Lue keskustelun säännöt.
Kumppani perheineen haluaisi lapselle äitin nimen, minä en
14.11.2024 |
Hänen äitinsä on siis aikoinaan kuollut kumppanin ja sisaruksensa ollessa lapsi. Meille on syntymässä esikoinen, joka sattuu olemaan tyttö, ja kumppani on alkanut puhua kuin lapselle tulisi ihan itsestäänselvästi hänen äitinsä nimi. Sama homma hänen isänsä ja siskonsa kohdalla.
Nimi itsessään on sellainen, että se ei vaan ole millään tavalla mieleinen, aika tavallinen 50-60 -luvun nimi, jota ei nykyään juuri lapsille anneta. Ollaan toki mietitty lapselle nimeä yhdessä ja aluksi kumppaninkin ehdotukset oli ihan erilaisia, meillä oli useampiakin hyviä sellaisia nimivaihtoehtoja mitkä sopi molemmille. Nyt viime aikoina hän on kuitenkin alkanut puhua, että totta kai lapsesta tulee hänen äitinsä niminen, ihan kuin asia olisi jo päätetty jossain.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Mun etunimeä ei o missään listoilla kun Susanna olen.
Paitsi top 10 koko 80 -luvun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko nimelle muita perusteita kuin se että oli miehen äidin nimi? Minusta ei ole mitään järkeä nimetä lasta vain siksi että se oli jonkun kauan sitten kuolleen nimi, varsinkaan jos nimi muuten ei miellytä. Nimiä on maailmassa niin paljon, että kyllä luulisi löytyvän sellainen jonka molemmat hyväksyy.
Ei todellakaan ole miän velvollisuutta nimetä lasta isoisän mukaan. Ei kuolema pyhitä ketään eikä varsinkaan muuta nimiä sen paremmiksi. Jos nimi on vastenmielinen niin se on, ihan taustasta riippumatta.
Kutsumanimeksi en laittaisi. Lapsi saa kasvaa omaksi itsekseen. Toiseksi nimeksi sen sijaan antaisin tuon nimen. Tavallinen tapa antaa suvusta tulevat nimet toisiksi nimiksi.
Nyt alkaa jo näkyä nousevaa nimimuotia tuolta 50-60-luvuilta eli nykyvauvojen isovanhemmilta. Ihan tavallista on, että lapsi on kykyään joku Emma Tarja Marjatta tai Aada Riitta. Näitä nimiä tupsahtelee yhä enemmän tulevina vuosina, kun nuo nykymummojen nimet yleistyvät. :)
Mä en ymmärrä, miten ihmisistä on outoa antaa lapselleen kuolleen sukulaisen nimeä. Miehen molemmat vanhemmat kuolivat ennen kuin saimme lapsen ja ehdotin miehelle, että voisimme nimetä lapsemme hänen vanhempansa mukaan. No mies ei halunnut, koska hän ei erityisesti pitänyt kummastakaan nimestä, mutta emme kyllä kumpikaan ajatelleet, että lapsi olisi ollut mitenkään mumminsa tai vaarinsa jatke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihana taakka tulevalle lapselle saada jonkun kuolleen nimi.
Lähes yhtä itsekästä kuin antaa vanhemman nimi lapselle.
"Sulla on kuule Pirjokirsti-Anneli kuolleen mummusi nimi, koska isäsi ja sukunsa on k*sipäitä."
Kaikki almanakassa olevat nimet ovat olleet jollain jo, siis kuolleitten nimiä kaikki tyynni😂
Saisiko kuolleen äidin nimestä jonkun muunnelman, esimerkiksi toiseksi nimeksi tyyliin:
Sinikka > Sini
Merja > Meea
Anneli > Anna, Ana, Elli
Pirjo > Pinja, Pilvi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma, mies halusi vauvalle nimen Riitta, kuolleen äitinsä mukaan. Joo, ei kiitos.
Härregyyd! Olen itsekin Riitta, enkä todellakaan toivoisi tällaista kohtaloa yhdellekään lapselle!
Ehkä parikymmentä vuotta ja tulee taas muotiin. Kelpo nimi.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miten ihmisistä on outoa antaa lapselleen kuolleen sukulaisen nimeä. Miehen molemmat vanhemmat kuolivat ennen kuin saimme lapsen ja ehdotin miehelle, että voisimme nimetä lapsemme hänen vanhempansa mukaan. No mies ei halunnut, koska hän ei erityisesti pitänyt kummastakaan nimestä, mutta emme kyllä kumpikaan ajatelleet, että lapsi olisi ollut mitenkään mumminsa tai vaarinsa jatke.
Minusta olisi todella outoa nimetä lapseni omassa lapsuudessani kuolleen isäni tai äitipuoleni mukaan. Mielleyhtymä kyseisessä nimessä on vaan liian vahva siihen henkilöön, omaan vanhempaan. Halusin ja haluan lapselle oman nimen, mikä ei ole liian kopio jonkun toisen läheisen nimestä. Toisista nimistä voidaan neuvotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kutsumanimeksi en laittaisi. Lapsi saa kasvaa omaksi itsekseen. Toiseksi nimeksi sen sijaan antaisin tuon nimen. Tavallinen tapa antaa suvusta tulevat nimet toisiksi nimiksi.
Nyt alkaa jo näkyä nousevaa nimimuotia tuolta 50-60-luvuilta eli nykyvauvojen isovanhemmilta. Ihan tavallista on, että lapsi on kykyään joku Emma Tarja Marjatta tai Aada Riitta. Näitä nimiä tupsahtelee yhä enemmän tulevina vuosina, kun nuo nykymummojen nimet yleistyvät. :)
Noiden Tarja, Riitta, Pirkko jne nimien ongelma on just se töksähtävyys ja rujous.
Ensimmäinen nimi/kutsumanimi pitää kyllä olla yhdessä sovittu ja molemmille mieluinen. Muiden nimien kanssa voi sitten tarvittaessa tehdä kompromisseja, ja tuossa tilanteessa vaikka antaa puolison äidin nimi toiseksi tai kolmanneksi nimeksi. Asia kuitenkin selkeästi puolisolle tärkeä.
Puolison isällä ja siskolla ei ole mitään sananvaltaa asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsumanimeksi en laittaisi. Lapsi saa kasvaa omaksi itsekseen. Toiseksi nimeksi sen sijaan antaisin tuon nimen. Tavallinen tapa antaa suvusta tulevat nimet toisiksi nimiksi.
Nyt alkaa jo näkyä nousevaa nimimuotia tuolta 50-60-luvuilta eli nykyvauvojen isovanhemmilta. Ihan tavallista on, että lapsi on kykyään joku Emma Tarja Marjatta tai Aada Riitta. Näitä nimiä tupsahtelee yhä enemmän tulevina vuosina, kun nuo nykymummojen nimet yleistyvät. :)
Noiden Tarja, Riitta, Pirkko jne nimien ongelma on just se töksähtävyys ja rujous.
Makuasioita. Nyt on pitkään ollut pehmeitä nimiä. Todennäköisesti nämä Veetit, Jooat, Meeat ja Alissat haluavat lapsilleen reippaampia nimiä. Ovat raikkaita, kun pehmeiden nimien kausi on kestänyt kauan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miten ihmisistä on outoa antaa lapselleen kuolleen sukulaisen nimeä. Miehen molemmat vanhemmat kuolivat ennen kuin saimme lapsen ja ehdotin miehelle, että voisimme nimetä lapsemme hänen vanhempansa mukaan. No mies ei halunnut, koska hän ei erityisesti pitänyt kummastakaan nimestä, mutta emme kyllä kumpikaan ajatelleet, että lapsi olisi ollut mitenkään mumminsa tai vaarinsa jatke.
Minusta olisi todella outoa nimetä lapseni omassa lapsuudessani kuolleen isäni tai äitipuoleni mukaan. Mielleyhtymä kyseisessä nimessä on vaan liian vahva siihen henkilöön, omaan vanhempaan. Halusin ja haluan lapselle oman nimen, mikä ei ole liian kopio jonkun toisen läheisen nimestä. Toisista nimistä voidaan neuvotella.
Meillä lapsella on etunimi sama kuin isoisoisällään enkä koskaan ole edes saatellut että näiden henkilöiden välillä olisi joku mielleyhtymä vaikka heillä sama etunimi sattuukin olemaan. Nimi on vieläpä sen verran yleinen että kaimoja kyllä löytyy muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miten ihmisistä on outoa antaa lapselleen kuolleen sukulaisen nimeä. Miehen molemmat vanhemmat kuolivat ennen kuin saimme lapsen ja ehdotin miehelle, että voisimme nimetä lapsemme hänen vanhempansa mukaan. No mies ei halunnut, koska hän ei erityisesti pitänyt kummastakaan nimestä, mutta emme kyllä kumpikaan ajatelleet, että lapsi olisi ollut mitenkään mumminsa tai vaarinsa jatke.
Minusta olisi todella outoa nimetä lapseni omassa lapsuudessani kuolleen isäni tai äitipuoleni mukaan. Mielleyhtymä kyseisessä nimessä on vaan liian vahva siihen henkilöön, omaan vanhempaan. Halusin ja haluan lapselle oman nimen, mikä ei ole liian kopio jonkun toisen läheisen nimestä. Toisista nimistä voidaan neuvotella.
Meillä lapsella on etunimi sama kuin isoisoisällään enkä koskaan ole edes saatellut että
Tämähän riippuu ihan siitä, miten vahva just se mielleyhtymä on. Ainakin minulle omien vanhempieni nimet on sellaisia mitkä ajattelen tott kai ensisijaisesti vanhempieni nimiksi. Oma isoisää taas ei välttämättä edes ole kutsuttu nimellä vaan pappa, ukki tai vaari, tai voi olla ettei ole koskaan tuntenutkaan.
Aloita ongelman ratkaiseminen siitä, että ulkoistat kumppanisi isän ja sisarukset teidän perheenne päätöksenteosta heti ja kokonaan. Heillä ei ole lapsenne nimeen mitään päätösvaltaa. Tee se selväksi kumppanillesi, ja jollei hänellä ole selkärankaa ilmoittaa asiaa lapsuudenperheelleen, sinä ilmoitat.
Seuraavaksi sanot kumppanillesi, ettet halua tyttärenne kutsumanimeksi hänen äitinsä nimeä. Lapsi on yhteinen, joten nimi päätetään yhdessä ja valitaan sellainen, joka miellyttää molempia vanhempia. Suotavaa olisi ajatella lastakin. Aika onhoa on olla TarjaRiittaKaija, kun kaikki päiväkoti- ja koulukaverit ovat Ainoja, Ellejä ja Matildoja.
Olet jo suostunut siihen, että mummin nimi annetaan toiseksi nimeksi. Yhtään enempää sinun ei tarvitse antaa myöten.
Kiva jos ensimmäinen nimi on joku Ella tai Seela ja toimen nimi sitten joku Pirjorma tai Riitta-Kyllikki
Ei lapselle ruma nimeä tarvi antaa.
Onneksi mies ei kuitenkaan pysty päättämään lapsen nimeä virallisesti, jos lapsen äiti ei siihen suostu. Paperiin tarvitaan molempien nimet. Ja ainakin, jos sukunimestä on erimielisyyttä, tulee virallisesti äidin sukunimi, että eiköhän se äidin mielipide paina aika paljon myös etunimen osalta.
Ja ihan sairasta, että joku miehen perhe meinaa päättää lapsen nimestä vasten lapsen äidin tahtoa. On tavallista antaa edesmenneiden sukulaisten nimiä toisiksi nimiksi (näin meilläkin toimittiin), mutta etunimeksi olisi aika outoa. Mieti nyt, kun se lapsen isoisä puhuu vaikka Pirjosta, niin kukaan ei tiedä, että puhutaanko lapsenlapsesta vai edesmenneesstä vaimosta.
Jos sukulaisilla on noin vahva mielipide nimestä, kannattaa varautua siihen että kutsuvat lasta sitten sillä nimellä vaikka se olisi toinen nimi. Lähipiirissä kävi näin...
Mun etunimeä ei o missään listoilla kun Susanna olen.