Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia etäsuhteesta, kun puoliso muuttaa ulkomaille töihin?
14.11.2024 |
Suhdetta takana reilu 10 vuotta, siitä osa naimisissa. Ei lapsia. Kyseessä on useamman vuoden pesti, eikä oma ammattini ole sellainen, että voisin työllistyä kyseisessä maassa. Eli en olisi lähdössä mukaan, mutta vähän ahdistaa ajatus, että seuraavat x vuotta nähtäisiin vain lomilla ja jokusen viikonlopun ajan.
Kommentit (156)
Olen hyvin hämmentnyt näistä vastauksista, mutta näköjään ihmiset näkevät parisuhteen hyvin eri tavoin. Me asuttiin eri maissa n. 3 vuotta töiden vuoksi. Ei missään vaiheessa tullut edes mieleen, että erottaisiin ns. varmuuden vuoksi tai etukäteen. Aika meni hyvin, ja parisuhteemme on entistä syvempi. Toki lentomatka oli vain pari tuntia ja lennot hyvin halpoja joten nähtiin usein. Oli kivaa, että oli koti kahdessa maassa. Nähtiin noin 6 viikon välein. Toki tiedossa oli, että on väliaikaista ja kestää sen kolme vuotta, sitten puoliso muuttaa takaisin Suomeen. Kokemus opetti sen, että pysyvään ratkaisuun en suostuisi, mutta tuollainen muutaman vuoden once in a lifetime komennus meni kivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En myöskään ymmärrä näitä kommentteja. On minultakin joskus kysytty, että ollaanko erottu, kun kuulivat meidän työskentelevän eri maissa. Nykyään on eri asia elää eri maissa kuin vielä 90-luvulla, jolloin yhteydenpito oli paljon hankalampaa. Eläväthän monet vuosia kaukosuhteessa ihan suhteen alusta alkaen. Yksi tuntemani pariskunta muutti yhteen, kun olivat olleet kaukosuhteessa eri maissa kuusi vuotta.
Se N40+, joka ollut kaukosuhteessa 2 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi tuohon kuin ihan korkeintaan vuodeksi. En näe mitään järkeä suhteessa jossa nähdään silloin tällöin. Yhteinen arki on parasta rakkaan ihmisen kanssa.
Toki, mutta jotkut ajattelee myös tulevaisuutta. Usein pelissä on paremmat tienestit, paremmat etenemismahdollisuudet (vaikka kun tulee takaisin Suomeen), ja siten myös parempi eläke. Mukavampi elää sitä arkea sitten myöhemmin yhdessä, kun ei tarvitse elää kädestä suuhun.
Toki jos tienaa mukavasti jo muutenkin, niin ehkä ei sitten ole järkeä.
Niin, itselleni raha ei korvaa rakkautta. Joillekin korvaa ja se on ok, heille ehkä etäsuhde sopii paremmin. Kunhan sitten eläkkeellä on massia...
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Oma työni on sellaista, etten voi tehdä sitä etänä, enkä ole irtisanoutumassa puolison töiden vuoksi. Enkä tietenkään halua kieltää häntä itseään lähtemästä. Virkavapaan mahdollisuutta voisi sen sijaan selvittää, vaikka luultavasti vuoden ajaksi ei onnistu, mutta ehkä lyhyemmäksi ajaksi.
Ap
Ehdottomasti kannattaa ottaa virkavapaalla, mutta ei heti alkuun. Anna miehen ensin vähän kotiutua sinne ja tottua työpaikkaansa, voit toki mennä pian käymään ja auttaa vaikka asunnon laittamisessa yms. Mutta sitten vähän myöhemmin ota virkavapaata ja katsele ja tutustu siihen maahan missä olette ja kutsu vieraita käymään. Sinulla on mahdollisuus kivaan aikaan siellä ja kun miehesi on jo vähän tottunut, hänenkin kanssaan vapaa-ajoilla voitte matkustella lähialueilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapariskunnalla avioero tuli reilussa vuodessa tuossa tilanteessa. Mies lähti ulkomaille töihin ja kävi täällä kerran kuukaudessa. Kyllähän sen nyt jokainen tajuaa, että väistämätön on tuossa edessä monestakin syystä.
Eli kaikki reissutöissä olevien parisuhteet kaatuu? Reissutyöläisen ei siis kannata edes yrittää parisuhteeseen kun ei voi nyhjätä kotona toisen kainalossa 247. Aika hyvä väite.
Kyllä siinä riskinsä on, jos toinen lähtee ulkomaille töihin määräämättömäksi ajaksi. Ei siitä mihinkään pääse. Minäkin tiedän tapauksen, jossa mies vietti pitkiä aikoja ulkomailla ja toi kerran tuliaisiksi sptaudin. Siitä tuli ero ja pariskunnalla oli pieni lapsi silloin. No, mies toi ulkomailta sitten naisen Suomeen ja tämä odotti lasta myös. Toki iso osa selviää tällaisesta ulkomaan keikasta kunnialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Oma työni on sellaista, etten voi tehdä sitä etänä, enkä ole irtisanoutumassa puolison töiden vuoksi. Enkä tietenkään halua kieltää häntä itseään lähtemästä. Virkavapaan mahdollisuutta voisi sen sijaan selvittää, vaikka luultavasti vuoden ajaksi ei onnistu, mutta ehkä lyhyemmäksi ajaksi.
Ap
Kysymys: miksi mies lähtee? Miksi ajattelet että sinun on joustettava? Et voi estää toista lähtemästä mutta ei mies myöskään voi yksipuolisella ilmoituksella muuttaa suhdettanne etäsuhteeksi.
En ole ap mutta vastaan silti. Voiko se kotiin jäävä osapuoli sanoa , että et saa lähteä. Mitä sitten tapahtuu? Mies ( tässä tapauksessa) jää ja miettii sitten ehkä katkerana lopun elämää menetettyä tilaisuuttaan . Tai sitten mies pitää pintansa ja lähtee toisen jäädessä katkerana kotiin. Tulevia eroja pohjustetaan juuri näin, kielletään toista toteuttamasta itseään. Ei aplla ole oikein vaihtoehtoja. Jos hän miestään rakastaa, hän antaa tämän mennä ja yrittää ottaa siitä kaiken irti myös itselleen. Tietysti pitää keskustella paljon ja kummankin kertoa mitä toivoo tässä ja mitä ehkä pelkää jne. Se toimii taikka sitten ei. Sen näkee ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kamalaa. Onneksi tuo käy joillekin.
Jotenkin vaan särähti silmään kun joku (sinä?) kommentoi että tapaamiset kerran kuussa on paljon eikä siinä ole mitään ongelmaa. :D Itselleni se tarkoittaisi automaattista eroa. No, ehkä puoli vuotta menisi jos jostain syystä olisi aivan pakko."
Eroat ja menetät loppuelämän vuoden yhdessä vaivaisen kahden vuoden takia. Ehkä suhde ei sitten ole niin hyvä.
Ei siitä loppuelämästä voi tietää. Varsinkaan jos suhde ei ole niin tärkeä sille toiselle että lähtee kahdeksi vuodeksi menemään. Teot puhuvat aina enemmän kuin sanat.
Pitkän suhteen aikana tulee paljon tärkeitä asioita eteen. Ei se toisen kyljessä kyhnääminen riitä kaikille koko elämän sisällöksi. Eikä tämä tarkoita sitä etteikö toista rakastaisi, mutta elämässä pitää saada tehdä muutakin. Kaksi vuotta jopa 50 v yhdessä elämisestä ei ole kovin iso osa varsinkin kun sen kahden vuoden aikana nähdäänkin paljon. Teko se on toisen rajoittaminenkin ( tai sellaisen yritys).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Oma työni on sellaista, etten voi tehdä sitä etänä, enkä ole irtisanoutumassa puolison töiden vuoksi. Enkä tietenkään halua kieltää häntä itseään lähtemästä. Virkavapaan mahdollisuutta voisi sen sijaan selvittää, vaikka luultavasti vuoden ajaksi ei onnistu, mutta ehkä lyhyemmäksi ajaksi.
Ap
Kysymys: miksi mies lähtee? Miksi ajattelet että sinun on joustettava? Et voi estää toista lähtemästä mutta ei mies myöskään voi yksipuolisella ilmoituksella muuttaa suhdettanne etäsuhteeksi.
En ole ap mutta vastaan silti. Voiko se kotiin jäävä osapuoli sanoa , että et saa lähteä. Mitä sitten tapahtuu? Mies ( tässä tapauksessa) jää ja miettii sitten ehkä katkerana lopun elämää menetettyä tilaisuuttaan . Tai sitten mies pitää pinta
Olen eri, mutta todennäköisemmin eroon johtaa se, että yrittää estää toista ottamasta toivottua työtä vastaan, kuin se kaukosuhde.
No onhan näitä tutkittu jo perus etäsuhteessa petetään enemmän ja päätyvät todennäköisemmin eroon. Ja puhutaan siitä että vkl ollaan yhdessä.
Jo se että ma-pe ollaan erillään näkyy tilastoissa. Etäsuhteessa myös jompi kumpi oli onbettomampi vs normi suhteessa...
Siitä voi sir miettiä mitä toi on ku ollaan 3kk erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoliso päätti ettei ota vastaan ko. keikkaa, ei ollut mikään ota tai jätä valinta eli työt jatkuivat normaalisti.
Nettipornosuhde tietsikalla?
Eroa pukkaa.
Ei toi suhde ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän on vähän turha kommentoida kun ap on selkeästi jo asian päättänyt eikä halua kuulla kuin positiivisia tarinoita. Silti näin anekdoottina kerron, että tunnen miehen, jonka vaimo työskentelee EU-virassa ulkomailla. Vierailee "kotona" Suomessa suunnilleen joka toinen kuukausi pitkän viikonlopun verran. Mies on elänyt jo monta vuotta sivusuhteissa. Joskus sanoi ettei edes koe että tämä olisi pettämistä, koska on kohtuutonta olettaa, että hän oikeasti eläisi vuodesta toiseen selibaatissa ja yksin puolison uran takia. Meinasin lisätä, että voi olla että vaimokin pettää tahollaan. Ovat paperilla yhdessä kun jonkinlaista välittämistä on edelleen ja kulissit halutaan pitää kunnossa. Mutta mikäs siinä, jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Asuin muutaman kuukauden ulkomailla ja suhde oli koko ajan etäinen. Aika ei ollut niinkään parisuhteen riemuaikaa, mutta mukavaa aikaa molemmille tehdä omia juttuja ja muistella millainen ihminen on ilman parisuhdetta. Kun nähtiin, oli kyllä tosi kiva nähdä toista. Mutta ei me ainakaan osattu etänä pitää yllä mitään romanttista suhdetta, lähinnä pölötettiin tylsiä arkisia kuulumisia, eikä niitäkään kovin usein.
Jos oltaisiin monta vuotta oltu tuolla systeemillä, olisi parisuhde kyllä lässähtänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi toimia, jos kummallakin on rittävän hyvä itsetunto, ei taipumusta mustasukkaisuuteen, hyvät kommunikaatiotaidot ja hyvä luottamus toiseen.
Tuttavapariskunnalla on toiminut jo monta vuotta, ja ihan tyytyväisiltä vaikuttavat ollessaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Voi toimia, jos kummallakin on rittävän hyvä itsetunto, ei taipumusta mustasukkaisuuteen, hyvät kommunikaatiotaidot ja hyvä luottamus toiseen.
Tuttavapariskunnalla on toiminut jo monta vuotta, ja ihan tyytyväisiltä vaikuttavat ollessaan yhdessä.
Ehkä ne molemmat jörnivät tahoillaan muita, mistäs sen ulkopuoliset tietäisi.
Vierailija kirjoitti:
Asuin muutaman kuukauden ulkomailla ja suhde oli koko ajan etäinen. Aika ei ollut niinkään parisuhteen riemuaikaa, mutta mukavaa aikaa molemmille tehdä omia juttuja ja muistella millainen ihminen on ilman parisuhdetta. Kun nähtiin, oli kyllä tosi kiva nähdä toista. Mutta ei me ainakaan osattu etänä pitää yllä mitään romanttista suhdetta, lähinnä pölötettiin tylsiä arkisia kuulumisia, eikä niitäkään kovin usein.
Jos oltaisiin monta vuotta oltu tuolla systeemillä, olisi parisuhde kyllä lässähtänyt
Mä olin kanssa vaimon kanssa etäsuhteessa. Nähtiin tyyliin 10pv välein. Suhde oli ennen tätä täydellinen.. Mut outoja juttuja, 10pv erossa niin etääntyi, joka kerta meni se 1vrk siihen että palasi vanhat fiilikset. Ikävää tunsi pari pv sitten se loppui. Välillä oli fiiliksiä ettei olisi edes halunnut mennä kotiin.
Voin vaan kuvitella jos olis 3kk väliä olisi jo täysin erillään. Ei varmasti riittäisi viikko että suhde palutuisi.
Muista ongelmista.. Kumpikin tuli mustasukkaiseksi. Riitoja huomattavasti enemmän. Naisen pms jakso oli aina eron pohtimista.
Palattiin normaaliin suhteeseen ja mä en käsitä edelleenkään miten toi 7kk aika vaikutti noin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi toimia, jos kummallakin on rittävän hyvä itsetunto, ei taipumusta mustasukkaisuuteen, hyvät kommunikaatiotaidot ja hyvä luottamus toiseen.
Tuttavapariskunnalla on toiminut jo monta vuotta, ja ihan tyytyväisiltä vaikuttavat ollessaan yhdessä.
Ehkä ne molemmat jörnivät tahoillaan muita, mistäs sen ulkopuoliset tietäisi.
Samahan pätee kaikkiin parisuhteisiin.
Minä 30 ja mies 33, naimisissa, ei lapsia. Meillä mies opiskelee ulkomailla yliopistossa, 6 vuoden tutkinto. Nyt on neljäs kouluvuosi menossa. Ei tää kyllä mitään herkkua ole, mutta ainahan se riippuu muistakin tekijöistä, kuten toisen työllisyydestä, taloudesta, etäisyydestä ja ym. tekijöistä. Mutta harkitsisin melko tarkkaan, lähtisinkö etäsuhteeseen.
On melko rankkaa, kun talous on pitkälti minun varassa. Mies kyllä käy aina 3kk kesäloman kotona ja sitten joulu- ja kevätlomat päälle. Keikkailee loma-aikansa, että joitain tuloja on. Mutta esim. nyt lukuvuosimaksut jää minun vastuulle, koska ei muutaman kk palkasta mies pysty maksamaan kuin elämisensä ulkomailla ja lennot. Ja monen tonnin koulumaksut duunarin palkasta, joka elää pääkaupunkiseudulla ja lyhentää omaa asuntolainaansa... Kyllä saa töissä painaa yövuoroa ja viikonloppuja, että homma saadaan pelittämään. Joten kun itse alkaa olla loppuunpalanut, niin kyllä tässä katkeruuden ja turhautumisen tunteet nousee pintaan. Vaikka nähtäisiinkin yllättävän usein, kun hän kotiin tulee käymään, niin ei se enää tunnu riittävältä.
Ja mikä nyt isoimpana mörkönä aiheuttaa itselle masentavaa oloa, on se, kun tajuaa että lapset jää tällä järjestelyllä todennäköisesti saamatta. Hedelmällisyys siis jo tutkitusti laskenut, eikä miehen koulun ja taloustilanteen takia voi edes harkita lapsia, ennen kuin mies valmistuu koulusta. Niin kyllähän tässä pohtii, onko tämä kaikki sompaaminen vaivan arvoista. Eri asia, jos kyse olisi ollut 2-3 vuoden rupeamasta. Luonteenpiirteillemme tämä järjestely ei ollut kauhistus, kun pärjätään ajanjaksoja myös yksinään. Mutta tässä puolessa välissä kuuden vuoden rupeamaa alkaa jo kyllä kyllästyttää ja turhauttaa.
Että muita neuvoisin miettimään tarkkaan, sopiiko oma luonne etäilyyn. Ja antaako esim. oma talous ja työtlanne etäilylle myöten. Että pystyy järjestämään aikaa tapaamisille ilman, että talous menee kuralle. Ja ehdottomasti kannattaa olla jokin takaraja, milloin se etäily päättyy. Sitten sitä on ehkä helpompi kestää, kun tietää, että joskus se loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi toimia, jos kummallakin on rittävän hyvä itsetunto, ei taipumusta mustasukkaisuuteen, hyvät kommunikaatiotaidot ja hyvä luottamus toiseen.
Tuttavapariskunnalla on toiminut jo monta vuotta, ja ihan tyytyväisiltä vaikuttavat ollessaan yhdessä.
Ehkä ne molemmat jörnivät tahoillaan muita, mistäs sen ulkopuoliset tietäisi.
Samahan pätee kaikkiin parisuhteisiin.
Ei nyt ihan. Harvan puolison täytyy olla 3kk ilman seksiä.
Heikko olet, kaikki ei onneksi ole.