Vanhus kuoli viikossa saamaansa hoitoon, joka oli palliatiivista, mutta se salattiin omaisilta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, no mun äitini olisi pitänyt saada pallatiivista hoitoa, mutta sitä ei annettu. Että aika outo on tuo uutinen että sitä tehtäisiin kenenkään tietämttä ja helposti.

Mun kaverin isälle kävi samoin kuin sun äidille. 

Kaveri vaati saattohoitopäätöstä, kun huomasi isänsä olevan kuolemaisillaan. Ei saatu sellaista. Ei kuulemma ollut kuolemaisillaan. Kuoli muutaman tunnin kuluttua. 

 

Samoin meillä. Hoitolaitokseen mennessä mainostettiin kuinka heillä hoidetaan loppuun asti ja niin on hyvä saattohoito.

Tilanne huononi pari päivää aikaisemmin ja vointi huononi koko ajan ja hän kuoli lopulta yksin yöllä kivuistaan vuoteeseen. Eikä ketään vierellä. Omaiset asutaan toisella puolella Suomea ja kysyttiin ehtiikö kun tullaan huomenna. Juujuu, ei mitään

Kannattaa muistaa että saattohoitoon siirtymisestä päättää lääkäri, ja sellaista harvassa hoitolaitoksessa on jatkuvasti tavoitettavissa. Yhdellä lääkärillä voi olla kaikki kunnan hoivakodit listallaan ja työvuorot vain virka-aikaan.

Varsinkin pyhäpäivinä ja viikonloppuisin ollaan siis monesti pulassa jos joku tarvitsee saattohoitoa. Ja jos joltain takapäivystäjältä saadaan saattohoitopäätös ja reseptit lääkkeisiin, niin eivät ne lääkkeet hetkessä hoivakotiin ilmesty. 

Eihän tästä ole montaakaan vuotta, kun kehitysvammaisten parissa työskentelevä hoitajakaksikko jäi kiinni rauhoitettuaan asukkaita öiseen aikaan insuliinilla. 

Vierailija kirjoitti:

Luin jutun ja kuulostaa tutulta. Minunkin isäni oli hyväkuntoinen päästessään sairaalasta, mutta hänen kuntonsa romahti "kuntoutusosastolla, jossa oli vaipoissa, ei autettu ylös sängystä, eikä todellakaan kuntoutettu lainkaan. Makuutettiin sängyssä, kunnes joutui niin huonoon kuntoon, että kuoli.

Sen kokemuksen perusteella olen todennut, että vanhainkodit ovat ihmiselle vihoviimeisiä paikkoja. Kannattaisi saada sopivassa hetkessä nopea sydäninfarkti, niin ei joudu virumaan loppuelämäkseen.

Tuohan on ihan normaalia elämää. Kuolemaa edeltää usein kunnon romahtaminen. En ymmärrä, miten ihmiset eivät tajua sitä. Kuoleminen on prosessi. Vanhainkodit ovat ihmiselle vihoviimeisiä paikkoja, olet siinä ihan oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Juttu oli maksumuurin takana, mutta kaikenkaikkiaan kuulostaa hyvältä, että ilmeisen vanhan ja huonokuntoisen ihmisen annetaan kuolla. Ei ole mitään järkeä pitää väkisin hengissä enää tuossa vaiheessa ihmistä.

Juu, suosittelen lukemaan koko jutun. Isä oli soittanut Turussa asuvalle tyttärelleen, että tule pian, häntä kohdellaan täällä kaltoin. Tytär oli lähtenyt heti ajamaan Helsinkiim. 

Perillä isä oli löytynyt lääkkeillä nukutettuna, eikä hän koskaan enää herännyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin jutun ja kuulostaa tutulta. Minunkin isäni oli hyväkuntoinen päästessään sairaalasta, mutta hänen kuntonsa romahti "kuntoutusosastolla, jossa oli vaipoissa, ei autettu ylös sängystä, eikä todellakaan kuntoutettu lainkaan. Makuutettiin sängyssä, kunnes joutui niin huonoon kuntoon, että kuoli.

Sen kokemuksen perusteella olen todennut, että vanhainkodit ovat ihmiselle vihoviimeisiä paikkoja. Kannattaisi saada sopivassa hetkessä nopea sydäninfarkti, niin ei joudu virumaan loppuelämäkseen.

Tuohan on ihan normaalia elämää. Kuolemaa edeltää usein kunnon romahtaminen. En ymmärrä, miten ihmiset eivät tajua sitä. Kuoleminen on prosessi. Vanhainkodit ovat ihmiselle vihoviimeisiä paikkoja, olet siinä ihan oikeassa.

Kuolemaa ei edellä mikään kunnon romahtaminen. Vaan vähittäinen hiipuminen kuvaa sitä tilannetta paljon paremmin. Poissulkien äkilliset aivoverenvuodot ja sydäninfarktit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin jutun ja kuulostaa tutulta. Minunkin isäni oli hyväkuntoinen päästessään sairaalasta, mutta hänen kuntonsa romahti "kuntoutusosastolla, jossa oli vaipoissa, ei autettu ylös sängystä, eikä todellakaan kuntoutettu lainkaan. Makuutettiin sängyssä, kunnes joutui niin huonoon kuntoon, että kuoli.

Sen kokemuksen perusteella olen todennut, että vanhainkodit ovat ihmiselle vihoviimeisiä paikkoja. Kannattaisi saada sopivassa hetkessä nopea sydäninfarkti, niin ei joudu virumaan loppuelämäkseen.

Tuohan on ihan normaalia elämää. Kuolemaa edeltää usein kunnon romahtaminen. En ymmärrä, miten ihmiset eivät tajua sitä. Kuoleminen on prosessi. Vanhainkodit ovat ihmiselle vihoviimeisiä paikkoja, olet siinä ihan oikeassa.

Kannattaa vältellä vanhainkoteja ja muita hoitolaitoksia ihan loppuun saakka.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan huomannut sillä olevan merkitystä kohteluun, millaista eläkettä hoidettava saa?

Sehän menee niin, että pientä käyttörahaa lukuun ottamatta koko eläke menee hoitokotimaksuihin. Mitään ylärajaa siinä ei ilmeisesti ole, ei merkitystä saako eläkettä muutaman satasen tai vaikka kymppitonnin kuussa.

Jos hoidettava saa pohjimmaista, pientä eläkettä, voiko hän nopeammin kuolla 'nälkään, janoon tai vilustumiseen'?

Kun taas hyvin tuottoisa asiakas kannattaa hoitaa paremmin ja pitää kauemmin hengissä?

Hoivakodeissa harvemmin on mitään tuottoisia asiakkaita. Eläkkeen pitää olla vähintään 7500e jotta siitä perittävä 80% riittää hoidon todellisten kustannusten kattamiseen, ja sellaisia eläkkeitä saavilla on varaa järjestää hoitonsa jollain mielekkäämmällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu oli maksumuurin takana, mutta kaikenkaikkiaan kuulostaa hyvältä, että ilmeisen vanhan ja huonokuntoisen ihmisen annetaan kuolla. Ei ole mitään järkeä pitää väkisin hengissä enää tuossa vaiheessa ihmistä.

Juu, suosittelen lukemaan koko jutun. Isä oli soittanut Turussa asuvalle tyttärelleen, että tule pian, häntä kohdellaan täällä kaltoin. Tytär oli lähtenyt heti ajamaan Helsinkiim. 

Perillä isä oli löytynyt lääkkeillä nukutettuna, eikä hän koskaan enää herännyt

Mikä lääke ja mihin tarkoitukseen se oli määrätty?

Tuntuu todelta pahalta ja kouraisee tuo tapahtumasarja. Oma isä oli vastaavassa tilanteessa. Kunto huononi merkittävästi aina intervalleissa ja parani kotihoitojaksolla. Kiitos äidilleni, ertä jaksoi hoitaa kotona meidän muualla asuvien välillä auttaessa. Isä kuoli lopulta suolistotukosleikkaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin jutun ja kuulostaa tutulta. Minunkin isäni oli hyväkuntoinen päästessään sairaalasta, mutta hänen kuntonsa romahti "kuntoutusosastolla, jossa oli vaipoissa, ei autettu ylös sängystä, eikä todellakaan kuntoutettu lainkaan. Makuutettiin sängyssä, kunnes joutui niin huonoon kuntoon, että kuoli.

Sen kokemuksen perusteella olen todennut, että vanhainkodit ovat ihmiselle vihoviimeisiä paikkoja. Kannattaisi saada sopivassa hetkessä nopea sydäninfarkti, niin ei joudu virumaan loppuelämäkseen.

Tuohan on ihan normaalia elämää. Kuolemaa edeltää usein kunnon romahtaminen. En ymmärrä, miten ihmiset eivät tajua sitä. Kuoleminen on prosessi. Vanhainkodit ovat ihmiselle vihoviimeisiä paikkoja, olet siinä ihan oikeassa.

Totta kai ihmiset ymmärtävät, että kuolemaa edeltää usein kunnon romahtaminen.Vaikeampaa on ymmärtää sitä, että hoitohenkilökunta tietoisesti ja tarkoituksellisesti romahduttaa tämän kunnon niin, että seurauksena on kuolema. Murhaksikin tuota voisi kutsua.

Mutta tulethan sinä tämän itsekin tai omaisesi todennäköisesti kohtaamaan. Viisastele sitten.

Tässä jutusta. Täällä toki besserwisserit antaa asiantuntevia kommenttejaan vaikkeivät edes tiedä mistä on kyse. 🙄

Laur Villasen Pauli-isä asui ennen kuolemaansa omakotitalossaan Porin Uudellakoivistolla. Kotihoito kävi häntä päivittäin auttamassa tukisukkien laitossa ja tarkisti samalla lääkedosetista, että lääkkeet on otettu.

Sydämen vajaatoiminnasta huolimatta isä eli tyttärensä mukaan aktiivista ja itsenäistä elämää ja ajoi autoakin vielä muutamia viikkoja ennen kuolemaansa.

Isä kävi säännöllisesti kirjapiirissä ja oli kirjaston vakioasiakas. Hän tykkäsi hakea Sokokselta tuoretta lohta ja Alkosta viiniä. Isä oli nautiskelija. Hän halusi, että elämä on hyvää yhdeksänkymppisenäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu oli maksumuurin takana, mutta kaikenkaikkiaan kuulostaa hyvältä, että ilmeisen vanhan ja huonokuntoisen ihmisen annetaan kuolla. Ei ole mitään järkeä pitää väkisin hengissä enää tuossa vaiheessa ihmistä.

Juu, suosittelen lukemaan koko jutun. Isä oli soittanut Turussa asuvalle tyttärelleen, että tule pian, häntä kohdellaan täällä kaltoin. Tytär oli lähtenyt heti ajamaan Helsinkiim. 

Perillä isä oli löytynyt lääkkeillä nukutettuna, eikä hän koskaan enää herännyt

Mikä lääke ja mihin tarkoitukseen se oli määrätty?

Veikkaan tramalia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin jutun ja kuulostaa tutulta. Minunkin isäni oli hyväkuntoinen päästessään sairaalasta, mutta hänen kuntonsa romahti "kuntoutusosastolla, jossa oli vaipoissa, ei autettu ylös sängystä, eikä todellakaan kuntoutettu lainkaan. Makuutettiin sängyssä, kunnes joutui niin huonoon kuntoon, että kuoli.

Sen kokemuksen perusteella olen todennut, että vanhainkodit ovat ihmiselle vihoviimeisiä paikkoja. Kannattaisi saada sopivassa hetkessä nopea sydäninfarkti, niin ei joudu virumaan loppuelämäkseen.

Tuohan on ihan normaalia elämää. Kuolemaa edeltää usein kunnon romahtaminen. En ymmärrä, miten ihmiset eivät tajua sitä. Kuoleminen on prosessi. Vanhainkodit ovat ihmiselle vihoviimeisiä paikkoja, olet siinä ihan oikeassa.

 

Kuolemaa ei edellä mikään kunnon romahtaminen. Vaan vähittäine

Yli 90 vuotiaalla se kunto voi kyllä romahtaa monestakin syystä. Ikä ei ole vain numeroita. Myös se verenvuodot ei ole ainoa aivotapahtuma joka voi johtaa tunneissa kuolemaan vaikka kunto sitä ennen olisi ollut melko hyvä. Kaikki aivotapahtumat eivät myöskään edelleen ole diagnosoitavissa ainakaan riittävän nopeasti ja/tai ennakkoon.

Ja näin juttu jatkuu:

MARRASKUUN puolessa välissä kaksi vuotta sitten Pauli-isä hakeutui päivystykseen hengenahdistuksen vuoksi. Häntä hoidettiin pari viikkoa sairaalassa, ja päivää ennen itsenäisyyspäivää hän oli jo niin hyvässä kunnossa, että pääsi intervallijaksolle diakonialaitoksen kuntoutusyksikköön.

Isä oli tuolloin omatoiminen, käveli rollaattorin avulla ja kävi myös itse vessassa. Hän seurasi televisiosta maailman tapahtumia ja uutisia. Sairaalasta todettiin, että isä tarvitsee käyttöönsä vain happirikastimen hengitystä helpottamaan ja matkahappirikastimen, jotta ei ole sidottu huoneessa sänkyyn, Laur Villanen kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu todelta pahalta ja kouraisee tuo tapahtumasarja. Oma isä oli vastaavassa tilanteessa. Kunto huononi merkittävästi aina intervalleissa ja parani kotihoitojaksolla. Kiitos äidilleni, ertä jaksoi hoitaa kotona meidän muualla asuvien välillä auttaessa. Isä kuoli lopulta suolistotukosleikkaukseen.

Sairaalat ja hoitolaitokset on vaarallisia. Kannattaa vältellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin jutun ja kuulostaa tutulta. Minunkin isäni oli hyväkuntoinen päästessään sairaalasta, mutta hänen kuntonsa romahti "kuntoutusosastolla, jossa oli vaipoissa, ei autettu ylös sängystä, eikä todellakaan kuntoutettu lainkaan. Makuutettiin sängyssä, kunnes joutui niin huonoon kuntoon, että kuoli.

Sen kokemuksen perusteella olen todennut, että vanhainkodit ovat ihmiselle vihoviimeisiä paikkoja. Kannattaisi saada sopivassa hetkessä nopea sydäninfarkti, niin ei joudu virumaan loppuelämäkseen.

Tuohan on ihan normaalia elämää. Kuolemaa edeltää usein kunnon romahtaminen. En ymmärrä, miten ihmiset eivät tajua sitä. Kuoleminen on prosessi. Vanhainkodit ovat ihmiselle vihoviimeisiä paikkoja, olet siinä ihan oikeassa.

 

Kuolemaa ei ede

Kyllähän sen kunto romahtaa jos hoitolaitos jättää heittelle.

Ote jutusta:

LAUR VILLANEN kertoo, että myös isän happihoidon kanssa oli ongelmia.

Kun kävimme mieheni kanssa isää katsomassa, ihmettelin miksi hän hengittää niin huonosti. Happiletku ei ollut edes koneessa kiinni.

Myöskään matkahappirikastinta isä ei päässyt käyttämään, vaikka sairaala oli ohjeistanut sen käyttöön omatoimisuuden tukemiseksi.

Isä olisi halunnut mennä ruokalaan syömään yhdessä muiden kanssa, mutta ei koskaan päässyt sinne, kun häntä ei opastettu matkahappirikastimen käytössä. Kenelläkään hoitajista ei ollut aikaa opastaa, miten laite toimii.

Lisäksi hampaiden hoitoa laiminlyötiin Laur Villasen mukaan pahasti.

Minulle kerrottiin myöhemmin, että isän suuta on puhdistettu hygieniatikuilla, jotka on tarkoitettu lähinnä kuivan suun kostuttamiseen. Olin tuonut isälle uuden hammasharjan, mutta löysin paketin avaamattomana sen jälkeen, kun isä oli jo kuollut. Pöyristyttävää, ettei isän hampaiden harjauksestakaan huolehdittu.

KUN Laur Villasen isä oli ollut viikon kuntoutusyksikössä, tytär alkoi saada tiuhaan huolestuttavia soittoja isältään.

Kyseisenä sunnuntaina isä soitteli pitkin päivää, että häntä kohdellaan huonosti. Iltapäivällä isä sanoi, että hänelle ollaan soittamassa ambulanssia, muttei tiennyt miksi.

Turussa asuva Laur Villanen lähti miehensä kanssa saman tien ajamaan Poriin.

Juuri ennen lähtöäni isä soitti ja kysyi, koska tulen. Sanoin, että kahden tunnin päästä. Isä sanoi, että nähdään pian.

Ne sanat jäivät isän viimeisiksi sanoiksi tyttärelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin jutun ja kuulostaa tutulta. Minunkin isäni oli hyväkuntoinen päästessään sairaalasta, mutta hänen kuntonsa romahti "kuntoutusosastolla, jossa oli vaipoissa, ei autettu ylös sängystä, eikä todellakaan kuntoutettu lainkaan. Makuutettiin sängyssä, kunnes joutui niin huonoon kuntoon, että kuoli.

Sen kokemuksen perusteella olen todennut, että vanhainkodit ovat ihmiselle vihoviimeisiä paikkoja. Kannattaisi saada sopivassa hetkessä nopea sydäninfarkti, niin ei joudu virumaan loppuelämäkseen.

Tuohan on ihan normaalia elämää. Kuolemaa edeltää usein kunnon romahtaminen. En ymmärrä, miten ihmiset eivät tajua sitä. Kuoleminen on prosessi. Vanhainkodit ovat ihmiselle vihoviimeisiä paikkoja, olet siinä ihan oikeassa.

 

Kuolemaa ei edellä mikään kunnon romahtaminen. Vaan vähittäine

Kyllähän se kunto romahtaa ennen kuolemaa kaikilla. Elämän loppuvaihe on eri sairauksissa erilainen. Dementoivissa sairauksissa ja sydämen vajaatoiminnassa se on erilainen kuin vaikka syömässä. Mutta yleensä ihan viimeisinä päivinä kyky liikkua, syödä, kommunikoida heikkenee ja loppuu nopeasti. Osa on ennen tätä vaihetta suht hyvässä kunnossa (kuten syöpää sairastavat usein) ja osa on taas hiipunut vähitellen monen vuoden aikana. Harva kuolee terveenä seisovilta jaloilta. 

Ote jutusta:

Laur Villanen oli isänsä kuolemasta niin murtunut ja kaikesta tapahtuneesta sekaisin, ettei hän ymmärtänyt vaatia ruumiinavausta.

Hän teki isänsä kohtelusta kuitenkin kantelun Valviraan, joka totesi tänä keväänä tehdyssä päätöksessään, ettei hoito ole toteutunut kaikilta osin asianmukaisesti.

Asian tarkempaa selvittelyä on Valviran mukaan vaikeuttanut kuitenkin se, että veteraanien kuntoutuspalvelu loppui Länsi-Suomen diakonialaitoksella huhtikuussa 2023. Kuntoutus siirtyi tuolloin Ruskatalojen palveluyhdistykselle avokuntoutuksena toteutettavaksi.

Toiminnan päättymisen vuoksi Valvira katsoi, ettei harkittavana olleen hallinnollisen ohjauksen antaminen vastaisen varalle ole enää perusteltua.

VALVIRA muistutti päätöksessään, että vastuu palvelun järjestämisestä on ollut tapahtuma-aikaan Porin kaupungilla ja 1. tammikuuta.2023 alkaen Satakunnan hyvinvointialueella.

Valvira sai päätöksensä tueksi Satakunnan hyvinvointialueen ikääntyneiden palveluiden toimialajohtajan Jaana Männikön lausunnon, jossa hän toteaa, ettei hoito ole tapahtunut parhaalla mahdollisella tavalla. Hoidon kirjaus on Männikön mukaan ollut puutteellista päivittäisen hoidon, potilaan toimintakyvyn sekä happihoidon osalta. Suun hoito ei ole myöskään toteutunut Käypä hoito -suositusten mukaisesti.

Lisäksi kohtaaminen hoitoon osallistuvien hoitajien sekä potilaan ja tämän omaisten kanssa ei ollut onnistunut.

Yleisellä tasolla Männikkö toteaa, ettei vaippojen laittaminen ikäihmisille laitoshoidossa ole yleinen käytäntö, vaan se vaati aina harkintaa.

Päätös tehdään potilaan voimien, haasteiden ja omatoimisuuden mukaan. Ihmisarvoa pitää kunnioittaa ja omatoimisuutta tukea, Männikkö korostaa.

Nyt tulee erittäin sensitiivinen kommentti, mutta onkohan tyttären elämänvalinnat vaikuttaneet hoidon tasoon, mikäli hoitajilla ollut rasista asennetta...