Isoäiti haluaa suosia vanhinta lasta, kuinka toimitaan?
Eli isoäiti sanoi suoraan ostavansa nyt vanhimmalle lapsellemme kalliimman joululahjan kuin muille, sekä vievänsä tämän leffaan mihin muut eivät pääse. Lapset ovat 12, 11 ja 9v. ja kaikki ihan normaaleja, ei mitään erityislapsia.
Viime vuonna isoäiti ehdotti että vie vain vanhimman huvipuistoon, minkä torppasin, pitää viedä kaikki tai sitten jokainen vuorollaan johonkin. Hän ei vienyt ketään mihinkään. Isoäiti myös kysyy aina ensin vanhimmalta jos tämä haluaisi johonkin, edes yökylään. Ei kuulemma ole hoksannut, että muiltakin pitäisi kysyä.
Isoäiti väittää ettei suosi tahallaan ketään ja mies on samaa mieltä, eli ei tajua tekevänsä väärin. Minusta tajuaa varmasti kiusaavansa lapsia. Antaisitteko vaan olla? Mies ja isoäiti ehdottivat, että me vanhemmat paikkaamme näitä menoja, eli viemme nuoremmat leffaan, mutta isoäidin on saatava halutessaan olla vain yhden lapsen kanssa, koska se ei ole mitään suosimista.
Kommentit (410)
Entä jos mummo ei jaksa näitä nuorempia sisaruksia. On yksinäinen ja haluaisi esikoislapsenlapsesta seuraa? Miksei tätä voi hänelle suoda?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä näin myös ja vaikka me vanhemmat tehtiin parhaamme tilanteen tasoittamiseksi ilman välien täyttä katkaisua, oli seuraukset kurjat.
Teininä suosikkilasta aivopestiin ihan kummallisilla jutuilla, selän takana paneteltiin meitä vanhempia ja syötettiin ilmeisesti lapselle itselleenkin jotain tarinaa siitä, miten hän saa liian vähän. Ja ei ollut mitään sellaista, lapsella oli oma huone(sisarukset joutuivat vaihdellen myös jakamaan huonetta), maksettiin harrastukset, vietettiin aikaa sekä koko perheellä ja kahden kesken, ei menty aina ns.nuorimman kiinnostuksen kohteiden mukaan, päinvastoin. Me tuettiin lasta valinnoissaan, joita tämä isovanhempi toki lapsen selän takana kovaäänisesti arvosteli ja meitä vanhempia niistä myös syytti (esim. ammatin valinta). Lapselle näistä päin kasvoja mielinkielin.
Isovanhemman esiintuoma säännölllinen huoli jääkö vanhin vaille jotain vaikut
Isoin, isoin ja isoin. Kohtelitko omia lapsiasi niin, että vanhin oli ykkönen ja mahdolliset muut eivät mitään?
Mitäpä poikasi tuumaa tästä kirjoittelustasi, kun tuuttaat totuutena pitämät perheasiat palstalle?
Vierailija kirjoitti:
Entä jos mummo ei jaksa näitä nuorempia sisaruksia. On yksinäinen ja haluaisi esikoislapsenlapsesta seuraa? Miksei tätä voi hänelle suoda?
Riippuu vähän asian funktiosta.
Hoitoavuksi ei voi vaatia, kuitenkin lapset on itse toivottu ja saatu.
Jos nuoremmat ovat sen ikäisiä, että ajattelevat jo asioita, voi sekin tuntua erittäin kipeältä jos ei mummo "jaksa" tavata heitä. Luultavasti tuntuukin, ja varmasti kielteisiä tunteita mummoa kohtaan syntyy. Vieraaksi jäänyttä ihmistä ei sitten oikein osaa auttaakaan.
Ei esikoisen tai nuoremmankaan tehtävä ole paikata mummon yksinäisyyttä tai toimia hänelle seurana. Mummon tehtävä aikuisena on ottaa vastuu omasta elämästään eikä vastuuttaa LAPSIA siitä.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos mummo ei jaksa näitä nuorempia sisaruksia. On yksinäinen ja haluaisi esikoislapsenlapsesta seuraa? Miksei tätä voi hänelle suoda?
no mummu lopettaa nyt vain sen uhriutumisen ja hankkii itselleen harrastuksia ja sitä kautta ihmiskontakteja. menee vaikka itse perheelle kylään, jos kerran niin ihmisiä lähelleen kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Pojan suosimista ?
Meillä on ihan suoraan sanonut aina sanonut, että meidän poika on se rakkain lapsenlapsi.
Ei ole vanhin, mutta ensimmäinen poika.
On siis muitakin lapsia ja lapsenlapsia hänellä. Mutta tämä poika ykkösenä.
On vuosien mittaan ollut koomisiakin tilanteita tämän asian tiimoilta. Jotkut mummin tempaukset eivät sattuessaan naurattaneet lapsia enempää kuin minuakaan vanhempana. Myös pahaa mieltä muille lapsille koitui kun olivat pieniä.
5-vuotias isosisko ei ollut iloinen, kun sai tuliaisiksi arjen vaatekappaleen kun tämä mummin kultapoju ison lelun. Pitkä matkan takia isovanhempien vierailua oli kovasti odotettu. - Tyttö ei ikinä halunnut tuota vaatetta käyttää. Ei hän suinkaan ollut nirso, ja olisi ilahtunut vaatelahjasta, jos pikkuvelikin olisi saanut vastaavan tuliaisen. Mummikin älysi jotain, kun tyttö oli surullisen oloinen viikonlopun ja kysyi minulta, että tulikohan "Maijalle" paha mieli lelusta, että yhteinenhän se on. No kyllä kai, kun se pojalle annettiin (tyypillinen maskuliiniseksi miellettävä leikkiväline).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt, miksi hän haluaisi olla vain vanhimman lapsen kanssa? Kuulostaa erikoiselta.
Kokee, että tämä lapsi on hänelle läheisempi, eikä ole samanlaista suhdetta muihin lapsenlapsiin kuin tähän yhteen. Sen on huomannut pienestä pitäen, jo vauvana tällä esikoisella oli erityisasema mummonsa silmissä. En usko, että kyse on mistään lapseen liittyvästä tekijästä, esim. temperamentista, koska tosiaan suosikkina pitäminen alkoi välittömästi.
Vielä kysymys: isoäiti alkaa usein itkeä kun yritän keskustella tästä asiasta edes rauhallisesti. Voinko vaan jatkaa ja kertoa asiani? Mies hermostuu tosi paljon ja alkaa syytellä miksi olen mummolle ilkeä. Mummo menee yleensä itkemään mieheni luo ja hakee tältä lohdutusta.
Tuntuu, että minä olen koko perheen ja suvun syntipukki. En pysty mitenkään toimimaa
Se, että joku lapsenlapsista on läheisempi ja rakkaampi, on ihan ok. Se, että kohtelee niitä lapsenlapsia räikeän epäreilusti, se ei ole ok.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos mummo ei jaksa näitä nuorempia sisaruksia. On yksinäinen ja haluaisi esikoislapsenlapsesta seuraa? Miksei tätä voi hänelle suoda?
Ei se lapsenlapsi ole velvollinen olemaan mummon seuralaisena, jos yksinäisyys vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääs, niitten mummojen pitäisi mahdollisimman paljon katsoa lapsia. Kun mummon ja lapsen välillä syntyy hyvä luottamussuhde, äiti riehaantuu vaikka mummosta on ollut hyvä apu kolmen lapsen hoidossa ja etenkin vanhin ollut mummolla eniten kun pienemmät sairaita tai vanhemmat väsyneitä. Nyt se on sitten loppu.
Älkää antako mummojen hoitaa lapsia ja tavata.
Miksi ihmeessä? Kyllä mä ja puolisoni hoidetaan lapsemme itse. Ei tarvita narskumummolta muuta kuin oma rauha. Se on saavutettu, kun riittävän monta kertaa on ollut ovella Gandalfina, "you shall not pass!" Eikä siis tuosta joustettu milliäkään.
Voitkohan itsekään oikein hyvin? Sääli on sunkin miestäsi, miten ihmeessä olet noin huonoon avioon mennyt.
En tiedä miksi vaivaudun vastaamaan, mutta mä voin erinomaisesti nykyään. Heti kun saatiin se kauhea korppikotka (anoppi) ulkoistettua elämästämme, on perheellämme mennyt huomattavasti paremmin, jopa parisuhde on kukoistanut, kun saadaan keskittyä toisiimme eikä pelätä mistä seuraava solvaus rääkäistään.
Tuo samainen tosiaan ei hyväksy kuopusta, kun ei ole yhtään edes suvun näköä. No, on kyllä, mutta se suku ei ole anopin, vaan mun äidin suku. Mainittakoon, että lempilapsenlapsi on kopio isästään. Kuopusta on haukkunut esim jälkeenjääneeksi, kun ei osaa samoja asioita, kun 1,5 vuotta vanhempi isoveli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääs, niitten mummojen pitäisi mahdollisimman paljon katsoa lapsia. Kun mummon ja lapsen välillä syntyy hyvä luottamussuhde, äiti riehaantuu vaikka mummosta on ollut hyvä apu kolmen lapsen hoidossa ja etenkin vanhin ollut mummolla eniten kun pienemmät sairaita tai vanhemmat väsyneitä. Nyt se on sitten loppu.
Älkää antako mummojen hoitaa lapsia ja tavata.
Miksi ihmeessä? Kyllä mä ja puolisoni hoidetaan lapsemme itse. Ei tarvita narskumummolta muuta kuin oma rauha. Se on saavutettu, kun riittävän monta kertaa on ollut ovella Gandalfina, "you shall not pass!" Eikä siis tuosta joustettu milliäkään.
Voitkohan itsekään oikein hyvin? Sääli on sunkin miestäsi, miten ihmeessä
Onkohan yhtään ihan aikuista koko suvussa? Tuollaiset näkökysymykset aikuinen jaksaa ottaa vielä raivokseen. Onneks meilläin ollaan täyspäisiäm
Vierailija kirjoitti:
Itse isoäitinä olen esim. ottanut vain vanhimman (ikäeroa muihin on 4-6v) ulkomaan matkalle. Ei ole minun mielestä suosimista koska nuoremmat ovat vielä siinä iässä että heidän kanssa on raskaampaa olla matkalla. Tosin yökylään otan aina kaikki samaan aikaan ja yritän olla tasavertainen lahjoissa jne. Anna isoäidin tehdä kuten haluaa, ehkä hänellä on läheisempi suhde ensimmäiseen lapsenlapseen. En itse alkaisi määräämään miten ja missä ja kuinka paljon hän lapsenlapsiaan tapaa.
Isoäidin eli AIKUISEN tehtävä on muodostaa se suhde kuhunkin lapsenlapseen jo vauvasta lähtien. Ei se lapsi siihen pysty. Läheisyys syntyy läheisyyttä rakentamalla, ei itsestään ja tyhjästä.
Hei AP,
millaisin ajatuksin olet nyt kun keskustelua tänne on tullut paljon?
Ajattelin perkata tuota aloitusviestiäsi ja pohtia kertomiasi asioita siitä.
Teillä on siis lapset 12v, 11v ja 9v.
1. Mummo sanoi suoraan ostavansa kalliimman lahjan vanhimmalle lapsellenne.
- Oliko puhe, millaisesta lahjasta on kyse? Jos kyseessä on kallis harrastustarvike, asia olisi ymmärrettävämpi. Muuten oudoksun ja ihmettelisi, että miksi.
Meillä lapset (isotkaan) eivät pohdi toistensa lahjojen hintaa vaan enemmänkin sitä, ovatko saaneet mitä ovat toivoneet. Meillä esimerkiksi isoimman hankinnat ovat ihan erilaisia kuin pienimmän lapsen. Siinä missä pienin toivoo baby born- nukkea, isompi haluaa moottorikelkan. Pienempi saa tietysti muutakin, mutta aika selvää lienee että moottorikelkka on aika paljon kalliimpi ostos. Pienempi ei kadehdi tässä isompaa, eikä kenellekään tule pahaa mieltä.
Teillä on kuitenkin sekä 12v että 11v, joten ovat keskenään hyvin lähellä toistensa ikiä. Tässä tuleekin se mutta. Jos meillä olisi 16v JA 15v, ei tietenkään voisi toimia niin että 16v saisi kelkan, ja 15v ei.
2. Mummo sanoi vievänsä lapsen leffaan, jonne muut eivät pääse.
- Olisiko mahdollista käydä jokaisen kanssa leffassa erikseen? Oma leffahetki mummon kanssa kaksin voi olla tosi mukava. Tai voisiko elokuvaa vaihtaa sellaiseen, joka sopisi kaikille? Tai katsoa leffa mummolassa yhdessä? Tai tehdä leffan sijasta näiden kahden kanssa jotain muuta? Jos ette ole ehdottaneet, niin jutellaan tästä.
Jos homman luonne on, että vain vanhin saa ja toiset - eivät kuitenkaan reippaasti nuoremmat - saa mitään, on tietenkin väärin.
3. Mummo sanoi vievänsä esikon huvipuistoon ja sinä sanoit että pitäisi viedä kaikki. Mummo ei vienyt ketään.
- No, millaisin ajatuksin sinä olet tästä? Minusta tuo on ihan hyvin ratkaistu. Olisin itse jopa ehdottanut että jos ei voi viedä kaikkia, olisiko parempi olla viemättä ketään. Rannekkeet eivät ole ilmaisia, mikä on mummon taloudellinen tilanne? Yksi vaihtoehto voisi olla mennä muiden kanssa johonkin toiseen teemapuistoon, mikä se mukava juttu sitten olisikaan. Tietysti jos huvipuisto on nimenomaan se The Juttu, niin ei sitä oikein muulla korvata.
4. Mummo kysyy aina vanhimmalta, haluaisiko tämän johonkin eikä kuulemma ole huomannut että muiltakin pitäisi kysyä.
- Jos kerran nyt tämän tiedostaa, niin onko nyt kysynyt?
5. Ei tahallaan suosi ketään.
- Muuttaa sitten toimintaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääs, niitten mummojen pitäisi mahdollisimman paljon katsoa lapsia. Kun mummon ja lapsen välillä syntyy hyvä luottamussuhde, äiti riehaantuu vaikka mummosta on ollut hyvä apu kolmen lapsen hoidossa ja etenkin vanhin ollut mummolla eniten kun pienemmät sairaita tai vanhemmat väsyneitä. Nyt se on sitten loppu.
Älkää antako mummojen hoitaa lapsia ja tavata.
Miksi ihmeessä? Kyllä mä ja puolisoni hoidetaan lapsemme itse. Ei tarvita narskumummolta muuta kuin oma rauha. Se on saavutettu, kun riittävän monta kertaa on ollut ovella Gandalfina, "you shall not pass!" Eikä siis tuosta joustettu milliäkään.
Voitkohan itsekään oikein hyvin?
Mutta kirjottamaan ei ole opittu.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos mummo ei jaksa näitä nuorempia sisaruksia. On yksinäinen ja haluaisi esikoislapsenlapsesta seuraa? Miksei tätä voi hänelle suoda?
Jos yksi tykkää käydä mummin luona miksi ei saisi vaikka äitinsä saisi raivokohtauksia.
Aika outo ajatus, jos ei kaikki 8 tykkää eikä jaksa tylsän mummun luona ei yksikään saisi käydä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääs, niitten mummojen pitäisi mahdollisimman paljon katsoa lapsia. Kun mummon ja lapsen välillä syntyy hyvä luottamussuhde, äiti riehaantuu vaikka mummosta on ollut hyvä apu kolmen lapsen hoidossa ja etenkin vanhin ollut mummolla eniten kun pienemmät sairaita tai vanhemmat väsyneitä. Nyt se on sitten loppu.
Älkää antako mummojen hoitaa lapsia ja tavata.
Miksi ihmeessä? Kyllä mä ja puolisoni hoidetaan lapsemme itse. Ei tarvita narskumummolta muuta kuin oma rauha. Se on saavutettu, kun riittävän monta kertaa on ollut ovella Gandalfina, "you shall not pass!" Eikä siis tuosta joustettu milliäkään.
 
Onko kirjottamaan vaiko kirjoittamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääs, niitten mummojen pitäisi mahdollisimman paljon katsoa lapsia. Kun mummon ja lapsen välillä syntyy hyvä luottamussuhde, äiti riehaantuu vaikka mummosta on ollut hyvä apu kolmen lapsen hoidossa ja etenkin vanhin ollut mummolla eniten kun pienemmät sairaita tai vanhemmat väsyneitä. Nyt se on sitten loppu.
Älkää antako mummojen hoitaa lapsia ja tavata.
Miksi ihmeessä? Kyllä mä ja puolisoni hoidetaan lapsemme itse. Ei tarvita narskumummolta muuta kuin oma rauha. Se on saavutettu, kun riittävän monta kertaa on ollut ovella Gandalfina, "you shall not pass!" Eikä siis tuosta joustettu milliäkään.
Voitkohan itsekään oikein hyvin?
Melko huono vaikuttaa ilmapiiri siellä päässä olevan, kun katsoo näitä kovin negatiivissävytteisiä viestejäsi täällä. Eiväthän nämä viestit edusta sitä, mitä yrität antaa ymmärtää. Kertovat ainoastaan ilkeydestä, katkeruudesta, itsekkyydestäkin. Siitä, kuinka asiat eivät olekaan menneet sinun sävelilläsi, vaikka kuinka olet syyllistänyt, manipuloinut ja uhrautunut. Täällä palstallakin sinulla loppuvat argumentit ja silloin alat moitiskella toisten avioliittoja ja mitä nyt milloinkin vaivalla satut keksimään, kovin vähäiseksi tämä anti jää.
Onhan tällä ihan mainio viihdearvo, vaikka ei kai tällaiselle saisi nauraa.
Onko 12-vuotias isoäidin ensimmäinen lapsenlapsi? Jos on, niin voi olla, että mummoksi tuleminen on ollut niin hieno kokemus, että Ap:n esikoiselle on jäänyt erityinen asema isoäidin sydämessä. Toisaalta isoäidistä saattaa vakuttaa siltä, että nuoremmat lapset saavat vanhemmiltaan enemmän huomiota, ja mummo yrittää kompensoida tilannetta. Esikoinen saattaa myös muistuttaa isoäidin omaa lasta sisaruksistaan eniten ja siksi tuntuu isoäidistä läheisemmältä kuin kaksi muuta sisarusta. Ja sitten on tietysti se, että joidenkin kanssa kemiat vain kohtaavat paremmin kuin joidenkin toisten kanssa. Räikeä suosiminen ei silti ole kenenkään etu.
Minulla on kaksi lasta isolla ikäerolla ja meillä on juuri noin, että esikoisestani tuli äidilleni hyvin tärkeä, ja äitini otti mielellään lapsen luokseen esim. lomilla useammaksi päiväksi kerrallaan. Esikoinen oli jo lapsena fiksu ja rauhallinen, niin sekin edesauttoi tilannetta. Kuopukseni sen sijaan oli etenkin pienempänä vilkas touhottaja, ja äitini sanoi suoraan, ettei uskalla ottaa tätä hoitoon, kun lapsi saattaa häipätä omille teilleen sekunnin murto-osassa. Pienistä jutuista huomaa, että äidilläni on tapana nähdä esikoiseni todella hyvässä valossa, kun taas kuopukseen hän suhtautuu realistisemmin. Mitään syrjintää hän ei kylläkään harrasta eikä minulla ole valittamista hänen suhtautumisessaan kuopukseenikiaan. Ja äidilläni on jo sen verran ikää, ettei hän enää todennäköisesti ehdikään rakentaa kuopukseeni samanlaista suhdetta kuin isosisarukseen. (Tämä nyt ei varsinaisesti liittynyt Ap:n tilanteeseen, mutta kunhan kerroin yhden lisäesimerkin isovanhempien ja lastenlasten suhteista.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos mummo ei jaksa näitä nuorempia sisaruksia. On yksinäinen ja haluaisi esikoislapsenlapsesta seuraa? Miksei tätä voi hänelle suoda?
Jos yksi tykkää käydä mummin luona miksi ei saisi vaikka äitinsä saisi raivokohtauksia.
Aika outo ajatus, jos ei kaikki 8 tykkää eikä jaksa tylsän mummun luona ei yksikään saisi käydä?
Ja jos ei käy, niin mummi saa raivokohtauksia.
Kaipa sillä lapsellakin on muuta elämää kuin istua vanhempiinsa ikävästi suhtautuvan ihmisen seurana.
Voi ei, minä narahdin puhekielen käytöstä!
Nimimerkillä" Täysipäisiäm" ja muuta sekavaa, liekö alkolla osuutta asiaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos mummo ei jaksa näitä nuorempia sisaruksia. On yksinäinen ja haluaisi esikoislapsenlapsesta seuraa? Miksei tätä voi hänelle suoda?
Ei se lapsenlapsi ole velvollinen olemaan mummon seuralaisena, jos yksinäisyys vaivaa.
Tämä on se pointti.
Koeta nyt kultamummi rauhoittua ja hankkia tuohon ikään mennessä itsellesi jokin toinen näkökulma asioihin. Jaksamista.