Eteneekö Alzheimer aina väistämättä?

Vierailija kirjoitti:

Iskisipä se Putteen.

Pääseekö Alzheimerpotilas kuoltuaan taivaaseen, jos yleisluontoisesti on katunut syntejään joita ei muista? Itse arvelen että pääsee.

Äitini eli todella terveellistä, liikkuvaa ja sosiaalista elämää koko ikänsä. Urheili, kilpaili, ei alkoa tai tupakkaa. Luomuruokaa. Alzheimer alkoi oireilla 58-vuotiaana ja johti varhaiseläkkeelle jääntiin parissa vuodessa. Lääkitys ei juurikaan hidastanut menoa. 66-vuotiaana ei enää tunnistanut ketään, ei osannut käydä vessassa jne. Joutui hoitokotiin. Kuoli 70-vuotiaana.

Äitini taudin eteneminen aaltoilee. Kesällä voi selvästi paremmin ja saattaa jopa palautua jo unohtuneita taitoja. Pimeä vuodenaika huonontaa tilannetta. Kesää kovasti jo odotetaan...

Vierailija kirjoitti:

Osa muistisairaista elänyt terveellistä elämää ja siitä huolimatta sairastuneet muistisairauteen, koska muistisairaus voi periytyä. 

T. Hoitaja 

Eikä aivojen käyttäminen sekään suojaa, vaikka näin sanotaan. Toki siitä ei ole haittaa ihan läpi elämän, mutta niin hapertuu väitelleen tohtorin kuin tavallisen duunarinkin aivot. Saattaapa olla niinkin, että mitä enemmän on menetettävää, sen enemmin menettää. 

No etenee ihan taatusti. Lääkitykset haastavia, kun se oikea-aikaisuus ei ole helppo. Sairaus, kun siirtyy aivoissa kohta kohdalta. Hyvällä säkällä hiukan hidastaa. Yksilöllinen sairaus myös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se etenee. Lääkityskin on hankala, kun aiheuttaa usein hankalia sivuoireita. Läheiselläni oli alzheimer. Asui maalla, viljeli ja kasvatti pääasiassa oman ravintonsa ja liikkui paljon. Alzheimer eteni hitaasti ja varmasti kaikesta hoidosta ja ravinnosta huolimatta.

Minulla on tuttava, jonka aviomiehen persoona muuttui Alzheimerin taudin myötä melkoisesti. Hänestä tuli mustasukkainen. Lisäksi hän alkoi varastella tavaroita ja vaihtaa vaatteita jopa kymmeniä kertoja päivässä. Mustasukkaisuuteen ei olisi pitänyt olla mitään aihetta, koska heillä oli hyvä avioliitto, joka kesti vuosikymmeniä, eikä kumpikaan pettänyt koskaan toisiaan. 

 

Tähän kohtaan sopii hyvin tositarina rovastin vaimosta. Olivat eläneet viran ja pappissuvun edellytysten mukaan. Ruustinna sävyisenä, lempeänä, viisaana sanoissaan ja teoissaan. Alzheimer vei kaikki nuo ominaisuudet, ja tilalle tuli räyhäävä, huutava, kiroileva rivosuinen sairastunut ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeiden vaikutus on yksilöllistä. Toisilla auttaa, toisilla ei. Tärkeää olisi saada diagnoosi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tällöin voidaan aloittaa lääkitys. Sen teho selviää aikanaan. Alzheimer tuhoaa aivot eikä paluuta ole. Loppuvaiheessa läheisille erittäin raskasta. 

Suomessa diagnoosin saa yleensä niin myöhäisessä vaiheessa, ettei lääkityksestä ole juurikaan enää apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joistakin tulee aggressiivisia vaikka olisivat olleet kilttejä. Saatetaan alkaa syödä esineitä. Aletaan puhumaan peilikuvalle tai telkussa näkyville henkilöille jne.

Ja tytär on isoäiti tai muuta vastaavaa. Täytyy sanoa, että johan on.

Elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minuun iskee mikä tahansa muistisairaus, lähden oman käden kautta. Sen verran heikko ihminen olen.

 

Älä uhoa. Dementoitunut ei pysty enää päätöksentekoon. Ja tuollaista on niin helppo sanoa, tekeminen onkin vaikeampaa.

Tieto omasta sairaudesta voi tulla niin varhaisessa vaiheessa, että pystyy päätöksen tekemään. Ei muistisairaus heti samalan lailla muistia vie. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusimman tiedon mukaan erittäin terveet elintavat voivat parantaa Alzheimerin. Siitä on kirjoitettu kirjakin. Stop Alzthaimer https://www.adlibris.com/fi/kirja/alzheimerin-loppu-9789522607348

Työskentelin yli 40 vuotta dementikkojen ja Alzheimerpotilaiden parissa, eikä kukaan parantunut.

Juu - ei varmasti. Laitosruoka ja -hoito ei parhaimmillaankaan vastaa kirjan elämäntapaa. Ongelma on kirjoittajan, yhdysvaltalaisen lääketieteen tohtorin ja kansainvälisesti tunnetun neurodegeneratiivisten tautien asiantuntijan mukaan siinä, että näitä tutkittuja hoitomuotoja ei saada pilleripurkkiin ja kaupallistettua, joten ketään ei kiinnosta.

Osa hoidetuista palasi työelämään.

Minua kiinnostaa tällainen tieto, vaikka oireita ei olekaan. Tiedän, että voin omill

Voit toki vähentää todennäköisyyttä sairastua, mutta jos kuitenkin sairastut niin et voi toipua.

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaihe on menossa silloin, kun potilas tuijottaa pitkiäkin aikoja suu auki?

Sanoisin, että vähintään keskivaikea vaihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se etenee. Lääkityskin on hankala, kun aiheuttaa usein hankalia sivuoireita. Läheiselläni oli alzheimer. Asui maalla, viljeli ja kasvatti pääasiassa oman ravintonsa ja liikkui paljon. Alzheimer eteni hitaasti ja varmasti kaikesta hoidosta ja ravinnosta huolimatta.

Minulla on tuttava, jonka aviomiehen persoona muuttui Alzheimerin taudin myötä melkoisesti. Hänestä tuli mustasukkainen. Lisäksi hän alkoi varastella tavaroita ja vaihtaa vaatteita jopa kymmeniä kertoja päivässä. Mustasukkaisuuteen ei olisi pitänyt olla mitään aihetta, koska heillä oli hyvä avioliitto, joka kesti vuosikymmeniä, eikä kumpikaan pettänyt koskaan toisiaan. 

 

Tähän kohtaan sopii hyvin tositarina rovastin vaimosta. Olivat eläneet viran ja pappissuvun edellytysten mukaan. Ruustinna sävyisenä, lempeänä, v

Herranjesta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeet voi pidentää elinikää vuodella.

Läheisten dementikkojen rapistumista seuranneena sanon ettei lääkkeen tehoa huomaa. Sairaus etenee armottomasti.

Nimenomaan armottomasti. Olen itkenyt lukemattomat verikyyneleet äitini Alzheimerin vuoksi. Ennen niin elämäniloinen ja terveet elintavat omannut ihminen on nykyään täysin toinen ihminen. Hän sai diagnoosin 65-vuotiaana: ei tunne enää meitä läheisiä, ei muitakaan sukulaisia, ei ystäviä. Vain tyhjä katse jonnekin kaukaisuuteen. Hoivakotikäynnit ovat yhtä tuskaa.

Että tutut ei sitten käy enää moikkailemassa.

Kyllä se etenee. Äitini sai diagnoosin noin 65-vuotiaana ja oireita oli ollut sitä ennen jo varmaan pari vuotta. Eihän kukaan niitä Alzheimeriksi tajunnut, koska äitini on aina ollut vähän taka-alalla seuraaja eikä omatoiminen touhuaja. Aloitekyvyttömyys olikin Alzheimer.  Nyt diagnoosi ollut kohta 8 vuotta ja sairaus  luokiteltiin jo yli vuosi sitten pitkälle edenneeksi. Sen jälkeen on tultu yhä alaspäin. Aivan karmea sairaus.

Kuinka todennäköistä on, että muistisairaan kunto voi romahtaa nimenomaan hoitokodissa?

Vierailija kirjoitti:

Entä jos alzheimerin lisäksi ihmisellä on myös jokin muu esim vaskulaarinen eli verisuoniperäinen muistisairaus,  onko tilanne vielä pahempi?

Sukulaisellani oli tämä. Vaikeita käytöshäriöitä ja kuolema tuli 6 vuoden päästä diagnoosista. Ne oli raskaita vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka todennäköistä on, että muistisairaan kunto voi romahtaa nimenomaan hoitokodissa?

Muistisairaan kunto romahraa aina, se on osa sairautta. Jos hän on kotona niin kotona, jos hän on hoitokodissa niin hoitokodissa.

Kyseessä on kuolemaan johtava sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa ei tunneta yhtään tapausta, jossa Alzheimer ei olisi edennyt. Se on valitettavasti kaikilla etenevä ja lopulta kuolemaan johtava tauti. Etenemisvauhdissa on eroja.

Alzheimer ei johda kuolemaan vaan taudin tuomat oireet. 

No heh, tuolla logiikalla ampuminenkaan ei johda kuolemaan vaan sen aiheuttamat oireet.

Sulla on jotain häikkää aivoissa. Olisko alzheimer?

Kadotetut tavarat on varastettu, oma puoliso on vaihdettu.

Photobiomodulation on maailmalla suosiota saavuttanut hoitomenetelmä aivosairauksiin. Ei paranna sairautta, mutta parantunut verenkierto aivoissa lievittää oireita. 

Kuuklaa: photobiomodulaatio for AD