Lue keskustelun säännöt.
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana
Nyt tuli oikea asiaa pitkän linjan lastenpsykiatrilta.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/lukemisto/0d91a85c-e9b4-4a1b-b86e-9…
Mitä palstalaiset ovat mieltä? Asiallista keskustelua kiitos. Ei sepitettyjä tarinoita.
Kommentit (900)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos raha tulee tässä kuviossa esteeksi, mikseivät vanhemmat jaa sillä yksinoloviikolla samaa asuntoa? Pieni yksiö, kyllä sinne yksi ihminen kerrallaan mahtuu.
Kun pitää päästä sitä lapsivapaata ja huumaa elämään. Siksi.
Haluat itse siivota exäsi viikon p*skarannut viikon välein kahdesta eri asunnosta ja maksaa koko lystin, kun rahat meni hups pelaamiseen ja festariviikonloppuun?
Erot lapsiperheissä otetaan yleensä vakavista syistä. Tuntuu ydinperheessä elävät haaveilevan s*ksihurjasteluista ja projisoivan näitä haaveitaan vuoroviikkovanhempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset epävakaat suhteilut vanhemmalla jättävät jälkensä lapseen.
Näin se tutkitusti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai ovat lapset joustavia. Huoh... Kun on Pakko olla!
Tämä on totta. Kyllä lapset sopeutuvat, mutta vain koska on pakko. Turvallisuudentunteeseen se voi silti vaikuttaa, paljon.
Itse olen vasta aikuisena ymmärtänyt, miten paljon äidin holtittomat parisuhteet vaikuttivat minuun. Lapsena oli ihan normaalia, että äiti puhui viikon-pari jostain uudesta miehestä, ja sitten mies saattoi jopa muuttaa meille suorilta. Muistan kerran tulleeni kotiin koulusta, ja siellä oli tuntematon mies joka esittäytyi äidin miesystäväksi. Minusta se oli ihan normaalia. Vasta kun sain omia lapsia, ymmärsin miten sekavaa ja hirveää elämää se oli. Kärsin jo lapsena pelosta ja ahdistuneisuudesta, ja nämä ovat kantaneet aikuisuuteenkin. Aivan valtava turvallisuudentunteen järkkyminen pienelle lapselle.
Olen eronnut ja l
Ei turvattomuuden tunteeseen tarvita edes tuollaista sekoilua kuin aiemmalla kirjoittajalla. Esim. vanhempien väliset riidat tai yllättävät käänteet ja rutiinittomuus (esim. kotia vaihdetaan sunnuntaina, eikun sittenkin perjantaina kun isin pitää päästä ulos, tai sittenkin sunnuntaina) voivat sitä aiheuttaa. Aikuisille ihan pienet ja mitättömätkin asiat voivat lapsille olla suuria ja luoda tunteen ettei vanhemmilla ole homma hanskassa. Toki sama pätee ydinperheeseen, mutta kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos raha tulee tässä kuviossa esteeksi, mikseivät vanhemmat jaa sillä yksinoloviikolla samaa asuntoa? Pieni yksiö, kyllä sinne yksi ihminen kerrallaan mahtuu.
Kun pitää päästä sitä lapsivapaata ja huumaa elämään. Siksi.
Haluat itse siivota exäsi viikon p*skarannut viikon välein kahdesta eri asunnosta ja maksaa koko lystin, kun rahat meni hups pelaamiseen ja festariviikonloppuun?
Erot lapsiperheissä otetaan yleensä vakavista syistä. Tuntuu ydinperheessä elävät haaveilevan s*ksihurjasteluista ja projisoivan näitä haaveitaan vuoroviikkovanhempiin.
Miksi tuollaisen olit valinnut ja lapsiakin vielä sellaisen kanssa hankkinut? Ei kannata projisoida vaan mietipä omaa osuuttasi siitä miksi et kyennyt parempaan lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mietipä itse jos ei olisi yhtä selkeää kotia, vaan jatkuvaa reissaamista kahden kodin välillä.. olen eroperheen lapsi, jossa viikonloppuna, yhtenä arkipäivänä yön yli ja lomalla tapasin toista vanhempaa. Sekin oli helpotus, kun loppui jatkuva pakkaaminen.. oli sentään oikea koti olemassa eikä kahta melkein kotia.
Mietin. Elin moista elämää 12 vuotta. Ei ongelmia.
Olen itse eroperheen lapsi. Minun lapsuudessani 80-90-luvulla vuoroviikkosysteemiä ei tunnettu. Olin ollut isin tyttö, mutta eron jälkeen jäin äidille, joka oli yksinhuoltaja. Yhteishuoltajuus ei ilmeisesti silloin ollut joko mahdollista tai isossa huudossa. Joka tapauksessa äitini oli sanonut, että huoltajuuteni jää hänelle. Isä asui samassa kaupungissa, mutta häne
Voi kuule, se rakkaudettomuus ei suinkaan ollut yksipuolista. Ja ex-mieheni harjoitti henkistä väkivaltaa lähes 10 vuotta. Mitään en ole varastanut, vaan antanut hänelle 2 hienoa lasta. Eivät toimineet hänellä suhteet ennen minua eikä minun jälkeenikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosikymmen henkistä väkivaltaa. Toistit samaa kaavaa kuin aiemmin. Kannattiko mennä tuohon suhteeseen?
Älkää tehkö lapsia, jos teistä ei ole vanhemmiksi! Siihen on syynsä, miksi on niin paljon huonosti voivia lapsia ja se syy löytyy lähes poikkeuksetta vanhemmista. Ja kyllä, myös eroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan voi kuvitella että tuo systeemi jossa vanhemmat vaihtaa kotia olisi yhtään sen parempi. Omat vanhemmat erosivat kun olin 13, jäin äidille ja hiljalleen isä tuli etäiseksi. Yksi syy oli se, että minusta tuntui isällä olevan erillinen elämä minusta irrallaan, ja sitten vain vierailin tuossa elämässä pari kertaa kuussa. Jos nyt kuvittelen, että vanhempani olisivat vaihdelleet asuntoa, olisi minua kyllä ahdistanut se, että vanhemmilla on joku toinen elämä josta en tiedä mitään. Ja minulla oma elämä omassa kodissa, jossa vanhemmat vierailee. Toki kai siellä vanhempienkin varakodissa voisi käydä välillä, mutta ei kai siinä sitten enää olisi järkeä.
Tähän verratessa 50/50 alkaa kuulostaa ihan hyvältä Ehkä pienet lapset ei ajattele niin paljon ja kai nykyään vanhemmat soittelee lapsilleen koko ajan muutenkin? Oma isä ei soittanut.
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö lapsia, jos teistä ei ole vanhemmiksi! Siihen on syynsä, miksi on niin paljon huonosti voivia lapsia ja se syy löytyy lähes poikkeuksetta vanhemmista. Ja kyllä, myös eroista.
Täysin samaa mieltä. Totuus pitää uskaltaa kohdata ja käsitellä. Lopettaa uhripositiossa oleminen ja syyttävän sormen kääntäminen itsestä poispäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesystäväni eksä ehdotti juurikin tähän tyyliin, että voisivat vuoroviikoin asua heillä, jolloin lasten ei tarvitsisi siirtyä kodista toiseen. Eksä asuisi itse siellä myös koko ajan, mutta he nukkuisivat kyllä eri makkareissa niillä viikoilla. Mies hoitaisi omalla viikollaan sitten lasten asiat ja syömiset. Mies kyseli minulta mielipidettäni. Emme asu yhdessä. Miehellä on myös oma asunto 300 m päässä eksästään ja lapsilla on siellä omat huoneet. Kolme teini-ikäistä olivat kyllästyneet kuljettamaan koulukirjojaan kotien väliä. Sanoin, että siitä vaan, jos haluaa luopua suhteestamme.
Vierailija kirjoitti:
Miesystäväni eksä ehdotti juurikin tähän tyyliin, että voisivat vuoroviikoin asua heillä, jolloin lasten ei tarvitsisi siirtyä kodista toiseen. Eksä asuisi itse siellä myös koko ajan, mutta he nukkuisivat kyllä eri makkareissa niillä viikoilla. Mies hoitaisi omalla viikollaan sitten lasten asiat ja syömiset. Mies kyseli minulta mielipidettäni. Emme asu yhdessä. Miehellä on myös oma asunto 300 m päässä eksästään ja lapsilla on siellä omat huoneet. Kolme teini-ikäistä olivat kyllästyneet kuljettamaan koulukirjojaan kotien väliä. Sanoin, että siitä vaan, jos haluaa luopua suhteestamme.
Kannattaa luopua muutenkin. Tuollaiset kuviot eivät toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos raha tulee tässä kuviossa esteeksi, mikseivät vanhemmat jaa sillä yksinoloviikolla samaa asuntoa? Pieni yksiö, kyllä sinne yksi ihminen kerrallaan mahtuu.
Kun pitää päästä sitä lapsivapaata ja huumaa elämään. Siksi.
Haluat itse siivota exäsi viikon p*skarannut viikon välein kahdesta eri asunnosta ja maksaa koko lystin, kun rahat meni hups pelaamiseen ja festariviikonloppuun?
Erot lapsiperheissä otetaan yleensä vakavista syistä. Tuntuu ydinperheessä elävät haaveilevan s*ksihurjasteluista ja projisoivan näitä haaveitaan vuoroviikkovanhempiin.
Täällä on vasta puolenkymmentä kertaa ehdotettu sitä siivoojaa, mutta mantra p*skarannuista vain jatkuu. Toisaalta tuo hurjasteluhaaveilu olikin jotain ihan uutta.
Tämä on syy miksi en eroa:lapset. En kestäisi vuoroviikkosysteemiä ja tiedän ettei mies haluaisi antaa lapsia mulle pelkästään. Näillä siis mennään, ehtiihän sitä sitten halutessaan erota ja hurjastella kun lapset on muuttaneet pois tai ainakin reilusti isompia mitä nyt. Kenen tarpeita kuunnellaan, hyvä kysymys. Lapset eivät ole valinneet vanhempiaan tai olosuhteitaan ja siksi on täysin väärin että joutuvat heittopusseina muuttelemaan koko ajan paikasta toiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheet tullut pöpeiksi. Vanhemmuus hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkonen on kyllä syyllistämisen mestari!
Miksi syyllistyit tuosta? Kannattaa miettiä mistä se tunne oikein kumpuaa?
Ei mulla ole lapsia, joten ei kumpua mistään? Eikä tulekaan, ikinä.
Tämä siitä naisen työssäolosta ja lasten päiväkotiin raahaamisesta 70-80 luvulla seuraa. Ahneudella on palkkansa.
Mä olen myös sitä mieltä näin teinien äitinä ja pitkässä avioliitossa eläneenä, että tämä aika on lopulta mennyt äkkiä ja yleensä parisuhdetta voi hoitaa. Jos ei ole väkivaltaa, pettämistä ym. niin eroaminen on se suurin ongelma tässä kaikessa sekoilussa nykyaikana.
Lapsia ei vaan yksinkertaisesti pidä tehdä, jos tuntuu että kumppani on väärä! Ei kukaan muutu niin merkittävästi ihmisenä, että olisi syytä laittaa puoliso vaihtoon.
Hoitakaa hyvät ihmiset suhdettanne ja pitäkää perhe kasassa. Kyllä sitä kuuluisaa "omaa aikaa" on edessä vaikka kuinka sitten myöhemmin. Lopulta elämässä on tärkeintä ne omat rakkaat läheiset, eli kärjessä se puoliso ja lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näinhän se on. Vuoroviikkovanhemmuus palvelee aikuisten tarpeita. Saa olla lasten kanssa, mutta saa vastapainoksi omaa aikaa. Ja kumpikin joutuu tasapuolisesti kantamaan taakan. Ja saa tasapuolisesti myös ne hyvät asiat.
Mutta tätähän ei saa sanoa.
Liekö joku jo kommentoi..itse en ainakaan odota omaa aikaa. Mieluummin pitäisin lapsen koko ajan. Vuoroviikko on kivulias kompromissi myös useimmille vanhemmille.
Eikö toisella vanhemmalla ole yhtä suuri oikeus olla lapsensa kanssa? Eron jälkeen joutuu tekemään kompromisseja. Aivan sama, mitä tällaisella palstalla ulistaan, se ei kuitenkaan muuta tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näinhän se on. Vuoroviikkovanhemmuus palvelee aikuisten tarpeita. Saa olla lasten kanssa, mutta saa vastapainoksi omaa aikaa. Ja kumpikin joutuu tasapuolisesti kantamaan taakan. Ja saa tasapuolisesti myös ne hyvät asiat.
Mutta tätähän ei saa sanoa.
Liekö joku jo kommentoi..itse en ainakaan odota omaa aikaa. Mieluummin pitäisin lapsen koko ajan. Vuoroviikko on kivulias kompromissi myös useimmille vanhemmille.
Normaalia että tuntee kipua asiasta. Vain mieleltään häiriintyneet lapsiaan lähinnä vihaavat eivät tunne kipua asiasta vaan hehkuttavat lapsivapaitaan.
Oletko ajatellut, että se voi olla myös defenssiä? Kuten moni muukin asia somessa. Et voi oikeasti tietää, joten anna toisten hehkuttaa.
Normaalia että tuntee kipua asiasta. Vain mieleltään häiriintyneet lapsiaan lähinnä vihaavat eivät tunne kipua asiasta vaan hehkuttavat lapsivapaitaan.