Mitä ajattelisit jos ystäväsi pyytäisi sinua luovuttamaan hänelle munasoluja?

Vierailija:

Luovuttajan tulee olla alle 35 (poikkeuksia voidaan tehdä jos luovuttaja on tuttu mutta onnistumismahdollisuus heikkenee koska hedelmällisyys alenee tämä iän jälkeen ja etenkin jos on tupakoitsija) ja perusterve.

Olen sitten liian vanha.... ehkä.

Pitäsköhän mun kysyä siltä ystävältäni?? Hän on rakas ja läheinen ja kaikesta muusta me puhutaan, mutta ei tästä lapsettomuudesta, kun se on niin kipeä asia.

Onko munasolujen luovuttajia sitten vaikea löytää noin yleensä?

Mä voisin luovuttaa kyllä muillekin, jos sillä saadaan lapsia maailmaan, kun itse taidan jäädä vanhaksi piiaksi :-( ja lapsista kumminkin tosi paljon tykkään...

-4-

Jos olisin sinä, niin esittäisin juuri noin asian, että tarvitsisi jonkun luovuttamaan. En pyytäisi suoraan.

... ei muuta tätä asiaa mitenkään. Se joka synnyttää lapsen on lapsen äiti. Samalla tavalla mies joka on antanut suostumuksensa lapsettomuushoitoihin luovutetuilla siittiöillä on tulevan lapsen isä. Luovuttaja on luovuttaja, ja piste. Ainoa merkittävä muutos mikä laki tuo tähän asiaan on se, että luovuttajan henkilötiedot rekisteröidään jatkossa, jotta lapsi voi halutessaan täysi-ikäisenä saada tietää luovuttajan henkilöllisyys.



Uusi laki tulee näillä näkymin voimaan syyskuussa, siihen asti toimitaan vanhan mallin mukaan, eli luovuttaja voi olla anonyyminen.



Suora luovutus ystävälle on vaikea asia, ja siksi klinikat eivät myöskään suosittele tällaista. Ristiinluovutus on monesti parempi vaihtoehto, jossa sinä luovutat solujasi tuntemattomalle naiselle ja ystäväsi pääsee jonon ohi ja saa soluja tuntemattomalta luovuttajalta.



Terv. lahjasolulapsen äiti

Minun kokemukseni mukaan puhutaan yleensä ristiin luovutuksesta, mikä tarkoittaa sitä, että esim. minä olen lapsettomuusklinikalla jonossa odottamassa munasolua. Ystäväni tarjoutuu auttamaan ja luovuttaa munasoluja minua auttaaksee, ei kuitenkaan minulle. Minä pääsen silloin jonossa eteenpäin ja saan jonkun toisen munasoluja, en kuitenkaan ystäväni.

Siis jos minä haluaisin munasoluja joutuisin munasolujonoon, joka on pitkä. Jos ystäväni suostuisi luovuttamaan munasolujaan, pääsisin jonon kärkeen, mutta en saisi ystäväni munasoluja vaan jonkun tuntemattoman. Tätä sanotaan ristiinluovuttamiseksi.



Sisareni sai luovutettuja munasoluja näin.

Vaan joskus menevät. Jospa asiaa ajatteleekin niin, että haluaa lapselleen mahdollisuuden tuntea ihminen, jonka geeniperimää kantaa ja haluaa myös itse tietää, minkälaisen ihmisen perimästä lapsi saa alkunsa?



ap

mikäli ystävä luovuttaa sukusolujaan, niitä ei anneta sinulle, vaan koeputkihedelmöitys tehdään tuntemattoman luovuttajan soluilla, ja ystäväsi solut puolestaan päätyvät jollekin toiselle äidiksi haluavalle. Vain sisaren soluja voidaan joissain poikkeustapauksissa luovuttaa toiselle sisarelle. Mielestäni tämä on jo maalaisjärjen ajatellen selvä asia, koska voi vain kuvitella, minkälaisiin ristiriitoihin ja eettisiin ongelmiin muunlainen käytäntö voisi johtaa.

Ehkä kirjoitin liian suppeasti. siis jos MINÄ olisin luovuttaja ja ystäväni synnyttäisi lapsen pitäisin lasta kuitenkin jollain tasolla omanani. Tästä syystä en siis suostuisikaan luovuttajaksi hänelle enkä muillekaan. En sano että luovuttaminen on väärin tms. Se on arvokas lahja toiselle ihmiselle, mutta itse en sitä pystyisi tekemään. " en voisi jaella lapsiani maailmalle" . Näin minusta tuntuu, muut saavat kyllä tehdä miten parhaaksi näkevät :)



Te jotka suostuisitte luovuttamaan parhaalle ystävällenne, mitäs jos lapsi olisikin todella paljon sinun näköisesi, tai omaisi samoja luonteen piirteitä, miltä se mahtaisi tuntua? voisitko silti ajatella häntä VAIN ystäväsi lapsena

Tuo EI pidä paikkaansa. Hyvinkin tehdään suoraan luovutuksia. Mitäs ongelmia siitä tulee, jos asia on läpi keskusteltu ja tuntuu hyvältä luovuttajasta ja vastaanottajasta?



Minulla sattuu olemaan asiasta erittäin vissiä tietoa =)

Näkisin varmasti lasta usein ja hän olisi samannäköinen ja ehkä muutenkin samanlainen kuin omani. Melkein kuin olisi luovuttanut oman lapsensa adoptoitavaksi...

lapsen kasvua joka ei kuitenkaan olisi oma lapseni. Tuolleen ristiinluovuttamalla voisin kyllä luovuttaa hyvälle ystävälleni kun ei olisi niin suurta vaaraa törmätä tulevaisuudessa oman näköiseen lapseen.

Eikä se luovuttaminen ole mitenkään raskasta, syö tabletteja pari viikkoa ja piikittää kerran päivässä (ei satu) pari viikkoa. Sitten paikallispuudutuksessa munasolut pois, vatsa arka pari päivää.

koska en tietäisi, miten sanoisin nätisti, että ei, en halua.



Tosin oikeasti se olisi helppoa: suvussani kulkee perinnöllinen tauti, jota kannan. Eli minusta ei olisi luovuttajaksi.

Ei mitään väliä vaikka lapset eivät toiveistaan huolimatta saa koskaan tietää biologisia vanhempiaan, pääasia että kaikille halukkaille riittää luovuttajia???

Vierailija:

Lain kirjaimen mukaan tämä menee niin, että lapsi saa halutessaan ensi syksystä lähtien tietoonsa luovuttajan nimen täyttäessään 18. Kiitokset vaan päättäjille, asia karkottaa varmaan paljon luovuttajia. Onneksi luovuttajia saa esim. Viron klinikalla helpommin jos ei satu olemaan ystävää, sisarta tms. joka voisi luovuttaa.

Luovuttajan tulee olla alle 35 (poikkeuksia voidaan tehdä jos luovuttaja on tuttu mutta onnistumismahdollisuus heikkenee koska hedelmällisyys alenee tämä iän jälkeen ja etenkin jos on tupakoitsija) ja perusterve.

Että joku (muukin kuin minä itse ) pitää geenejäni niin hyvinä! Tosin joutuisin valitettavasti kieltäytymään, sillä ikä on esteenä.

tuskin pystyisin kieltäytymään. mutta pelkäisin haluani puuttua lapsen asioihin jos lapsi minun munasolustani saisi alkunsa. Voisi olla vaikea tilanne.

Juuri niin kuin edellä sanottiin, niin luovutin " ristiin" . Eli ystävä pääsi jonossa eteenpäin ja sai " vaihdossa" jonkun tuntemattoman munasoluja kun taas omani meni jollekin tuntemattomalle. Pää ei kyllä suoraan luovuttamista kestäisi.



Itelle oli ne hormonihoidot tosi kamalia ja nosta hattua lapsettomille jotka kokevat sitä samaa helvettiä pitkään. Itellä meni koko elämä sekaisin muutaman kuukauden hormoonihoitojen takia.



Mutta mikä tärkeintä, ystävällä nyt adobtoitu lapsi ulkomailta ja ihan varmasti on yhtä rakas kuin itse synnytetty :)

Voisin kyllä luovuttaa munasoluja tuntemattomille, mutta ei tuntuisi mukavalta katsella lopputulosta ystäväperheessä, tietäen että se on omista geeneistä. Tai en tiedä.