Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Jos lapsen tai lasten vanhemmat ovat eronneet, niin miksi lapsen pitäisi muuttaa kerran viikossa, sen sijaan että aikuiset ihmiset ottaisivat itsestänsä edes sen vertaa vastuuta ja olisivat itse heitä, jotka muuttavat lapsen luokse vuoro viikoittain. Uskallan väittää, että se olisi lapsen etu.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on syy miksi en eroa:lapset. En kestäisi vuoroviikkosysteemiä ja tiedän ettei mies haluaisi antaa lapsia mulle pelkästään. Näillä siis mennään, ehtiihän sitä sitten halutessaan erota ja hurjastella kun lapset on muuttaneet pois tai ainakin reilusti isompia mitä nyt. Kenen tarpeita kuunnellaan, hyvä kysymys. Lapset eivät ole valinneet vanhempiaan tai olosuhteitaan ja siksi on täysin väärin että joutuvat heittopusseina muuttelemaan koko ajan paikasta toiseen 

Mä en vaan tajua, miten oletusasetus on, että lapset ovat heittopusseja. On oikeasti tilanteeseen hyvin tottuvia ja onnellisia lapsia. Minä olen esimerkki, 12 vuotta asuin vuoroviikoin vanhempieni luona. Ei mitään ongelmaa, ei koskaan. Oli kaksi rakastavaa kotia. Ihan tolkutonta olettamista.

Vierailija kirjoitti:

Perheet tullut pöpeiksi. Vanhemmuus hukassa.

Mistään ei saa nykyään sanoa, ei kyseenalaistaa eikä opastaa. Julmaa, kun huomaa että mennään sivuraiteelle ja tehdään vahinkoa lapsille. 

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen tai lasten vanhemmat ovat eronneet, niin miksi lapsen pitäisi muuttaa kerran viikossa, sen sijaan että aikuiset ihmiset ottaisivat itsestänsä edes sen vertaa vastuuta ja olisivat itse heitä, jotka muuttavat lapsen luokse vuoro viikoittain. Uskallan väittää, että se olisi lapsen etu.

Uskallan väittää, ettei siinä tapauksessa olisi tarvinnut erotakaan. Vähän valoja hei päälle.

Häviäjiä tuossa tilanteessa on taas lapset. Itsekkyyden huippu vanhemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mietipä itse jos ei olisi yhtä selkeää kotia, vaan jatkuvaa reissaamista kahden kodin välillä.. olen eroperheen lapsi, jossa viikonloppuna, yhtenä arkipäivänä yön yli ja lomalla tapasin toista vanhempaa. Sekin oli helpotus, kun loppui jatkuva pakkaaminen.. oli sentään oikea koti olemassa eikä kahta melkein kotia.

 

Mietin. Elin moista elämää 12 vuotta. Ei ongelmia.

Olen itse eroperheen lapsi. Minun lapsuudessani 80-90-luvulla vuoroviikkosysteemiä ei tunnettu. Olin ollut isin tyttö, mutta eron jälkeen jäin äidille, joka oli yksinhuoltaja. Yhteishuoltajuus ei ilmeisesti silloin ollut joko mahdollista tai isossa huudossa. Joka tapauksessa äitini oli sanonut, että huoltajuuteni jää hänelle. Isä asui samassa kaupungissa, mutta häne

Ei tiedä, missä asuit, mutta kyllä oli aivan tavallista. Itsestäni tuli 80-luvun alussa vuoroviikkolapsia, enkä ollut kaveripiirissäni ainoa todellakaan.

Totuus on, että tämän palstan toisten tuomarit eivät tiedä hevonveetä eri ihmisten tilanteista, ja itkevät omaa pahaa oloaan täällä. Tämänkin keskustelu on todella hedelmätön, mitä auttaa netissä tuuleen huutaminen tässäkään asiassa.

Maalma pyörii, viikko-viikkolapset hymyilevät ja nauttivat elämästään.

Heh, en edes muista kovin hyvin missä itse asuin milloinkin teininä kun vanhemmat erosivat (olin 13v). He asuivat siis samalla paikkakunnalla eron jälkeen, joku 10-15km päässä toisistaan. En muista juuri mitään pakkailurumbaa, kaikki tarpeelliset löytyi molemmista kodeista. Kun sain mopokortin, kuljin ihan miten sattuu molempiin koteihin kun säät salli. Enemmän taisin arkipäivät olla isän luona ja viikonloput äidillä, koska isä asui lähempänä koulua ja lukiota.

Ei vaihtuva yöpaikka ollut yhtään rasittavaa, paljon raskaampaa oli vanhempien jäätävät välit ja rikkoutunut perhe. Se miten hävetti kutsua kavereita kylään eron jälkeen ja se miten raskasta molemmilla vanhemmilla oli henkisesti. Se miten pikkuveljeni ei saanut koskaan kokea lapsuutta ydinperheessä (oli taapero eroaikaan) vaan sai sen sijaan kokea äidin alkoholismin. Itsekin vietin enimmäkseen aikaa itsekseni huoneessani tietokoneella.

Joo. Meillä meni oikeastaan aika luontevasti niin, että koska olin päävastuun kantanut lapsenhoidosta siihenkin asti, niin myös eron jälkeen lapsi asui minun kanssani ja oli isänsä luona yhtenä iltana viikossa ja joka toisen viikonlopun. Tarvittaessa voitiin joustaa ja neuvotella. Eksällä oli vuorotyö ja minulla päivätyö, mikä osittain myös ajoi tähän ratkaisuun; fifty-fifty ei olisi onnistunut. 

Aikuisena lapsille selviää totuus että joutuivat vanhempiensa heittopusseiksi, ei ihme että niin moni nuori kärsii nykyään mt-ongelmista, ahdistusta, adhd ym. vaivoista.  Tätähän ei sais sanoa ääneen.

Mulla ei ollut nk turvaverkostoa ja kun oli vapaat niin nautin täysin siemauksin. Ts lapsi oli isällään. Ei ollut viikko ja viikko systeemiä.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisena lapsille selviää totuus että joutuivat vanhempiensa heittopusseiksi, ei ihme että niin moni nuori kärsii nykyään mt-ongelmista, ahdistusta, adhd ym. vaivoista.  Tätähän ei sais sanoa ääneen.

Tai jos sanoo ääneen niin jotkut hyökkäävät kuin hyeenat.

Oliko tämä se, joka väitti että on vain poikia ja tyttöjä?

Vierailija kirjoitti:

Oliko tämä se, joka väitti että on vain poikia ja tyttöjä?

Sukupuolia on kaksi edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No näinhän se on. Vuoroviikkovanhemmuus palvelee aikuisten tarpeita. Saa olla lasten kanssa, mutta saa vastapainoksi omaa aikaa. Ja kumpikin joutuu tasapuolisesti kantamaan taakan. Ja saa tasapuolisesti myös ne hyvät asiat.

 

Mutta tätähän ei saa sanoa.

Liekö joku jo kommentoi..itse en ainakaan odota omaa aikaa. Mieluummin pitäisin lapsen koko ajan. Vuoroviikko on kivulias kompromissi myös useimmille vanhemmille.

Normaalia että tuntee kipua asiasta. Vain mieleltään häiriintyneet lapsiaan lähinnä vihaavat eivät tunne kipua asiasta vaan hehkuttavat lapsivapaitaan.

 

Oletko ajatellut, että se voi olla myös defenssiä? Kuten moni muukin asia somessa. Et voi oikeasti tietää, joten anna toisten hehkutt

Voi se defenssiäkin olla. Eräänlaista kulissin ylläpitoa ulospäin.

Tätähän ei saisi sanoa, mutta ne psykiatriset lapsipotilaat ovat lähes 100% eronneista perheistä tai erilaisista perhevirityksistä. Ydinperheiden lapsia ei juurikaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Tätähän ei saisi sanoa, mutta ne psykiatriset lapsipotilaat ovat lähes 100% eronneista perheistä tai erilaisista perhevirityksistä. Ydinperheiden lapsia ei juurikaan ole.

Totuus on ikävä tämän osalta.

Vierailija kirjoitti:

Totuus on, että tämän palstan toisten tuomarit eivät tiedä hevonveetä eri ihmisten tilanteista, ja itkevät omaa pahaa oloaan täällä. Tämänkin keskustelu on todella hedelmätön, mitä auttaa netissä tuuleen huutaminen tässäkään asiassa.

Maalma pyörii, viikko-viikkolapset hymyilevät ja nauttivat elämästään.

AV-mammat tunnetusti on mitä on. Sen sijaan epäilen että lastenpsykiatri Sinkkosella näkemystä ja kokemusta näistä viikko-viikkolapsista on sen verran, ettei ihan syyttäsuotta tällaisia avauksia tee.

"Kritiikki ei tarkoita sitä, että en hyväksyisi vuoroviikkoasumista missään olosuhteissa tai että se on hirveän kauhean kamalaa lapselle, Sinkkonen painottaa.

Mutta silti puolet kirjoittajista käyttää artikkelia sellaisena lyömäaseena, jollaiseksi Sinkkonen ei sitä koskaan tarkoittanut.

Poika meni mielellään isälleen ja hän sai ajan kuluessa vielä 3 sisarusta isältään. Olenkin sanonut että tapaa heitä.