Kasiluokkalainen antaa perusteluja, miksi puhelimia ei voi kerätä pois koulussa

Voi hyvän tähden. Kännykän käyttö ei ole ihmisoikeus.

On lukemattomia töitä, joissa aikuinenkaan ei saa käyttää kännykkää. Esimerkiksi asiakaspalvelutyössä oleva ei voi ajankuluksi räplätä puhelinta ja olla omissa maailmoissaan. Monissa tehtaissa yms. ei voi olla kännykkää, koska siellä voisi kuvata liikesalaisuuksia.

Eikä luokkaan tai kouluun voi tuoda monia muitakaan asioita. Luokassa ei voi kaivaa esiin keittokattilallista ja alkaa syödä, koulun sisään ei voi tuoda mopoa, teräasetta tai koiraa. Ihmisillä on paljon omaisuutta ja esineitä, joita ei voi ottaa kouluun. Miksi kännykkä olisi jotenkin erityinen asia, jonka on pakko koko ajan olla mukana ja käytössä?

Minulla on tiedossa tapaus, jossa huvipuistotyyppiseen paikkaan otettiin teinejä kesätöihin. Töissä oli luonnollisesti kännykkäkielto. Eivät työntekijät voi kuljeskella nenä puhelimessa. Teinit eivät ottaneet kieltoa tosissaan ja saivat kesätöistä potkut. Tämä asia siis piti heidän oppia todella kantapään kautta. Helpommalla päästään, jos jo koulussa opitaan olemaan joskus ilman puhelinta.

Meillä on koulussa sääntö, että koulurakennuksessa ei saa käyttää puhelinta. Koulu on kännykätöntä aluetta. Ainoastaan ulkovälitunnilla voi puhelinta käyttää. Eikä tarvittu erillistä lakia.

Olen kyllä sitä mieltä ihan vakavasti, että lapsen ja nuoren elämän kuuluu olla kännykän ulkopuolella, oikeissa kohtaamisissa ja kohtaamistaidoissa. Somen kieltelyuutiset maailmalta ovat pelkästään terveyttä. Vaikka kaikenlaisia digipalveluja rakastan niiden helppouden vuoksi, niin kännykällä vietetty aika kokonaisuudessaan pitää olla rajallinen ja vähäinen. 

Olipa naiivi kirjoitus. Opeta sitten tuollaisia.

Tulee mieleen omien nuoruusaikojen biisi "Pissikset". Siinäkin jo laulettiin miten kaverit muka löytää ellei tekstareilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tapaamispaikkaa voi sopia etukäteen? Kyllä minä ainakin löysin aina kaverini 1000-päisestä yläkoulu-lukiosta.

Kaikissa kouluissa lienee sekä soittokello että iso viisarikello ulkoseinässä. Sitä voi tuijottaa kännykän sijasta.

Samoin, kävin aikanaan Suomen suurinta yläastetta, Joensuun Keskustan Yläastetta. Ei siellä mitään ongelmia ollut. Omissa porukoissa oltiin välkät ym. Kännykkä on tyypillinen markkinatalouden tuote. Ensin on keksitty tuote ja sitten sille pitää keksiä käyttöä ja perusteluita miksi ilman sitä ei muka pärjää. Omat tyttäret sai käyttää puhelimiaan päivällä ja illalla rajoitetun ajan, koulussa ei niitä ollut mukana. Ja puhelimet jäi kotiin kun oltiin ulkona tai kylässä. Tästä on jo aikaa. En ota itsekään puhelinta mukaan kun lähden lenkille tai kauppaan ym. kuten kohtapuoliin. Jos jollain on asiaa niin voi soitella uudestaan

Minä näin aikuisena nimen omaan otan puhelimen mukaan, kun lähden vaikkapa lenkille tai kauppaan. Ei minun tarvitse olla aina tavoitettavissa, enkä siihen puhelimeen välttämättä esim. auton ratissa vastaakaan. Omaksi turvakseni se puhelin mukana on. Jos auto hajoaa, tai tai metsälenkillä loukkaannun, on se puhelin vain hyvä olla mukana. Ehkä voi joutua soittamaan apua jollekulle muulle, vaikkei itselle mitään sattuisikaan.

Olen Pohjois-Suomesta ja joskus mietin, että olisinko hyötynyt aikanaan siitä, että somen välityksellä maailma olisi tullut luokseni ihan eri tavalla. Lasken, että olisin menettänyt enemmän, kuin hyötynyt. Hyötynä voisi olla ehkä varhemmin kasvanut rohkeus ja tietoisuus asioista. Haittoina olisi ainakin vähäisempi uni, vertaamisen stressi, paljon kapeampi luontosuhde ja erätaidot, huono kunto, kirjallisuuden ja sivistyksen tuntemattomuus. Nykyäänkin tunnen lapsia syrjäkyliltä. En edelleenkään näe, että heillekään parasta ajanviettoa koulun jälkeen on videoiden plaraaminen.

Joo, nuoruuden piikkiin tuosta menee kyllä paljon, mutta oivoi, melkoisen karu herätys tulee näille myöhemmin työelämässä, kun se luurikulta ei voikkaan olla kokoajan kätösessä.  

Eihän nykynuoret enää osaa analogista kelloa tulkita, joten kellot seinille digitaalinäytöllä.   Samalla tavalla se kello näkyy kännykässäkin.  

Onneksi on saanut käydä koulua silloin kun omatoimisuutta arvostettiin, välkkä tapaamiset sovittiin suullisesti  ja ulko-ovellekkin löydettiin ilman navigaattoria.

Neuvottelut sikseen, luurit pois ja opettelemaan sitten vaikka sitä kelloa.

Miten se kuuluu opettajille tai kenellekään muullekaan, mitä oppilaat tekevät välitunnilla kunhan eivät telo itseään tai toisiaan? Puhelinkielto on silkkaa fasismia.

Tässä rangasitaan eniten ujoja ja hiljaisia lapsia. Rääväsuut saa kavereita ja meluaan välkillä niiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miten se kuuluu opettajille tai kenellekään muullekaan, mitä oppilaat tekevät välitunnilla kunhan eivät telo itseään tai toisiaan? Puhelinkielto on silkkaa fasismia.

Välitunnilla opetellaan sosiaalisia taitoja. Se osa-alue ei kehity jos kaikki vaan katsovat puhelintaan.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvän tähden. Kännykän käyttö ei ole ihmisoikeus.

On lukemattomia töitä, joissa aikuinenkaan ei saa käyttää kännykkää. Esimerkiksi asiakaspalvelutyössä oleva ei voi ajankuluksi räplätä puhelinta ja olla omissa maailmoissaan. Monissa tehtaissa yms. ei voi olla kännykkää, koska siellä voisi kuvata liikesalaisuuksia.

Eikä luokkaan tai kouluun voi tuoda monia muitakaan asioita. Luokassa ei voi kaivaa esiin keittokattilallista ja alkaa syödä, koulun sisään ei voi tuoda mopoa, teräasetta tai koiraa. Ihmisillä on paljon omaisuutta ja esineitä, joita ei voi ottaa kouluun. Miksi kännykkä olisi jotenkin erityinen asia, jonka on pakko koko ajan olla mukana ja käytössä?

Minulla on tiedossa tapaus, jossa huvipuistotyyppiseen paikkaan otettiin teinejä kesätöihin. Töissä oli luonnollisesti kännykkäkielto. Eivät työntekijät voi kuljeskella nenä puhelimessa. Teinit eivät ottaneet kieltoa tosissaan ja saivat kesät

Tauolla voi katsoa puhelinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä koulussa ei ole seinillä kelloja? Siis viitaten tuohon "ei voi tietää, milloin palata ruokailusta"

 

Jännä, miten sitä itse löydettiin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja löydettiin ne kaveritkin isosta koulusta ennen kuin kännyköitä edes oli muilla kuin jupeilla ja nekin painoivat pari kiloa.

On kelloja, mutta valitettavan moni ei osaa lukea analogista kelloa. ...

Jospa koulussa olisi syytä oppia?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että nuori ottaa kantaa ja julkaistaan, vaikka surkeasti väärässä onkin. Mutta vielä tuossa vaiheessa voi laittaa nuoruuden piikkiin tuollaisenkin nillittämisen ja uhriutumisen. 

Enää aikuisena ei sama perustelu käy. Esimerkiksi tällä viikolla on puhuttu siitä, ettei työntekijät halua tulla toimistoille etätöistä. Minusta tuokin on esimerkki sellaisesta aikuisten maailmasta, jolla oikein opetetaan nuorille, ettei mitään pakkoja saa olla ja kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Etätyö sopii tosi moneen, mutta jos tekijät halutaan takaisin työpaikoille, niin kyllä sellaisen voi ihan käskynä todeta. Sama tässä lasten puhelinasiassa. Firmoissa kuitenkin oleellisinta on tulos, ja samoin koulunkäynnissä oppiminen.

Ne tulokset vaan ovat usein parempia etätöissä. Kyllä työntekijälläkin saa olla toiveita ja jopa asiallisia vaatimuksia.

Voi käyttää rannekelloa jos haluaa tietää mitä kello on. Rannekellot ovat halpoja, muutamalla kympillä saa sellaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söpöä ajatella millainen tohina päällä tuolla Hesariin kirjoittaneella tytöllä kavereineen on ollut, kun ovat tuon kirjoituksen saaneet lähetettyä. Toivottavasti sama pystyvyys laajenee olellisiinkin elämän asioihin. Onko ketään nuoria, jotka ajattelee tästä, että "ihan sama". Että asia ei todellakaan ole kovin merkittävä juttu, ja koskee vain koulussa olemista. Ei koko elämää. Tärkeää on opettaa nuorille, että puhelin on hyödyllinen mutta häirittsevä. Ja jatkuessaan se häiritsee elämää.

Kylläpä on ylimielinen ja vähättelevä kommentti nuoria aidosti koskettavaan asiaan. Ei varsinaisesti kannusta nuoria osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, kun vastaanotto on kaikkialla samankaltainen: herttaista, että kerrotte mielipiteenne, mutta olette väärässä, me aikuiset tiedetään teidän elämä paremmin.

Koko ajan ja jatkuvasti ei sovi ajatella nuorten kannustamista tai pahan mielen tunteita. Myös ne voivat olla joskus liioiteltuja, tarkoitushakuisia ja pitkällä tähtäimellä toimimattomia. Kommentissa ei ole mitään vähättelevää eikä siitä tarvitse loukkaantua niin, että myös tulevaisuuden yhteiskunnallinen keskustelu osaltasi maatuu masennukseen. Tosiasia on, että tämän hetken nuorilla on enemmän mielen hankaluuksia, kuin aiemmin. Hoitokeino ei ole se, että koko yhteiskunta alkaa rakentua nuorten tukitoimien ympärille. Nuoruus ja lapsuus on tosiasiassa vaihe, jonka ovat läpikäyneet myös aikuiset. Siksi tästä on kokemustietoa ja näkökulmia kasvattavalla polvella. 

Kasiluokkalaisten mielestä myös äikän opiskelu on turhaa, koska eihän sillä ole mitään väliä, kunhan toinen ymmärtää viestin. Ja miksi mitään hissaakaan opiskella, nehän voi googlata ja mitä välii jollain vuosiluvuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söpöä ajatella millainen tohina päällä tuolla Hesariin kirjoittaneella tytöllä kavereineen on ollut, kun ovat tuon kirjoituksen saaneet lähetettyä. Toivottavasti sama pystyvyys laajenee olellisiinkin elämän asioihin. Onko ketään nuoria, jotka ajattelee tästä, että "ihan sama". Että asia ei todellakaan ole kovin merkittävä juttu, ja koskee vain koulussa olemista. Ei koko elämää. Tärkeää on opettaa nuorille, että puhelin on hyödyllinen mutta häirittsevä. Ja jatkuessaan se häiritsee elämää.

Kylläpä on ylimielinen ja vähättelevä kommentti nuoria aidosti koskettavaan asiaan. Ei varsinaisesti kannusta nuoria osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, kun vastaanotto on kaikkialla samankaltainen: herttaista, että kerrotte mielipiteenne, mutta olette väärässä, me aikuiset tiedetään teidän elämä paremmin.

Nuoret nyt aina hölmöilevät ja eivät ihan aina tajuu, mutta kyllä se aika tuollaisen yleensä parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä rangasitaan eniten ujoja ja hiljaisia lapsia. Rääväsuut saa kavereita ja meluaan välkillä niiden kanssa.

Että mitä että?? Ei ujon ja hiljaisen lapsen paras kaveri ole kännykkä. Myös ujon on jossain elämän vaiheessa opittava sanomaan sanoja ja muotoiltava ajatuksiaan. Kännykkä ei auta siinä eikä kaverien hankkimisessa. Minäkin olen ollut ujo, eikä kavereita oikein ollut, mutta kännykkä siihen olisi ollut totaali pahennus. Pakko on joskus ihan paras opettaja. 

Minä haluan, että saan lapsen kiinni koulupäivän aikana (välitunneilla) ja haluan että lapsi saa minut. On seiskalla ja noilla on sääntö, että tuntien ajan puhelimet repussa. Jos tulee tuollainen muutos, että puhelin pitää antaa koko koulupäiväksi pois hankin lapselle jonkun älykellon jolla voi laittaa viestejä.

Sen keskiarvo on 9.7 ja illat kuluvat harrastuksissa, joten puhelin ei ole mikään ongelma vaan yhteydenpitoa, asioiden hoitamista ja myös viihdettä varten.