Olen kirjoittanut kirjan. Siihen meni kolme vuotta. Nyt se on valmis ja olen ylpeä. Uskomaton matka.

Kirjoitustyylini on runollinen ja yksityiskohtainen, mikä korostaa päähenkilön tunnetilojen syvyyttä. Alla katkelma kirjastani. Katkelmassa on vahva, intensiivinen tunnelma ja selvästi korostunut emotionaalinen lataus. Käytän ensimmäistä persoonaa ja annan hyvin intiimin katsauksen päähenkilön mielikuviin ja kaipuuseen. Teksti käsittelee yksinäisyyttä ja halua yhteyteen, erityisesti virtuaalisessa maailmassa, jossa nimimerkit saavat lähes myyttisiä ulottuvuuksia.

Tässä pieni näyte kirjastani:

"Istun tietokoneeni ääressä, sormet kevyesti leijuessa näppäimistön päällä. Yksi klikkaus ja keskustelupalsta avautuu eteemme, kuin salainen maailma, johon vain harvat pääsevät. Kadehdin niitä, jotka uskaltavat julkaista omia ajatuksiaan ja toiveitaan. Minä vain luen, ihailen ja unelmoin. Kuumat seksikkäät miehet, joiden profiilit vilahtavat ruudullani, herättävät minussa tunteita, joita en osaa laittaa sanoiksi. Eräs käyttäjä, nimimerkki "Sankari87", kirjoittaa rohkeudesta ja seikkailuista. Kuvittelen hänet purjehtimaan auringonlaskun suuntaan, tuulessa hulmuava takki ja hymy kasvoillaan. En voi olla ajattelematta, millaista olisi tavata hänet kasvotusten, kuulla hänen naurunsa ja nähdä, kuinka hänen silmänsä syttyvät intohimosta. Toinen nimimerkki, "Ajattelija99", jakaa syvällisiä ajatuksia elämästä ja rakkaudesta. Hänen sanansa saavat sydämeni sykkiämään. Kuvittelen istuvani kahvilassa hänen kanssaan, kahvikupit höyryten edessämme, keskustelemassa kaikesta mahdollisesta. Haluan kysyä, mitä hän ajattelee unista, pelosta ja onnellisuudesta. Hänen vastuuntuntoinen äänensä kutkuttaa mieleni nurkkia.

Keskustelupalstan värit vaihtuvat, kun luen toisten viestejä. Kostun. Pienet vitsit ja syvälliset keskustelut häilyvät silmieni edessä kuin elokuvan kohtaukset, joissa olen pääosia. Tarvitsisin heitä, heidän älykkäitä huomioitaan ja koomista huumoriaan. Mielessäni he ovat täydellisiä, ja minä haluan olla heidän salaisuutensa. Aika kuluu, tuntuu kuin olisin loukussa fantasiani syleilyssä. Herätessäni todellisuuteen nähtyäni heidän nimimerkkinsä, sydämeni lyö nopeammin. Osaisinko avata suuni ja kertoa tunteistani? Kerroa heille, kuinka heidän sanansa koskettavat, kuinka ajattelen heitä yhä myöhään yöllä? Paniikki ja pelko estävät, mutta samalla toiveikkuus kutkuttaa vatsassani. Illat kuluvat, ja joka kerta kun käynnistän tietokoneen, toivon löytäväni heidän kirjoituksensa. Hiplaan itseäni. Tuntuu, kuin olen jo rakastunut, vaikken ole koskaan nähnyt heitä. Mielikuvissani rakennan meille tarinoita, joissa tapaamme ja nauramme yhdessä. Voin vain unelmoida, että ehkä jonain päivänä nämä tuntemattomat miehet voisivat olla enemmän kuin sana paperilla. He voisivat olla osa elämääni, osa minua."

Kysinkin, voinko lähettää sen nähtäville useaan kustantamoon samaan aikaan? Toisin kuin takavuosina, jolloin kässärit kuulemma kiersivät vuosikausia peräjälkeen kustantajalta toiselle. Kannattaako ilmoittaa, että on muuten tsekattavana muuallakin kuin teillä?