Jäin työttömäksi, mitä teen?
Jäin työttömäksi. En ole koskaan ollut. Miten saan päivät kulumaan? Kaipaan kovasti apua tähän tilanteeseen. Miten teillä muilla menee viikot ja kuukaudet? Töitä tuskin tulen saamaan, kun olen yli 60.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Ole työtön.
Miten?
Itse teen pientä remonttia, puusavottaa, rästihommia, auton fiksausta..
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy wolt-/foodorakuskiksi
Onko aplla vaadittu brändinmukainen ihonväri?
Minäkin jäin yli 60v työttömäksi ja ei ole kyllä ollut mitään ongelmia täyttää päiviä. Kiirettä pukkaa niin, ettei millään ehdi kaikkea tekemään.
Teen kästöitä, lenkkeilen koiran kanssa ja ilman, luen, käyn vauvalla lukemassa , kun ihmiset tappelee jos mistäkin asiasta.
teen ruokaa, siivoan, kesällä puutarhatöitä, ihan vaan istun pihakeinussa, saunon ja paljuilen. Talvella on lumityöt ja illalla voi saunoa ja tunnelmoida viinilasin ja juustojen parissa.
Jokunen ilta viikossa kuluu kansalaisopiston tunneilla harrastuksissa ja käyn myös uimassa ja hiihtämässä jne.
Aika tyhjä pää pitää olla, jos ei osaa olla itsekseen. Taloudellinen puoli on eri asia, mutta jos ongelma on vaan tuo, ettei keksi tekemistä kuin pahainen kakara, niin aika mitätön sielunelämä on.
Esim.senioritalojen asukkaista aina joku saattaa kaivata puhekaveria, apua/ seuraa kaupoissa käymiseen ...yleensäkin ulkona liikkumiseen.
Jos on tähän asti elänyt vain työlle. Että elämä on mennyt sellaiseksi, ettei työn loputtua ole MITÄÄN, niin nyt olisi varmaan vakavan pysähtymisen ja itsetutkiskelun paikka. Ei ole vieläkään myöhäistä alkaa rakentamaan sitä sisältöä elämään. Työ on tietenkin tärkeä sisältö sekin, mutta ei se voi olla ainoa.
Pääasia on nyt, ettei jää voivottelemaan, kuten joku muukin jo sanoi. Päivärytmi kannattaa ottaa heti käyttöön, toki se hioutuu pikkuhiljaa, mutta jonkinlainen. Kotiseinien sisälle ei pidä jäädä, vaan joka päivä oman kiinnostuksen mukaan jonnekin pois kotoa. Jos ei tiedä mikä kiinnostaa ja innostaa, niin sitten vaan kävelemään pitkin teitä ja metsäpolkuja, kunhan ei jämähdä.
Kommenttini saattaa kuulostaa vähän kärkkäältä, mutta tarkoitus on herättää ja saada positiivista aikaa. Itse olen vasta viisikymppinen, mutta pätkätyöläinen. Työttömyys on tuttua. Päivärytmi, rutiinit, liikkuminen, itselle mieluisten asioiden tekeminen, uusien asioiden opettelu/ opiskelu, työmaailman seuraaminen silloinkin kun ei ole itse osa sitä, yleisesti maailman menon seuraaminen, mietiskely, niistä täytyy pitää kiinni. Jämähtäminen on pahinta. Välillä on aivan totaalisen surkeaa ja itku tulee, mutta sekin tunne on vaan elettevä. Yleensä seuraavana päivänä on jo paremmin.Tekemistä keksin aina, mutta työttömyyden tuoma ulkopuolisuuden ja epäonnistumisen tunne ovat välillä raastavia. Ja tietenkin taloudellinen epävarmuus.
Tsemppiä ap ja muut työttömät!
Keikkaduunia kehiin. Tai osta velaksi Scogo ja woltin muuliksi safkaa kuskaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae töitä.
Mikähän se prosentti on moniko valituista on yli kuusikymppinen. Ja en nyt tällä kommentilla tarkoittanut väittää etteikö ap.niitä varmaan haekin
Se tekeminen on: Hae töitä. Miksi niitä ei voi muka mielestäsi hakea, vaikka olettaakin sen alun perin jo turhaksi? Siksikö, että sitten jos vaikka nappaakin, niin ei huvita?
Tästä työnhaustakin voi tehdä itselleen ajankulua
Kun itse tulin lomautetuksi, niin ensimmäisen viikon menin paikasta toiseen kuin sähköjänis multitaskasin siivousta ja remontointia, sekä puutarhanhoitoa, kävin kaupoissa tekemässä hankinnat, joita olin siirtänyt, koska en työpäivän jälkeen jaksanut kauppaan, juoksin lenkillä ja tapasin sukulaisia ja tuttuja, kaikkea yhtä aikaa ja päällekkäin.
Työelämästä tasaantuminen ei ole kovin helppoa ja töissä pääsi vihdoin lepäämään
Nyt kannattaa ottaa työ vastaan, työn vastaanottaminen kannattaa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Keikkaduunia kehiin. Tai osta velaksi Scogo ja woltin muuliksi safkaa kuskaamaan.
Wolt-kuskiksi ei pääse tuosta vaan, siellä on tuhansien ihmisten jono jotka odottaa vapautuvaa kuskin paikkaa.
Minä kiljuisin onnesta tuossa tilanteessa. En edes pyrkisi enää tuon ikäisenä töihin, olsiin itse nyt 50+ vuotiaana valmis jäämään eläkkeelle ja oloneuvokseksi.
Itse olen pakosta töissä lainojen takia vielä jokusen kuukauden. Jos sen jälkeen saisin potkut, niin se olisi onnen päivä. Saisin puolen vuoden palkan ja vihdoin olisi sitä kalleinta resurssia, eli aikaa.
Minun on ollut lähes mahdoton ymmärtää ihmisiä, jotka kaipaavat työn tuomaa sisältöä päivään. On se parhaimmillaan ihan kivaa, mutta keksin helposti paljon kiinnostavampaa vapaaehtoistyötä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy wolt-/foodorakuskiksi
Onko aplla vaadittu brändinmukainen ihonväri?
Näin. Ei suomalaisilla ole mitään asiaa wolttikuskiksi.
-Ai näit suomalaisen?
-Ei se ollut suomalainen vaan albanialainen.
Menet nyt heti johonkin työkokeiluun ja sitten haet samalla aktiivisesti töitä. Ei sovi lorvia.
Minäkin jäin työttömäksi mutta ajankuluksi olen kalastellut paljon. Tuttuni syö paljon kalaa ja myyn niille kalaa sitten koska sitä saa tuosta merestä, asun aika lähellä merta. Pääasiassa kalastan ahvenia ja siikaa ja tutut ostaa minulta koska kaupassa maksaa yli 30 euroa kilo mutta minä myyn 20 eurolla kilo ahven filettä.
Etsi mahdollisimman nopeasti uusi työpaikka. Mikäli et saa nopeasti uutta työpaikkaa, niin jo kolme kuukauden kuluttua työnantajat pitävät sinua elämänhallintaongelmaisena.
Ja kun vuosi työttömyyttä tulee täyteen, niin ainoat mahdollisuudet työllistyä on näihin työllistämispalveluihin. Ensin työttömälle ostetaan yhteiskunnan varoilla palvelua ja siellä täysinoppineeksi todetusta KPäästä voidaan tehdä muiden työttömien ohjaaja, jopa ihan palkattuna.
Ap ja muut vastaavassa tilanteessa olevat: älkää jääkö neljän seinän sisälle. Yksin murehtiessa ongelmat kasvavat ja kynnys osallistumiseen alenee.
Säästä ja sijoita. Sitähän meille tarjotaan.