Onko kumppanin ammatilla / alalla merkitystä ja jos on, niin miksi?

Ja jäi siis sanomatta, että jumppamaikka, fyssari ja eräopas ovat olleet mukavia tuttavuuksia. Samoin entinen tanssija.

M53

Olen tapaillut eri ammatialan naisia. En voisi mennä naimisiin myyjän tai koulunkäyntiavustajan kanssa. 

Ei ole ainakaan ratkaisevaa merkitystä. Tietysti, jos eläisimme maailmassa, missä jokainen ihminen täydellisesti toteuttaisi ennalta arvattavaa stereotypiaa, sillä olisi paljonkin merkitystä.

Omasta mielestäni se on jollain tavalla hyvin mielenkiintoista, jos ihminen sisältää (vähintäänkin näennäisiä) ristiriitoja, eikä ole juuri sellainen kuin paperilta lukien kuvittelisi.

Olen 55-vuotiasmies. Ihannenaiseni on ja on aina ollut sairaanhoitaja. Rakastuin aikanani sairaanhoitajaksi opiskelevaan tyttöön, mutta tämä jätti minut lääkärin vuoksi. Monta vuotta myöhemmin tapasin toisen sairaanhoitajan ja menimme naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut eri ammatialan naisia. En voisi mennä naimisiin myyjän tai koulunkäyntiavustajan kanssa. 

Koulunkäyntiavustajan ammattiei vaadi osaamista. Tuskin sitä kukaan arvostaa.

Minä pidän erityisen paljon sairaanhoitajista.

Ei periaatteessa ole. Mutta tosiasiassa tiettyihin ammatteihin menee tietynlaiset ihmiset, joten osassa ammatteja on enemmän epäsopivia ehdokkaita.

Vierailija kirjoitti:

Ei periaatteessa ole. Mutta tosiasiassa tiettyihin ammatteihin menee tietynlaiset ihmiset, joten osassa ammatteja on enemmän epäsopivia ehdokkaita.

Siksi juuri en haluaisi puolisokseni esim.koulunkäyntiavustajaa. Periaateessa koulunkäyntiavustajan työ on samantapaista kuin kotiäidin työ. Sitä pystyy jokainen tekemään.

Totta kai on. Ei ole isoa merkitystä, mutta ei se mikään täysin merkityksetön asiakaan ole.

Tämän asian ääneen sanominen täällä on erittäin epämuodikasta, tämä tullaan lyttäämään suureen ääneen ja syyttämään pinnalliseksi ynnä muuta sen kaltaista.

Pitää muistaa että se mitä sanoo on yksi asia. Se miten tositilanteessa itse toimii on taas ihan toinen asia. Jälkimmäinen näistä kertoo sen kuinka asia oikeasti on, ensimmäinen kertoo siitä kuinka haluaisi ajatella. Ja nehän ovat kaksi eri asiaa.

Mä oon putkiasentajanainen ja ammatti onneksi karkottaa ennakkoluuloiset ja stereotypisesti ajattelevat miehet. 

Mulle sillä miehen ammatilla tai alalla ei ole mitään merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Mä oon putkiasentajanainen ja ammatti onneksi karkottaa ennakkoluuloiset ja stereotypisesti ajattelevat miehet. 

Mulle sillä miehen ammatilla tai alalla ei ole mitään merkitystä. 

Eli elämäntapatyötön olisi ihan fine? Tai kampaaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon putkiasentajanainen ja ammatti onneksi karkottaa ennakkoluuloiset ja stereotypisesti ajattelevat miehet. 

Mulle sillä miehen ammatilla tai alalla ei ole mitään merkitystä. 

Eli elämäntapatyötön olisi ihan fine? Tai kampaaja?

 

Ei elämäntapatyöttömyys ole mikään ala tai ammatti. Työttömyys sinänsä ei ole ongelma, kunhan pysyy erossa mun rahoista. Kampaaja ois ihan fine. 

On merkitystä. En haluaisi vaimokseni itseäni alempaa naista. Itse olen 57- vuotias lakimies.

Emme elä enää virallisesti sääty-yhteiskunnassa, jossa syntyperä määritteli ihmisen mahdollisuudet opiskelu- ja työelämässä, varallisuuden, etuoikeudet ja velvollisuudet, parisuhteen, elinajanennusteen jne. 

Säätyajattelu on kuitenkin epävirallisesti sisäänrakennettuna nykyihmisenkin ajatuksissa ja teoissa. Se näkyy ja tuntuu mm. omanlaisen varallisuus-, koulutus- ja sivistystason omaavan kumppanin tavoittelemisena. 

Poikkeuksia kaikkiin säännönmukaisuuksiin löytyy aina, mutta pääsääntöisesti on todennäköisempää löytää kumppani omasta taustaryhmästä. 

Olen enimmäkseen ammatillisissa mutta myös vapaa-ajan yhteyksissä ollut tiiviissä kanssakäymisessä vuosikymmenien ajan taustaltaan monenlaisten ihmisten kanssa. Sen havainnon - ja valinnan - olen aina luonnostaan tehnyt, että omaan varallisuus-, koulutus- ja sivistystasoon kuuluvien kanssa synkkaa parhaiten yhteen oli kyse työasioista, harrastuksista tai parisuhteesta. Arvomaailma ja elämäntavat kohtaavat parhaiten.

Mielestäni hassuin tapaus oli, kun Tinderissä minua lähestynyt sosiaalialalla työskentelevä nainen vihelsi pelin poikki, kun kerroin ettei minulla ole autoa.

T. Erikoistutkija

Kyllä on paljon merkitystä. Oma työni on duunarihommaa enkä ikimaailmassa voisi kuvitella seurustelevani ihmisen kanssa jolla ei ole mitään käsitystä fyysisestä työstä, tai jolla ei ole arvostusta fyysistä työtä kohtaan. Lisäksi erot tulotasoissa tulisi lopulta muodostumaan ongelmaksi. 

Jos olisi molemminpuolinen arvostus toisen työtä kohtaan ja yhteiset menot jaettaisiin tulojen mukaan niin homma varmasti voisi sujua. En kuitenkaan näe tuollaista sujuvuutta todennäköisenä enää näin aikuisiällä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on paljon merkitystä. Oma työni on duunarihommaa enkä ikimaailmassa voisi kuvitella seurustelevani ihmisen kanssa jolla ei ole mitään käsitystä fyysisestä työstä, tai jolla ei ole arvostusta fyysistä työtä kohtaan. Lisäksi erot tulotasoissa tulisi lopulta muodostumaan ongelmaksi. 

Jos olisi molemminpuolinen arvostus toisen työtä kohtaan ja yhteiset menot jaettaisiin tulojen mukaan niin homma varmasti voisi sujua. En kuitenkaan näe tuollaista sujuvuutta todennäköisenä enää näin aikuisiällä.

Ei tuloerot ole ongelma jos ei niistä ala tekemään ongelmaa. Meillä toinen tienaa n 160 000 € vuodessa enemmän kuin toinen, ei pientäkään ongelmaa. Tietysti auttaa että se pienempituloinen, raskasta fyysistä työtä tekeväkin tienaa rutosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on paljon merkitystä. Oma työni on duunarihommaa enkä ikimaailmassa voisi kuvitella seurustelevani ihmisen kanssa jolla ei ole mitään käsitystä fyysisestä työstä, tai jolla ei ole arvostusta fyysistä työtä kohtaan. Lisäksi erot tulotasoissa tulisi lopulta muodostumaan ongelmaksi. 

Jos olisi molemminpuolinen arvostus toisen työtä kohtaan ja yhteiset menot jaettaisiin tulojen mukaan niin homma varmasti voisi sujua. En kuitenkaan näe tuollaista sujuvuutta todennäköisenä enää näin aikuisiällä.

Ei tuloerot ole ongelma jos ei niistä ala tekemään ongelmaa. Meillä toinen tienaa n 160 000 € vuodessa enemmän kuin toinen, ei pientäkään ongelmaa. Tietysti auttaa että se pienempituloinen, raskasta fyysistä työtä tekeväkin tienaa rutosti.

Miten se toimii, elättekö samassa taloudessa kahta eri elintasoa vai maksaako suurituloisempi enemmän yhteisistä kuluista?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on paljon merkitystä. Oma työni on duunarihommaa enkä ikimaailmassa voisi kuvitella seurustelevani ihmisen kanssa jolla ei ole mitään käsitystä fyysisestä työstä, tai jolla ei ole arvostusta fyysistä työtä kohtaan. Lisäksi erot tulotasoissa tulisi lopulta muodostumaan ongelmaksi. 

Jos olisi molemminpuolinen arvostus toisen työtä kohtaan ja yhteiset menot jaettaisiin tulojen mukaan niin homma varmasti voisi sujua. En kuitenkaan näe tuollaista sujuvuutta todennäköisenä enää näin aikuisiällä.

Ei tuloerot ole ongelma jos ei niistä ala tekemään ongelmaa. Meillä toinen tienaa n 160 000 € vuodessa enemmän kuin toinen, ei pientäkään ongelmaa. Tietysti auttaa että se pienempituloinen, raskasta fyysistä työtä tekeväkin tienaa rutosti.

 

 

Miten se toi

Molemmat laittaa tonneja yhteiselle tilille kuukausittain ja tammikuussa kun osingot tulee, paremmin tienaava useamman kympin. Toinen joutuu tyytymään parin kympin talletukseen. Sieltä sitten käytetään tietämättä kumman tallettamia euroja juuri nyt käyttää.Kaikki talouden menot tältä tililtä. Sijoitukset molemmille sieltä, lapsille myös joka kuukausi vuokrat ja harrastukset sekä muut sponsoroinnit. Kahdestaan eletään samaa taloutta. Tyhjätaskuina aloitettiin ihan pentuina, kun kummallakaan ei ollut mitään, ei osaa nykyäänkään pihdata omiaan.

Miten olisi seminologi? (ent. keinosiementäjä). Tunnen yhden, ja hänellä insinöörimies, joten on kelvannut. Kelpaisko sinulle? Heitä on toki naisia ja miehiä.