Lue keskustelun säännöt.
Meni tunteisiin yhden aikuisen ihmisen tiuskiminen mun lapselle
09.11.2024 |
Oltiin päivystyksessä pojan (12v) kanssa ja lääkäri määräsi verikokeisiin. Mun poika on autisminkirjolla ja verikokeet on yksiä harvoja asioita, jotka saa hänet ylikierroksille. Siitä asti kun lääkäri kertoi verikokeesta hän huusi ja itki kurkku suorana. Päästiin aika pian näytteenottoon lapsen kanssa, mutta voi luoja sitä showta, mikä siinä reilussa parissa kymmenessä minuutissa oli... Mun lapsi itki ja karjui tulevaa verikoetta ja meidän lähellä istunut nainen tiuski mun pojalle monta kertaa, että ole hiljaa. Sehän vaan hermostutti häntä enemmän... Sitten kun päästiin näytteenottoon, niin huoneeseen kutsuttiin kaksi ylimääräistä hoitajaa pitämään mun lasta paikoillaan. Tästä tämä nainen aukoi mulle päätä, kun tultiin huoneesta pois. Kuulemma on mun lapsen syytä, että jonot ei etene, kun häntä varten piti kahden muunkin hoitajan keskeyttää työnsä. Lopuksi vielä haukkui minut huonoksi äidiksi, kun en ole opettanut isolle lapselleni käytöstapoja. Nielin kiukkuni siellä lapseni edessä, mutta pääsi jotenkin ihon alle tuo käytös. Mulla oli iso huoli mun lapsesta niin en siinä hetkessä olisi kaivannut tuollaista valittamista.
Kommentit (235)
Mä olen 183/100 -kokoinem mies ja jos joku sattuu mun lapselle olemaan ilkeä, niin saa myös aika moisen verbaalisen ryöpytyksen julkisella paikalla. Pari äm mää ruvennut itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis lapsesi huonoa käytöstä pitää ymmärtää, mutta et ymmärrä aikuisen ihmisen ärtymystä jatkuvaan elämöintiin? Mistä tiedät mikä diagnoosi sillä toisella ihmisellä oli, voi olla jokin syy ettei kestä tuollaista kiljumista. Yrititkö edes asiallisesti pahoitella meteliä ja selittää että lapsesi on autisti? Jos et edes selitä, miten se toinen ihminen voi tietää. Eihän muut voi tietää, että kyseessä on erityislapsi.
On erittäin huonoa käytöstä mennä haukkumaan toista huonoksi äidiksi. Se lapsi ei tainnut haukkua muita.
Oikeesti, miten itse menettelisit kun istut huolissasi labran odotushuoneessa ja sinne tulee joku "autisti" karjumaan taukoamatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 12-vuotiaan pitää osata jo käyttäytyä. Tuollaisen itkukohtauksen ymmärtää 2-vuotiaalta -ei 12-vuotiaalta.
Olen itsekin kirjolla, ja muistan saaneeni samanlaisen itkupaniikkikohtauksen (kyse oli nimenomaan puhtaasta paniikista, ei "uhoamisesta") noin 12-vuotiaana ennen sikainfluenssarokotusta. Useampi hoitaja tarvittiin siihenkin rauhoittamaan tilanne, mutta rokote saatiin annettua eikä kukaan lopulta kärsinyt. Olin yksinkertaisesti peloissani, koska en ollut joutunut kertaakaan verikokeisiin ja edelliset rokotukset oli annettu niin pienenä, etten muistanut mitään, eli omakohtaista vertailukohtaa minulla ei kivusta ollut, ja en osannut tuolloin peilata ja suhteuttaa muiden reaktioita itseeni.
Eniten minua on jälkeenpäin jäänyt kalvamaan vanhempieni suhtautuminen reaktiooni. Se on kuin oppikirjaesimerkki siitä, miten ei kan
Mutta sinä taidatkin olla nainen? Ap:n nuori on poika, josta pitäisi tulla mies muutamien vuosien päästä
Ei kai kukaan tosissaan nykyaikana heitä mitään "pojat ei itke" -läppää?
Typerää trollausta siis toi.
Vierailija kirjoitti:
Älä pidä yllä lapsesi fobiaa.
Tuon ikäiset nuoret käy jo kouluissa yksin verikokeessa, koska se nipistys kestää ehkä 1 min.
Ei kouluissa oteta verikokeita! Se hemoglobiinijuttu nyt on ihan eri asia kuin verikoe.
Mun 12-vuotias autisti ei edes kulje koulumatkaa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis lapsesi huonoa käytöstä pitää ymmärtää, mutta et ymmärrä aikuisen ihmisen ärtymystä jatkuvaan elämöintiin? Mistä tiedät mikä diagnoosi sillä toisella ihmisellä oli, voi olla jokin syy ettei kestä tuollaista kiljumista. Yrititkö edes asiallisesti pahoitella meteliä ja selittää että lapsesi on autisti? Jos et edes selitä, miten se toinen ihminen voi tietää. Eihän muut voi tietää, että kyseessä on erityislapsi.
On erittäin huonoa käytöstä mennä haukkumaan toista huonoksi äidiksi. Se lapsi ei tainnut haukkua muita.
Oikeesti, miten itse menettelisit kun istut huolissasi labran odotushuoneessa ja sinne tulee joku "autisti" karjumaan taukoamatta?
Olisin hiljaa ja sietäisin. Sellaista se elämä on, ei ääniltä ja häiriöiltä voi välttyä, etenkään päivystyksessä. Ja itse asiassa olen itsekin nepsy ja minulla on ääni yliherkkyyttä, mutta paljon pienempi paha minulla on sietää hetken huutoa verrattuna siihen äitiin, saatikka lapseen. Tuntuu aika erikoiselta, että tällaista edes kysytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tällä ihmisellä oli itselläänkin paha olla. Kuka tietää, ehkä häntä hermostutti tai huoletti terveyteensä liittyvä asia, ehkä hänellä oli kipuja
Huonoksi äidiksi haukkuminen meni omasta mielestänikin yli, rumasti sanottu. Mutta ymmärrän häntä siinä mielessä että tuossa tilanteessa ( päivystyksessä olo, ehkä pitkä odotus, mahdollisissa kivuissa oleminen , epätietoisuus..) ei muutenkaan olla missään parhaassa voinnissa ja sitten sellainenkin asia kuin lapsen raivari voi olla liikaa omille hermoille. Kyllä senkin ymmärrän.
ehkä olisit voinut sanoa hänelle että kyseessä on erityislapsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 12-vuotiaan pitää osata jo käyttäytyä. Tuollaisen itkukohtauksen ymmärtää 2-vuotiaalta -ei 12-vuotiaalta.
Jep, niinpä! Ihan äärimmäisen noloa on se, kun aikuinen ihminen menee synnyttämään ja itkee ja huutaa. Härskeimmät vie resursseja aivan tolkuttomasti ja saattavat viettää salissa jopa vuorokauden ellei ylikin. Sitten huudetaan, kun sattuu. Itsehän synnytin luomuna ja syöksynä (tietenkin) ja kyllä otti aivoon, kun joutui odottamaan salia ja nolotti äärimmäisen paljon yhden naisen puolesta, joka huusi niin, että käytävä raukui. Itse olin salissa pari tuntia, josta synnytyksen osuus oli reilu puoli tuntia. Itse kävelin osastolle ja hoidin vauvaa yöt, kun muut äidit kärrättiin sängyllä ja hoidattivat kätilöillä vauvansa. Järkyttävää resurssien tuhlausta. Ei se sairaala mikään palvelutalo ole.
Olipa relevantti kommentti tähän ketjuun ja aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 183/100 -kokoinem mies ja jos joku sattuu mun lapselle olemaan ilkeä, niin saa myös aika moisen verbaalisen ryöpytyksen julkisella paikalla. Pari äm mää ruvennut itkemään.
Räyhääjiä ei arvosta kukaan.
Itse asiassa ymmärrän tuota ihmistä. Toisaalta , vieraille ihmisille ei kuulu omat tai lapsen diagnoosit, mutta ehkä naiselle olisi voinut sanoa että lapsi on erityislapsi. Ihan vaan väärinkäsitysten korjaamiseksi. Ehkä hän vain oletti että kyseessä todella on huonosti kasvatettu tai hemmoteltu lapsi. Mistä hän olisi voinut tietää lapsen olevan kirjolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tällä ihmisellä oli itselläänkin paha olla. Kuka tietää, ehkä häntä hermostutti tai huoletti terveyteensä liittyvä asia, ehkä hänellä oli kipuja
Huonoksi äidiksi haukkuminen meni omasta mielestänikin yli, rumasti sanottu. Mutta ymmärrän häntä siinä mielessä että tuossa tilanteessa ( päivystyksessä olo, ehkä pitkä odotus, mahdollisissa kivuissa oleminen , epätietoisuus..) ei muutenkaan olla missään parhaassa voinnissa ja sitten sellainenkin asia kuin lapsen raivari voi olla liikaa omille hermoille. Kyllä senkin ymmärrän.
ehkä olisit voinut sanoa hänelle että kyseessä on erityislapsi?
Minä en ymmärrä. Tilanne ei muutu miksikään siitä, että lapsen raivoamisen lisäksi joku aikuinen alkaa aukomaan päätään. Puuttukaa silloin, jos teistä on hyötyä, muuten olkaa hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa ymmärrän tuota ihmistä. Toisaalta , vieraille ihmisille ei kuulu omat tai lapsen diagnoosit, mutta ehkä naiselle olisi voinut sanoa että lapsi on erityislapsi. Ihan vaan väärinkäsitysten korjaamiseksi. Ehkä hän vain oletti että kyseessä todella on huonosti kasvatettu tai hemmoteltu lapsi. Mistä hän olisi voinut tietää lapsen olevan kirjolla?
No jos kaikkien tänne kommentoineidenkin mukaan normaali 12-vuotias ei ikinä käyttäytyisi noin, niin eikö se ole aika selvää tuollaisessa tilanteessa, että kyseessä on erityislapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa ymmärrän tuota ihmistä. Toisaalta , vieraille ihmisille ei kuulu omat tai lapsen diagnoosit, mutta ehkä naiselle olisi voinut sanoa että lapsi on erityislapsi. Ihan vaan väärinkäsitysten korjaamiseksi. Ehkä hän vain oletti että kyseessä todella on huonosti kasvatettu tai hemmoteltu lapsi. Mistä hän olisi voinut tietää lapsen olevan kirjolla?
Mielestäni Suomi on lapsivihamielinen maa. Muualla lasta lohdutetaan ja vanhempia tuetaan. Suomessa lapsia ei siedetä ollenkaan, jos he vähän näkyvät ja kuuluvat. Eihän tuon vieraan ihmisen asia ollut arvioida toisen lapsen kasvatusta, itse en ikinä lähtisi leikkimään jotain kasvatuspoliisia.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 183/100 -kokoinem mies ja jos joku sattuu mun lapselle olemaan ilkeä, niin saa myös aika moisen verbaalisen ryöpytyksen julkisella paikalla. Pari äm mää ruvennut itkemään.
Aatelkaa että jollakin aikuisella on niin paha olla että aukoo päätään tuntemattomille kaikkien muiden katsoessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa ymmärrän tuota ihmistä. Toisaalta , vieraille ihmisille ei kuulu omat tai lapsen diagnoosit, mutta ehkä naiselle olisi voinut sanoa että lapsi on erityislapsi. Ihan vaan väärinkäsitysten korjaamiseksi. Ehkä hän vain oletti että kyseessä todella on huonosti kasvatettu tai hemmoteltu lapsi. Mistä hän olisi voinut tietää lapsen olevan kirjolla?
Jos itsellä on huono olo odottaessa labraa, jäätävä migreeni ja kaupan päälle pitää vielä kuunnella hysteeristä karjumista? Joku raja tmmärtämysvaatimuksilla, kiitos. Eikö tuossa jo yleisen viihtyvyyden vuoksi tarvitsisi keksiä joku tapa hoitaa se karjuja pois?
Ja oikeesti nyt, onko ihan kaikkea pakko sietää?
Vierailija kirjoitti:
Jospa se tiuskija oli adhd, asperger ja ptsd ja pms. Ei ne kirjainyhdistelmät ole sun omaisuutta, vaan muillakin voi olla. Vähän ymmärrystä nyt. Ja jos kalikka osui ja uppos, niin sille on syynsä.
Minäkin ajattele, että rouva saattaa olla ääniyliherkkä.
Eräillä markkinoilla istuin vohvelilla ja kahvilla. Telttaan tuli myös äiti, mummo ja n. 10-v poika. Kohta poika rupesi huutamaan lisää kermavaahtoa, äiti haki, sitten hän huusi ja itki lisää hilloa, äiti haki, sitten loppui juoma, kova huuto ja raivo, äiti haki. Näinkö se toimii? Lapsi huutaa ja raivoaa ja äiti on sätkynukke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua inhottaa, että lapset kyylää mua. Voisitteko vanhemmat opettaa, että ihmisten tuijottaminen on epäkohteliasta.
Monttu auki tuijottavat.
Käyn aika usein uimahalleissa ja kylpylöissä. Hyvin usein viereeni tai eteeni tulee pieni tyttö katsomaan kun riisuudun. Unohtaa kokonaan riisua itsensä. Sama jatkuu löylyssä. Siinä sitä tuijottavat monttu auki. Olen ihan tavallinen vanha nainen, ei mitään erikoista. Tekisi mieleni irvistää.
Itselläni on lapsia ja 4 lastenlasta, enkä ole lapsikielteinen muuten.
Sen teipin poistaminen sattuu enemmän kuin se verikoe. Saitteko pois? Ei tarvitse hävetä. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa ymmärrän tuota ihmistä. Toisaalta , vieraille ihmisille ei kuulu omat tai lapsen diagnoosit, mutta ehkä naiselle olisi voinut sanoa että lapsi on erityislapsi. Ihan vaan väärinkäsitysten korjaamiseksi. Ehkä hän vain oletti että kyseessä todella on huonosti kasvatettu tai hemmoteltu lapsi. Mistä hän olisi voinut tietää lapsen olevan kirjolla?
Jos itsellä on huono olo odottaessa labraa, jäätävä migreeni ja kaupan päälle pitää vielä kuunnella hysteeristä karjumista? Joku raja tmmärtämysvaatimuksilla, kiitos. Eikö tuossa jo yleisen viihtyvyyden vuoksi tarvitsisi keksiä joku tapa hoitaa se karjuja pois?
Ja oikeesti nyt, onko ihan kaikkea pakko sietää?
Tuossa tilanteessa kukaan ei tahallaan tehnyt vääryyttä kenellekään. Mielestäni huutavaa lasta on kuitenkin paljon helpompi sietää kuin vaikkapa huutavia narkomaaneja.
Huh huh nyt! Millaiset aikuiset ihmiset tänne oikein kommentoi??
Autisminkirjossa, ADHD:ssa tms ei ole kyse kasvatuksesta. Mun siskolla on kaksi lasta, samaa sukupuolta ja pieni ikäero, toinen adoptoitu ja toinen biologinen. Toinen on maailman kiltein lapsi, toinen ei pysy paikallaan hetkeäkään. Saattaa lähteä vaikka juoksemaan autotielle, eikä siihen auta sanominen, lahjominen, rangaistukset, ei mikään muu kuin sylissä pitäminen näissä tilanteissa. Ja täysin sama tiukka mutta rakastava kasvatus molemmilla
Tässä tilanteessa ei tosiaan ollut ongelma lapsessa, vaan aikuisessa, jolle ei selvästi ole opetettu käytöstapoja
Sinä et oo varhaiskasvatusta nähnytkään. Mene muualle trollaamaan.