Vanhus kuoli viikossa saamaansa hoitoon, joka oli palliatiivista, mutta se salattiin omaisilta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli oikeasti tosi järkyttävä juttu. Täysin toimintakykyinen vanhus hoidetaan kuolleeksi muutamassa päivässä. Helppo on naureskella, kunnes sattuu omalle kohdalle.

Mitä se täysin toimintakykyinen vanhus tekee siellä vuorohoitoyksikön "kuntoutusyksikössä"?

Vähän rasittavia nämä tyypit, jotka ei jaksa lukea ketjua vaan ylimielisesti silti pätevät. 😢

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos tuo vanhus ei olisi tarvinnut lisähappea, todennäköisesti olisi tuon kuntoutuspaikan sijasta päässyt kotiin. Jos siis muuten oli ihan hyvässä kunnossa, mutta vain lisähappea tarvitsi. Ystäväni miehelle meinasi lisähapen tarve koitua kuolemaksi, tuolle sotaveteraanille se mahdollisesti koitui. Onhan sekin mahdollista, että veteraani olisi kuollut kotonakin. Siihen ei kukaan kuole, että on vaipoissa. "

Happihoidon vuoksi ei ketään siirretä todennäköisemmin adumuspalveluyksikön "kuntoutusosastolle". Ihan samoin perustein sen hsppihoidon saa kotiin kun sinne asumispalveluyksikköön. Sellaisia sairaaloita meiltä tuskin löytyy jossa happihoito toteutettaisiin rikastimella. Terveyskeskus tasoisissa sairaaloissakin on happipisteet.

Tuohon en nyt osaa ottaa kantaa, mutta ystäväni mies siirtyi Meilahdesta ison leikkausken jälkeen  Katriinan sairaalaan vain ja ainoastaan li

Lisähapen vuoksi voidaan toki siirtää terveyskeskustasoiseen sairaalaan mutta ei hoitoa millään siirreltävillä happilaitteilla toteuteta. Jos tarvitaan happirikastinta tai vastaavaa hoito voidaan toteuttaa kotona. Jos asiakas ei selviydy kotona hänet voidaan siirtää "kuntoutettavaksi" vuotohoutoyksikköön.  Varsinaisesti palliatiivisia asiakkaita ei kyllä missään kuntouteta. Hoito on oireenmukaista.

Ehkä tulehdusarvot on olleet niin korkeat(verenmyrkytys), ettei antibiootit olisi enää auttaneet, eli elimistö on jo alkanut tuhoutua. Tämä voi edetä hyvin äkkiä ja nuorempiakin on kuollut verenmyrkytykseen. Eli ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin saattohoito.

 

Tehohoidettuna kuolleisuus sepsikseen on 15 %. Pneumokokin ja E. colin aiheuttamiin sepsiksiin kuolleisuus on vain 10 % ihan ylipäätään. Yleisimmin se vanhuksen sepsis on pissateistä ja E. coli aiheuttajana. Vanhuksella ylipäätään on se sepsis siksi, että hänellä ensin on pissatulehdus johon ei ole saanut antibioottia, on todennäköisimmin vain pidetty sekavana. Sitten tulehdus on päässyt leviämään munuaisiin, eikä edelleenkään ole annettu munuaisaltaan tulehdukseen antibioottia. Potilas on tässä kohdin tosi kivulias, annetaan ehkä jotain turruttavaa lääkettä vaan ei antibioottia.

Lopulta sitten vanhuksella tulehdus leviää yleisinfektioksi, jota myöskään ei antibiooteilla hoideta vaan potilas kuolee tulehdukseen. Sitten nämä vallan viisaat hoitajat hokevat näitä fraasejaan että ei olisi lääkkeet auttaneet, ei ole muita vaihtoehtoja kuin saattohoito, vanhoilla ihmisillä kunto romahtaa nopeasti hetkessä jne. Ei oikein saa selvyyttä että uskovatko itse näihin juttuihin vai eivät. 

Oulussa OYS siirtää potilaan Kaupunginsairaalaan. Kun Kaupunginsairaalakaan ei voi mitään, siirretään kuolemantalo Hiiroseen. Sieltä ei ole kellään paluuta. Kuolemaa joudutetaan kuivattamalla potilas nesteen puutteella.

Suomessa ainakin hoitajille opetetaan ihan totuutena, että tehohoidossa täytyy kuolla tietty määrä potilaita ja muu on merkki siitä että siellä hoidetaan liian terveitä potilaita. 😆

Mikään kriteeri ei siis ole esimerkiksi ihmishenkien säästäminen vaan rahallinen tehokkuus. Esimerkiksi Saksassa on väestömäärään nähden kolme kertaa enemmän tehohoitopaikkoja ja -hoitajia kuin Suomessa. (Ja vanhuksethan ei Suomessa edes tehohoitoon pääse, ja sekin on absoluuttisen oikein koska laskelma.)

Poliitikot päättävät miten se raha käytetään. Sitä vaan yritetään opettaa jonain lääketieteellisenä viisautena, vaikka itse asiassa kyseessä on poliittinen päätös siitä paljonko se kriteeriksi valittu kansalaisen laatupainotettu elinvuosi saa maksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoli saamaansa hoitoon eli hoitoko tappoi?

Palliatiivisessa hoidossa keskitytään kivun lievittämiseen varsinaisen sairauden hoitamisen sijaan. Koska on todettu, että sairaus on edennyt pisteeseen, josta ei ole paluuta terveiden kirjoihin.

Jotkut kipulääkkeet voivat suurina annoksina aiheuttaa esimerkiksi hengityksen pysähtymisen. On siis lähinnä makuasia, että tappoiko lopulta hoito vai sairaus.

Mukavampi on kuitenkin elämänsä viimeiset hetket viettää ilman kipuja. Vai mitä?

Saattohoito sekä Palliatiivinen hoito pitäisi lailla kieltää .

Vierailija kirjoitti:

Oulussa OYS siirtää potilaan Kaupunginsairaalaan. Kun Kaupunginsairaalakaan ei voi mitään, siirretään kuolemantalo Hiiroseen. Sieltä ei ole kellään paluuta. Kuolemaa joudutetaan kuivattamalla potilas nesteen puutteella.

Viimeinen virkkeesi on osa sitä palliatiivista hoitoa, jolla eufenistisesti vähennetään kärsimystä. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ainakin hoitajille opetetaan ihan totuutena, että tehohoidossa täytyy kuolla tietty määrä potilaita ja muu on merkki siitä että siellä hoidetaan liian terveitä potilaita. 😆

Mikään kriteeri ei siis ole esimerkiksi ihmishenkien säästäminen vaan rahallinen tehokkuus. Esimerkiksi Saksassa on väestömäärään nähden kolme kertaa enemmän tehohoitopaikkoja ja -hoitajia kuin Suomessa. (Ja vanhuksethan ei Suomessa edes tehohoitoon pääse, ja sekin on absoluuttisen oikein koska laskelma.)

Poliitikot päättävät miten se raha käytetään. Sitä vaan yritetään opettaa jonain lääketieteellisenä viisautena, vaikka itse asiassa kyseessä on poliittinen päätös siitä paljonko se kriteeriksi valittu kansalaisen laatupainotettu elinvuosi saa maksaa. 

Prosentit kyllä menee ihan päinvastoin. Tehohoidossa "saa" kuolla vain tietty osuus potilaista. Tehohoitoon ei lähdetä jos kuolema on hyvinkin todennäköistä. Tehohoito myös lopetetaan jos potilas ei hyödy siitä.

Mulla vähän samantapainen tilanne 88-vuotiaan isäni kanssa päällä, hän vielä elossa tosin. Oli vielä puoli vuotta sitten täysin toimintakykyinen, mm. kävi kuntoa ylläpitääkseen pitkähköillä kävelylenkeillä joka päivä, ei tarvinnut mitään kotihoidon palveluita tai mitään, täysin itsenäisesti eli. Hänellä ei edes ole mitään pitkäaikaissairauksia tai lääkityksiä, mikä käsittääkseni suht harvinaista tuon ikäisillä. 

Mutta niin, hänelle kävi kotonaan kaatuminen. Siellä rivitaloasunnossaan on tosi hankalat ja vielä liukkaat kierreportaat, joita itsekin vähän pelkään aina, ja olen usein sanonut että kannattaisi hankkia yhden tason asunto, kun hyvä kunto ei loputtomiin voi jatkua. No, isä oli liukastunut ja kaatunut siellä rappusissa, ja päätyi sairaalahoitoon. Sairaalassa saikin hyvää hoitoa, mutta sen jälkeen toipumaan kuntoutusyksikköön.

Enpä tajunnut millainen paikka on KUNTOUTUSyksikkö - pelkkä vanhus-säilömö. Mitään kuntoutusta hän ei saanut. Sen sijaan omatoimisuus estettiin täysin. Pakotettiin vaippoihin ja kiellettiin yrittämästä nousta vuoteesta, siis sen jälkeenkin kun kaatumisen vammat olivat parantuneet sen verran että olisi saanut yrittää. Vanha ihminen muutenkin heikkenee vuodelevossa nopeasti, ja sitten kun kiellettään edes yrittämästä enää itsenäisesti liikkua. Yritin kovasti kysellä että eikö mitään voi tehdä, kuntoutusta, fysioterapiaa, edes rollaattorilla sallia käydä itse vessassa? Tai vaikka pyörätuoli alkuun. Rollaattorin kanssa kuulemma liian suuri riski kaatua, ja laitos on vastuussa jos niin käy. Pyörätuoliin taas ei ole henkilökuntaa isoa miestä nostella ainakaan usein. Eräs hoitaja puhui, kuin olisin jotenkin höperö joka ei tajua että isä on vanha ja tekee kuolemaa, ja minun pitäisi vaan hyväksyä. No kun hänellä ei ole vaan todettu mitään lähiaikoina kuolemaan johtavaa sairautta, eikä myöskään vammasta olisi pitänyt jäädä mitään liikkumisen estävää muuta kuin kuntoutettavissa oleva lihasvoiman heikkeneminen toipumisaikana, niin vaikeahan se on hyväksyä! 

No, nyt isä on sitten masentunut ja surullinen. Yritän parhaillani järjestää häntä toisenlaiseen paikkaan, jossa voisi edes rahalla saada myös kuntoutusta. Tämä huono hoitolaitos ei muuten ole edes mikään attendo tms vaan hyvinvointialueen ylläpitämä yksikkö.

Eutanasiahalukkuus selvitettäisiin kysymällä muistisairaalta vanhukselta...? Vain läpeensä tyhmä tai paha ihminen haluaa toimia niin.

Mikään laitos ei ole vastuussa potilaan/asiakkaan kaatumisesta. Välttämättä niitä varmasti pyritään käytössä olevin keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ainakin hoitajille opetetaan ihan totuutena, että tehohoidossa täytyy kuolla tietty määrä potilaita ja muu on merkki siitä että siellä hoidetaan liian terveitä potilaita. 😆

Mikään kriteeri ei siis ole esimerkiksi ihmishenkien säästäminen vaan rahallinen tehokkuus. Esimerkiksi Saksassa on väestömäärään nähden kolme kertaa enemmän tehohoitopaikkoja ja -hoitajia kuin Suomessa. (Ja vanhuksethan ei Suomessa edes tehohoitoon pääse, ja sekin on absoluuttisen oikein koska laskelma.)

Poliitikot päättävät miten se raha käytetään. Sitä vaan yritetään opettaa jonain lääketieteellisenä viisautena, vaikka itse asiassa kyseessä on poliittinen päätös siitä paljonko se kriteeriksi valittu kansalaisen laatupainotettu elinvuosi saa maksaa. 

Prosentit kyllä menee ihan päinvastoin. Tehohoidossa "saa" kuolla vain tietty osuus potilaista. Tehohoitoon

Tuota, jos tehohoitoon on määritetty tavoiteltava kuolleisuusprosentti niin se ei muutu siitä miksikään sillä, että se sama osuus muutetaan eloonjääntiprosentiksi. 😆 Edelleen pyritään siihen, että jetsulleen sama prosenttiosuus tehohoidettavista menehtyy. 

Vierailija kirjoitti:

Eutanasiahalukkuus selvitettäisiin kysymällä muistisairaalta vanhukselta...? Vain läpeensä tyhmä tai paha ihminen haluaa toimia niin.

Siksihän ihmisiä kannustetaan tekemään se hoitotestamentti ja ilmaisemaan jo varhain fraasit, että ei halua jäädä kitumaan, haluaa kuolla saappaat jalassa ja ei halua jäädä elämään ei-ihmisarvoista elämää. Usein kun nuoret ja terveet ajattelevat näin, mutta sopeutuvat myöhemmin hyvin tehokkaasti sairastumisiinsa ja vanhenemiseensa. Ei sitä sairastuttuaan enää sitten pääse muokkaamaan hoitotestamenttiaan. 

Lääkäri päättää kuka potilaista tapetaan janoon ja nälkään. He käyttävät lääketieteellisä perusteluita ( mukamas ) siihen.

Joo. Tiedän yhden vanhuksen joka siirrettiin tk-sairaalaosastolta tehostetun palveluasumisen yksikköön ja siellä vanhus kuoli alle kuukaudessa oksentaen suolen sisältöä.

Just.

Kukaan ei pakota hoitoon julkselle sektorille ja vaihtoehtona on laadukas yksityinen puoli. Eivät hekään kuitenkaan saa pelastettua kuolemansairaita kotiin jos vanhuksen aika on tullut täyteen. Mihinkään tehohoitoon ei yleensä tuossa tilanteessa ole syytä mennä kun se vain pitkittää kärsimystä ja väistämätöntä,

Lääkärinä muistan ikuisesti kun päivystäjän korvaajana kiersin täpötäyttä osastoa jossa yhdellä potilaalla tiedettiin olevan luustoon levinnyt syöpä mutta ei lähtökohtaa eli hoitokeinoa ei vielä ollut. Omaisten  kanssa puhuttiin tutkimuksista ja lisättiin potilaan kipulääkitystä. Seuraavana päivänä kun tulin töihin kuulin että potilas oli menehtynyt yön aikana. Oli tehty DNR-päätös eikä otettu valvontaosastolle. Puoliso valitti hoidosta ja syytti päivystävää lääkäriä mutta ei minua kuitenkaan ja meni ihan oikeuteen saakka.

Jos ihminen on kuolemassa niin silloin pitää keskittyä kivun ja kärsimyksen lievittämiseen eikä tehdä mitään muuta. Omaisille tilanne voi joskus tulla yllätyksenä valitettavasti.

Suomessa tehohoitoon joutuneista kuolleisuus teho-osastolla noin 6 % ja lisäksi noin 10 % kuolee sairaalassa päästyään tehohoidosta. (Tilasto ajalta ennen koronaa.)

Britanniassa tehohoidossa kuolleisuus yli 32 %. 

 

Ihan pelkkien näiden tietojen perusteella, miten tämän itsellesi tulkitset? Että Suomessa on parempi ja tehokkaampi tehohoito kuin Briteissä? Vai että Suomessa rajataan tehohoitoon pääsy niin, että saadaan komeampi selviytymisprosentti (ja tehokkuutta rahankäyttöön)?

Vierailija kirjoitti:

Mulla vähän samantapainen tilanne 88-vuotiaan isäni kanssa päällä, hän vielä elossa tosin. Oli vielä puoli vuotta sitten täysin toimintakykyinen, mm. kävi kuntoa ylläpitääkseen pitkähköillä kävelylenkeillä joka päivä, ei tarvinnut mitään kotihoidon palveluita tai mitään, täysin itsenäisesti eli. Hänellä ei edes ole mitään pitkäaikaissairauksia tai lääkityksiä, mikä käsittääkseni suht harvinaista tuon ikäisillä. 

Mutta niin, hänelle kävi kotonaan kaatuminen. Siellä rivitaloasunnossaan on tosi hankalat ja vielä liukkaat kierreportaat, joita itsekin vähän pelkään aina, ja olen usein sanonut että kannattaisi hankkia yhden tason asunto, kun hyvä kunto ei loputtomiin voi jatkua. No, isä oli liukastunut ja kaatunut siellä rappusissa, ja päätyi sairaalahoitoon. Sairaalassa saikin hyvää hoitoa, mutta sen jälkeen toipumaan kuntoutusyksikköön.

Enpä tajunnut millainen paikka on KUNTOUTUSyksikkö - pelkkä vanh

Mun äiti oli akuutti ortopedinen kuntoutusosasto kuukauden Turussa. 

Luulin, että siellä fysioterapeutin avulla kuntoutetaan päivittäin. Katin kontit. Ei ollut mitään voimaharjoituksia. Fysioterapeutin tapasi kai kerran. Mutta liikkeelle apuvälineillä ne kehotti. Ei muuta kuntoutusta, mitä odotin olevan. 

Kotona kävi hyvä kaupungin fysioterapeutti muutaman kerran. 

Nyt tuolta kaupunginsairaalasta on säästösyistä monta osastoa suljettu. Varmaan tuokin. 

"Tuota, jos tehohoitoon on määritetty tavoiteltava kuolleisuusprosentti niin se ei muutu siitä miksikään sillä, että se sama osuus muutetaan eloonjääntiprosentiksi. 😆 Edelleen pyritään siihen, että jetsulleen sama prosenttiosuus tehohoidettavista menehtyy. "

Ei pyritä siihen että tietty prosentti kuolee. Ihanteellinen tilanne olisi että kukaan ei kuolisi siellä tehohoidossa vaan että potilaat ehdittäisiin siirtämään kuolemaan muualle.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa tehohoitoon joutuneista kuolleisuus teho-osastolla noin 6 % ja lisäksi noin 10 % kuolee sairaalassa päästyään tehohoidosta. (Tilasto ajalta ennen koronaa.)

Britanniassa tehohoidossa kuolleisuus yli 32 %. 

 

Ihan pelkkien näiden tietojen perusteella, miten tämän itsellesi tulkitset? Että Suomessa on parempi ja tehokkaampi tehohoito kuin Briteissä? Vai että Suomessa rajataan tehohoitoon pääsy niin, että saadaan komeampi selviytymisprosentti (ja tehokkuutta rahankäyttöön)?

Tehohoitoa meillä rajataan kyllä paljon. Tiedä sitten onko se enemmän vai vähemmän kuin Briteissä.