En kykene ikinä tajuamaan, miten Suomessa on oikeasti eletty talvien yli aikoina ennen aura-autoja jne. Liikkuminen on ollut mahdonta!
Sukset ja reki juu, mutta ei se heppa mihinkään pääse jossain metrisessä hangessa. Ja kokeilkaapas hiihtää 30-40km naapuripitäjään umpihangessa muinaisilla välineillä.
Ja se valon puute! Eihän Suomessa ollut edes kynttilöitä tavallisella kansalla ennen 1800-lukua. Takkojakaan ei taloissa juuri ollut (suurin osa hormittomia savupirttejä).
Miten täällä on selvitty. En käsitä :/
Kommentit (140)
Tiet pysyivät riittävän auki, kun ajettiin reellä tarpeeksi usein. Talveen varautuminen oli tärkeää. Kotivara riitti melkeinpä syksystä kevääseen asti. Ymmärrän hyvin miten on selviydytty. Meidän sukutila kun on edelleen olemassa. Ei siinä asuta ympärivuoden, mutta katto on ehjä ja vanhat raketamistavat kestävät kylmillään pitoa.
Vierailija kirjoitti:
Tiet pysyivät riittävän auki, kun ajettiin reellä tarpeeksi usein. Talveen varautuminen oli tärkeää. Kotivara riitti melkeinpä syksystä kevääseen asti. Ymmärrän hyvin miten on selviydytty. Meidän sukutila kun on edelleen olemassa. Ei siinä asuta ympärivuoden, mutta katto on ehjä ja vanhat raketamistavat kestävät kylmillään pitoa.
Miten ne muka pysyi auki, tai edes kyettiin löytämään se paikka missä tie kulkee, kun kyllähän jopa nykyinen valtaväylä on helposti ihan umpihankea vähänkin isommalla lumisateella jo muutamassa tunnissa?
Ei kuljettu kymmenien tai parin sadan kilometrin päässä töissä.
Talvella kuljettiin hevosreellä tai porolla ja urat tamppautuivat kun urissa kuljettiin jatkuvasti. Kelirikkoaikana keväällä tuskin pahemmin liikuttiin. Jos kuormaa ei ollut niin liikuttiin suksilla. Isoäitini kulki loma-aikoina suksilla kotiin 80km matkan.
Miksi lähdettiin mihinkään kun asuttiin pienissä kylissä, jossa oli tarvittava.
Hevoset osasivat tutut reitit ulkoa. Ei niitä tarvinnut aina edes ohjastaa. Kun lunta alkoi tulla, kukin tila kävi hevosella ajamassa osan matkasta paremmaksi. Yhteistyöllä hoitui. Seuraava naapuri oli esim kilometrin tai kahden päässä. Parempi ajaa ennenkuin lunta on kertynyt puoli metriä. 20-30 cm niin vielä helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Talvella kuljettiin hevosreellä tai porolla ja urat tamppautuivat kun urissa kuljettiin jatkuvasti. Kelirikkoaikana keväällä tuskin pahemmin liikuttiin. Jos kuormaa ei ollut niin liikuttiin suksilla. Isoäitini kulki loma-aikoina suksilla kotiin 80km matkan.
Lisäyksenä vielä että ainakin savotoilla uria jäädytettiin jotta tukkien siirto olisi sujuvampaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuljettu kymmenien tai parin sadan kilometrin päässä töissä.
Tarkoittanee sitä, että Suomessa kaupankäynti oli käytännössä täysin seis lähes puolet vuodesta? Se edellytti liikkumista, usein pitkien matkojenkin päähän. Eipä ihme että köyhiä oltiin.
Ei kuljettu pitkiä matkoja.
Toisaalta paljon käytetyt kulkureitit talloutuivat koviksi. Se hiihtolatukin.
Hankalia tilanteita tuli lumituiskujen jälkeen ja sään lämmetessä, kun polanne suli pehmeäksi.
Ennen kynttilöiden ja öljylamppujen yleistymistä valaisimena käytettiin puupärettä.
Sellanen kunnollinen vanha pirtti, jossa on hormit ja leivinuuni, on varmaan aika jees talvella. Paksut hirsiseinät, niin kyllä siellä on kelvannut kotoilla talvet jos vaan ruokaa riittää <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiet pysyivät riittävän auki, kun ajettiin reellä tarpeeksi usein. Talveen varautuminen oli tärkeää. Kotivara riitti melkeinpä syksystä kevääseen asti. Ymmärrän hyvin miten on selviydytty. Meidän sukutila kun on edelleen olemassa. Ei siinä asuta ympärivuoden, mutta katto on ehjä ja vanhat raketamistavat kestävät kylmillään pitoa.
Miten ne muka pysyi auki, tai edes kyettiin löytämään se paikka missä tie kulkee, kun kyllähän jopa nykyinen valtaväylä on helposti ihan umpihankea vähänkin isommalla lumisateella jo muutamassa tunnissa?
Ihmiset itse yhdessä pitivät huolta kulkureiteistä, kun oli pakko. Se oli osa arkea. Varmaan niitä jotenkin myös merkittiin. Tunnettiin paikat ja luonto. Joskus eksyttiin.
Intissä tuli opittua ymmärtämään mitä liikkuminen metsässä keskellä talvea onnistuu, kuinka pysytään lämpimänä jne. Ihan hyvin se onnistuu kaikilta, kun on välineet ja keinot kunnossa. Minulla oli kaikenlisäksi taistelulähetin koulutus leiriaikoina, se tarkoitti paljon yksin liikkumista ja suunnistamista pilkkopimeällä paukkupakkasilla keskellä metsää.
Kyllä ihminen on sopeutuvainen eläin, kaikkeen tottuu ja asioita oppii, jopa minäkin lähiön kasvatti.
Oli vahvat Suomen hevoset ja sukset sekä reki ja syötiin riistaa ja kalaa. Kuivattua . Suolattua. Yksi uuni keskellä puusta tehtyä taloa. Myöhemmin kivestä tehtyjä. Kovaa on ollut. Ei mitään valoja kun päreet tai kynttilät. Kuutamo tähdet. Elukan nahka karvat vaatteena. Peittona .
Vierailija kirjoitti:
Sellanen kunnollinen vanha pirtti, jossa on hormit ja leivinuuni, on varmaan aika jees talvella. Paksut hirsiseinät, niin kyllä siellä on kelvannut kotoilla talvet jos vaan ruokaa riittää <3
Saivat levätä ja nukkua paljon, kun ei hirveästi nähnyt tehdä. Ja ruokahan oli joka tapauksessa varastoitu syksyllä, mistä sitä nyt talvella olisi saanutkaan. Kalaa valoisaan aikaan avannosta ehkä.
Suomalainen ei jäädy niin helposti kuin etelän ihmiset. Jääkarhuja.
Kävellen, hiihtäen, hevosella. Turhaan ei liikuttu.
Mietipä tätä: mistä vaatteet tulivat? Kengät? Mitä tapahtui, jos talo paloi keskellä paukkupakkasia? Mitä tehtiin kun joku oli kovissa kivuissa tai joutui tapaturmaan, sai puukosta tai mursi luunsa, sairastui syöpään.
Niin. Se siitä persujen omavaraisonnelasta, joka oli jatkuvaa raadantaa ja välillä myös nälkää.
Lihavia olivat vain porvarit.
No ei varmasti ole ainoa asia mitä et kykene tajuamaan ja käsittämään, mut varmasti sun läheiset on jo tottunu et sulle kaikki yksinkertaisetkin asiat tuottaa vaikeuksia.