Lue keskustelun säännöt.
Olen täysin kyllästynyt tähän olotilaan
14.11.2024 |
En kerro puoliakaan. Ei kuulu randomeille jokainen yksityiskohta...
Olen katkera monista asioista. Haluaisin vain elää rauhassa, vihdoin ja viimein. Mutta aina on jokin helvetin taho vaatimassa milloin mitäkin ja tekemässä toimenpiteitä. Ei mitään rauhaa. Ikinä. Jos jotain hyvää täytyy keksiä, niin en ikinä luullutkaan, että voisin olla onnellinen. Kyllä minut on painettu maahan lapsesta lähtien ja tehty selväksi kuinka huono olen, koska olen minä. Aina vääränlainen luonne. Aina väärät valinnat. Kaikki on minun syytäni. Myös asiat, joihin en ole voinut vaikuttaa mitenkään. Toinen vanhemmistani on aina muistanut haukkua minut ja vertailla sisarukseeni. Eikä ole kyseessä mikään väärinymmärrys, vaan aivan prikulleen sitä mitä sanon. Itsetuntoni on murskattu jo lapsena, ja sitten kun en pysty mihinkään sen takia, saan haukut niskaani. Mahdollisimman vähän olen tekemisissä kyseisen vanhemman kanssa. Joskus on ollut pakko. Siitä jää todella pitkäksi aikaa masentunut fiilis. En jaksa enkä halua selittää miksi joskus on ollut pakko olla tekemisissä. Haukut olen saanut siitäkin, etten ole tekemisissä. Vaikka olen kertonut syyn ihan suoraan. Ei sillä ole mitään vaikutusta mihinkään. Uuvun pienistä asioista. Uupumisella tarkoitan uupumista. Voisin nukkua melkein vuorokauden ympäri. En jaksa mitään, en jaksa tätä iänikuista masentunutta ja vihaista fiilistä. Vihaan ihmisiä. En halua puhua kasvotusten kenellekään. Ei minua ole opetettu sellaiseen. Nettiterapia tmv. olisi ihan ok. Olen googlettanut vähän aihetta. Kasvotusten en kykene puhumaan, sen tiedän. Koko yön taas pyöri päässä kaikenlaiset asiat. Ainoa lohduttava asia on se, etten ole koskaan ollut onnellinen. Aina on ollut enemmän tai vähemmän murheita ja uupumusta. Ei ainakaan tarvitse surra menneitä hyviä aikoja, koska niitä ei ole. Kiitos tunnekylmän kasvatuksen ja ainaisen haukkumisen.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Össön Sössön
Oletko ihan terve?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kokeillut jotain kehollista terapiaa tms.? Mulla on osin samoja kokemuksia (ei ehkä perheen sisällä mitätöintiä mutta muuten), Kelan tukema keskusteluterapia ei auttanut, mutta esim. TRE-menetelmä, Rosen-hoito ja silmänliiketetapia on tuonut masennukseen helpotusta. En ole täysin toipunut vieläkään ja uupumusta on, mutta uskon parempaan. Ap, usko sinäkin, ja aina kannattaa hakea apua, vaikkei heti tuntuisi saavankaan hyötyjä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut jotain kehollista terapiaa tms.? Mulla on osin samoja kokemuksia (ei ehkä perheen sisällä mitätöintiä mutta muuten), Kelan tukema keskusteluterapia ei auttanut, mutta esim. TRE-menetelmä, Rosen-hoito ja silmänliiketetapia on tuonut masennukseen helpotusta. En ole täysin toipunut vieläkään ja uupumusta on, mutta uskon parempaan. Ap, usko sinäkin, ja aina kannattaa hakea apua, vaikkei heti tuntuisi saavankaan hyötyjä.
En ole kuullutkaan tuollaisista. Täytyy googletella. Olen vain niin väsynyt ja uupunut kaikkeen. Töihin pitäisi mennä, mutten kykene. En tiedä mitä sanon syyksi. En vain pysty nyt. En ikinä pysty mihinkään mitä haluaisin.
Toi aloitus, että en kerro puoliakaan, on vähän erikoinen aloitus kun kukaan ei kuitenkaan ole pakottanut sua kirjoittamaan mitään, mutta joo.
Osaan toisaalta samaistua. Moni lause vois olla mun näppikseltä. Aina joku h.lvetin taho vaatimassa jotain ja koko p.ska on alkanut jo lapsena. En voi silti onneksi sanoa etten olisi koskaan ollut onnellinen koska valtavista vastoinkäymisistä huolimatta olen saanut paljon ja olen ollut onnellinen. Nykyäänkin välillä olen onnellinen. Mutta se ulkopuolinen painostus yrittää kovasti puuttua asiaan, eihän se nyt näin voi mennä että joskus tällainen onneakin kokisi.
.