Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia etäsuhteesta, kun puoliso muuttaa ulkomaille töihin?
14.11.2024 |
Suhdetta takana reilu 10 vuotta, siitä osa naimisissa. Ei lapsia. Kyseessä on useamman vuoden pesti, eikä oma ammattini ole sellainen, että voisin työllistyä kyseisessä maassa. Eli en olisi lähdössä mukaan, mutta vähän ahdistaa ajatus, että seuraavat x vuotta nähtäisiin vain lomilla ja jokusen viikonlopun ajan.
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Minä 30 ja mies 33, naimisissa, ei lapsia. Meillä mies opiskelee ulkomailla yliopistossa, 6 vuoden tutkinto. Nyt on neljäs kouluvuosi menossa. Ei tää kyllä mitään herkkua ole, mutta ainahan se riippuu muistakin tekijöistä, kuten toisen työllisyydestä, taloudesta, etäisyydestä ja ym. tekijöistä. Mutta harkitsisin melko tarkkaan, lähtisinkö etäsuhteeseen.
On melko rankkaa, kun talous on pitkälti minun varassa. Mies kyllä käy aina 3kk kesäloman kotona ja sitten joulu- ja kevätlomat päälle. Keikkailee loma-aikansa, että joitain tuloja on. Mutta esim. nyt lukuvuosimaksut jää minun vastuulle, koska ei muutaman kk palkasta mies pysty maksamaan kuin elämisensä ulkomailla ja lennot. Ja monen tonnin koulumaksut duunarin palkasta, joka elää pääkaupunkiseudulla ja lyhentää omaa asuntolainaansa... Kyllä saa töissä painaa yövuoroa ja viikonloppuja, että homma saadaan pelittämään. Joten kun itse alkaa olla loppuunpalanut, niin kyllä tässä k
Parastahan tossa on se että mies todennäköisesti rakastuu vielä johonkin muuhun. Sun kärsimys ja uhraukset olleet turhia. Tai sä katkeroidut ja eroatte
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi toimia, jos kummallakin on rittävän hyvä itsetunto, ei taipumusta mustasukkaisuuteen, hyvät kommunikaatiotaidot ja hyvä luottamus toiseen.
Tuttavapariskunnalla on toiminut jo monta vuotta, ja ihan tyytyväisiltä vaikuttavat ollessaan yhdessä.
Ehkä ne molemmat jörnivät tahoillaan muita, mistäs sen ulkopuoliset tietäisi.
Samahan pätee kaikkiin parisuhteisiin.
No ei samalla todennäköisyydellä, ihan jo käytännön syistä. Saman katon alla asuessa sivusuhde harvemmin pysyy pidemmän päälle salassa.
Keskustelitteko miehesi kanssa ulkomaille muuton vaikutuksista parisuhteeseenne ennen kuin miehesi hyväksyi ulkomaan komennuksen? Ainakin omasta mielestäni olisi tärkeä, että molemmat puolisot arvostaisivat parisuhdetta ja ottaisivat sen huomioon päätöksiä tehdessä.
Ensimmäisessä parisuhteessani minä ja kumppanini molemmat priorisoimme urakehityksen yhteisen tulevaisuuden edelleen. Tämän seurauksena päädyimme vuosiksi eri mantereille töiden perässä, ja lopulta erosimme kun huomasimme elävämme täysin erillisiä elämiä ilman takeita siitä, milloin tilanne mahdollisesti muuttuisi. Nykyisessä suhteessani olemme molemmat katselleet työkuvioita niin, että olisi edelleen mahdollista asua yhdessä.
Toki ihmisiä on erilaisia, mutta itselleni arjen jakaminen puolisoni kanssa on se parisuhteen ydin. Loma-ajat ovat kuitenkin vain murto-osa vuodesta.
"Ei nyt ihan. Harvan puolison täytyy olla 3kk ilman seksiä."
Mistä tuo 3 kk on tähän keskusteluun hypännyt? Sellaista ei ainakaan aloituksessa mainittu. Voivathan he nähdä vaikka kuukausittain tai joidenkin maiden kohdalla useamminkin.
Vierailija kirjoitti:
"Ei nyt ihan. Harvan puolison täytyy olla 3kk ilman seksiä."
Mistä tuo 3 kk on tähän keskusteluun hypännyt? Sellaista ei ainakaan aloituksessa mainittu. Voivathan he nähdä vaikka kuukausittain tai joidenkin maiden kohdalla useamminkin.
Kokemuksesta. Molemmat töissä. Jos toi mies ei Viroon lähde töihin tuskin ihan joka kk on aikaa/ halua tai rahaa matkustella.
Realiteetit realiteetit. Mun kaveri lähti Lontooseen työmatkalle 1v. Tyttöystävän kanssa sovittiin että kerran kuussa nähdään. No ei nähty kun matkustelu on kallista, molemmilla oma elämä jne. Vkl lento vaikka Lontooseen ja su takas on aika raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ei nyt ihan. Harvan puolison täytyy olla 3kk ilman seksiä."
Mistä tuo 3 kk on tähän keskusteluun hypännyt? Sellaista ei ainakaan aloituksessa mainittu. Voivathan he nähdä vaikka kuukausittain tai joidenkin maiden kohdalla useamminkin.
Aika lähellä täytyisi sen maan sijaita että oikeasti ehtisi ja jaksaisi nähdä kuukausittain. Keski-Eurooppa vielä ehkä tehtävissä jos matkustamisen kanssa vuorotellaan, mutta kauemmas mentäessä kovinkaan moni täyttä työaikaa tekevä ihminen ei vaan pidemmän päälle jaksa sitä ympäriinsä laukkaamista joka kuukausi. Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei nyt ihan. Harvan puolison täytyy olla 3kk ilman seksiä."
Mistä tuo 3 kk on tähän keskusteluun hypännyt? Sellaista ei ainakaan aloituksessa mainittu. Voivathan he nähdä vaikka kuukausittain tai joidenkin maiden kohdalla useamminkin.
Aika lähellä täytyisi sen maan sijaita että oikeasti ehtisi ja jaksaisi nähdä kuukausittain. Keski-Eurooppa vielä ehkä tehtävissä jos matkustamisen kanssa vuorotellaan, mutta kauemmas mentäessä kovinkaan moni täyttä työaikaa tekevä ihminen ei vaan pidemmän päälle jaksa sitä ympäriinsä laukkaamista joka kuukausi. Kokemusta on.
Tää just. Jos et asu Helsinki Vantaan vieressä sä voit laskea helposti sen ,4-8h matkustus ja odottelu aikaa siihen että sä oot puolison luona. Vaikka lento ei kestäisi ku pari h. + Sitten kaikki pakkaamiset ymym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä 30 ja mies 33, naimisissa, ei lapsia. Meillä mies opiskelee ulkomailla yliopistossa, 6 vuoden tutkinto. Nyt on neljäs kouluvuosi menossa. Ei tää kyllä mitään herkkua ole, mutta ainahan se riippuu muistakin tekijöistä, kuten toisen työllisyydestä, taloudesta, etäisyydestä ja ym. tekijöistä. Mutta harkitsisin melko tarkkaan, lähtisinkö etäsuhteeseen.
On melko rankkaa, kun talous on pitkälti minun varassa. Mies kyllä käy aina 3kk kesäloman kotona ja sitten joulu- ja kevätlomat päälle. Keikkailee loma-aikansa, että joitain tuloja on. Mutta esim. nyt lukuvuosimaksut jää minun vastuulle, koska ei muutaman kk palkasta mies pysty maksamaan kuin elämisensä ulkomailla ja lennot. Ja monen tonnin koulumaksut duunarin palkasta, joka elää pääkaupunkiseudulla ja lyhentää omaa asuntolainaansa... Kyllä saa töissä painaa yövuoroa ja viikonloppuja, että homma saadaan pelittämään. Joten kun itse alkaa olla loppuunpalanut, niin kyllä tässä k
Siis makselet omasta duunaripalkasta ulkomailla itsekseen elelevän miehen lukukausimaksuja? Mikä voisikaan mennä pieleen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin muutaman kuukauden ulkomailla ja suhde oli koko ajan etäinen. Aika ei ollut niinkään parisuhteen riemuaikaa, mutta mukavaa aikaa molemmille tehdä omia juttuja ja muistella millainen ihminen on ilman parisuhdetta. Kun nähtiin, oli kyllä tosi kiva nähdä toista. Mutta ei me ainakaan osattu etänä pitää yllä mitään romanttista suhdetta, lähinnä pölötettiin tylsiä arkisia kuulumisia, eikä niitäkään kovin usein.
Jos oltaisiin monta vuotta oltu tuolla systeemillä, olisi parisuhde kyllä lässähtänyt
Mä olin kanssa vaimon kanssa etäsuhteessa. Nähtiin tyyliin 10pv välein. Suhde oli ennen tätä täydellinen.. Mut outoja juttuja, 10pv erossa niin etääntyi, joka kerta meni se 1vrk siihen että palasi vanhat fiilikset. Ikävää tunsi pari pv sitten se loppui. Välillä oli fiiliksiä ettei olisi edes halunnut mennä kotiin.
Voin vaan kuvitella jos olis 3kk väliä olisi jo täysin erillään. Ei varmasti riittäisi viikko että suhde palutuisi.
Muista ongelmista.. Kumpikin tuli mustasukkaiseksi. Riitoja huomattavasti enemmän. Naisen pms jakso oli aina eron pohtimista.
Palattiin normaaliin suhteeseen ja mä en käsitä edelleenkään miten toi 7kk aika vaikutti noin paljon
Me nähtiin kerran koko ajanjakson aikana ja olo oli kyllä ihan kuin sinkkuna, paitsi ettei tietenkään ns. haku päällä. Sen kerran kun nähtiin, tavallaan muisti että meillä on tämä suhdekin olemassa. Meni pari päivää tottua toiseen, nähtiin onneksi melkein kaksi viikkoa putkeen. Me ei riidelty tai oltu mustasukkaisia, oltiin vaan tosi laimeita toisiamme kohtaan tuo aika.
Yllättävää kyllä miten nopeasti sitä etääntyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma puoliso oli puoli vuotta ulkomailla töissä ja näimme pari kertaa kuukaudessa (kävin siellä pitkiä viikonloppuja). Eli siis näimme usein ja tilanne oli lyhytaikainen. Siitä huolimatta puoliso petti.
Myöhemmin puoliso teki reissuhommia suomesta käsin, reissut max 3 viikkoa ja silloin petti myös. Jos puolet ihmisistä pettää ja reissutöitä tekevät vielä useammin, niin riski petetyksi tulemiseen on aika suuri ja kannattaa punnita haluaako sen ottaa.
Riippuu ihan siitä, mitä priorisoi. Täällä näyttää osa nyt korostavan niiden ulkomailta saatavien tulojen ja puolison urakehityksen merkitystä, mutta tosiasiahan on, että mikään ei takaa, että se kotiin jäävä tulee siitä uhrauksestaan mitenkään hyötymään. Haaskaa vuosia elämästään, ja lopulta tuleekin ero kun kasvettiin erilleen, kas kummaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapariskunnalla avioero tuli reilussa vuodessa tuossa tilanteessa. Mies lähti ulkomaille töihin ja kävi täällä kerran kuukaudessa. Kyllähän sen nyt jokainen tajuaa, että väistämätön on tuossa edessä monestakin syystä.
Tilastojen mukaan noin kolmasosa kaikista miehistä pettää, ja ulkomailla asuvilla kiinnijäämisen riskin puuttuminen tietysti nostaa todennäköisyyttä ihan merkittävästi. Liian sinisilmäinen ei kannata olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin toimii. Ei toki tarkoita, etteikö joidenkin kohdalla voisi toimia, mutta monesti kaatuu yksinkertaisesti siihen, ettei näe/ole tekemisissä riittävästi ja/tai löytyy joku, jonka kanssa voi olla fyysisesti tekemisissä ja täyttää tarpeet.
On kokemuksia. 7 vuoden suhde, minä vuodeksi ulkomaille. Eka kuukausi oli tiivistä yhteydenpitoa ja ikävää, 2 kk kohdalla nähtiinkin. Suunnilleen 3 kk kohdalla yhteydenpito alkoi vähentyä, se tietokoneella istuminen töiden päätteeksi ei kiinnostanut kumpaakaan kun sitä halusi syödä ja käydä suihkussa ja katsoa ehkä leffan eikä ne keskustelut illasta toiseen enää kauheasti muuttuneet, samat jutut, "kävin kaupassa ja töissä oli kiire ja onpas tänäänkin ikävä". 4 kk kohdalla arki oli alkanut eriytyä, minulla oli uudessa maassa jo sosiaalista elämää ja miehelläkin tuntui olevan menoja. Viestittely oli entistä lyhyempää. 5 kk kohdalla nähtiin taas, ylisuuret odotukset tekivät tapaamisesta vähän vaikean ja riitaisan. Jossain puolen vuoden kohdalla aloin pienistä merkeistä epäillä, että miehellä on suhde. Ei vastannut puhelimeen ja viesteihin vastaamiseen saattoi mennä puoli päivää. Samoihin aikoihin tapasin miehen, joka oli minusta selvästi kiinnostunut. Vielä kuukausi meni vähän jarrutellessa, mutta kun siinä 7 kk kohdalla varmistuin miehen sivusuhteesta, pistin poikki ja aloitin itsekin uuden suhteen.
Johtuiko ero puhtaasti etäsuhteesta? En tiedä, mutta se ei tottavie ainakaan auttanut asiaa.