Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oon niin paha ihmisten miellyttäjä, et oma elämä menee ihan pilalle. Miten oppii vetämään rajoja?
09.11.2024 |
Tämä on tosi paha ja nolo ongelma. En siis kertakaikkiaan kykene vetämään ihmisille mitään rajoja tai pitämään rajoistani kiinni ja joudun tämän vuoksi jatkuvasti ikäviin tilanteisiin. Hävettää ihan todella paljon edes myöntää, millaisiin asioihin olen suostunut ihan vain koska en ole uskaltanut sanoa ei.
Elämäni ensimmäinen "poikaystävä" 17-vuotiaana yllytti kaikenlaisiin seksuaalisiin tekoihin, joita en todellakaan halunnut. Suostuin, koska en kyennyt sanomaan ei. Mies tai no poika esimerkiksi halusi, että olen kontallani perse pystyssä ja hän istuu takanani, josta sormettaa, eli asento oli todella nöyryyttävä. Lisäksi tämä sormetus sattui todella paljon, enkä siis nauttinut ollenkaan. En silti uskaltanut pistää touhua poikki vaan suostuin tähän nöyryytykseen. Myöhemmin satuin näkemään erään keskustelun, jossa poikaystäväni kertoi toiselle naiselle sormettaneensa minulle oragasmin ja kertoi samalla, kuinka oksettava alapääni oli. Vastaavia tilanteita on paljon. Näiden vuoksi seksi ei kiinnosta enää ollenkaan.
Olen myös muiden miesten kanssa suostunut seksiin, vaikka mitään halua ei ole ollenkaan. Olen päästänyt kaikenmaailman puolituttuja kotiini, koska en ole uskaltanut kieltäytyä. Esim. siis ensimmäisellä tapaamiskerralla, mies on halunnut tulla luokseni. En olisi todellakaan halunnut päästää häntä kotiini, mutta olen päästänyt, koska en ole viitsinyt kieltäytyä.
Elämäni on täynnä vastaavia esimerkkejä ja näiden vuoksi olen nykyisin vain pääosin yksinään kotona. Välttelen tilanteita, joissa rajojani voidaan rikkoa, koska pelkään, etten pysty niistä kiinni pitämään. Haluan miellyttää ihmisiä kaikkialla ja käytän hirveästi ajatusta siihen, että mitä muut minusta ajattelevat. Uuvun töissä, koska mielessäni kaikki täytyy tehdä täydellisesti, jotten vaan saisi huonoa palautetta. Jos saan mitä tahansa negatiivista palautetta, otan sen todella henkilökohtaisesti ja romahdan täysin.
Olen käynyt terapiassa ahdistuksen ja masennuksen vuoksi, mutta terapeutti oli ehkä itselleni väärä, koska tästä ei ollut mitään apua. En kehdannut kertoa terapeutille näitä asioita. Esimerkiksi tuo viestin alussa mainittu seksinöyryytys on sellainen, josta en ole kertonut tätä ennen kenellekään. Toivon, etten saisi hirveästi ilkeilyä, koska aihe on itselleni hyvin vaikea ja sisintäni kalvava. Miten pääsisin tästä suosta ylös ja oppimisin pitämään rajoistani kiinni?
Kommentit (103)
Ap, tällä palstalla saat asiattomia kommentteja varsinkin jos aloitus käsittelee vähänkin seksuaalisuutta.
Kannattaisi varmaan yrittää löytää uusi terapeutti tai vaikka ystävä jonka kanssa käsitellä asiaa.
Jos olet nuori, niin ikä saattaa auttaa mutta valitettavasti hinta voi olla kyynistyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti, mitä pahaa siitä kieltäytymisestä voisi oikeasti sinulle koitua? Joku puolituttu on mökömökö pari päivää?
Mieti, kuinka mukavan elämän voisit saada, kun huolehtisit omasta hyvinvoinnistasi.
Mistä miellyttäminen johtuu? Oletko narsistin lapsi?
Jokatapauksessa paljon tsemppiä, olet joutunut kokemaan kovia, mutta kyllä sinä selviät.
Olen pahoillani.
En osaa auttaa kun itse kärsin samoista asioista.
Mutta ihan ensimmäisenä sun tulisi kyetä puhumaan suoraan ja kaunistelematta. Siirrät sen syyllisyyden tuosta kaikesta niille tekijöille kenelle se kuuluukin.
Sun pitää opetella ja alkaa rakastamaan itseäsi. Siinä on pitkä tie mutta se on ihan mahdollista.
Mulla takana mm pitkäkestoista lähisuhdeväkivaltaa. Siitä on pari vuotta ja mä edelleen tunnustelen ihmisiä ja opettelen uskaltamaan sanoa "ei" ja kertomaan jos joku tuntuu epämukavalta. Pidä susta etäällä kaikki ihmiset jotka ei kunnioita sua.
Oon jo yli kolmekymppinen, eli tätä paskaa on jatkunut jo kauan. Ei ole ihmisiä, joille asiasta pystyisin puhumaan, joten siksi tein sen anonyymisti. Uskon että asiattomia kommentteja varmasti tulee, mutta en enää keksinyt muutakaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätä olla oma aito itsesi, toimi sen mukaa, älä anna muiden ohjata itseäsi. Älä jää muiden kynnysmatoksi. Sellaista ei kukaan oikeasti arvosta.
Minkälainen sun lapsuus ja suhde vanhempiin ja sisariin oli? Jouduitko olemaan kiltti tyttö jolla ei ollut tilaa näyttää muita tunteita kuin muiden miellyttämistä? Onko sua kiusattu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon siitä sitten saa, kun on ollut jyräävä ja kylmä vanhempi, jolle ei kannata sanoa ei. Vai onko sinulle sattunut pienenä tai hyvin nuorena jotain, mistä olet säikähtänyt perin juurin? Tai muuten sinut on jätetty sivuraiteelle ja olet oppinut, että huomiota pitää hakea olemalla niin kiltti ettei ole olemassakaan?
Onhan tuo äärettömän surullista, ettet ole pystynyt kertomaan tätä terapiassakaan. Mutta se päivä tulee, kun uskallat. Ihan jo ikäkin auttaa. Aloita itsellesi eläminen pienemmistä asioista, jos tiedät että isoissa kontrolli ei riitä. Jonain päivänä olet itsesi paras ystävä.
Kiitos jo nyt tulleista asiallista vastauksista!
Olin lapsenakin se kiltti tyttö ja se perheen hissukka. Pikkusiskoni meni kaikessa edelleni. Esimerkiksi, kun muutimme ja saimme omat huoneet, oli vanhemmille itsestäänselvää, että siskoni saa isomman huoneista, ihan vaan koska on nuorempi. Minun oli vaan hyväksyttävä tilanne. Lisäksi muistan paljon tilanteita, joissa minua verrattiin siskooni negatiivisessa mielessä. Esimerkiksi sukujuhlissa ihmeteltiin, että miten olen niin hiljainen, vaikka siskoni on niin reipas ja puhelias. Muuten vanhempani olivat kyllä ihan ns. normaaleita, eli ei mitään alkoholi-ongelmaa, väkivaltaa tms.
Koulussa mua kiusattiin koko yläasteen ajan ja lukiossa ajauduin ulos kaveriporukoista, eli jäin aikalailla yksin. Tuolloin tapasinkin tuon mainitsemani poikaystävän, joka muuten ajoittain jopa suoraan kertoi, ettei oikein pidä minusta. Pysyin tämän tyypin kanssa, koska en uskonut saavani parempaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia olisi varmaan ollut siihen hyvä paikka, jos olisit puhunut siitä, mistä on vaikea puhua.
Vierailija kirjoitti:
Oon jo yli kolmekymppinen, eli tätä paskaa on jatkunut jo kauan. Ei ole ihmisiä, joille asiasta pystyisin puhumaan, joten siksi tein sen anonyymisti. Uskon että asiattomia kommentteja varmasti tulee, mutta en enää keksinyt muutakaan
Olen päälle nelikymppinen ja aloitus olisi voinut olla omasta kynästäni. Tämä on kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon jo yli kolmekymppinen, eli tätä paskaa on jatkunut jo kauan. Ei ole ihmisiä, joille asiasta pystyisin puhumaan, joten siksi tein sen anonyymisti. Uskon että asiattomia kommentteja varmasti tulee, mutta en enää keksinyt muutakaan
Olen päälle nelikymppinen ja aloitus olisi voinut olla omasta kynästäni. Tämä on kamalaa.
Surullista, että meitä on enemmänkin. Onko teillä vastaavia kokemuksia omaavilla ajan myötä tilanne muuttunut yhtään paremmaksi?
Harrastin kaikkien kanssa seksiä ja nyt ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon jo yli kolmekymppinen, eli tätä paskaa on jatkunut jo kauan. Ei ole ihmisiä, joille asiasta pystyisin puhumaan, joten siksi tein sen anonyymisti. Uskon että asiattomia kommentteja varmasti tulee, mutta en enää keksinyt muutakaan
Olen päälle nelikymppinen ja aloitus olisi voinut olla omasta kynästäni. Tämä on kamalaa.
Panitko sinäkin kaikkea mikä liikkui?
Miltä teistä muista tuntui kun vieras ihminen sormettaa teitä?
Ap, tämä on ihan hakuammuntaa, mutta kerron vaikutelmani. Teidän ikäero voi olla juuri sellainen pikkusiskon kanssa, että sulla on ollut juuri siinä iässä hirveän vaikea paikka menettää äidin huomio kun anastaja saapui. Sinulta on ehkä vaadittu reippautta ja mitään tukea tunteiden käsittelyyn ei ole tullut, eikä vanhemmat ole osanneet antaa sinulle ekstrahuomiota tai elämäntilanne ei ole ollut riittävän löyhä, jotta sinuun olisi ehditty panostaa riittävästi.
Tunnen surusi tänne asti. Olen pahoillani kaikesta siitä lämpimästä huomiosta, mitä et ole saanut. Oli syy mikä hyvänsä. Kun siitä on pula, mikä tahansa huomio on parempi kuin ei mitään. Pieni ihmistaimi ei selviä ihan ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon jo yli kolmekymppinen, eli tätä paskaa on jatkunut jo kauan. Ei ole ihmisiä, joille asiasta pystyisin puhumaan, joten siksi tein sen anonyymisti. Uskon että asiattomia kommentteja varmasti tulee, mutta en enää keksinyt muutakaan
Olen päälle nelikymppinen ja aloitus olisi voinut olla omasta kynästäni. Tämä on kamalaa.
Panitko sinäkin kaikkea mikä liikkui?
Aikanaan kyllä koska en osannut sanoa ei, ja kadun valtavasti. Nykyään kaikki seksiin tai edes kosketukseen liittyvä etoo. Pysyttelen kotona omissa oloissa niin paljon kuin mahdollista etten joudu tilanteisiin jossa rajojani voisi joku rikkoa. Eikä näissä aina ole kyse seksistä, kesällä istuin esimerkiksi yökerhossa aamuyöhön asti kuoleman väsyneenä koska en kehdannut sanoa kavereille että haluan nyt lähteä kotiin ettei kenellekään vain tulisi paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tämä on ihan hakuammuntaa, mutta kerron vaikutelmani. Teidän ikäero voi olla juuri sellainen pikkusiskon kanssa, että sulla on ollut juuri siinä iässä hirveän vaikea paikka menettää äidin huomio kun anastaja saapui. Sinulta on ehkä vaadittu reippautta ja mitään tukea tunteiden käsittelyyn ei ole tullut, eikä vanhemmat ole osanneet antaa sinulle ekstrahuomiota tai elämäntilanne ei ole ollut riittävän löyhä, jotta sinuun olisi ehditty panostaa riittävästi.
Tunnen surusi tänne asti. Olen pahoillani kaikesta siitä lämpimästä huomiosta, mitä et ole saanut. Oli syy mikä hyvänsä. Kun siitä on pula, mikä tahansa huomio on parempi kuin ei mitään. Pieni ihmistaimi ei selviä ihan ilman.
Kiitos ihanista sanoista. :) Voit olla hyvinkin oikeassa!
T: Ap
Alue: Aihe vapaa
En ole yhtään ylipainoinen. 174/67