Mitä luulette, onko lääkäreillä omia muistiinpanoja ja kirjauksia potilastapaamisesta, muuta kuin se mitä omakantaan on kirjoitettu

Ihan jaksaisi jostain ylipainoisista keski-ikäsistä monisairaista mitään ylimääräistä raapustella.

Kävit terapeutilla ja kyselet onko lääkärillä muistiinpanoja ! Tapasitko molempia yhtaikaa ?

Eihän miehesi voi nähdä sinun sairauskertomustietoja ellet häntä ole siihen valtuuttanut !

Tämä kysymys on hyvä esimerkki siitä, mikä hyöty on yksityiskohtaisilla muistiinpanoilla.

Toisessa keskustelussahan moitittiin sitä, että terveydenhoidossa tehdään niin yksityiskohtaiset kirjaukset. Tässä tilanteessa ei tehty ja nyt niitä olisi tarvittu.

Vierailija kirjoitti:

Sairaaloilla ja terveyskeskuksilla on  omat sisäiset 8kirjaussivustot jotka ei näy omakannassa!

Lääkäri voi kirjoittaa että ei halua enää ottaa vastaan tai hoitaa jotain potilasta ja vastaottovirkailija näkee sen kun potilas ottaa yhteyttä uudelleen vastaaottoon. Tätä ei yleensä kerrota potillaalle!

Muuta en tiedä mutta psykiatrian sairaalahoidon aikaisia hoitajien kirjauksia et näe Omakannassa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän miehesi voi nähdä sinun sairauskertomustietoja ellet häntä ole siihen valtuuttanut !

Kiero ja manipuloiva mies pystyy helposti keplottelemaan pankkitunnukset itselleen (vrt. sarjakusettaja)

Vierailija kirjoitti:

Tämä kysymys on hyvä esimerkki siitä, mikä hyöty on yksityiskohtaisilla muistiinpanoilla.

Toisessa keskustelussahan moitittiin sitä, että terveydenhoidossa tehdään niin yksityiskohtaiset kirjaukset. Tässä tilanteessa ei tehty ja nyt niitä olisi tarvittu.

Mutta, olisiko niillä todistusarvoa oikeudessa ?

Mitähän todisteita ap olettaa psykoterapeuttinsa hänestä kirjoittavan ja oikeudenkäyntiäkö varten? Terapeuttihan on kuunnellut vain häntä. Ap on kertonut omat kokemuksensa tilanteista. Suomen oikeusjärjestelmä ei ole sama kuin   Amerikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa olla, koska kaikki kirjaukset pitää olla potilasta/asiakasta varten. Jokaisella on oikeus saada nähdä hänestä kirjatut asiat, niin ei niitä voi olla missä sattuu.

Olisiko oikein faktapohjaista linkkiä väitteesi tueksi tästä?

Sivuhuutelija täällä. Asetus sosiaalihuollon ja terveydenhuollon asiakastiedon käsittelystä ja stm:n soveltamisopas. 

Omakannasta ei näy ihan kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän todisteita ap olettaa psykoterapeuttinsa hänestä kirjoittavan ja oikeudenkäyntiäkö varten? Terapeuttihan on kuunnellut vain häntä. Ap on kertonut omat kokemuksensa tilanteista. Suomen oikeusjärjestelmä ei ole sama kuin   Amerikassa.

Mitä virkaa on turvakodin kirjauksilla? Nekin on vain henkilön itsensä kertomaa. 

Eiköhän kaikki kirjaukset yhdessä piirrä tilanteesta kokonaiskuvan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kysymys on hyvä esimerkki siitä, mikä hyöty on yksityiskohtaisilla muistiinpanoilla.

Toisessa keskustelussahan moitittiin sitä, että terveydenhoidossa tehdään niin yksityiskohtaiset kirjaukset. Tässä tilanteessa ei tehty ja nyt niitä olisi tarvittu.

Mutta, olisiko niillä todistusarvoa oikeudessa ?

Henkinen väkivalta on myös rikos. Miten muuten sitä todistetaan kuin terapeutin lausunnolla

Ongelma on pikemminkin se, että kirjaavat liian vähän. Aika ei vaan riitä. Jotkut jopa unohtavat tehdä kirjaukset kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän todisteita ap olettaa psykoterapeuttinsa hänestä kirjoittavan ja oikeudenkäyntiäkö varten? Terapeuttihan on kuunnellut vain häntä. Ap on kertonut omat kokemuksensa tilanteista. Suomen oikeusjärjestelmä ei ole sama kuin   Amerikassa.

Mitä virkaa on turvakodin kirjauksilla? Nekin on vain henkilön itsensä kertomaa. 

Eiköhän kaikki kirjaukset yhdessä piirrä tilanteesta kokonaiskuvan

Jos on pelkkä sana sanaa vastaan, ei auta. Jos on hankkinut lähestymiskiellon, soittanut poliiseja paikalle tai käynyt lääkärissä näyttämässä pahoinpitelyn jälkiä, niin niillä on merkitystä. Tai todisteita taloudellisesta riistosta.  Jos on kyse pelkästään henkisestä väkivallasta, tulee uhrin itse erota, esim ystävien tai turvakodin tuella. Toki terapeuttikin voi olla se tuki, jonka avulla saa rohkeutta erota.

Mulla on se käsitys että lääkärit ja hoitajat kirjaavat itselleen tarkemmat tiedot ja potilas näkee vain tiivistelmän. Osa käynneistä voidaan varmaan kirjata sellaisenaan potilaalle näkyväksi. Mutta ainakin psykiatrialla on ehkä hyvä että ei näe ihan kaikkea mitä on kirjattu, yksi säikähtää ja toinen voi yrittää hyötyä tiedosta. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on se käsitys että lääkärit ja hoitajat kirjaavat itselleen tarkemmat tiedot ja potilas näkee vain tiivistelmän. Osa käynneistä voidaan varmaan kirjata sellaisenaan potilaalle näkyväksi. Mutta ainakin psykiatrialla on ehkä hyvä että ei näe ihan kaikkea mitä on kirjattu, yksi säikähtää ja toinen voi yrittää hyötyä tiedosta. 

Eikö tulkinnat vääristy, jos potilas ei näe kaikkea. 

Lääkärit kirjaa sairauskertomusjärjestelmään kaiken tiedon, ylimääräisiä muistiinpanoja ei ole. Tarkoittaa myös sitä, että oikeudenkäyntien kannalta vain se mitä lääkäri on kirjannut esim. pahoinpitelystä on tapahtunut eli mitä ei ole kirjattu, sitä ei ole tapahtunut/olemassa.

Psykoterapeutti ei varmasti ala yhden käynnin perusteella antamaan mitään lausuntoa oikeudelle. Oliko kyseessä edes psykoterapeutti vai käynti psykiatrilla tai työterveyspsykologilla? Ihmiset kun tuntuu sotkevan nämä asiat keskenään. Olen itse työterveyspsykologi ja ihmiset mieltävät, että tulevat psykoterapiaan, vaikka on  kyse  työterveyden vastaanottokäynnistä. Enkä tosiaan kirjoittaisi oikeudelle mitään lausuntoja. Olenhan kuunnellut vain toista osapuolta. Toki rohkaisisin potilasta kääntymään poliisin tai turvakodin puoleen, jos on kyse väkivallasta. Ja auttaisin keskustelemalla suhteen eri puolista pohtimaan eroa, jos potilas voi huonosti suhteessa.

"Pirjon tulisi kiinnittää huomiota elintottumuksiin ja tarkkailla painoa, jottei väsymys pahenisi. Tarkista ensi kerralla, onko noudatettu terveellistä ruokavaliota ja liikuntatottumuksia, kuten sovittiin vastaanotolla."

On niillä siellä joku systeemi, jolla voi kirjoitella viestejä ilman että ne näkyy potilaalle. Ainakin taannoin, kun olin lyhyen ajan sisällä pari kertaa sairaalassa yhdessä toimenpiteessä, niin kävi ilmi, että edellisen toimenpiteen tehnyt läökäri oli kommentoinut sinne olemistani toimenpiteessä (siis siihen tyyliin, että potilas pysyi rauhallisena (tuli kaikki yllättänyt äkillinen verenvuoto kesken toimenpiteen) ja oli myös kommentoinut kykyäni käsitellä kipua paremmaksi kuin keskimäärin ja  mainittiin myös se, etten ilmiselvästikään ole lääkeriippuvainen, joten minulle voi antaa kotiin sitä ja sitä kipulääkettä huoletta)

näitä asioita ei minulle näkyvissä teksteissä ole näkynyt.

lääkäreille näkyvissä teksteissä oli myös yksityiskohtainen kuvaus siitä mitä instrumenttia oli käytetty ja mitä aineita leikkauksen aikana oli käytetty jne. Ei niillä ole arvoa potilaalle näkyvässä tekstissä, minusta, mutta on hyvä, että lääkärien kesken sitten tieto siirtyy. Esim. itsellä yhden toimenpiteen yhteydessä huomattiin ettei yksi leikkauksessa käytetty aine sopinut lainkaan minulle, niin siitä oli tehty kirjaus jonneki, jota ei myöskään omakannassa minulle näy, mutta aina toimenpiteiden yhteydessä jokainen lääkäri siitä mainitsee.