Eteneekö Alzheimer aina väistämättä?

Minä olen ihmetellyt sitä, että miksi Alzheimer-potilaat usein laihtuvat, vaikka he syövät normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeet voi pidentää elinikää vuodella.

Läheisten dementikkojen rapistumista seuranneena sanon ettei lääkkeen tehoa huomaa. Sairaus etenee armottomasti.

Nimenomaan armottomasti. Olen itkenyt lukemattomat verikyyneleet äitini Alzheimerin vuoksi. Ennen niin elämäniloinen ja terveet elintavat omannut ihminen on nykyään täysin toinen ihminen. Hän sai diagnoosin 65-vuotiaana: ei tunne enää meitä läheisiä, ei muitakaan sukulaisia, ei ystäviä. Vain tyhjä katse jonnekin kaukaisuuteen. Hoivakotikäynnit ovat yhtä tuskaa.

Kokkareiden ja persujen mielestä työiässä oleva muistisairas joutaa varmaan jatkamaan töissä vähintään 68-vuotiaaksi asti. Julmia puolueita, jotka ovat ajamassa surutta laitospaikkojen määrää alas. Se nyt vaan on niin, että Alzheimeria sairastava päätyy väistämättä jossakin vaiheessa laitoshoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Voi edetä myös väistäen.

Aha.

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeiden vaikutus on yksilöllistä. Toisilla auttaa, toisilla ei. Tärkeää olisi saada diagnoosi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tällöin voidaan aloittaa lääkitys. Sen teho selviää aikanaan. Alzheimer tuhoaa aivot eikä paluuta ole. Loppuvaiheessa läheisille erittäin raskasta. 

Niillä lääkkeilläkin on sivuvaikutuksia. Etenkin päänsärky on yleinen sivuoire. Yksi kieltäytyi syömästä lääkkeitä päänsäryn takia ja yhdisti sen lääkkeiden syömiseen.

Jos minuun iskee mikä tahansa muistisairaus, lähden oman käden kautta. Sen verran heikko ihminen olen.

Hirvittävä sairaus, joka vie ihmisarvon.

Kyllä, viihdyn.

Elintapoja pitäisi tietysti noudattaa lapsesta lähtien.

Moni Alzheimer saa alkunsa esim. jostain nuoruudessa päähän osuneesta iskusta tai muusta vammasta.

Myös virustautien on todettu aikaistavan muistisairauteen sairastumista. Mielihillä puoli vuotta, naisilla 3 kk. Myös lievänä sairastettu tauti vaikuttaa aivoihin.

Nythän näitä uutisia alkaa tulla, kun on päästy tutkimaan esim. potilaita, joista on otettu aivokuva ennen tautia ja nyt sitten taudin jälkeen.

Lääkäri näytti omaiseni aivokuvaa, ja aivot oli selvästi kutistuneet. Diagnoosihan siitä tuli, Alzheimertyyppinen Dementia. Hän eli kuitenkin vielä vuosia ihan hyvää elämää. Kotonaan asui yli 5 vuotta diagnoosin jälkeen.

Kannattaa kirjoittaa ylös vanhuksensa muistisairauskohtauksia, tai  miten on persoona muuttunut, ja mitä unohtaa jne. Lääkärille on niistä apua diagnosoinnissa.

Entä jos alzheimerin lisäksi ihmisellä on myös jokin muu esim vaskulaarinen eli verisuoniperäinen muistisairaus,  onko tilanne vielä pahempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeet voi pidentää elinikää vuodella.

Läheisten dementikkojen rapistumista seuranneena sanon ettei lääkkeen tehoa huomaa. Sairaus etenee armottomasti.

Nimenomaan armottomasti. Olen itkenyt lukemattomat verikyyneleet äitini Alzheimerin vuoksi. Ennen niin elämäniloinen ja terveet elintavat omannut ihminen on nykyään täysin toinen ihminen. Hän sai diagnoosin 65-vuotiaana: ei tunne enää meitä läheisiä, ei muitakaan sukulaisia, ei ystäviä. Vain tyhjä katse jonnekin kaukaisuuteen. Hoivakotikäynnit ovat yhtä tuskaa.

 

Hyvä ystävä! Mä niin tiedän mistä puhut. Mulla kuoli 3 perheenjäsentä alzheimeriin. Se on hirveä tauti! Ihmisen mieli kuolee vähin erin vaikka keho on vielä elossa.

Uskon että masennukseni johtuu pääosin dementikkojen hoivaamisesta ja surusta. Siinä on vaikea pitää omasta elämästä huolta, kun koko ajan on tuska läheisistä. 

Ajoissa aloitettu lääkitys voi lisätä jopa useilla vuosilla elämänlaadultaan hyvää aikaa. 

Älykkäiden ja aktiivisten henkilöiden muistisairautta on omaisten vaikea alkavassa muistisairaudessa todeta, koska näillä on niin hyvä sanavarasto, että pystyvät monesti kiertämään sen, että enpä muistakaan, mikä tuon koiran nimi on jne.

Vierailija kirjoitti:

Jos minuun iskee mikä tahansa muistisairaus, lähden oman käden kautta. Sen verran heikko ihminen olen.

Älä uhoa. Dementoitunut ei pysty enää päätöksentekoon. Ja tuollaista on niin helppo sanoa, tekeminen onkin vaikeampaa.

Kyllä se etenee. Lääkityskin on hankala, kun aiheuttaa usein hankalia sivuoireita. Läheiselläni oli alzheimer. Asui maalla, viljeli ja kasvatti pääasiassa oman ravintonsa ja liikkui paljon. Alzheimer eteni hitaasti ja varmasti kaikesta hoidosta ja ravinnosta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusimman tiedon mukaan erittäin terveet elintavat voivat parantaa Alzheimerin. Siitä on kirjoitettu kirjakin. Stop Alzthaimer https://www.adlibris.com/fi/kirja/alzheimerin-loppu-9789522607348

Työskentelin yli 40 vuotta dementikkojen ja Alzheimerpotilaiden parissa, eikä kukaan parantunut.

Juu - ei varmasti. Laitosruoka ja -hoito ei parhaimmillaankaan vastaa kirjan elämäntapaa. Ongelma on kirjoittajan, yhdysvaltalaisen lääketieteen tohtorin ja kansainvälisesti tunnetun neurodegeneratiivisten tautien asiantuntijan mukaan siinä, että näitä tutkittuja hoitomuotoja ei saada pilleripurkkiin ja kaupallistettua, joten ketään ei kiinnosta.

Osa hoidetuista palasi työelämään.

Minua kiinnostaa tällainen tieto,

           No ei oikeasti palannut yksikään alzheimerpotilas työelämään, mutta kirjan kirjoittaja tekee huuhaallaan mukavat voitot.

No, ei voi muuta sanoa, kuin hyvin on lääketeollisuus hommansa hoitanut. Vain pilleri auttaa. Onneksi jokainen voi itse tehdä valintoja, niin kauan kuin terveyttä riittää. Terveelliset elintavat käsitteenä on mielenkiintoinen. Yhdelle se tarkoittaa ettei ole lihava, ei käytä päihteitä, eikä syöt pitsaa, eikä juo cokista. Toiselle ääripäälle se tarkoittaa biohakkerointia terveyden eteen. Lukekaa kirja (saanee myös kirjastoista), ymmärrätte mitä oikeasti terveelliset elintavat tarkoittavat. Pitää tietää, eikä arvailla. 

Mutta ymmärrän, että jos esim. laihduttaminen, liikkuminen ja itse ruoan tekeminen on ylivoimaista, antakaa vain mennä. Elämä on valintoja täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeet voi pidentää elinikää vuodella.

Läheisten dementikkojen rapistumista seuranneena sanon ettei lääkkeen tehoa huomaa. Sairaus etenee armottomasti.

Nimenomaan armottomasti. Olen itkenyt lukemattomat verikyyneleet äitini Alzheimerin vuoksi. Ennen niin elämäniloinen ja terveet elintavat omannut ihminen on nykyään täysin toinen ihminen. Hän sai diagnoosin 65-vuotiaana: ei tunne enää meitä läheisiä, ei muitakaan sukulaisia, ei ystäviä. Vain tyhjä katse jonnekin kaukaisuuteen. Hoivakotikäynnit ovat yhtä tuskaa.

Mutta hei ajatelkaa että teillä ei ole koskaan tylsää. Voitte mennä mielenkiinnolla tsekkaamaan hoitokotiin että minkälainen se teidän sukulainen on tänään.

Kati Napalle kävi kyllä todella huono tuuri. R.I.P.!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se etenee. Lääkityskin on hankala, kun aiheuttaa usein hankalia sivuoireita. Läheiselläni oli alzheimer. Asui maalla, viljeli ja kasvatti pääasiassa oman ravintonsa ja liikkui paljon. Alzheimer eteni hitaasti ja varmasti kaikesta hoidosta ja ravinnosta huolimatta.

Minulla on tuttava, jonka aviomiehen persoona muuttui Alzheimerin taudin myötä melkoisesti. Hänestä tuli mustasukkainen. Lisäksi hän alkoi varastella tavaroita ja vaihtaa vaatteita jopa kymmeniä kertoja päivässä. Mustasukkaisuuteen ei olisi pitänyt olla mitään aihetta, koska heillä oli hyvä avioliitto, joka kesti vuosikymmeniä, eikä kumpikaan pettänyt koskaan toisiaan. 

Lääke ei auttanut sukulaistani yhtään. Hänellä tauti eteni poikkeksellisen nopeasti. Diagnoosista kuolemaan noin puolitoista vuotta.

Joistakin tulee aggressiivisia vaikka olisivat olleet kilttejä. Saatetaan alkaa syödä esineitä. Aletaan puhumaan peilikuvalle tai telkussa näkyville henkilöille jne.