista ongelma niin ei sitä ratkaista kuin kertomalla se oma mielipide sille henkilölle jonka kanssa asiasta on etimielisyyttä. Sillä ei ole mitään merkitystä onko palstalla joku kanssasi samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin se nimenvalinta ei kuulu puolison isälle ja siskolle tippaakaan, sen voisi kommunikoida heille.
Meillä ihan kaikki kuului anopille. Tytär olisi pitänyt nimetä anopin äidin mukaan. Ei suostuttu!
Otsikossa piti lukea "äitinsä". Ap