Antakaahan kasvatusohjeita minullekin, te jotka osaatte kasvattaa

Kiukustutko itse jos pukee hitaasti tai syö hitaasti? Kannustatko häntä millä?

nimittäin meidän pojalle ei tunnu riittävän mikään. Ja kyllä hermostun hitaudesta pukemisessa (jos on kiire) ja syömisessä (lähes aina), kun en vaan jaksa päivystää esim. ruokapöydässä tuntia. Syön vartissa, odottelen vielä hetken pojan syömistä, esim. luen lehtiä tai korjailen ruokia pois. Sitten menen omiin hommiini ja protestointi alkaa. Ruokaa on kadonnut ehkä pari kolme lusikallista. Näin siis huonoimpina päivinä. Nyt on taas mennyt monta päivää niin, että hän syö tosi hyvin ja silloin kyllä kiitän häntä. Joskus syömistilanteessa luen pojalle. Se kannustaa aika hyvin syömään, kun joka aukeaman jälkeen kehotan syömään 3 lusikallista. Tänään meni puuro, kun syötin loput laskien lusikoita englanniksi. Aina ei vaan jaksaisi tätä pelleilyä.

ap

Eipä noihin mitään poppaskonstia ole, mutta kokeillahan kaikkea kannattaa.



Yritä opettaa poika siihen, että aloitat jonkun leikin kanssa ja hän sitten sitä jatkaa. Eli aloita vaikka legoilla rakentelu ja sitten sanot että mitä pitää tehdä ja poistut omiin hommiin.



Teet selväksi että riehumisella ei saa huomioa vaan hyvällä käytöksellä. Tuon ikäinen ymmärtää jo hyvin puhetta, kun vaan jaksaa ja jaksaa selittää.



Pukemiseen voisit kokeilla jotain houkuttelukonstia. Laitat vaikka pukemisen ajaksi munakelloon aikaa 5 min ja kun poika pukee alle sen kaikki vaatteet oikein päälle, niin hän saa vaikka herneen pieneen purkkiin ja kun purkki on täynnä teette jotain pojalle mieluista vaikka lähdette uimaan.



Säännönmukaisuus ja rytmi ovat tärkeitä, niin ennustettavuus paranee. Ulkoilulla kannattaa yrittää taittaa vilkkaan pojan liikaenergisyyttä. Ja keksi vaikka joku " lukujärjestysohjelma" pojalle silloin kun sinun on pakko hoitaa pikkusisarusta johonkin aikaan päivässä säännöllisesti. Vaikka maanantaina kuunnellaa satua cd:ltä. Tiistaina piirretään. Keskiviikkona vaikka uittaa lavuaarissa jotain leluja.... ja torstaina vaikka kuuntelee lastenlauluja ja perjantaia vaikka jumppaa aikuisten jumppavideon mukana tai vaikka pelaa jotain kehittävää tietokonepeliä.



Ruokailu on ainut mihin en osaa sanoa mitään tai muuten olisi muna kanaa neuvomassa. Meillä poika on ranskalainen luonteeltaan ja siihen ei hoputtamiset auta eikä mikään lahjontakaan. Käytännössä me aikuiset vaan poistutaan pöydästä ja nousta ei saa ennen kuin riittävästi on syöty. Älä anna pojan nousta kuitenkaan liian vähällä syömisellä pöydästä, sillä nälkäistä lasta on vaikea hoitaa, samoin kuin sellaista, jonka nälkä on tyydytetty jollain sokeripitoisella välipalalla vaikka.

Vierailija:

Muutamia tilanteita:

1) Tänä aamuna esimerkiksi isoveli 3 v 9 kk hulinoi koko ajan, esim. houkutteli pikkusiskoa vessaan pöyhimään likapyykkiä ja saunaan kiipeilemään. Eilisaamuna puolestaan hajotti pussin, johon olin laittanut sanomalehtiä ulosvietäväksi. Kengät sekoittaa monta kertaa päivässä. Leikki on ajoittain todella kovaäänistä ja hermoihin käyvää. Mutta kun pikkusisko laitetaan nukkumaan päiväunia, niin koko poika muuttuu. Riehumiset ja kiusanteot jäävät ja poika aloittaa keskittyneen leikin omilla leluillaan.

Ensin mä panisin sen pojan keräämään likapyykit ja sanomalehdet ja kengät jne (ja jos pikkusisko on osallistunut nii hänet myös) Sitten järjestäisin niin, että isoveli ja pikkusisko saisivat OMAA aikaansa sekä yksin että äidin kanssa joka päivä säännöllisesti. Kaikkea ei tarvi eikä pidä tehdä yhdessä, myös lapsi kaipaa omia juttuja. Ainakin se melkein nelivuotias.

2) Poika pyytää jatkuvasti minua leikkimään kanssaan. Leikkii kyllä ajoittain itseohjautuvasti pitkäänkin, mutta sitten taas kärttää leikkiseuraa. Jos leikin hänen kanssan esim. puoli tuntia, hän on onnessaan, mutta kun lopetan, alkaa kiukkuaminen.

KS yllä tuo juttu omasta ajasta. Hän tarvinnee myös leikkiseuraa. Joku kerho tai temppukoulu tms olisi varmaan hyvästä. Se olisi oma juttu, eikä jotain mikä pitää jakaa pikkusiskon kanssa. Ja ottakaa lapset viereen nukkumaan tai sylitelkää, ne kaipavat läheisyyttä. TOdennäköisesti molemmat, vaikka vain toinen (osaa) antaa sen näkyä ulospäin

3) Uloslähdöt ovat piinaa, kun pojan pukeminen kestää sata vuotta. Osaa itse pukea ja pukeekin, mutta Hi-TAAS-TI! Myös ruokailuissa sama ongelma. Syöminen sujuu mielettömän hitaasti, paitsi silloin kun hän on jostain syystä päässyt tosi nälkäiseksi. Ja yleensä hän lopettaa ruokailun siinä vaiheessa, kun muut nousevat pöydästä, vaikka ei olisi itse saanut syödyksi juuri mitään. Hän kun ei halua istua pöydässä yksin.

Tää on meidän as-pojan tyypillisimpiä ongelmia. Mä olen ratkaissut sen niin, että ainakun aikaa on , sitä voi käyttää. Syödä ei ole pakko, jos kerran syö kuitenkin silloin kun on nälkä. Kyllä lapsi saa tarpeeksi ruokaa, jos sitä kerran on tarjolla. Asia vain pahenee jos siitä aletaan jankuttaa ja tehdä jotain valtataistoa. Silloin kun aikaa ei ole vaan liikkeelle pitää päästä aikataulussa, meillä käytetään munakelloa. Lapselle näytetään kello, ja siitä näinjanäin pitkä aika, josss pitää saada päällipaita päälle, sitten haalari päälle ja stten kengät. Tuossa kohdassa pitää lähteä bussipysäkille ja tuossa kohdassa bussi tulee - ja menee jos me emme ole siellä...

EHkä tää kelpaa, vaikka olenkin palstan todistamana huono kasvattaja.

Tuohon pukemisasiaan, ennakoit ja laitat lapsen pukeutumaan puolituntia ennen kuin muut pukevat.



Tuo palkitsemisidea oli hyvä. Pitääkö poika tarroista tai muista " kiiltokuvista" niitä on monenlaisia. Voisit ostaa vihkon ja saa liimata kuvan vihkoon silloin kun homma onnistuu määräajassa. Jos pukeminen kestää nyt puolituntia niin palkitset ensin 20 minuutista ja sitten lyhennät aikaa.



Pian se sujuu kitkatta.



Tuosta kävi ilmi että kyseessä on mustasukkaisuus pienempää sisarusta kohtaan. Minkä ikäinen on tämä nuorempi? Jos on vielä vauva niin otat hoitotoimiin mukaan, annat luottamustehtäviä. Ojentaa uuden vaipan, antaa vaatteita, voi syöttää vauvaa jos tekee sen kauniisti. Yrität saada sisarusrakkauden syntymään.

meillä istutaan viikonloppuisin pöydässä kuuden lapsen kanssa tunti, keskustellaan, syödään ja juodaan hyvin, pitää varata enemmän aikaa ruokailuun, ja seuraa pitää olla. Huomiota tarvitsee jokainen, jos ei sitä hyvällä saa, pitää tehdä tihutöitä, mitä ton ikäinen nyt keksii. Aikuisilla on paljon ikävämpiä tapoja saada huomiota, esim sanallisesti, tollaset sotkemiset ja siskolle keljuilut on vielä pientä. Poika ei ole tilannut teille toista lasta, ja saattaa arvella että hänessä on jotain vikaa kun uuden hankitte. Anna pojalle haleja ja puseja ja myönteistä huomiota, tee hommia yhdessä, ja kiitä aina kun vähänkin aihetta. Kyllä kaikki paranee siitä omalla painollaan, kun et vaadi liikoja itseltäsi etkä lapsiltasi.

mutta lisään vielä sen, että kiitä ja kehu myös ilman mitään varsinaista aihetta. Kerro myös ihan sanallisesti se, miten ihanaa on kun meillä on tuollainen lapsi kuin sinä.

1) Lapset ovat lapsia, koita kestää. Voit toki ohjata oikeaan, mutta aika ja pitkämielisyys auttavat parhaiten.



2) Sano hänelle, että leikit nyt puoli tuntia. Varoita sitten vaikka viisi minuuttia ennen - tai " nyt äiti vielä tämän leikin - ja sitten menee tekemään xx"



3) Aika korjaa ongelman. Melkein kaikki tuntemani lapset ovat tuollaisia.



Jos pukeminen on takkuista, voit vaihdellen esim. laittaa tiimalasin, luvata tarran (ja viiden tarran jälkeen pikku palkinnon) nopeasta pukemisesta, voit keksiä jonkun leikin, jonka varjolla puetaan äkkiä (kilpailu), voit kyllästyneenä myös auttaa häntä ja mikäli sinua ottaa aivan sairaasti aivoon, voit myös olla tympääntynyt vetkutteluun. Aina ei tarvitse olla rakentava!



Ja syömisestä: Voit koittaa näitä " yksi haarukallinen vielä" , tai sitä ettet reagoi, tai sitä, että lapsi saa itse päättää minkä verran ruokaa (vaikka se olisi puolikas peruna ja neljännes nakinpala) ja syö sitten sen ihan varmasti. Ja jos olet tympääntynyt, se kuuuu elämään.



Lapset ovat lapsia, yleensä niistä kasvaa ihan hyviä, vaikka ei stressaisikaan.

sellaisen vinkin, että anna lapsen yllättää sinut ;) Meillä tämä konsti toimi aikanaan suurinpiirtein saman ikäisen etanan kanssa, joka teki asiat todella hitaasti..



Pukemiseen: Laita kaikki vaatteet valmiiksi lattialle ja yllytä lapsi pukemaan sillä varjolla, että yllättää sinut sillä välin kun käyt vaikka vessassa tai puet pienemmän.. Meet siis johonkin vähän kauemmas ja välillä hihkut jotakin tyyliin, että onkohan se Pekka ehtiny pukea jo housut jne. tai että sulla menee vielä pari minuuttia, kunnes tuut katsomaan.. Ja sitten kun menet katsomaan, niin kehut lapsen taivaisiin kun tämä on ollut niin mielettömän reipas ja nopea ja on yllättäny sinut ihan täysin ;) Hullut taivastelut, ihailut ja halailut palkaksi, niin toimii myös seuraavalla kerralla ;)



Ruokailuun voisi toimia sama.. Syöt itse ensin rauhassa ja kun lähdet viemään lautasta pois, niin sanot lapselle vaikka, että onkohan tuosta lautaselta kadonnut kaksi lusikallista sillä välin, kun vien omat tiskit ;) Ja samat kehut ym, kun tuut takaisin pöytään ;) Ja tietenkin yllytät lapsen näyttämään sulle sen saman, että sinä uskot, kuinka nopea ja reipas hän on ollut...



Ruokailuun voi myös kokeilla käyttää kannustimena, että arvaillaan vaikkapa, kuinka monta haukkua leivästä on jäljellä (tai lusikallista ruuasta)... Anna lapsen arvata ensin ja arvaa sitten sinä (päin honkia tietenkin, niin että lapsi on arvannut lähemmälle) ja taas kehut päälle ym, kun ruokailu on sujunut reippaasti...



Kyllä se lapsi aika pian oivaltaa, että sillä hyvällä käytöksellä saa paljon mukavampaa huomiota, kun äiti kehuu ja puhuu mukavia ,)