Onko sillä ulkonäöllä oikeasti yhtään mitään väliä

Ei ole, ellet ole menossa kauneuskilpailuun.

On aika paljonkin.

Jos haluaa kumppanin niin kyllä.

Ei ulkonäöllä ole merkitystä sellaisille joilla on komea/kaunis puoliso. Hehän sitä aina toitottavat.

Ulkonäkö on kenties tärkein instrumentti esim työnhaussa, parisuhteen hankinnassa.

Mä muistan, kun minä olin lukiossa 2000-luvun alussa. Lukion 1. Luokalla ikäluokan suosituimmalla pojalla oli ihan tavis lyhyt, ylipainoinen, meikkaamaton tyttöystävä. Olin silloin asiasta aivan äimän käkenä.

Onko koolla väliä? Ihan yhtä typerä kysymys! 

Entä jos on lihava nätti muuten nainen ja ruma mutta hoikka mies. Onko samaa tasoa?

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa kumppanin niin kyllä.

Eikä sekään auta, jos et täytä muitakin speksejä. Hyvä ulkonäkö on vain vähimmäisvaatimus.

Komea, mutta ei kumppaniksi kelpaava.

Ulkonäkö vaikuttaa lähes joka asiaan.

LouLou kirjoitti:

Mä muistan, kun minä olin lukiossa 2000-luvun alussa. Lukion 1. Luokalla ikäluokan suosituimmalla pojalla oli ihan tavis lyhyt, ylipainoinen, meikkaamaton tyttöystävä. Olin silloin asiasta aivan äimän käkenä.

Luultavasti tämä tavis on kuitenkin ollut ainoa joka on tehnyt selvän aloitteen. Mies valitsee selvän aloitteen tehneistä.

Ei ole suurta väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Entä jos on lihava nätti muuten nainen ja ruma mutta hoikka mies. Onko samaa tasoa?

Ei tuo nainen ansaitsee keksiverto miehen, joka ei ole ihan timmissä. Hoikka ja ruma mies ansaitsee ylipainoisen tai anorektisen, ruman naisen.

Nainen25

On sillä paljonkin väliä. 

Mieluummin katselee nättiä kuin rumaa. Jälkimmäinen alkaa jossain vaiheessa ärsyttään.

Jos on paljon ihmisiä paikalla, kiinnität huomiota johonkin tiettyyn. Se olemus yms on se ulkonäkö. Siitä edetään. Ei tämä ole mitään rakettitiedettä.

Joo, mut mikäli ei oo älliä nii ei kelpaa.

Kunhan on pillu.

Eipä niin kauheasti, ellet pyri missiksi tai malliksi tai johonkin edustustehtäviin.

Itse olen ruma kuin riihipiru, ja vanhemmiten lihavakin, mutta eipä ole ulkonäöllä ollut mitään merkitystä mun elämässä. Koulu- ja opiskelumenestystä se ei haitannut. Menestystä työelämässä se ei ole haitannut, oikeastaan vähän päinvastoin, miesvaltaisella alalla hyvä vaan kun mua ei pidetä seksiobjektina vaan ihan vaan yhtenä kollegoista. Puolisokin löytyi jo yliopistolta aikanaan, kaveruuden ja henkisen yhteyden, ei ulkonäköön ihastumisen kautta. Kaksi lasta olen saanut myös. Elämäni on ollut oikein hyvää, enkä kyllä keksi miten se olisi parempaa jos olisin kauniimpi.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin katselee nättiä kuin rumaa. Jälkimmäinen alkaa jossain vaiheessa ärsyttään.

Mun kokemus vähän päinvastainen, eli kun on tarpeeksi kauan ollut, ei sitä ulkonäköä edes huomaa, olipa se ruma tai poikkeuksellisen hyvännäköinen. Molemmista lajeista on kokemusta kumppaneina. Kummassakin tapauksessa jossain vuoden paikkeilla sitä toisen ulkonäköä ei enää kirjaimellisesti edes huomannut lainkaan, ihan sama millainen se oli. Persoonallisuuden ja yhteisen elämän sisällön merkitys korostui, ulkonäön katosi.