Kumppani perheineen haluaisi lapselle äitin nimen, minä en
Hänen äitinsä on siis aikoinaan kuollut kumppanin ja sisaruksensa ollessa lapsi. Meille on syntymässä esikoinen, joka sattuu olemaan tyttö, ja kumppani on alkanut puhua kuin lapselle tulisi ihan itsestäänselvästi hänen äitinsä nimi. Sama homma hänen isänsä ja siskonsa kohdalla.
Nimi itsessään on sellainen, että se ei vaan ole millään tavalla mieleinen, aika tavallinen 50-60 -luvun nimi, jota ei nykyään juuri lapsille anneta. Ollaan toki mietitty lapselle nimeä yhdessä ja aluksi kumppaninkin ehdotukset oli ihan erilaisia, meillä oli useampiakin hyviä sellaisia nimivaihtoehtoja mitkä sopi molemmille. Nyt viime aikoina hän on kuitenkin alkanut puhua, että totta kai lapsesta tulee hänen äitinsä niminen, ihan kuin asia olisi jo päätetty jossain.
Kommentit (61)
Tietysti sanot että ei käy. Nimen pitää olla molemmille ok.
Suoraan sanottuna melko karmivaa, en itse suostuisi tuohon. Miksi kummassa lasta pitäisi kutsua kuolleen nimellä. Isä ja sukulaiset terapiaan käsittelemään äidin menetystä terveellä tavalla, ja sinä suostut korkeintaan toiseen nimeen.
Vierailija kirjoitti:
Ja joo, sen nimen voisi toki antaa vaikka toiseksi nimeksi, mutta kun kumppani, plus isänsä ja siskonsa, odottaa sen olevan nimenoman kutsumanimenä. Ap
Mitä me tuolla tiedolla teemme. Puhu sille sun kumppanille asiasta.
Älä suostu. Todennäköisesti isä painostanut poikaa että lapselle pitää antaa äidin nimi.
Ensinnäkin se nimenvalinta ei kuulu puolison isälle ja siskolle tippaakaan, sen voisi kommunikoida heille.
Mikä ihmeen "kumppani"? Tarkoitatko vaimoasi?
Maailma on muuttunut ja kannattaa antaa nimi, joka toimii mahdollisimman monella eri kielellä hyvin. Sen edesmenneen äiDin nimen voi vaikkaa antaa toiseksi nimeksi, kuten joku ehdotti
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin se nimenvalinta ei kuulu puolison isälle ja siskolle tippaakaan, sen voisi kommunikoida heille.
Eiköhän se ole miehen tehtävä sanoa asiasta omalle isälleen ja siskolleen.
Sama ongelma, mies halusi vauvalle nimen Riitta, kuolleen äitinsä mukaan. Joo, ei kiitos.
Miksi pitää vastustaa? Miehelle asia on todennäköisesti tärkeä ja perheelleen myös.
Voi nyt jumaliste. Se on äidin, ei mikään "äitin".
Missä sanottiin että kumppani on mies, voihan se lapsen äitikin haluta lapselleen äitinsä nimen ja isä ei halua.
Mielestäni nimi pitää päättää yhdessä. Ehdota äidin nimeä toiseksi tai kolmanneksi nimeksi ja pyydä kumppania harkitsemaan muitakin nimiä.
Älä suostu. Minä suostuin sinällään neutraaliin nimeen, mutta se ei olisi ollut edes numerolla top 500 listallani. Silti meni vuosia ennen kuin ei enää ärsyttänyt oma selkärangattomuus ja kutsun lasta edelleen aina lempininellä.
Oletko keskustellut asiasta kumppanisi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma, mies halusi vauvalle nimen Riitta, kuolleen äitinsä mukaan. Joo, ei kiitos.
Härregyyd! Olen itsekin Riitta, enkä todellakaan toivoisi tällaista kohtaloa yhdellekään lapselle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin se nimenvalinta ei kuulu puolison isälle ja siskolle tippaakaan, sen voisi kommunikoida heille.
Eiköhän se ole miehen tehtävä sanoa asiasta omalle isälleen ja siskolleen.
En kai ottanutkaan kantaa siihen, kenen tehtävä se on kommunikoida. Ja aloituksesta ei tainnut selvitä pariskunnan sukupuolia.
Ihana taakka tulevalle lapselle saada jonkun kuolleen nimi.
Lähes yhtä itsekästä kuin antaa vanhemman nimi lapselle.
"Sulla on kuule Pirjokirsti-Anneli kuolleen mummusi nimi, koska isäsi ja sukunsa on k*sipäitä."
Ilmeisesti olet jonkin sukupuolettoman ulkomaalaisen, "kumppanin", kanssa lisääntymässä?
Ja joo, sen nimen voisi toki antaa vaikka toiseksi nimeksi, mutta kun kumppani, plus isänsä ja siskonsa, odottaa sen olevan nimenoman kutsumanimenä. Ap