Meni tunteisiin yhden aikuisen ihmisen tiuskiminen mun lapselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei noita autisteja ollut 70-luvulla? Ehkä 5/500. Mitä silloin oli toisin?

Lapset eivät olleet koko ajan sokerihumalassa. Äidit tekivät oikeaa ruokaa. Lapsia kasvatettiin. Lastenkasvatusta ei oltu ulkoistettu kännykkäpeleille, suoratoistopalveluille ja päiväkodeille. Lapset purkivat energiaansa leikkimällä muiden kanssa pihalla. Olis muakin ärsyttänyt tuollainen rääkyminen.

Kyllä mun vanhempani, jolta oon autismini perinyt, oli autisti 70-luvulla. Aina meitä on ollut olemassa. Mun lapsi on autisti siksi, että on perinyt sen multa. Ei kännykkäpelien tms. vuoksi. 

No olisko ollu hyvä hetki miettiä, että onko paras idea tehdä maailmaan lisää autisteja, jos diaknoosin periytyminen on ollut hyvin tiedossa? 

Et sietänyt naisen käytöstä yhtä lailla mitä hän ei sietänyt lapsesi. Mistä tiedät, ettei hänellä ole jokin nepsyoire jolle huutaminen sattuu? Vanhemmat harvoin osaavat miettiä muita, vain oma lapsi on tärkeä ja jos muut ei sitä ymmärrä, saa olla hiljaa nähtävästi

Ei välttämättä. Poikani kertoi, että IT-puolella autismin kirjolla olevia tulee säännöllisesti vastaan. Jostain syystä ala tuntuu sopivan monille heistä.

Ja että ihmisiä ei arvostella esim. pituuden mukaan, on olemassa pieniä aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et sanonut, että lapsesi on vammainen?

Ei oikeuta tuollaista metelöintiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän ketjun luettuani tyytyväinen että sain autismidiagnoosin vasta aikuisena. Täällä mammojen varhaisnuoret saa taaperoraivareita, eivätkä osaa liikkua itsekseen missään!

Minun sen sijaan oli vähän pakko kasvaa taaperosta lapsen ja nuoren kautta aikuiseksi suunnilleen ajallaan, koska eipä ollut syytä heittää hanskoja tiskiin ja heittäytyä toimintakyvyttömäksi käsilapseksi. Ja vanhempanikaan eivät muuta tienneet, kuin kohdella minua ikätasoni mukaan kun ei ollut syytä jättää minua vauvaksi. Olin lapsellinen nuori jo muutenkin ja vanhemmissani oli helikopterivanhempien piirteitä, ties millainen sairaalan lattialle itkemään heittäytyvä 50-kiloinen jättitaapero minäkin olisin 12-vuotiaana ollut, jos minut olisi kasvatettu autismi tiedostaen

Jaa. Minusta tuli

Jos on työkyvytön ihmisraunio, ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan. Vaikea kuvitella, että let pystynyt lastakaan kasvattamaan, jos et iole edes itseäsi pystynyt pitämään kunnossa.

en siinä hetkessä olisi kaivannut tuollaista valittamista.

Voin taata, että kukaan ei ole kaivannut siellä sun poikasi karjumista. 

Vierailija kirjoitti:

Miksei noita autisteja ollut 70-luvulla? Ehkä 5/500. Mitä silloin oli toisin?

Lapset eivät olleet koko ajan sokerihumalassa. Äidit tekivät oikeaa ruokaa. Lapsia kasvatettiin. Lastenkasvatusta ei oltu ulkoistettu kännykkäpeleille, suoratoistopalveluille ja päiväkodeille. Lapset purkivat energiaansa leikkimällä muiden kanssa pihalla. Olis muakin ärsyttänyt tuollainen rääkyminen.

Ei siihen aikaan diagnosoitu. Ja toisaalta, oli "kylähulluja" tai ne erikoiset pistettiin laitokseen. En ole autisti, mutta minulla on ADHD. Samoin ainakin toisella vanhemmillani ja yhdellä lapsistani. Mutta ainoastaan lapseni sai nuorena diagnoosin, minä vasta aikuisiällä. Ja nyt kun joku tulee huutelemaan, että miksi tein lapsia niin kuten jo sanoin, sain itse diagnoosin aikuisena, jolloin yksi lapsistani oli jo itsekin melkein täysi-ikäinen. 

Eikö sitä verta voi ottaa muualta minne poika ei näe. Vaikka jalasta takapuolelta, kai sielläkin suonia menee 🤨

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä kohdassa se kommentoija oli väärässä? 

 

Nimim. Jatkuvaan ymmärtämiseen kyllästynyt

tämä, muitakin varmaan hermostuttaa siellä odotustilassa ja sitten kuunnella puoli tuntia kun jonkun 12v kiljuu ja äitee hymistelee vieressä..niin ymmärrän kyllä että alkaa keittämään, kun ei pääse tilanteesta poiskaan vs. ruokakaupat tms. tilat.

Varmasti se v*tuttaa, ottaisi minuakin aivoon jos joku karjuisi siellä näytteenotossa. Mutta vielä enemmän ottaisi aivoon jos joku ää li ö menee pahentamaan tilannetta sättimällä. Ei sellaisesta ole koskaan mitään muuta kuin harmia. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän ketjun luettuani tyytyväinen että sain autismidiagnoosin vasta aikuisena. Täällä mammojen varhaisnuoret saa taaperoraivareita, eivätkä osaa liikkua itsekseen missään!

Minun sen sijaan oli vähän pakko kasvaa taaperosta lapsen ja nuoren kautta aikuiseksi suunnilleen ajallaan, koska eipä ollut syytä heittää hanskoja tiskiin ja heittäytyä toimintakyvyttömäksi käsilapseksi. Ja vanhempanikaan eivät muuta tienneet, kuin kohdella minua ikätasoni mukaan kun ei ollut syytä jättää minua vauvaksi. Olin lapsellinen nuori jo muutenkin ja vanhemmissani oli helikopterivanhempien piirteitä, ties millainen sairaalan lattialle itkemään heittäytyvä 50-kiloinen jättitaapero minäkin olisin 12-vuotiaana ollut, jos minut olisi kasvatettu autismi tiedostaen

Kai tajuat, että kaikki autistit ei ole kuten sinä? Ei toki tiedetä, voi olla että ap:n poika on vain "huonosti kasvatettu", tai sitten hän on oikeasti vaan syvemmin autistinen. Jotkuthan on ihan autettavia eikä kykene normaali elämään ollenkaan. Ja toisista tulee ihan pärjääviä vaikka kasvatetaan normaalilapsen tavoin. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykyään on yhä enemmän ja enemmän tuollaisia vinkuvia kakaroita? Vanhempien pitäisi katsoa peiliin ja sanoa itselleen: "Kasvatus on mennyt pieleen, yritän korjata tilanteen".

Miksi edelleen on tuollaisia aikuisia, jotka puhuu noin typeriä? Keksisit vaikka jonkun oman harrastuksen. 

Minulla on saman ikäinen lapsi- hän pelkää piikkejä (kiitos siitä eräälle hoitajalle joka survoi piikot väkisin ihoon tiuskimisen säestämänä kun lapsi oli noin 4 vuotias- ennen sitä kaikki hyvin).

Lapsellani ei ole mitään diagnoosia mutta jotain herkkyyksiä olen tunnistanut ja menee juurikin herkästi paniikkiin tuollaisissa tilanteissa.

Pahimmalta on vältytty kun joka kerta ennakoidaan hyvin eli pohjustetaan, kerrotaan tarkasti mitä tapahtuu, kuinka nopeasti se on ohi ja kerrotaan myös että ei ne kenestäkään ole mukavia mutta nopeiten pääsee tilanteesta kun ottaa sen rennosti miettien jotain muuta- tai kuuntelemalla vaikka musiikkia spotifysta.

Toisinaan on sitten näitä huonoja hoitajia ja lääkäreitä, jotka hoputtavat ja alkavat tiuskia pahentaen tilannetta eivätkä anna vanhemman hoitaa tilannetta nopeasti puhumalla. Kaikki sitten vaan pitkittyy.

Hyvät taidot omaavien kanssa tilanteita ei rdes synny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä kohdassa se kommentoija oli väärässä? 

 

Nimim. Jatkuvaan ymmärtämiseen kyllästynyt

tämä, muitakin varmaan hermostuttaa siellä odotustilassa ja sitten kuunnella puoli tuntia kun jonkun 12v kiljuu ja äitee hymistelee vieressä..niin ymmärrän kyllä että alkaa keittämään, kun ei pääse tilanteesta poiskaan vs. ruokakaupat tms. tilat.

Varmasti se v*tuttaa, ottaisi minuakin aivoon jos joku karjuisi siellä näytteenotossa. Mutta vielä enemmän ottaisi aivoon jos joku ää li ö menee pahentamaan tilannetta sättimällä. Ei sellaisesta ole koskaan mitään muuta kuin harmia. 

Jos tuolla pojalla "on oikeus" karjua hysteerisenä, niin kyllä tuolla asiasta valittaneellakin "on oikeus" turhautua siihen pisteeseen, että huomauttaa asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Et sietänyt naisen käytöstä yhtä lailla mitä hän ei sietänyt lapsesi. Mistä tiedät, ettei hänellä ole jokin nepsyoire jolle huutaminen sattuu? Vanhemmat harvoin osaavat miettiä muita, vain oma lapsi on tärkeä ja jos muut ei sitä ymmärrä, saa olla hiljaa nähtävästi

Tuo piirre korostuu "erityisten" lasten vanhemmissa. Muiden pitää vaan kiltisti ottaa heidät huomioon ja olla häiriintymättä karjumisesta ja muusta persheilystä. Omat lapsetkin pitäisi altistaa nyrkkeilysäkiksi, kun Valtteri niin tykkää leikkiä Veetin kanssa.