Kasiluokkalainen antaa perusteluja, miksi puhelimia ei voi kerätä pois koulussa

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan, että saan lapsen kiinni koulupäivän aikana (välitunneilla) ja haluan että lapsi saa minut. On seiskalla ja noilla on sääntö, että tuntien ajan puhelimet repussa. Jos tulee tuollainen muutos, että puhelin pitää antaa koko koulupäiväksi pois hankin lapselle jonkun älykellon jolla voi laittaa viestejä.

Sen keskiarvo on 9.7 ja illat kuluvat harrastuksissa, joten puhelin ei ole mikään ongelma vaan yhteydenpitoa, asioiden hoitamista ja myös viihdettä varten.

Mihin ihmeeseen lapsi tarvitsee äitiä välitunneilla?

Itse elin useamman vuoden ilman puhelinta - siis puhelinkiskalla ja opiskelin yolla ilman nettiä - spostit tulivat mikroluokkiin loppuvaiheessa. Oli vireä sosiaalinen elämä, eikä tullut pahemmin plagioitua lähteistä. Mitenköhän onnistuisi nykynuorilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan, että saan lapsen kiinni koulupäivän aikana (välitunneilla) ja haluan että lapsi saa minut. On seiskalla ja noilla on sääntö, että tuntien ajan puhelimet repussa. Jos tulee tuollainen muutos, että puhelin pitää antaa koko koulupäiväksi pois hankin lapselle jonkun älykellon jolla voi laittaa viestejä.

Sen keskiarvo on 9.7 ja illat kuluvat harrastuksissa, joten puhelin ei ole mikään ongelma vaan yhteydenpitoa, asioiden hoitamista ja myös viihdettä varten.

Mihin ihmeeseen lapsi tarvitsee äitiä välitunneilla?

Lapsen koulu on 10 km päässä kotoa, harrastukset 4 iltana viikossa 10 - 30 km päässä, kuljetukset hoidetaan harrastuskavereiden vanhempien kesken vuorotellen. Joka viikko noita joudutaan säätämään vielä samana päivänä, kun joku on kipeä tai työpäivä venyy tai mitä milloinkin. Silloin pitää saada ohjeistettua lasta, että tuletkin tänään bussilla kotiin, vaikka oli sovittu että jäät keskustaan odottamaan, tai että menepä sittenkin koulusta harrastuskaverille kun heidän vanhemmat kuskaavat. Lapsen pitää myös itse voida ilmoittaa, jos esimerkiksi olo alkaa kesken koulupäivän tuntua siltä ettei ole siinä kunnossa että kannattaisi mennä treeneihin. Koska sitten taas aikuiset joutuvat miettimään kuljetukset uusiksi.

Minusta kouluissa pitää elää ajassa mukana siten, että siellä on aina etusijalla oppiminen ja sivistys. Siis etusijalla. Koulu ei ole terapiapalvelu, vaan kasvatusympäristö. Silloin tähän aikuisten lapsille tarjoamaan päivähoivaan sisältyy opetus, koulurauha, kohtuullinen kohtaaminen ja kotitöiden tarkistus. On myös edistymisen seuranta ja tulevaisuuteen suuntaavia oppilasohjauksia. Tämä pitää riittää ja näissä puitteissa luodaan arvot ja lait. JOs metallinpaljastimet ovat tarpeen, niin sitten niitä. Jos kännykät häiritsee, niin pois. Jos joku ei ole ihmisiksi varoituksista huolimatta, niin erottaminen. Jos ei opi avusta huolimatta, niin luokalle jättäminen. Yksi tärkeimpiä mieltä suojaavia tekijöitä on oppia toimimaan yhdessä, ja olla loukkaantumatta henkilökohtaisesti rajoituksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se kuuluu opettajille tai kenellekään muullekaan, mitä oppilaat tekevät välitunnilla kunhan eivät telo itseään tai toisiaan? Puhelinkielto on silkkaa fasismia.

Välitunnilla opetellaan sosiaalisia taitoja. Se osa-alue ei kehity jos kaikki vaan katsovat puhelintaan.

Miten opettelee sosiaalisia taitoja joku, jota kiusataan tai jota ei kiinnosta olla muiden seurassa?

Nyt ois erilaiselle nuorelle varmaa somenäkyvyyttä ja linnan kutsu tiedossa jos vaan hoksaisi laittaa liikkeelle ilmiön, jossa kannatetaan kännykätöntä elämää ja kannustetaan oppimaan. Ihan saatanallista oikeasti, että verorahoilla tasa-arvoista  koululaitosta koetetaan pitää yllä, ja tämä polvi pelkästään nillittää jokaisesta asiasta. Jos mikään ei kelpaa eikä kiinnosta, niin voidaanhan koululaitos alaskin ajaa.

En ymmärrä miksei koululla voisi olla lupaa ottaa puhelimia pois, kun kerran vanhemmillakin on se lupa. Koulu on se jolla on lapsen kasvatusvastuu koulupäivän alkamisen ja päättymisen välisenä aikana, ja sen kasvatustyön hoitaminen ei onnistu ilman kunnollisia valtuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se kuuluu opettajille tai kenellekään muullekaan, mitä oppilaat tekevät välitunnilla kunhan eivät telo itseään tai toisiaan? Puhelinkielto on silkkaa fasismia.

Välitunnilla opetellaan sosiaalisia taitoja. Se osa-alue ei kehity jos kaikki vaan katsovat puhelintaan.

Miten opettelee sosiaalisia taitoja joku, jota kiusataan tai jota ei kiinnosta olla muiden seurassa?

Samalla tavalla kuin ennenkin. Kertomalla kiusaamisesta koulussa ja kotona, vaatimalla puuttumaan, tarkastelemalla omaa käytöstään. Jos ei kiinnosta olla muiden seurassa niin silloin kantaa siitä vastuun. Kuten ennenkin on tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan, että saan lapsen kiinni koulupäivän aikana (välitunneilla) ja haluan että lapsi saa minut. On seiskalla ja noilla on sääntö, että tuntien ajan puhelimet repussa. Jos tulee tuollainen muutos, että puhelin pitää antaa koko koulupäiväksi pois hankin lapselle jonkun älykellon jolla voi laittaa viestejä.

Sen keskiarvo on 9.7 ja illat kuluvat harrastuksissa, joten puhelin ei ole mikään ongelma vaan yhteydenpitoa, asioiden hoitamista ja myös viihdettä varten.

Mihin ihmeeseen lapsi tarvitsee äitiä välitunneilla?

Lapsen koulu on 10 km päässä kotoa, harrastukset 4 iltana viikossa 10 - 30 km päässä, kuljetukset hoidetaan harrastuskavereiden vanhempien kesken vuorotellen. Joka viikko noita joudutaan säätämään vielä samana päivänä, kun joku on kipeä tai työpäivä venyy tai mitä m

Ja lapsi tarvitsee samantien tiedon että tule bussilla kotiin, vaikka bussikyytiin on vielä monta tuntia aikaa? Tuollaiset viestit voi kyllä lukea koulupäivän jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kouluissa pitää elää ajassa mukana siten, että siellä on aina etusijalla oppiminen ja sivistys. Siis etusijalla. Koulu ei ole terapiapalvelu, vaan kasvatusympäristö. Silloin tähän aikuisten lapsille tarjoamaan päivähoivaan sisältyy opetus, koulurauha, kohtuullinen kohtaaminen ja kotitöiden tarkistus. On myös edistymisen seuranta ja tulevaisuuteen suuntaavia oppilasohjauksia. Tämä pitää riittää ja näissä puitteissa luodaan arvot ja lait. JOs metallinpaljastimet ovat tarpeen, niin sitten niitä. Jos kännykät häiritsee, niin pois. Jos joku ei ole ihmisiksi varoituksista huolimatta, niin erottaminen. Jos ei opi avusta huolimatta, niin luokalle jättäminen. Yksi tärkeimpiä mieltä suojaavia tekijöitä on oppia toimimaan yhdessä, ja olla loukkaantumatta henkilökohtaisesti rajoituksista.

Totta kai oppiminen ja sivistys pitää olla etusijalla, mutta ei sitä saada aikaan pakottamalla. Lapsia pitää kohdella fiksuina ja antaa heidän itse ottaa vastuuta oppimisestaan ja tulevaisuudestaan. Ongelma nykykoulussa on enemmänkin se, että sieltä puuttuu kaikki kunnianhimo ja innostus. Mun seiskaluokkalaiselle ei ole opettajien toimesta vielä kertaakaan selitetty miten eri ammatteihin pääsee ja mitä oikeasti vaaditaan eri jatkokoulutuspaikkojen saamiseen. Tuolla vaan toivotaan, että kaikki saataisiin edes jotenkin raahattua minimivaatimusten läpi. Eihän sellainen innosta ketään.

Pitäisi vääntää rautalangasta, että miksi siellä koulussa ollaan. Että se on ilo ja etuoikeus, että saavat opiskella. Toisaalta ei mikään ihme, tällä palstalla aikuisetkin kiukuttelevat, että tyhmää kun heidät on pakotettu opiskelemaan (alkeellista) matematiikkaa, kun eihän sitä tarvitse mihinkään. Päin vastoin, kaikkien oppiaineiden vaatimuksia pitäisi nostaa ja edetä puolet nopeammin, niin että koulu säilyisi kiinnostavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on vähintäänkin outoa, että pitää tehdä lakimuutos, jotta lapset eivät saisi käyttää puhelinta koulussa. Sen pitäisi olla itsestään selvyys, että kännykät pysyy repuissa koulupäivän ajan. Ei sen räplääminen ole mikään ihmisoikeus.

 

Joo ja mullakin on teinejä, joiden mielestä on kamalaa, jos kännykkää ei saa käyttää koulussa. Voi surku. Sellaista elämä on, ettei aina saa sitä mitä haluaa.

Siitä ei ole järin kauan, kun kouluissa ei saanut käyttää puhelimia tai se oli erikoistapaus, jos omat puhelimet kaivettin esille jotain kahootia varten tms. Oma lapsi meni kouluun 2011 ja vasta yläkoulussa sai käyttää puhelimia, mutta sielläkin vain välitunneilla.

Jo 90-luvun lopulla oppilailla oli kännykät, eikä silloinkaan saanut pitää puhelinta esillä (eikä mitään muutakaan asiaankuulumatonta roinaa). Missä välissä puhelimen on yhtäkkiä saanut ottaa esiin ja käyttää kesken tunnin? Onko ollut joku jossain välissä joku älyluuripöhinä, jolloin opettajatkin olivat uutuudesta sokaistuneita, vai mitä tapahtui? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan, että saan lapsen kiinni koulupäivän aikana (välitunneilla) ja haluan että lapsi saa minut. On seiskalla ja noilla on sääntö, että tuntien ajan puhelimet repussa. Jos tulee tuollainen muutos, että puhelin pitää antaa koko koulupäiväksi pois hankin lapselle jonkun älykellon jolla voi laittaa viestejä.

Sen keskiarvo on 9.7 ja illat kuluvat harrastuksissa, joten puhelin ei ole mikään ongelma vaan yhteydenpitoa, asioiden hoitamista ja myös viihdettä varten.

Mihin ihmeeseen lapsi tarvitsee äitiä välitunneilla?

Lapsen koulu on 10 km päässä kotoa, harrastukset 4 iltana viikossa 10 - 30 km päässä, kuljetukset hoidetaan harrastuskavereiden vanhempien kesken vuorotellen. Joka viikko noita joudutaan säätämään vielä samana päivänä, kun joku on kipeä tai työpäivä venyy tai mitä m

Koulun loputtua voi lukea viestin, kuunnella ääniviestin ja soittaa. Ei kenenkään oikeasti tarvitse olla yhteydessä kesken päivän, kuin erittäin harvoin.

Tuttu sukulaispoika meni ekaa kertaa kesätöihin lukion jälkeen (!). Huomasi pian kuinka hänen koko ajankäyttöä oli kännykkä määrittänyt, ja luuli sitä jotenkin normaaliksi. Itsetunto ja ryhti suoristui, kun heräsi seiskaksi töihin, teki urakkaa ja väsyneenä nukkumaan. Kännykkä jäi ihan sivuosaan melkein puoleksi vuodeksi ja hänestä se oli freesiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kouluissa pitää elää ajassa mukana siten, että siellä on aina etusijalla oppiminen ja sivistys. Siis etusijalla. Koulu ei ole terapiapalvelu, vaan kasvatusympäristö. Silloin tähän aikuisten lapsille tarjoamaan päivähoivaan sisältyy opetus, koulurauha, kohtuullinen kohtaaminen ja kotitöiden tarkistus. On myös edistymisen seuranta ja tulevaisuuteen suuntaavia oppilasohjauksia. Tämä pitää riittää ja näissä puitteissa luodaan arvot ja lait. JOs metallinpaljastimet ovat tarpeen, niin sitten niitä. Jos kännykät häiritsee, niin pois. Jos joku ei ole ihmisiksi varoituksista huolimatta, niin erottaminen. Jos ei opi avusta huolimatta, niin luokalle jättäminen. Yksi tärkeimpiä mieltä suojaavia tekijöitä on oppia toimimaan yhdessä, ja olla loukkaantumatta henkilökohtaisesti rajoituksista.

Totta kai oppiminen ja sivistys pitää olla etusijalla, mutta ei sitä saada aikaan pak

Niin, samasta asiastahan me puhutaan. Meillä kotona hoidetaan nuo opintopolut, keskusteleminen taipumuksista ja kysellään lisää koululta koskien valinnaisia.

Ehdottomasti koulun pitää olla kunnianhimoinen, eikä tuollainen löpsö kuten nyt. Mutta kun sellaista politiikkaa ei hetkeen ole maassa tehty, niin petrataan kotona asiaa. Näin seon varmasti historiassa aina ollut, että kunnianhimo opitaan kodeissa ja sivistyksestä huolehditaan joissakin kodeissa silloin, kun ajat on löperöt.

Mua vaivaa näissä rajoituksissa se, että ne tulee ylhäältä päin. Että aikuiset määräävät ja vahtivat ja suojelevat lapsia niiden omalta toiminnalta. Kun eihän me voida tehdä sitä ikuisesti. Ne lapset kasvavat ja niiden on pakko itse oppia rajoittamaan sitä, paljonko tuijottavat ruutuja ja mitä sisältöä kuluttavat verkossa.

Jos aina vain kielletään, niin koko puhelimesta tulee sellainen kielletty hedelmä ja houkutus. Kun toinen vaihtoehto olisi, että tarjottaisiin nuorille muita kiinnostuksen kohteita ja tavoitteita ja tekemistä, niin että itse tajuaisivat että puhelimen jatkuva tuijottaminen ja somessa roikkuminen ei ole heille itselleen hyväksi.

Pian on taas uusi kesä, ja nuoret ihmettelevät, miksi heitä ei palkata kesätöihin kännykkää tuijottamaan. Kärjistys, muttei syntynyt suinkaan tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Mua vaivaa näissä rajoituksissa se, että ne tulee ylhäältä päin. Että aikuiset määräävät ja vahtivat ja suojelevat lapsia niiden omalta toiminnalta. Kun eihän me voida tehdä sitä ikuisesti. Ne lapset kasvavat ja niiden on pakko itse oppia rajoittamaan sitä, paljonko tuijottavat ruutuja ja mitä sisältöä kuluttavat verkossa.

Jos aina vain kielletään, niin koko puhelimesta tulee sellainen kielletty hedelmä ja houkutus. Kun toinen vaihtoehto olisi, että tarjottaisiin nuorille muita kiinnostuksen kohteita ja tavoitteita ja tekemistä, niin että itse tajuaisivat että puhelimen jatkuva tuijottaminen ja somessa roikkuminen ei ole heille itselleen hyväksi.

No sitä muutahan se koulu just on täynnä. Kiinnostuksen kohteita, tavoitteita ja tekemistä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua vaivaa näissä rajoituksissa se, että ne tulee ylhäältä päin. Että aikuiset määräävät ja vahtivat ja suojelevat lapsia niiden omalta toiminnalta. Kun eihän me voida tehdä sitä ikuisesti. Ne lapset kasvavat ja niiden on pakko itse oppia rajoittamaan sitä, paljonko tuijottavat ruutuja ja mitä sisältöä kuluttavat verkossa.

Jos aina vain kielletään, niin koko puhelimesta tulee sellainen kielletty hedelmä ja houkutus. Kun toinen vaihtoehto olisi, että tarjottaisiin nuorille muita kiinnostuksen kohteita ja tavoitteita ja tekemistä, niin että itse tajuaisivat että puhelimen jatkuva tuijottaminen ja somessa roikkuminen ei ole heille itselleen hyväksi.

No sitä muutahan se koulu just on täynnä. Kiinnostuksen kohteita, tavoitteita ja tekemistä!!

Mutta kun ei ole. Sen pitäisi olla, mutta se on niin  h i d a s t a. Osa mun lapsen luokkakavereista ei vielä seiskallakaan osaa kunnolla kertotauluja. Niiden vaan annetaan olla huonoja.

Ei niitä kertotauluja kaikki (suurin osa) ehdin oppia koulussa laskemalla, pitäisi vähän harjoitella kotonakin. Mutta koulun syy tietty sekin, että näin ei tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Mua vaivaa näissä rajoituksissa se, että ne tulee ylhäältä päin. Että aikuiset määräävät ja vahtivat ja suojelevat lapsia niiden omalta toiminnalta. Kun eihän me voida tehdä sitä ikuisesti. Ne lapset kasvavat ja niiden on pakko itse oppia rajoittamaan sitä, paljonko tuijottavat ruutuja ja mitä sisältöä kuluttavat verkossa.

Jos aina vain kielletään, niin koko puhelimesta tulee sellainen kielletty hedelmä ja houkutus. Kun toinen vaihtoehto olisi, että tarjottaisiin nuorille muita kiinnostuksen kohteita ja tavoitteita ja tekemistä, niin että itse tajuaisivat että puhelimen jatkuva tuijottaminen ja somessa roikkuminen ei ole heille itselleen hyväksi.

Sama on alkoholin ja tupakan kanssa: erittäin addiktoivia ja aivokemiaa muuttavia aineita ei haluta antaa lapsille ennen kuin he ovat ruumiillisesti kypsiä ja oikeudellisessa vastuussa omasta itsestään. Algoritmisomet, rahauhkapelit (gatcha) ja rajaton määrä pornoa voivat aivan hyvin odottaa sinne 18v asti, kenenkään lapsen terveeseen kasvuun ne eivät kuulu.