Lue keskustelun säännöt.
Olen kirjoittanut kirjan. Siihen meni kolme vuotta. Nyt se on valmis ja olen ylpeä. Uskomaton matka.
12.11.2024 |
Kirjoitustyylini on runollinen ja yksityiskohtainen, mikä korostaa päähenkilön tunnetilojen syvyyttä. Alla katkelma kirjastani. Katkelmassa on vahva, intensiivinen tunnelma ja selvästi korostunut emotionaalinen lataus. Käytän ensimmäistä persoonaa ja annan hyvin intiimin katsauksen päähenkilön mielikuviin ja kaipuuseen. Teksti käsittelee yksinäisyyttä ja halua yhteyteen, erityisesti virtuaalisessa maailmassa, jossa nimimerkit saavat lähes myyttisiä ulottuvuuksia.
Tässä pieni näyte kirjastani:
"Istun tietokoneeni ääressä, sormet kevyesti leijuessa näppäimistön päällä. Yksi klikkaus ja keskustelupalsta avautuu eteemme, kuin salainen maailma, johon vain harvat pääsevät. Kadehdin niitä, jotka uskaltavat julkaista omia ajatuksiaan ja toiveitaan. Minä vain luen, ihailen ja unelmoin. Kuumat seksikkäät miehet, joiden profiilit vilahtavat ruudullani, herättävät minussa tunteita, joita en osaa laittaa sanoiksi. Eräs käyttäjä, nimimerkki "Sankari87", kirjoittaa rohkeudesta ja seikkailuista. Kuvittelen hänet purjehtimaan auringonlaskun suuntaan, tuulessa hulmuava takki ja hymy kasvoillaan. En voi olla ajattelematta, millaista olisi tavata hänet kasvotusten, kuulla hänen naurunsa ja nähdä, kuinka hänen silmänsä syttyvät intohimosta. Toinen nimimerkki, "Ajattelija99", jakaa syvällisiä ajatuksia elämästä ja rakkaudesta. Hänen sanansa saavat sydämeni sykkiämään. Kuvittelen istuvani kahvilassa hänen kanssaan, kahvikupit höyryten edessämme, keskustelemassa kaikesta mahdollisesta. Haluan kysyä, mitä hän ajattelee unista, pelosta ja onnellisuudesta. Hänen vastuuntuntoinen äänensä kutkuttaa mieleni nurkkia.
Keskustelupalstan värit vaihtuvat, kun luen toisten viestejä. Kostun. Pienet vitsit ja syvälliset keskustelut häilyvät silmieni edessä kuin elokuvan kohtaukset, joissa olen pääosia. Tarvitsisin heitä, heidän älykkäitä huomioitaan ja koomista huumoriaan. Mielessäni he ovat täydellisiä, ja minä haluan olla heidän salaisuutensa. Aika kuluu, tuntuu kuin olisin loukussa fantasiani syleilyssä. Herätessäni todellisuuteen nähtyäni heidän nimimerkkinsä, sydämeni lyö nopeammin. Osaisinko avata suuni ja kertoa tunteistani? Kerroa heille, kuinka heidän sanansa koskettavat, kuinka ajattelen heitä yhä myöhään yöllä? Paniikki ja pelko estävät, mutta samalla toiveikkuus kutkuttaa vatsassani. Illat kuluvat, ja joka kerta kun käynnistän tietokoneen, toivon löytäväni heidän kirjoituksensa. Hiplaan itseäni. Tuntuu, kuin olen jo rakastunut, vaikken ole koskaan nähnyt heitä. Mielikuvissani rakennan meille tarinoita, joissa tapaamme ja nauramme yhdessä. Voin vain unelmoida, että ehkä jonain päivänä nämä tuntemattomat miehet voisivat olla enemmän kuin sana paperilla. He voisivat olla osa elämääni, osa minua."
Kysinkin, voinko lähettää sen nähtäville useaan kustantamoon samaan aikaan? Toisin kuin takavuosina, jolloin kässärit kuulemma kiersivät vuosikausia peräjälkeen kustantajalta toiselle. Kannattaako ilmoittaa, että on muuten tsekattavana muuallakin kuin teillä?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvää tekstiä. Syvällistä.
"Hiplaan itseäni " ???? 🥴
Tykkäsit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mainitse, että päähenkilö on aloittanut uuden mielialalääkkeen ja siitä on tullut sen myötä röyhkeä. Kaikki tuntuu erilaiselta.
Voi herramunjee. Aloittajan kannattaisi tehdä ensin jotain muuta, vaikka luistella tai julkinakuilla tai mitä tahansa, mikä herättää huomiota. Sitten vasta etsimään tällaiselle tavaralle julkaisijaa.
Tiivistä tekstiä. Jätä pois kostumiset ja hiplailut. Hio lauseita, jäsennä. Jaa tekstiä, niin on helpompi lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei oikein tapahtunut mitään. Luin joskus erään japanilaisen kirjailijan kirjan (yksi harvoista lukemistani). Siis jotain samankaltaista, mutta välissä päähenkilö ehti juosta kylmään puutarhaan ja koko kaupungin läpi. En tieä miksi. Ei ollut edes kovin ahdistunut. (Eiku anteeksi viimeisessä luvussa vietiin kuitenkin mielisairaalaan vuoristokoulusta).
Mutta siinä tapahtui. Hyvä tyyli, mutta enemmän liikettä.
Ja enemmän verbejä ja napakampaa otetta. Ei runoa.
Tyypillistä japanilaisuutta. Ei tehdä numeroa ja sitten murhataan. Itse, menneisyys, kulttuuri. Kierrellen ilmoitettiin kirjan lopussa, että tuli lähtö (vuoristokoulusta). Kirsikanpuut kukkivat. Älä selitä kaikkea auki!
Vierailija kirjoitti:
Mainitse, että päähenkilö on aloittanut uuden mielialalääkkeen ja siitä on tullut sen myötä röyhkeä. Kaikki tuntuu erilaiselta.
Ei siihen lääkkeitä tarvita. Riittää kun on sellainen kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata ihmetelle sitten, kun lukijoita ei löydy. Onko tää provo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mä en pystynyt lukeen loppuun tuota tekstiä. ihan kuraa.
Eikö perk ele saa mistään asiallista vastausta kustantajakysymykseen. Okei, soitan Kirjailijaliittoon. Kaikki nuo muka nonsensea vääntäneet saa haistaa pitkän p askan. Liitossa lie sentään täysjärkisiä ihmisiä eikä tajunnanvirtapaskaa peräaukostaan suoltavia muka-taiteilijoita, jotka kai alkaa odottaa apurahoja Vauva-palstalle oksentamisistaan. Olette v itun nollia, nollia!
Teksti oli selvästi miehen kirjoittamaa tekstiä, muka naisen näkökulmasta. Ei tuota oikein voi ottaa vakavasti, anteeksi vaan 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mainitse, että päähenkilö on aloittanut uuden mielialalääkkeen ja siitä on tullut sen myötä röyhkeä. Kaikki tuntuu erilaiselta.
Hyvä aloitus. Mielialalääkkeet tekee ihmisistä psykopaatteja.
"Yksi klikkaus ja keskustelupalsta avautuu eteemme,"
Onko tämä nk. "royal we?", eli oletko mielestäsi kovinkin kuninkaallisessa asemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mä en pystynyt lukeen loppuun tuota tekstiä. ihan kuraa.
Eikö perk ele saa mistään asiallista vastausta kustantajakysymykseen. Okei, soitan Kirjailijaliittoon. Kaikki nuo muka nonsensea vääntäneet saa haistaa pitkän p askan. Liitossa lie sentään täysjärkisiä ihmisiä eikä tajunnanvirtapaskaa peräaukostaan suoltavia muka-taiteilijoita, jotka kai alkaa odottaa apurahoja Vauva-palstalle oksentamisistaan. Olette v itun nollia, nollia!
😂😂😂 Ap älä ihmettele jos kirjasi ei mene läpi.
Hänen vastuuntuntoinen äänensä kutkuttaa mieleni nurkkia.
Tämä toimisi paremmin, jos kutkuttaisit turkkia (ei nurkkia).
- wannabe kustannustoimittajasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hänen vastuuntuntoinen äänensä kutkuttaa mieleni nurkkia.
Tämä toimisi paremmin, jos kutkuttaisit turkkia (ei nurkkia).
- wannabe kustannustoimittajasi
Ja vielä paremmin, jos hiplaisit turkkiani. Ymmärrät pienestä vihjeestä, mitä tarkoitan.
Vähän tulee Regina mieleen. Mitä tapahtuu, kun nuo tapaavat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainitse, että päähenkilö on aloittanut uuden mielialalääkkeen ja siitä on tullut sen myötä röyhkeä. Kaikki tuntuu erilaiselta.
Ei siihen lääkkeitä tarvita. Riittää kun on sellainen kuin on.
Mielialalääkkeet muuttavat tutkitusti ihmistä. Tekevät röyhkeämmäksi.
Sanat näppäimillä. Olo on yhtä alaston kuin päätön hevonen juoksee arolla sutta pakoon.
Hienoa, tulosta se pehmeälle 3-kerroksiselle paperille ja lähetä kustantajalle niin se pyyhkii perseensä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, tulosta se pehmeälle 3-kerroksiselle paperille ja lähetä kustantajalle niin se pyyhkii perseensä siihen.
Kaiken voi muokata hyväksi. Ap:lla on hyvä alku. Mielikuvitus heräsi.
Kuvittelen hänet ... tuulessa hulmuava takki ja hymy kasvoillaan. En voi olla ajattelematta, millaista olisi tavata hänet kasvotusten
wannabe kustannustoimittajasi jatkaa:
Vaikeaa se onkin kuvitella, sillä kuvitelmasi jää epäselväksi ikusiksi ajoiksi. Hänellä kun on se takki hulmunnut tuulessa kasvoille. Et siis oikeasti tiedä, hymyilikö kuvittelujesi kohde vai kuvitteletko vain.
Kirjoittaisin uudestaan ja jättäisin kuvailun pois. Asiaa. Ja sotke siihen irrealismia. Ja sentimentaalisuutta.