Lue keskustelun säännöt.
Meni tunteisiin yhden aikuisen ihmisen tiuskiminen mun lapselle
09.11.2024 |
Oltiin päivystyksessä pojan (12v) kanssa ja lääkäri määräsi verikokeisiin. Mun poika on autisminkirjolla ja verikokeet on yksiä harvoja asioita, jotka saa hänet ylikierroksille. Siitä asti kun lääkäri kertoi verikokeesta hän huusi ja itki kurkku suorana. Päästiin aika pian näytteenottoon lapsen kanssa, mutta voi luoja sitä showta, mikä siinä reilussa parissa kymmenessä minuutissa oli... Mun lapsi itki ja karjui tulevaa verikoetta ja meidän lähellä istunut nainen tiuski mun pojalle monta kertaa, että ole hiljaa. Sehän vaan hermostutti häntä enemmän... Sitten kun päästiin näytteenottoon, niin huoneeseen kutsuttiin kaksi ylimääräistä hoitajaa pitämään mun lasta paikoillaan. Tästä tämä nainen aukoi mulle päätä, kun tultiin huoneesta pois. Kuulemma on mun lapsen syytä, että jonot ei etene, kun häntä varten piti kahden muunkin hoitajan keskeyttää työnsä. Lopuksi vielä haukkui minut huonoksi äidiksi, kun en ole opettanut isolle lapselleni käytöstapoja. Nielin kiukkuni siellä lapseni edessä, mutta pääsi jotenkin ihon alle tuo käytös. Mulla oli iso huoli mun lapsesta niin en siinä hetkessä olisi kaivannut tuollaista valittamista.
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aihetta liipaten, miten meidän muiden pitäisi olla/käyttäytyä, kun iso lapsi karjuu hysteerisesti julkisella paikalla ilman selkeää syytä? Katsoa ei saa, koska se on karjujalle se on kiusallista. Katsomatta ei saa olla, koska se on merkki, että yritetään vältellä. Auttaa ei voi kun kukaan ulkopuolinen ei tietenkään voi tietää mitä pitää tehdä. Teit siis niin tai näin, aina on väärin.
Tähän on olemassa ihan maailman helpoin ratkaisu. Eli pidä huoli omista asioistasi. Älä toisten. Anna toisten olla.
Sitten kitistään, kun ei olla huomioitu, jätetty yksin selviämään. Foobikoksikin joku fanaattisempi voi tituleerata.
Näiden kanssa voi vain hävitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aihetta liipaten, miten meidän muiden pitäisi olla/käyttäytyä, kun iso lapsi karjuu hysteerisesti julkisella paikalla ilman selkeää syytä? Katsoa ei saa, koska se on karjujalle se on kiusallista. Katsomatta ei saa olla, koska se on merkki, että yritetään vältellä. Auttaa ei voi kun kukaan ulkopuolinen ei tietenkään voi tietää mitä pitää tehdä. Teit siis niin tai näin, aina on väärin.
Tähän on olemassa ihan maailman helpoin ratkaisu. Eli pidä huoli omista asioistasi. Älä toisten. Anna toisten olla.
Sitten kitistään, kun ei olla huomioitu, jätetty yksin selviämään. Foobikoksikin joku fanaattisempi voi tituleerata.
Näiden kanssa voi vain hävitä.
Missä on kitisty, että vieraat ihmiset julkisilla paikoilla ei puutu toisten asioihin?
Olen tämän ketjun luettuani tyytyväinen että sain autismidiagnoosin vasta aikuisena. Täällä mammojen varhaisnuoret saa taaperoraivareita, eivätkä osaa liikkua itsekseen missään!
Minun sen sijaan oli vähän pakko kasvaa taaperosta lapsen ja nuoren kautta aikuiseksi suunnilleen ajallaan, koska eipä ollut syytä heittää hanskoja tiskiin ja heittäytyä toimintakyvyttömäksi käsilapseksi. Ja vanhempanikaan eivät muuta tienneet, kuin kohdella minua ikätasoni mukaan kun ei ollut syytä jättää minua vauvaksi. Olin lapsellinen nuori jo muutenkin ja vanhemmissani oli helikopterivanhempien piirteitä, ties millainen sairaalan lattialle itkemään heittäytyvä 50-kiloinen jättitaapero minäkin olisin 12-vuotiaana ollut, jos minut olisi kasvatettu autismi tiedostaen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi et sanonut lapsellesi, että ei se ole niin paha juttu, älä itke?
Sanotko tuon kaikille joille tulee vastoinkäymisiä?
Verikoe ei ole mikään vastoinkäyminen vaan ihan normaali juttu.
Vierailija kirjoitti:
Olen tämän ketjun luettuani tyytyväinen että sain autismidiagnoosin vasta aikuisena. Täällä mammojen varhaisnuoret saa taaperoraivareita, eivätkä osaa liikkua itsekseen missään!
Minun sen sijaan oli vähän pakko kasvaa taaperosta lapsen ja nuoren kautta aikuiseksi suunnilleen ajallaan, koska eipä ollut syytä heittää hanskoja tiskiin ja heittäytyä toimintakyvyttömäksi käsilapseksi. Ja vanhempanikaan eivät muuta tienneet, kuin kohdella minua ikätasoni mukaan kun ei ollut syytä jättää minua vauvaksi. Olin lapsellinen nuori jo muutenkin ja vanhemmissani oli helikopterivanhempien piirteitä, ties millainen sairaalan lattialle itkemään heittäytyvä 50-kiloinen jättitaapero minäkin olisin 12-vuotiaana ollut, jos minut olisi kasvatettu autismi tiedostaen
Jaa. Minusta tuli täysin työkyvytön ihmisraunio, kun kasvoin ja kasvatettiin ilman tietoa autismistani. Sen sijaan mun lapsella, joka on ihan samanlainen autisti, menee niin käsittämättömän paljon paremmin kuin mulla meni, koska hänen autisminsa tiedetään, ja osataan ottaa huomioon ja osataan tukea. Hänestä voi jopa tulla jotain muuta kuin syrjäytynyt.
Sä oot varmaan traumatisoitunut tuosta taustastasi, ja siksi levität samaa pahaa muillekin. Vähän niinkuin lapsena väkivalloin kasvatetut saattaa kasvattaa omia lapsiaankin väkivallalla. Oikeasti säkin oisit ansainnut lapsena ymmärrystä ja rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei noita autisteja ollut 70-luvulla? Ehkä 5/500. Mitä silloin oli toisin?
Lapset eivät olleet koko ajan sokerihumalassa. Äidit tekivät oikeaa ruokaa. Lapsia kasvatettiin. Lastenkasvatusta ei oltu ulkoistettu kännykkäpeleille, suoratoistopalveluille ja päiväkodeille. Lapset purkivat energiaansa leikkimällä muiden kanssa pihalla. Olis muakin ärsyttänyt tuollainen rääkyminen.
Vierailija kirjoitti:
Miksei noita autisteja ollut 70-luvulla? Ehkä 5/500. Mitä silloin oli toisin?
Lapset eivät olleet koko ajan sokerihumalassa. Äidit tekivät oikeaa ruokaa. Lapsia kasvatettiin. Lastenkasvatusta ei oltu ulkoistettu kännykkäpeleille, suoratoistopalveluille ja päiväkodeille. Lapset purkivat energiaansa leikkimällä muiden kanssa pihalla. Olis muakin ärsyttänyt tuollainen rääkyminen.
Kyllä mun vanhempani, jolta oon autismini perinyt, oli autisti 70-luvulla. Aina meitä on ollut olemassa. Mun lapsi on autisti siksi, että on perinyt sen multa. Ei kännykkäpelien tms. vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kerro etukäteen seuraavalla kerralla. Lapsi ei siitä lääkärin puheesta varmasti hoksaa että ne verikokeet on heti. Jäätte vaikka pelaa kännykkää ja vasta sitten kun kutsutaan sisään kerrotaan mitä tapahtuu.
Olethan ap tietoinen, ettei pojaltasi voida enää kovin kauaa ottaa verinäytteitä ilman hänen suostumustaan? Viimeistään kun täyttää 18 niin kukaan ei enää tule pitelemään kiinni ja pistämään väkisin.
Se taas voi johtaa siihen että sairauksia jää diagnosoimatta ja tarvittavia hoitoja saamatta. Kannattaa siis nopeasti opettaa poika toimimaan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Oma tytär 13v, lievästi kehitysvammainen autistinen ja verikoe saa hänet täysin hysteerisesti ja pistämään vastaan vaikka laitettu Emlaa ja luvattu pieni lelupalkinto. Joskus tarvitaan neljäkin pitämään kiinni ja jälkeen päin kirkuu ja juoksee pitkin sairaalaa täysin pois tolaltaan,täysi työ saada kiinni ja autoon.
Vi"ttaa kun terveydenhuollon ammattilaiset eivät tajua,ettei tavalliselta näyttävä lapsi ole tavallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tämän ketjun luettuani tyytyväinen että sain autismidiagnoosin vasta aikuisena. Täällä mammojen varhaisnuoret saa taaperoraivareita, eivätkä osaa liikkua itsekseen missään!
Minun sen sijaan oli vähän pakko kasvaa taaperosta lapsen ja nuoren kautta aikuiseksi suunnilleen ajallaan, koska eipä ollut syytä heittää hanskoja tiskiin ja heittäytyä toimintakyvyttömäksi käsilapseksi. Ja vanhempanikaan eivät muuta tienneet, kuin kohdella minua ikätasoni mukaan kun ei ollut syytä jättää minua vauvaksi. Olin lapsellinen nuori jo muutenkin ja vanhemmissani oli helikopterivanhempien piirteitä, ties millainen sairaalan lattialle itkemään heittäytyvä 50-kiloinen jättitaapero minäkin olisin 12-vuotiaana ollut, jos minut olisi kasvatettu autismi tiedostaen
Jaa. Minusta tuli täysin työkyvytön ihmisraunio, kun kasvoin ja kasvatettiin ilman tietoa autismistani. Sen sijaan mun
Miten työkyvytön ihmisraunio kykeni hankkimaan lapsen ja vielä kasvattamaan oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tämän ketjun luettuani tyytyväinen että sain autismidiagnoosin vasta aikuisena. Täällä mammojen varhaisnuoret saa taaperoraivareita, eivätkä osaa liikkua itsekseen missään!
Minun sen sijaan oli vähän pakko kasvaa taaperosta lapsen ja nuoren kautta aikuiseksi suunnilleen ajallaan, koska eipä ollut syytä heittää hanskoja tiskiin ja heittäytyä toimintakyvyttömäksi käsilapseksi. Ja vanhempanikaan eivät muuta tienneet, kuin kohdella minua ikätasoni mukaan kun ei ollut syytä jättää minua vauvaksi. Olin lapsellinen nuori jo muutenkin ja vanhemmissani oli helikopterivanhempien piirteitä, ties millainen sairaalan lattialle itkemään heittäytyvä 50-kiloinen jättitaapero minäkin olisin 12-vuotiaana ollut, jos minut olisi kasvatettu autismi tiedostaen
Jaa. Minusta tuli täysin työkyvytön ihmisraunio, kun kasvoin ja ka
Tästä pitää saada oma telkkarisarja.
Ap, oletko vielä linjoilla? Kiinnostaisi tietää, oletko saanut omaan käytökseesi yhtään perspektiiviä tämän ketjun myötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa se tiuskija oli adhd, asperger ja ptsd ja pms. Ei ne kirjainyhdistelmät ole sun omaisuutta, vaan muillakin voi olla. Vähän ymmärrystä nyt. Ja jos kalikka osui ja uppos, niin sille on syynsä.
Eiköhän se vain ollut tyhmä, k-päinen ja ihan vain p a s k a itseään täynnä oleva aikuinen ihminen, joka ei osaa kontrolloida omaa käytöstään. Ehkä tuollekin keksitään jatkossa kirjainyhdistelmä, joka tekee käytöksestä hyväksyttävää.
Ihan niin kuin ap:n lapselle on keksitty. Jos vielä aikuisena tarvitaan kolme ihmistä pitämään kiinni ja oikeutetaan häiriköinti odotustiloissa diagnoosilla, niin kyllä kai aistiyliherkät ja muutkin voivat siinä vedota omiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa ymmärrän tuota ihmistä. Toisaalta , vieraille ihmisille ei kuulu omat tai lapsen diagnoosit, mutta ehkä naiselle olisi voinut sanoa että lapsi on erityislapsi. Ihan vaan väärinkäsitysten korjaamiseksi. Ehkä hän vain oletti että kyseessä todella on huonosti kasvatettu tai hemmoteltu lapsi. Mistä hän olisi voinut tietää lapsen olevan kirjolla?
Jos itsellä on huono olo odottaessa labraa, jäätävä migreeni ja kaupan päälle pitää vielä kuunnella hysteeristä karjumista? Joku raja tmmärtämysvaatimuksilla, kiitos. Eikö tuossa jo yleisen viihtyvyyden vuoksi tarvitsisi keksiä joku tapa hoitaa se karjuja pois?
Ja oikeesti nyt, onko ihan kaikkea pakko sietää?
Tuossa tilanteessa kukaan ei tahallaan tehnyt vääryyttä kenellekään. Mielestäni huutavaa lasta on kuitenkin paljon
Tuosta huutavasta "erityislapsesta" tulee aikuisena huutava narkomaani.
"Tuosta huutavasta "erityislapsesta" tulee aikuisena huutava narkomaani."
Siitä en tiedä. Mutta taakka veronmaksajille joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tämän ketjun luettuani tyytyväinen että sain autismidiagnoosin vasta aikuisena. Täällä mammojen varhaisnuoret saa taaperoraivareita, eivätkä osaa liikkua itsekseen missään!
Minun sen sijaan oli vähän pakko kasvaa taaperosta lapsen ja nuoren kautta aikuiseksi suunnilleen ajallaan, koska eipä ollut syytä heittää hanskoja tiskiin ja heittäytyä toimintakyvyttömäksi käsilapseksi. Ja vanhempanikaan eivät muuta tienneet, kuin kohdella minua ikätasoni mukaan kun ei ollut syytä jättää minua vauvaksi. Olin lapsellinen nuori jo muutenkin ja vanhemmissani oli helikopterivanhempien piirteitä, ties millainen sairaalan lattialle itkemään heittäytyvä 50-kiloinen jättitaapero minäkin olisin 12-vuotiaana ollut, jos minut olisi kasvatettu autismi tiedostaen
Jaa. Minusta tuli täysin työkyvytön ihmisraunio, kun kasvoin ja ka
Miten työkyvytön ihmisraunio kykeni hankkimaan lapsen ja vielä kasvattamaan oikein?
Työkyvytön ihmisraunio, ainakin tässä tapauksessa, on ollut ihan kykeneväinen harrastamaan seksiä ja tulemaan siitä raskaaksi.
Ja sen autistisen lapsen kasvattamisessa se oma autismi onkin ollut vahvuus, ei heikkous.
Enkä mä siis enää ole ihmisraunio, olin vaan siihen saakka kunnes sain sen asperger-diagnoosin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä varsin järkyttynyt näistä kommenteista tässä ketjussa. Hyi miten pahantahtoisten ja ymmärtämättömien ihmisten keskuudessa pitää elää. Sen päivystyksessä tiuskivan naisen vielä ymmärrän, koska ehkä hänellä tosiaan oli itsellään huono hetki ja henkiset resurssit sillä hetkellä miinuksella, mutta tämä ketju - huhhuh.
Ai jaa, minusta tämä on aivan mahtavaa viihdettä. Ei kai kukaan näitä oikeasti tosissaan ota.
Miksi et sanonut, että lapsesi on vammainen?
Hetkonen. Eli siis nyt pitäis olla kovin kiitollinen ja onnellinen siitä, että te ette enää TAPA mun lapsia ja mua? Muu on kultatarjottimen vaatimista?