Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkosysteemi on vanhempien itsekkyyden huippua! Lapsella pitää olla yksi hima, jossa vanhemmat asuvat vuoroviikoin tai toisen luona pysyvästi ja paljon tapailla toista vanhempaa. Sinkkonen on täysin oikeassa. 

Sinkkosta jotenkin hermostuttaa se, että isä joutuisi ottamaan 50 %:n vastuun lapsistaan. Ilman, että ex-vaimo hoitaa siivoamiset lasten kodissa ja pitää huolen, että kyseisen kodin laskut tulee hoidetuksi ajallaan.

Tutkimusten mukaan vuoroasuminen on kuitenkin lapsille paras vaihtoehto asumiseen, jos vanhemmat ovat eronneet. Sinkkonen ohittaa täysin tämän.

Itsekkyyden huippu on vanhempi, joka hylkää lapset erossa ja kieltäytyy kantamasta oman osansa lastensa kasvatuksesta ja hoidosta. Ei vuoroviikkovanhempi, joka hoitaa oman osuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkosysteemi on vanhempien itsekkyyden huippua! Lapsella pitää olla yksi hima, jossa vanhemmat asuvat vuoroviikoin tai toisen luona pysyvästi ja paljon tapailla toista vanhempaa. Sinkkonen on täysin oikeassa. 

Sinkkosta jotenkin hermostuttaa se, että isä joutuisi ottamaan 50 %:n vastuun lapsistaan. Ilman, että ex-vaimo hoitaa siivoamiset lasten kodissa ja pitää huolen, että kyseisen kodin laskut tulee hoidetuksi ajallaan.

Tutkimusten mukaan vuoroasuminen on kuitenkin lapsille paras vaihtoehto asumiseen, jos vanhemmat ovat eronneet. Sinkkonen ohittaa täysin tämän.

Itsekkyyden huippu on vanhempi, joka hylkää lapset erossa ja kieltäytyy kantamasta oman osansa lastensa kasvatuksesta ja hoidosta. Ei vuoroviikkovanhempi, joka hoitaa oman osuutensa.

Missä Sinkkonen sukupuolitti asian?

Vierailija kirjoitti:

Olen erityisopettaja. Ne oppilaat, jotka asuvat vuoroviikoilla, ovat pahiten sekaisin ja voivat huonosti. Kumpikaan vanhempi ei kanna lopullista vastuuta. Kumppanit vaihtuvat ja uusia lapsia tulee kuvioihin. Mummoja ja sukulaisia jotka sitten jossain vaiheessa vaihtuvat.

olen niin pahoillani näitten nuorten puolesta. Kaikki he haluisivat vain sydämessään että heillä olisi koti jossa on iskä ja äiti ja jossa hän olisi ykkönen, rakastettu ja odotettu.

 

haistakaa viikkoviikkovanhemmat pitkä ja haiseva pa.

 

Yritäpä nyt käyttäytyä arvoisa erityisopettaja! Tyttärentyttärelle vuoroviikko systeemi on sopinut paremmin kuin "joka toinen viikonloppu" etävanhemman luona. Ikävä on ollut kova, kun lähti kouluun ja näkee isäänsä vain joka toinen vkl. Lapsi itsekin sanoo, että viikkoviikko oli parempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen erityisopettaja. Ne oppilaat, jotka asuvat vuoroviikoilla, ovat pahiten sekaisin ja voivat huonosti. Kumpikaan vanhempi ei kanna lopullista vastuuta. Kumppanit vaihtuvat ja uusia lapsia tulee kuvioihin. Mummoja ja sukulaisia jotka sitten jossain vaiheessa vaihtuvat.

olen niin pahoillani näitten nuorten puolesta. Kaikki he haluisivat vain sydämessään että heillä olisi koti jossa on iskä ja äiti ja jossa hän olisi ykkönen, rakastettu ja odotettu.

 

haistakaa viikkoviikkovanhemmat pitkä ja haiseva pa.

 

Yritäpä nyt käyttäytyä arvoisa erityisopettaja! Tyttärentyttärelle vuoroviikko systeemi on sopinut paremmin kuin "joka toinen viikonloppu" etävanhemman luona. Ikävä on ollut kova, kun lähti kouluun ja näkee isäänsä vain joka toinen vkl. Lapsi itsekin sanoo, että viikkoviikko oli parempi. 

Huoltokiusaaminen on valitettavan yleistä.

Pätijä-Sinkkonen siellä taas. Tää ihminen tarvitsisi itse ammattiapua, kaveriporukassamme yks parhaista vitseistä. 

Vierailija kirjoitti:

Pätijä-Sinkkonen siellä taas. Tää ihminen tarvitsisi itse ammattiapua, kaveriporukassamme yks parhaista vitseistä. 

Onko sinulla jokin mt-ongelmaisten kaveriporukka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätijä-Sinkkonen siellä taas. Tää ihminen tarvitsisi itse ammattiapua, kaveriporukassamme yks parhaista vitseistä. 

Onko sinulla jokin mt-ongelmaisten kaveriporukka?

Ei, olisitko tarvinnut neuvoa sellaisen kaveripiirisi kanssa?

LouLou kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai ovat lapset joustavia. Huoh... Kun on Pakko olla!

Tämä on totta. Kyllä lapset sopeutuvat, mutta vain koska on pakko. Turvallisuudentunteeseen se voi silti vaikuttaa, paljon.

Itse olen vasta aikuisena ymmärtänyt, miten paljon äidin holtittomat parisuhteet vaikuttivat minuun. Lapsena oli ihan normaalia, että äiti puhui viikon-pari jostain uudesta miehestä, ja sitten mies saattoi jopa muuttaa meille suorilta. Muistan kerran tulleeni kotiin koulusta, ja siellä oli tuntematon mies joka esittäytyi äidin miesystäväksi. Minusta se oli ihan normaalia. Vasta kun sain omia lapsia, ymmärsin miten sekavaa ja hirveää elämää se oli. Kärsin jo lapsena pelosta ja ahdistuneisuudesta, ja nämä ovat kantaneet aikuisuuteenkin. Aivan valtava turvallisuudentunteen järkkyminen pienelle lapselle. 

Oletko sä puhunu

Että kotiolot kyllä olivat aina turvalliset (joo, no alkoa tai väkivaltaa ei ollut, muuten kyllä sekalaista menoa), ja että hänelläkin on oikeus mennä elämässä eteenpäin. Monta kertaa menikin eteenpäin, nämä suhteet nimittäin kestivät max. vuoden ja sitten mies katosi yhtä nopeasti kuin tulikin. 

Tuollaiset epävakaat suhteilut vanhemmalla jättävät jälkensä lapseen. 

Vierailija kirjoitti:

No näinhän se on. Vuoroviikkovanhemmuus palvelee aikuisten tarpeita. Saa olla lasten kanssa, mutta saa vastapainoksi omaa aikaa. Ja kumpikin joutuu tasapuolisesti kantamaan taakan. Ja saa tasapuolisesti myös ne hyvät asiat.

 

Mutta tätähän ei saa sanoa.

Miksi ei saisi sanoa? Tapoja on yhtä paljon kuin eroperheitäkin. Joissakin perheissä toinen vanhempi jättää entisen perheen kokonaan uuden hurman tieltä. Toisissa lapsista erossa olo voi olla molemmille vanhemmille yhtä vaikeaa. Jos vanhemmat ovat aikuisiksi kasvaneita täyspäisiä ihmisiä, he jaksavat ajatella lasten etua ja elämänmuotoa, joka parhaiten omille lapsille sopii. Esim. alkuun oli vuoroviikot, jolloin lapset muuttivat. Se aiheutti ongelmia kaverisuhteisiin ja koulunkäyntiin mm. koulutarvikkeita oli jatkuvasti väärässä kodissa. Lopulta yhden lapsen stressi ja oireilu muuttuivat huolestuttavaksi. Lopputuloksena vanhemmat vuorottelevat entisessä kodissa ja asuvat toisen viikon toisessa asunnossa, joka myös on yhteinen. Vaatii tietenkin sopeutumista ja mahdollisen uuden kumppanin pitkää pinnaa. Sitä ei nyt vielä ole ollut kuvioissa. Voi olla, että siinä tilanteessa ei enää toimisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mietipä itse jos ei olisi yhtä selkeää kotia, vaan jatkuvaa reissaamista kahden kodin välillä.. olen eroperheen lapsi, jossa viikonloppuna, yhtenä arkipäivänä yön yli ja lomalla tapasin toista vanhempaa. Sekin oli helpotus, kun loppui jatkuva pakkaaminen.. oli sentään oikea koti olemassa eikä kahta melkein kotia.

 

Mietin. Elin moista elämää 12 vuotta. Ei ongelmia.

Olen itse eroperheen lapsi. Minun lapsuudessani 80-90-luvulla vuoroviikkosysteemiä ei tunnettu. Olin ollut isin tyttö, mutta eron jälkeen jäin äidille, joka oli yksinhuoltaja. Yhteishuoltajuus ei ilmeisesti silloin ollut joko mahdollista tai isossa huudossa. Joka tapauksessa äitini oli sanonut, että huoltajuuteni jää hänelle. Isä asui samassa kaupungissa, mutta hänen luona vain vierailin. Muistan, kuinka haaveilin si

Kaikki sympatiani sinulle. Jotenkin kirjoituksesi osui ja upposi. Olen saman ikäinen kuin sinä, ja isäni on melkein saman ikäinen kuin sinun isäsi. Minäkin olin aina isän tyttö. Vanhempani harkitsivat eroa, niin vakavissaan että minunkin paikalla ollessani siitä puhuttiin. Lopulta he päättivät jäädä yhteen, varmaan minun takiani.

Minun kai pitäisi nyt olla palstan logiikalla lopullisesti tunnevammainen, kun olen elänyt niin sanotussa kylmässä kodissa. Oikeasti olen todella läheinen isäni kanssa, ja miessuhteissani olen osannut olla oikealla tavalla itsevarma. Nykyään olen ydinperheen äiti. Edesmenneeseen äitiini eivät välini olleet ollenkaan niin hyvät, joten hänen kanssaan kahdestaan asuminen olisi varmasti tehnyt pahaa itsetunnolleni, ja tuohon aikaan tosiaan äidin kanssa asuminen oli se normi. 

Niinhän sitä sanotaan, että tyttölapsen paras vakuutus parisuhdeväkivaltaa kohtaan on rakastava isä. Tätäkin kannattaa miettiä.

Ja jos joku miettii vanhempiani, he elivät avioliitossa loppuun saakka, ja kokivat myöhemmin tehneensä oikean ratkaisun.

Jos raha tulee tässä kuviossa esteeksi, mikseivät vanhemmat jaa sillä yksinoloviikolla samaa asuntoa? Pieni yksiö, kyllä sinne yksi ihminen kerrallaan mahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Pätijä-Sinkkonen siellä taas. Tää ihminen tarvitsisi itse ammattiapua, kaveriporukassamme yks parhaista vitseistä. 

Taitaa Sinkkosen sanoma kolahtaa kaveriporukkaan. Ryhdistäytykää ja hoitakaa lapsenne omalta osaltanne. Eivät lapsenne ole velvollisuuksia, vaan teidän lapsianne. Olette jo kasvaneet isoiksi, kasvakaa nyt aikuisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos raha tulee tässä kuviossa esteeksi, mikseivät vanhemmat jaa sillä yksinoloviikolla samaa asuntoa? Pieni yksiö, kyllä sinne yksi ihminen kerrallaan mahtuu. 

Kun pitää päästä sitä lapsivapaata ja huumaa elämään. Siksi.

Onneksi ei ole lapsia. Tuntuu, että vanhempia syyllistetään nykyään joka asiasta. Tuo kuvio toimii tasan niin kauan, kunnes toinen perustaa uusperheen. Siitäkin toki syyllistetään 😂 Ei muuten kannata miettiä, miksei nuoret halua hankkia lapsia! 

Sinkkonen on kyllä syyllistämisen mestari! 

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei ole lapsia. Tuntuu, että vanhempia syyllistetään nykyään joka asiasta. Tuo kuvio toimii tasan niin kauan, kunnes toinen perustaa uusperheen. Siitäkin toki syyllistetään 😂 Ei muuten kannata miettiä, miksei nuoret halua hankkia lapsia! 

Joskus on ihan paikallaan hieman syyllistää. Se ei liity mitenkään syntyvyyteen,

Vierailija kirjoitti:

Sinkkonen on kyllä syyllistämisen mestari! 

Miksi syyllistyit tuosta? Kannattaa miettiä mistä se tunne oikein kumpuaa?

Vierailija kirjoitti:

Sinkkonen on kyllä syyllistämisen mestari! 

Lastenpsykiatri, joka pitää pienten ihmisten puolia. Heidän, jotka ovat vailla oikeuksia päättää omasta elämästään ja asumisestaan. Jos kokee syyllisyyttä, siihen voi olla ihan aihetta.

Vierailija kirjoitti:

No näinhän se on. Vuoroviikkovanhemmuus palvelee aikuisten tarpeita. Saa olla lasten kanssa, mutta saa vastapainoksi omaa aikaa. Ja kumpikin joutuu tasapuolisesti kantamaan taakan. Ja saa tasapuolisesti myös ne hyvät asiat.

 

Mutta tätähän ei saa sanoa.

Liekö joku jo kommentoi..itse en ainakaan odota omaa aikaa. Mieluummin pitäisin lapsen koko ajan. Vuoroviikko on kivulias kompromissi myös useimmille vanhemmille.