Naiset, mitä te haluatte parisuhteelta? Vaimoni haluaa erota ja meillä ei kuulemma ole ollut parisuhdetta enää vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emotionaalista yhteyttä, yhteistä aikaa, keskustelua. Olisi myös kiva, että mies ei oleta naisen jaksavan tehdä lähes kaikki kotityöt yksin sen lisäksi että hoitaa lapset ja käy itse töissä. 

Oikeasti suomalaisissa perheissä työnjako ei ole enää aikoihin ollut sitä,  mitä av mammat selittää.

Pikemminkin miehen on pyöritettävä arkea, tienattava riittävästi ja samalla loihdittava romantiikkaa naiselle, joka ei tee muuta kuin valittaa.

Niinpä. Vastavuoroisuus puuttuu. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin haluaisin seksiä. Siinä vaiheessa kun se loppuu kokonaan eikä haluton hanki apua, niin silloin ei kyseessä ole enää mikään parisuhde.

Pitää olla myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja suunnitelmia. Jos toista ei kiinnosta suunnitella mitään yhteisiä juttuja tai mikään muukaan ajanvietto ja kaikki muu on aina tärkeämpää, mikä on suhteen funktio?

Haluaisin myös empatiaa, tukea ja kannustusta omiin asioihini, kun itsekin tarjoan niitä jatkuvasti muille.

Taloudelliset suuntaviivat pitäisi olla samat ja niistä pitää puhua rehellisesti ja avoimesti. Ei voi olla niin että toisen tahdon mukaan tanssitaan koko elämä ja toinen katkeroituu.

Itse ainakin olen vuosikausia kertonut kuinka huonosti voin ja miksi ja yrittänyt viritellä keskustelua siitä, miten näitä pulmia voitaisiin ratkoa. Mutta ei ilmeisesti tarvitse tehdä mitään muutoksia kun eiväthän minun asiat ole tärkeitä asioita.

Pal

Haluttomuus voi johtua siitä suhteesta. Ei siihen voi YKSIN hakea apua ja ratkaista sitä.

Suhteen haasteet pitää ratkaista yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ero yli 20 v parisuhteesta. Vaimon tarve omaan tilaan alkoi yhtäkkiä oman harrastusreissun jälkeen jossa mukana oli myös miespuolisia harrastajia.

Oman tilan ( 2 kk) tarpeen aikana kysyin muutamaan otteeseen johtuuko tämä minusta tai meidän välisestä suhteesta, ei kuulemma. Mihinkään ehdottamaani tekemiseen ei suostunut vedoten tilan tarpeeseen. Kaiken ajan oli itsekseen puhelimella ja omilla reissuillaan.

Sitten kun vaimon suu aukesi niin kuuntelin listaa vioistani toiset 2 kk. Mitä älyttömämpiä asioita joissa kaikki olin tehnyt väärin + tunnesignaaliasiat.. yli 20 v ajan.

Lopulta asian takaa paljastui kuitenkin harrastusryhmässä ollut mies johon oli mennyt ihastumaan. Tämän kanssa muuttivatkin hetimmiten yhteen kun avioerohakemus oli kirjoitettu. Teini-ikäisille lapsille järkytys kun elämä muuttui sormia napsauttamalla uuteen.

Ketuttaa vieläkin vaikka erosta jo 1,5 v

Älä välitä meillä on erosta jo 35 vuotta ja miestä ketuttaa edelleen. On katkera aina vaan, kaikki vastoinkäymiset hänen elämässään eron jälkeen johtuvat avioerosta. Ei ole päässyt elämässä eteenpäin, ei ole lasten eikä lastenlasten kanssa missään tekemisissä, koska kaikki muut ihmiset "ei pidä hänestä", se ja se "ei moikkaa". No ei toki kukaan jaksa kymmeniä vuosia kuunnella samaa levyä ja valitusta 40 vuotta vanhoista asioista. 

Minulla ei ole uutta mitään vakituista ollut eron jälkeen eikä kukaan muu ollut syypää eroon. Tämä ketju on oikein hyvä malliesimerkki, että ero tulee miehelle aivan totaalisena yllätyksenä ja oli halu sen jälkeen parantaa tapansa mutta vaikka hän kuinka yritti, se oli vaan myöhäistä. Ei se aikaisempi tunne minulle koskaan palannut vaikka yritin kun muutaman vuoden oli jo mielessään sitä eroa tehnyt.

 

Muutaman vuoden eroa tehnyt mielessään. Anna mä arvaan: Et kertonut näistä ajatuksista exällesi lainkaan. En ihmettele että katkeroittaa miestä.

Mun mies lopulta jopa ääneen myönsi, että hänelle on tärkeysjärjestys elämässä: työ, kaverit, harrastukset ja sitten perhe. Ero oli siis kaikille helpotus. Hän kuitenkin jostain syystä ei olisi halunnut erota. Naureskeli ovella kun olin muuttamassa pois "et tuu pärjäämään yksin" - luuli että muuttomies on mun uusi mies ja haukkui sen siinä sivussa. Miesten ajatuksenkulku on juuri tuollainen. Mutta olen vaan piruuttanikin pärjännyt ja lapset myös paljon tasapainoisemmaksi kasvaneet kuin olisivat siinä perheessä. 

Vierailija kirjoitti:

Muutaman vuoden eroa tehnyt mielessään. Anna mä arvaan: Et kertonut näistä ajatuksista exällesi lainkaan. En ihmettele että katkeroittaa miestä.

 

Totta hemmetissä olin. Usein itkenytkin ja mies nauroi, että kyllä sitä kyyneleet saa silmiin kuka vaan halutessaan. Hänkin. Ja esitti miten se onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies lopulta jopa ääneen myönsi, että hänelle on tärkeysjärjestys elämässä: työ, kaverit, harrastukset ja sitten perhe. Ero oli siis kaikille helpotus. Hän kuitenkin jostain syystä ei olisi halunnut erota. Naureskeli ovella kun olin muuttamassa pois "et tuu pärjäämään yksin" - luuli että muuttomies on mun uusi mies ja haukkui sen siinä sivussa. Miesten ajatuksenkulku on juuri tuollainen. Mutta olen vaan piruuttanikin pärjännyt ja lapset myös paljon tasapainoisemmaksi kasvaneet kuin olisivat siinä perheessä. 

Normaali mies asettaa perheen etusijalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman vuoden eroa tehnyt mielessään. Anna mä arvaan: Et kertonut näistä ajatuksista exällesi lainkaan. En ihmettele että katkeroittaa miestä.

 

Totta hemmetissä olin. Usein itkenytkin ja mies nauroi, että kyllä sitä kyyneleet saa silmiin kuka vaan halutessaan. Hänkin. Ja esitti miten se onnistuu.

No nyt tulee jo ihan tolkullista 

Itselle seksi tärkeintä, siis ystävyyssuhteen lisäksi. Seksi siis erottaa parisuhteen muista ystävyyssuhteista. 

No meillä kävi niin että mies halusi erota. Nopeasti, ilman suurempia selityksiä. Varmaan oli rakastunut toiseen naiseen, en jäänyt asiaa selvittelemään. 

Muutimme erilleen, omaisuus puoliksi. Muutin omaan kotiin ja aloitettiin vuoroviikkovanhemmuus. Oli aivan shokeeraavaa kuinka paljon enemmän mulla oli yhtäkkiä vapaa-aikaa. Myös niillä viikoilla kun lapset olivat mulla, koska lapset elävät siistimmin kuin isänsä. Olin täysin sokaistunut sille miten minä avioliiton aikana hoidin kaiken kotona, myös maksoin miehen omista kuluista (kuten vene) puolet. Mies kävi töissä (kuten minäkin), tuli kotiin, söi minun tekemän päivällisen ja lähti omiin treeneihin tai pelasi illan pleikkaa sohvalla....

Ai että, oon nykyään niin iloinen et mies halusi erota. Mun elämä on rutkasti helpompaa kuin aiemmin. 

En silti ole tehnyt sellaista johtopäätöstä että kaikki miehet sitä ja tätä. Tämä oli vaan meidän versio. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emotionaalista yhteyttä, yhteistä aikaa, keskustelua. Olisi myös kiva, että mies ei oleta naisen jaksavan tehdä lähes kaikki kotityöt yksin sen lisäksi että hoitaa lapset ja käy itse töissä. 

Oikeasti suomalaisissa perheissä työnjako ei ole enää aikoihin ollut sitä,  mitä av mammat selittää.

Pikemminkin miehen on pyöritettävä arkea, tienattava riittävästi ja samalla loihdittava romantiikkaa naiselle, joka ei tee muuta kuin valittaa.

Tuo työnjakomantra on helppo väylä väistellä itse asiaa. Ei tarvitse naisen katsoa syvälle peiliin ja miettiä omaa osuuttaan.

Mä haluan itse läheisyyttä ja yhdessä vietettyä aika. Eli sitä, kun saa nukahtaa toisen viereen ja herätä siitä, syödä aamupalaa yhdessä. Tehdä kotitöitä, harrastaa seksiä, käydä kävelyllä tai ajelulla autolla, keksiä jotain erityistä yhteistä tekemistä (syömään, konserttiin, elokuviin tms). Katsoa telkkaria yhdessä. Jutella kaikesta maan ja taivaan välillä: päivän kulusta, ystävien kuulumisista, mieltä painavista asioista

Lyhyesti parisuhteen kuuluu antaa enemmän kuin ottaa. En halua kotiini aikuista miestä, joka pelaa kaikki illat yksin kuulokkeet päässä ja sotkee. Pitää osata keskustella ja haluta viettää sen toisen kanssa aikaa enemmän kuin olla yksin

Mutta AP:n tilannetta en voi auttaa. Jo se, että vaimo haluaa erota, kertoo, ettet sinä ole osannut olla hänelle kumppani. Hyvä kumppani kyllä tietäisi, mikä on vialla jo kauan ennen kuin ero tulisi mieleenkään

Vierailija kirjoitti:

Mä haluan itse läheisyyttä ja yhdessä vietettyä aika. Eli sitä, kun saa nukahtaa toisen viereen ja herätä siitä, syödä aamupalaa yhdessä. Tehdä kotitöitä, harrastaa seksiä, käydä kävelyllä tai ajelulla autolla, keksiä jotain erityistä yhteistä tekemistä (syömään, konserttiin, elokuviin tms). Katsoa telkkaria yhdessä. Jutella kaikesta maan ja taivaan välillä: päivän kulusta, ystävien kuulumisista, mieltä painavista asioista

Lyhyesti parisuhteen kuuluu antaa enemmän kuin ottaa. En halua kotiini aikuista miestä, joka pelaa kaikki illat yksin kuulokkeet päässä ja sotkee. Pitää osata keskustella ja haluta viettää sen toisen kanssa aikaa enemmän kuin olla yksin

Mutta AP:n tilannetta en voi auttaa. Jo se, että vaimo haluaa erota, kertoo, ettet sinä ole osannut olla hänelle kumppani. Hyvä kumppani kyllä tietäisi, mikä on vialla jo kauan ennen kuin ero tulisi mieleenkään

Ei se mene noin. Varsinkin jos se eroaja on pitänyt kaiken sisällään ja esittänyt valheellisesti että kaikki on hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja olisi voinut edes muutamalla lauseella kertoa, millaista heidän elämä on ollut ja mitä he ovat yhdessä tehneet.

Ap tässä. Olin aina siinä uskossa että asiat on hyvin. Jokin aika sitten vaimo alkoi kieltäytyä lähtemästä yhteisille matkoille eikä hlunnut edes kauppaan lähteä yhdessä. Syyksi sanoi sen, että hän joutuu matkoilla aina huolehtimaan kaikesta eikä jaksa enää riidellä rahoista. Totta on että vaimolla rahaa paljon vähemmän, mutta halusin että hänkin maksaa edes jotain. Sitten kerran hän leväytti naamani eteen tulonsa ja perheen menoja joita oli maksanut, en tajunnut että häneltä kului niin paljon rahaa ruokaan ja muuhun. Hän oli todella vihainen ja huusi ettei hänelle itselleen jää mitään ja joutuu kulkemaan risoissa vaatteissa. Tässä on kyllä perää, olin jo jonkin aikaa kiinnittänyt huomiota hänen huonoihin vaatteisiinsa.

Miten olet voinut olla "aina siinä uskossa, että asiat on hyvin"? Jos vaimosi sanoo, että ei jaksa enää riidellä rahasta, voisi olettaa että hän on riitojen aikana yrittänyt kertoa että teillä on ongelma. Se, että olet yllättynyt vaimosi heikosta rahatilanteesta, vaikka olette usein riidelleet samasta asiasta, kertoo, että et ole kuunnellut mitä sinulle sanotaan. Tämä todennäköisesti on se teidän suhteenne kaatanut ongelma. Sinä et ole kuunnellut, etkä ollut kiinnostunut siitä mitä sinulle sanotaan. Et ole kiinnostunut siitä miten vaimosi voi. Ei mikään ihme, että vaimosi kokee, että teillä ei ole parisuhdetta.

Tuo risat vaatteet kommentti on trollaus. 

Haluan että lupaukset pidetään, minulle halutaan hyvää, ollaan läsnä, pystytään keskustelemaan, pidetään hauskaa yhdessä ja tuetaan toisen mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia. 

Ap. Jos vielä luet tätä threadia, niin käy parturissa, rupea pitämään viikset ja parta siististi ja hanki itsellesi tyyli. Jos et omaa tyylisilmää, matki vaikka Sami Kurosta. Kyllä se oma tyyli löytyy.

Aloita kuntoilu, jos et sitä jo tee. Sosiaalinen harrastus ei ole pahitteeksi.

Et saa exääsi jahtaamalla etkä millään loogisella keskustelulla, mutta voit houkutella häntä takasin. 

(ymmärrän, jos voimia ei ole) 

Vierailija kirjoitti:

Tuo risat vaatteet kommentti on trollaus. 

Ei ole. Minä ap sen kirjoitin. Vaikka huomasin vaimon vaatteet, en silti kiinnittänyt siihen suurempaa huomiota. Ajattelin että hän jostain muotioikusta? haluaa tehdä noin.

Vierailija kirjoitti:

Haluan että lupaukset pidetään, minulle halutaan hyvää, ollaan läsnä, pystytään keskustelemaan, pidetään hauskaa yhdessä ja tuetaan toisen mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia. 

Näetkö että puolison vieraissa käynti salaa olisi eron paikka?