Koulu: missä läksyt, missä opetus?

Tämän on pakko olla provo. Saman ikäisena luin jatkuvasti kirjaston romaaneja ja koulussa opin jo kahta vierasta kieltä. Onko nykypolvi täysin hukassa?

Vierailija kirjoitti:

Tämä että monilla tippuvat arvosanat 3. luokasta lähtien, ei ole oppilaiden vika vaan koulujärjestelmän, joka ei opeta lapsia riittävästi vaan keskitytään johonkin woke juttuihin, mutta niillä wokehommilla ei aikuisena pärjää vaan pitää pystyä hankkimaan itselle sellainen työpaikka, jossa saa palkkaa, että pystyy elättämään oman jälkikasvun. 

Höpö höpö, ei siellä mihinkään woke-hommiin keskitytä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on juuri sitä vasemmistolaisten tasapäistämistä, kukaan ei saa olla toistaan parempi.

Ehkä pahinta on oppikirjojen puuttuminen. Jos lapsi katsoo koulutehtäviä kännykästä digilaitteelta, niin vanhemmat eivät edes tiedä mitä koulussa  on käyty läpi. Silloin on mahdotonta seurata lapsen oppimista kotona. Joissakin eurooppalaisissa maissa tämä sanotaan jo ääneen. Eräs Ruotsissa tunnettu henkilö myönsi äskettäin julkisesti, että oli väärässä, kun alkuaikoina suositteli opetuksen siirtymistä laitteisiin. Oppikirjasta ja ruutuvihosta vanhemmat näkivät ennen hyvin mitä koulussa on opetettu.

Vierailija kirjoitti:

Mikä estää tekemästä kaikkia kirjan tehtäviä? Kävin yläkouluni vuosituhannen vaihteessa ja myös meille tuli opettajalta tosi vähän läksyjä. Isäni kuitenkin vahti, että teen kaikki matikan kirjan tehtävät riippumatta siitä tuleeko läksyksi vai ei.

Mutta kun lapsilla ei ole nykyään oppipkirjoja. Koettakaa nyt tajuta se!  Anteeksi huutomerkki. Opittava tieto on sähköisessä muodossa. Oletan, että ne tiedot katoavat oppilaiden  laitteista kouluvuoden päätyttyä. Ei voi edes kesällä katsoa, jos pelkää, että on unohtanut jotain, kun ei olemitään  konkreettista, mitä voi katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni luokalla yläkoulussa on pakolliset kirjamäärät, mitkä pitää lukea. Toiset lukevat tiiliskiven paksuisia romaaneita ja tekevät kaikki tehtävät. Toiset kuuntelevat jonkun lyhyen selkokirjan, kun eivät osaa lukea ja kuuntelukin takkuaa. Tehtävät hoidetaan suullisesti.

Ja kun on suorittanut homman, on arvosana jopa sama, koska "molemmat tekivät töitä".

Ja kysymys on norminuorista, jotka open selän takana sitten naureskelevat, kun taas sai ysin helpolla.

Eli toinen porukka käyttää opiskeluun esim. 30 tuntia, toinen tunnin tai kaksi ja arvosana voi olla ihan sama. Reilua? Ja noinko oikeasti muka opitaan?

Mutta kun kaikilla pitää olla hyvä mieli.

Toista se oli ennen, kun osa oppilaista väänsi itkua kevätjuhlan jälkeen kädessään luokalle jäänti tai ehdot, ja takaraivossa kotona odottava selkäsauna. Kovapäisimmätkin yleensä selvisivät ajan myötä työtä tekevien ja lukutaitoisten aikuisten kastiin. 

Nykyisin annetaan osan porukasta pudota.

Vierailija kirjoitti:

Tämän on pakko olla provo. Saman ikäisena luin jatkuvasti kirjaston romaaneja ja koulussa opin jo kahta vierasta kieltä. Onko nykypolvi täysin hukassa?

Mikä provo? Aiheesta on kirjoitettu valtakunnan päälehdessä ja kerrottu uutislähetyksissä ja ajankohtaisohjelmissa ja somessa. Nykyään on huolestuttavaa, että juuriltaan suomalaiset, siis suomenkieliset oppilaat eivät lue kirjoja. 13-vuotiaan sanavarasto voi olla noin 15 000 sanaa, kun paljon lukevalla samanaikäisellä nuorella se on noin 50 000 sana. Käytännössä ensiksimainitun ryhmän (suomalainen) oppilas ei yläluokilla enää ymmärrä, mitä opettaja puhuu luokan edessä.  Yläluokilla ollaan jo tekemisissä vaikeampien ja abstraktien asioiden kanssa. Heikomman oppilaan oppiminen tyssää siihen.  Vaikka kotona juteltaisiin paljon lasten kanssa, silti kotona käytetään aika rajallista kieltä. Puhutaan jokapäiväisistä asioista tai viimeaikaisista oman maan tapahtumista.

Vinkki: Wilmassa on myös ne läksyt, jos ei ole pyydä rehtoria käskemään opettajaa viemää ne sinne, samoin koepäivät ja alueet. Ja jos se ei toimi, sitten yhteys koulutoimen esihenkilöön. Käytössä on kallis järjestelemä, jota ei käytetä. Koska eikäöhän niitä läksyjä oikeasti ole, niistä ei vaan kerrota sulle. Ja sit kun koe palautetaan lapselle katsottavaksi, lapsi ottaa siitä kuvat. Tämä on oikeasti kummallista nykyään, kokeita ei saa kotiin katsottavaksi, että voisi lasta ihan oikeasti auttaa niiden virheiden kanssa. Plus ei ole yksi ja kaksi kertaa kun opettaja ei ole osannut laskea kokeen pisteitä oikein.

Vierailija kirjoitti:

Koulun tehtävä on hoitaa opetus, ei vanhempien oman työnsä ohella. 

Koululuokassa vain on nykyään niin eritasoisia oppilaita. Ennen joku selvästi heikompi oppilas voitiin siirtää apukouluun tai jätettiin luokalle jo varhaisessa vaiheessa. Kun oli ensimmäisellä luokalla, yksi poika joutui kouluvuoden jälkeen menemään apukouluun. Käsitykseni mukaan hän osasi laskentoa (matematiikkaa) mukavasti,  mutta ei oppinut tarpeeksi nopeasti lukemaan.

Höpöhöpö, että ennen oppilas siirrettiin apukouluun tai jätettiin luokalla. Ja pah!

Ennen opettajat pitivät kunnia asianaan, että jokainen oppi! Opettaja ei saanut yöllä unta, jos tiesi ettei joku opi ja yritti miettiä keinoja. Ja sitten myös toteutti niitä. Lasta ei todellakaan tuosta noin vain siirretty apukouluun ja etsitty diagnooseja.

Nyt opettajat eivät saa unta sillä miettivät lähinnä itseään ja omia mielipiteitään. Oppimattomat ohitetaan, ajatellen vaikka ja mitä rumaa LAPSISTA. 

Tämä ei ainakaan ole oppilaiden vika! Tämä on aikuisten vika! Opettajat ja huoltajat menkää itseenne. 

Törkeintä on, että alaikäisille syötetään ADHD-lääkkeitä, vaikka on tieteellisesti todettu, ettei niillä ole edes lasten aivoille vastetta. Miksi siihen ei puututa? 

Miten kukaan huoltaja tai ammattilainen suostuu laittamaan LAPSEN suusta alas mitään lääkettä ilman oikeita tutkimuksia. Psykologin lausuntojen perusteella kurkusta alas vaan, ilman mitään kunnon esim.kuvantamistutkimuksia. 

Opettajat ja vanhemmat tässä pitäisi tutkia eikä viattomia lapsia. VIATTOMIA LAPSIA!!! Vika ei ole lapsissa vaan ympäristössä!

VASTUUN PAKOILUA JA VASTUUN SIIRTÄMISTÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN VAAN KAIKILLA AIKUISILLA! HÄVETKÄÄ!

Mä muistan lapsena (olin ilman ADHD diagnoosia sillon) miten valehtelin vanhemmilleni miten mulla ei ole lainkaan läksyjä. Oli niin paljon vaikeuksia niitä tehdä ja vanhemmat tottakai uskoi.

Kannattaa siis AP miettiä, että ei välttämättä kyse ole siitä etteikö läksyjä tulisi, vaan että lapsi sanoo, ettei tule.

Pyydä opettajaa merkitsemään läksyt wilmaan.

Jospa ottaist ja kysyisit lapsesi opettajalta? 

Kasvatustieteilijät ovat esittäneet, ettei läksyjä saisi antaa eriarvoisuuden takia. Toisten oppilaiden vanhemmat pystyvät auttamaan lapsiaan läksyissä ja toisten taas eivät. Läksyjen antaminen lisäisi siis oppilaiden välisiä eroja.

Olen opettaja yläkoulussa ja en suostu toimimaan näin. Oppilaalla on oikeus saada läksyjä ja kerrata oppimaansa. Näin hän oppii myös niitä opiskelutaitoja, joita toisella asteella tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä estää tekemästä kaikkia kirjan tehtäviä? Kävin yläkouluni vuosituhannen vaihteessa ja myös meille tuli opettajalta tosi vähän läksyjä. Isäni kuitenkin vahti, että teen kaikki matikan kirjan tehtävät riippumatta siitä tuleeko läksyksi vai ei.

 

Mutta kun lapsilla ei ole nykyään oppipkirjoja. Koettakaa nyt tajuta se!  Anteeksi huutomerkki. Opittava tieto on sähköisessä muodossa. Oletan, että ne tiedot katoavat oppilaiden  laitteista kouluvuoden päätyttyä. Ei voi edes kesällä katsoa, jos pelkää, että on unohtanut jotain, kun ei olemitään  konkreettista, mitä voi katsoa.

Tämä. Koululaisilla tulisi olla oikeus saada uudet ikiomat oppikirjat eteensä joka vuosi. Itse muistan kuinka ihania olivat upouudet omat kirjat, kuinka ne päällystettiin huolella ja lukuvuoden edistyessä aina saattoi katsella taaksepäin kirjasta, mitä oli aiemmin opittu ja mitä oli vielä edessä. Jos jotain voisi toivoa nykykouluihin, niin paluuta kirjojen käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän sama tilanne + varsinaisia kirjoja ei edes ole. Tehdään jotain monisteita ja epämääräisiä vihkotehtäviä. 

Läksyt ovat vilmoissa sun muissa järjestelmissä samoin opetustekstit. Ne pitää osata hakea sieltä tai muilta sivuilta tai alustoilta.Tehtävien palautukset sitten taas aineenopettajalle tai jollekin muulle opettajalle tai johonkin muuhun annettuun tai antamatta jääneeseen osoitteeseen. Voi olla myös, ettei opettaja ole osannut käyttää sitä ohjelmaa. Tai ehkä taululle kirjoitettuun, jota oppilas ei ole huomannut kuvata kännykällään. Se on myös voitu lähettää luokan tai koulun yhteiselle sivulle, jotka pitää muistaa tarkistaa. Vika on siis koululaisessa ja hänen vanhemmassaan, jotka eivät kunnioita koulutyön tärkeyttä.👹

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei osaa lukea? Ei tuo kyllä normaalia ole jos lapsi on edes keskiverrosti älykäs ja kantasuomalainen (valkoihoinen).

Se on normaalia nykyään, ikävä kyllä. Poikani ei ole mikään poikkeus vaan normaalitapaus. Osaa lukea, mutta ei sujuvasti, kuten edellä kirjoitin 

Eikä ole normaalia. Kyllä tuossa iässä pitää jo osata sujuvasti, vaikka ei lukemista varsinaisesti harrastaisikaan.

Meilläkin lapset on mun mielestä vähän turhan paljon puhelimella tai laitteella, mutta kyllä ne lukea osaa. Ja sujuvasti. Oppivat molemmat vasta ekaluokalla etteivät ole "superihmisiä" vaan ihan tavallisia. Ikää 12 ja 13. 

Ehkä sun lapsella on lievä lukivaikeus, kielellinen hahmottaminen heikkoa. Jos lukeminen on edelleen vaikeaa tuossa iässä, ehkä syytä selvitellä. Onko erkkaope sanonut tuosta lukuvaikeudesta mitään?

Vierailija kirjoitti:

Tämän on pakko olla provo. Saman ikäisena luin jatkuvasti kirjaston romaaneja ja koulussa opin jo kahta vierasta kieltä. Onko nykypolvi täysin hukassa?

Itse luin alle kymmenen ikäisenä 300 sivuisia romaaneja. Oppikoulussa kirjoitin niitä jo itse. Saksan verbit taivutin vaikka unissani. Siihen aikaan oppilasaines olikin aivan toista ja vain meidät maksukykyiset koulutettiin. Tiukasta vastarinnasta huolimatta peruskoulu tuli ja tuhosi koulutuksen. Onneksi nyt rahan kaataminen on lopetettu ja palaamme taas aikaan, jolloin vain tarkoituksenmukainen osa väestöstä koulutetaan. Mutterinvääntäjä ja pyllynpyyhkijä ei yleissivistystä tarvitse. Tavaaminen ja  puumerkki riittävät. Nykypolvi on tosiaankin täysin hukassa.

Lukion ope Espoosta:

Annan joka kerta läksyjä, valtaosa opiskelijoista ei niitä tee.

Vierailija kirjoitti: Mä muistan lapsena (olin ilman ADHD diagnoosia sillon) miten valehtelin vanhemmilleni miten mulla ei ole lainkaan läksyjä. Oli niin paljon vaikeuksia niitä tehdä ja vanhemmat tottakai uskoi. Kannattaa siis AP miettiä, että ei välttämättä kyse ole siitä etteikö läksyjä tulisi, vaan että lapsi sanoo, ettei tule. Pyydä opettajaa merkitsemään läksyt wilmaan.

Wilmaanhan ne merkitäänkin. Vanhemmat eivät ole vielä oppineet katsomaan sieltä, eivätkä lapset halua heitä siihen opettaa. 

Kaikki opettajat eivät laita läksyjä Wilmaan. Osa laittaa, osa ei. 

Toisella lapsistani on ollut kaksi opettajaa peräjälkeen, jotka eivät merkitse läksyjä Wilmaan. Kuulemma ei voi merkitä Wilmaan, koska oppilaat edistyvät eri tahdissa tehtävissä. Ei läksyjä yleensä tule, mutta jos tulee, ne on merkitty kirjaan. 

Täällä kirjat käytössä. Monessa paikassa ei ole enää niitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä läksyjä varmasti on ollut. Teillä on kotona kasvatuskeskustelun paikka. Vaikka läksyjä ei tulisi, niin jokaisen pitää itse pitää huoli, että on ymmärtänyt asiat, jotka on opetettu. Ja on kerrattu kokeeseen. Kirjassa on tehtäviä, joita sitten tehdään kotona, niin paljon, että asia menee selkäytimeen.

Harva 7.luokkalainen on vielä näin omatoiminen ja on vanhempien vastuu varmistaa, että lapsi oppii sen mitä on opetettu. 

Juuri näin! Vanhempien pitää olla selvillä siitä, minkälaiset taidot lapsella on. Tekeekö tehtävät, ymmärtääkö asiat. Tukekaa lapsianne opiskelussa. Jos jokin asia on vaikeaa, auttakaa lasta. Ja kun seuraa jatkuvasti sitä lapsen oppimista, pysyy kärryillä siitä mikä se oppimisen taso ok. Ja myös huomaa, jos jossakin tarvitsee enemmän tukea. Auttakaa kokeisiin luvussa. Tehkää kysymyksiä, anna lapsen opettaa asia sinulle

Teidän kirjoituksistanne näkee sen, että lapsenne ovat käyneet koulunsa siihen aikaan, kun kouluissa käytettiin vielä kirjoja ja kirjoitettiin kynillä. Kokeisiinkin luettiin kirjoista ja vihkoihin tehdyistä muistiinpanoista.  Mielipiteenne ja ohjeenne ovat auttamattoman kivikautisia.