Lue keskustelun säännöt.
Nainen, miten suhtautuisit siihen, että lapset haluaisivat avioeron jälkeen muuttaa isänsä luokse?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelisin lasten tahtoa.
Vai kuuntelisit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. Haluan että lapsilla menee koulussa hyvin. Isällään ei ole mitään rutiineja, sääntöjä tai kiinnostusta koulunkäyntiin. Käyvät siellä joka toinen viikonloppu ja tulevat kotiin sunnuntaisin rättiväsyneinä kun ovat saaneet pelata yöllä. En myöskään ihan luota että isällään pysyy korkki kiinni edes lasten aikana.
No tässä tapauksessa kannattaa miettiä sitä miksi he edes käyvät siellä isällä? Miten pystyt rentoutumaan kun tiedät että alkoholi maistuu lastenkin aikana?
No tämähän ei ole ensinnäkään minun päätettävissäni yhtään mitenkään, vaan isällään on oikeus hei
Jos tuo on totta, et ole kouluttanut lapsiasi vihaamaan miehiä heidän sukupuolensa takia. Et ole kertonut miten miehet ovat potentiaalisia pahoinpitelijöitä ja hyväksikäyttäjiä. Et ole suorittanut velvollisuuttasi naisena. Häpeä!!!
Trollaat kuin 5-vuotias.
Jopa 5 vuotiaat tietävät mitä sikoja miehet ovat ja osaavat varoa niitä.
Ei saisi puhua iseistä pahaa, lapset alkavat pelkäämään heitä suotta.
Erosin miehestäni, kun lapsi oli 11-vuotias. Hän halusi jo silloin jäädä isänsä luokse, johon suostuin, vaikka sieluni olikin vereslihalla. Tunsin pitkään, että olin epäonnistunut äitinä.
Lapset olisivat siinä tapauksessa ihan samaa mieltä kanssani. Toki lapset alkaa olla jo sen verran isoja että sillä tuskin on suurta merkitystä kumpi on lähivanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelisin lasten tahtoa.
Ihan varmasti joo...
En hyväksyisi. Mieheni ei ole esim. koko lasten kouluaikaan aukaissut Wilmaa. Koko alakoulun aikana hänellä ei ollut edes tunnuksia sinne, eli on aivan ulalla siitä, mitä koulussa tapahtuu. Kaikki koulunkäyntiin liittyvät asiat on ollut täysin minun vastuulla. Voin kuvitella, että läksyt olisivat tekemättä ja kokeisiin ei luettaisi, jos tämä olisi isän vastuulla. Lapset kulkisivat liian pienissä vaatteissa ja talven "yllättäessä" kesävaatteissa, kun isä ei olisi älynnyt ostaa ajoissa uusia talvivaatteita ja talvikenkiä. Ei olisi sopiva monoja ja luistimia. Lapset eivät harrastaisi mitään. Ei olisi säännöllisiä ruoka-aikoja eikä nukkumaanmenoaikoja. Tässä nyt muutamia seikkoja aluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyppisin riemusta koska en edes koko lasta halunnut mutta jokapaikassa aina syyllistettiin kun huono syntyvyys sitä ja huono syntyvyys tätä ja mieskin halusi lapsen niin myönnyin.
Eron jälkeen itse päätin etten revi lapsia mukaani, kun lähdin. Teinit saivat jäädä isän luo omaan kotiin ja sulatella asiaa. Tiesin jo etukäteen miten tulee käymään. Yksi lapsista muutti luokseni jo kolmen kuukauden jälkeen. Muut tulivat myöhemmin perässä, kun ei isästä ollut huoltajaksi.
Ei isä vain osannut olla huoltaja, kun ei sitä tehnyt ydinperheessäkään ja uusi nainen vei kaiken energian. Onneksi lapset oli jo isoja, että uskalsin kokeilla tuota. Pienempien lasten kanssa ei missään nimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itku kyllä tulisi, jos tällaista pyydettäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se tuntuisi pahalta mutta se pitäisi vaan hyväksyä. Ja sitten yrittää tehdä kaikkensa että suhde lapsiin olisi jatkossa parempi.
Ja minä kysyn lapsiltani säännöllisesti että haluaisivatko he asua pysyvämmin jomman kumman luona (asuvat vuoroviikoin). Aina korostan heille sitä että saa sanoa rehellisesti, olen valmis kuulemaan minkä tahansa vastauksen.
Eli painostat lapsiasi niin kauan että saat tahtosi läpi...
Tiedän kaksi tällaista tapausta, toinen vaikutti olevan tyytyväinen, että pääsi elämään uutta nuoruutta ja toinen yrittää kaikin keinoin saada lapset luokseen asumaan, mutta ei auta kun teinit eivät halua.
Omalla kohdalla näkisin, että se satuttaisi, mutta lapsilla on hyvä ja vastuuntuntoinen isä joten keskittyisin pitämään lapsiin mahdollisimman läheiset välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olen itsekin asunut, ja itse halunnut asua eron jälkeen isän luona, niin minun olisi vähän huono sanoa lapsille, ettei sellainen käy.
Vierailija kirjoitti:
Koska olen itsekin asunut, ja itse halunnut asua eron jälkeen isän luona, niin minun olisi vähän huono sanoa lapsille, ettei sellainen käy.
Tarkoitan siis isällä tässä omaa isääni. En lasteni isää.
Meillä isällä on fittness-tyttöystävä, jonka eväisiin ei saa koskea. Isä haluaa nukkua aamulla pitkään ja lasten täytyy hiippailla. Omena on liian kallista, sitä ei voi ostaa tutölle. Isällä itsellään on bemari, moottoripyörä ja merkkivaatteet. Fitness-tyttöystävä ei pidä lapsista. Ihmettelisin kovasti, jos sinne haluaisivat. Eivät halua edes käydä.
Trollaat kuin 5-vuotias.