Kasiluokkalainen antaa perusteluja, miksi puhelimia ei voi kerätä pois koulussa

Vierailija kirjoitti:

Eikö tapaamispaikkaa voi sopia etukäteen? Kyllä minä ainakin löysin aina kaverini 1000-päisestä yläkoulu-lukiosta.

Kaikissa kouluissa lienee sekä soittokello että iso viisarikello ulkoseinässä. Sitä voi tuijottaa kännykän sijasta.

Samoin, kävin aikanaan Suomen suurinta yläastetta, Joensuun Keskustan Yläastetta. Ei siellä mitään ongelmia ollut. Omissa porukoissa oltiin välkät ym. Kännykkä on tyypillinen markkinatalouden tuote. Ensin on keksitty tuote ja sitten sille pitää keksiä käyttöä ja perusteluita miksi ilman sitä ei muka pärjää. Omat tyttäret sai käyttää puhelimiaan päivällä ja illalla rajoitetun ajan, koulussa ei niitä ollut mukana. Ja puhelimet jäi kotiin kun oltiin ulkona tai kylässä. Tästä on jo aikaa. En ota itsekään puhelinta mukaan kun lähden lenkille tai kauppaan ym. kuten kohtapuoliin. Jos jollain on asiaa niin voi soitella uudestaan tai laittaa viestiä.

En ole koskaan ostanut lapselle tietokonepelejä eikä somea ole älypuhelimeen annettu. Koska lapsuutta suojelen ja mulla on valta tässä asiassa. On kasilla ja menee hyvin. Ne hankaluudet joita elämässä varmasti tulee, eivät tule johtumaan someaddiktiosta tai huonosta kehon kunnosta. Ilman luuririippuvuutta eläminen pitää olla se normaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko puhelimien keräys lapsilta kouluajaksi ilman näiden suostumusta edes periaatteessa mahdollista rikkomatta lapsen ihmisoikeuksia ja omaisuuden turvaa?

Ajattele jos vaikka koulukiusaaminen vähenee, oppiminen sujuu ja lasten mieli tervehtyy. Saavat nukuttua, syötyä ja seurusteltua ja harrastettua. Sitten jaksaisis suunnitella tulevia kouluja ja opintoja kaikkea sellasta ihmeellistä. Joku jopa saattaisi löytyy kutsumuksensa, taipumuksensa ja innostuksen.

Nämä eivät voi toteutua lapsen oikeuksia rikkomalla. Se olisi laitonta.

Kännykät on kuin muoviongelma: jo keksintävaiheessa pitäisi arvioida myös haitat ja seuraamukset, ja laatia lait sen mukaan. Muovijäte olisi pitänyt kerätä talteen jo aikojen alussa, ja älypuhelimen sovelluksille ikärajat ja sisältörajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kello, kalenteri, maksukortti ja lukujärjestys on puhelimessa, kukaan aikuinenkaan ei anna niitä tosten käsiin. Kovat sanktiot niille, jotka avaavat puhelimensa tunnilla, pitäisi riittää.

Mutta tunnetusti vauvapalstan aikuiset on tehneet lapsensa sitä varten että heillä olisi joku jonka elämää voi kurjistaa, onhan se nähty.

Koulun seinällä on kelloja, maksukortteja ja kalenteria tuskin kovin paljoa koulupäivän aikana tarvitsee, lukujärjestyksen voi kirjoittaa paperile. Ainakaan oppituntien aikana näitä ei tarvitse mitään puhelimestaan.

kukaan aikuinenkaan ei anna niitä tosten käsiin ja sanktiot niille, jotka avaavat puhelimensa tunnilla, pitäisi riittää.

Sähän oot samaa mieltä mun kanssa. Onko vika sun luetunymmärtämisessä vai vaahtoatko vain huviksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko puhelimien keräys lapsilta kouluajaksi ilman näiden suostumusta edes periaatteessa mahdollista rikkomatta lapsen ihmisoikeuksia ja omaisuuden turvaa?

Ajattele jos vaikka koulukiusaaminen vähenee, oppiminen sujuu ja lasten mieli tervehtyy. Saavat nukuttua, syötyä ja seurusteltua ja harrastettua. Sitten jaksaisis suunnitella tulevia kouluja ja opintoja kaikkea sellasta ihmeellistä. Joku jopa saattaisi löytyy kutsumuksensa, taipumuksensa ja innostuksen.

Nämä eivät voi toteutua lapsen oikeuksia rikkomalla. Se olisi laitonta.

Höpöhöpö

Vierailija kirjoitti:

Siellä koulussa ei ole seinillä kelloja? Siis viitaten tuohon "ei voi tietää, milloin palata ruokailusta"

 

Jännä, miten sitä itse löydettiin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja löydettiin ne kaveritkin isosta koulusta ennen kuin kännyköitä edes oli muilla kuin jupeilla ja nekin painoivat pari kiloa.

On kelloja, mutta valitettavan moni ei osaa lukea analogista kelloa. Ennen se osattiin jo ennen esikoulua ja viimeistään ekalla Nyt meillä on yläkoululsisia, jotka eivät hahmota aikakäsitettä..

Vierailija kirjoitti:

Siellä koulussa ei ole seinillä kelloja? Siis viitaten tuohon "ei voi tietää, milloin palata ruokailusta"

 

Jännä, miten sitä itse löydettiin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja löydettiin ne kaveritkin isosta koulusta ennen kuin kännyköitä edes oli muilla kuin jupeilla ja nekin painoivat pari kiloa.

Kun kaikilla on kello älypuhelimessa taskussa niin koulut voivat toteuttaa mittavia säästöjä poistamalla kellot koulujen seiniltä.

Olisi oikeastaan mahdollista siirtää koulu kokonaan älypuhelimen eri oppimisympäristöihin, -sovelluksiin ja -alustoihin. Tällöin kelloakaan ei edes tarvittaisi kun oppilas voisi omassa tahdissaan suorittaa tehtäviä milloin ja missä huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että nuori ottaa kantaa ja julkaistaan, vaikka surkeasti väärässä onkin. Mutta vielä tuossa vaiheessa voi laittaa nuoruuden piikkiin tuollaisenkin nillittämisen ja uhriutumisen. 

Enää aikuisena ei sama perustelu käy. Esimerkiksi tällä viikolla on puhuttu siitä, ettei työntekijät halua tulla toimistoille etätöistä. Minusta tuokin on esimerkki sellaisesta aikuisten maailmasta, jolla oikein opetetaan nuorille, ettei mitään pakkoja saa olla ja kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Etätyö sopii tosi moneen, mutta jos tekijät halutaan takaisin työpaikoille, niin kyllä sellaisen voi ihan käskynä todeta. Sama tässä lasten puhelinasiassa. Firmoissa kuitenkin oleellisinta on tulos, ja samoin koulunkäynnissä oppiminen.

Voihan sen ihan "käskynä todeta" mutta mikäli meille yhtäkkiä tällainen käskynä toteaminen tapahtuisi, niin vaihtaisin firmaa. Tosin mulla on työsopimus erikseen etätöistä, joten se pitäisi ensin irtisanoa ja irtisanomisaikakin taitaa olla nykyäön työnantajan puolelta puolisen vuotta.

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että puhelin on myös kaveri? Se yksinäinen nuori, jolla ei ole koulussa kavereita tuntee olonsa tuhat kertaa yksinäisemmäksi ilman puhelinta, jonka parissa voi viettää välituntinsa ja jonka parissa voi näyttää siltä, että linjojen päässä on kontakteja.

Leimautumisen pelko on valitettavan todellista yläkoululaisilla. Jos näytät siltä, että olet yksin, voit joutua olemaan sitä jatkossakin. 

Omalla nuorellani kavereita on paljon, mutta kaikki saattavat olla aivan eri aikaan koulussa, joten myös hän kokee olonsa orvoksi yksinäisellä välitunnilla ilman puhelinta, joka todellakin on nykynuorille paljon enemmän kuin puhelin. Se on äärimmäisen tärkeä väline sosiaalisiin kohtaamisiin, eikä meidän aikuisten pitäisi vähätellä sen tärkeyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä koulussa ei ole seinillä kelloja? Siis viitaten tuohon "ei voi tietää, milloin palata ruokailusta"

 

Jännä, miten sitä itse löydettiin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja löydettiin ne kaveritkin isosta koulusta ennen kuin kännyköitä edes oli muilla kuin jupeilla ja nekin painoivat pari kiloa.

On kelloja, mutta valitettavan moni ei osaa lukea analogista kelloa. Ennen se osattiin jo ennen esikoulua ja viimeistään ekalla Nyt meillä on yläkoululsisia, jotka eivät hahmota aikakäsitettä..

Tiedoksesi: ennen ei ollut esikouluja.

Suomessa esiopetus kestää pääsääntöisesti yhden vuoden ja se aloitetaan sinä vuonna, kun lapsi täyttää kuusi vuotta. Esiopetus ei kuulu oppivelvollisuuteen, mutta se on silti vuodesta 2015 alkaen ollut velvoittavaa. Esiopetus on osa varhaiskasvatusta, mutta kuuluu perusopetuksen lainsäädännön piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Siellä koulussa ei ole seinillä kelloja? Siis viitaten tuohon "ei voi tietää, milloin palata ruokailusta"

 

Jännä, miten sitä itse löydettiin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja löydettiin ne kaveritkin isosta koulusta ennen kuin kännyköitä edes oli muilla kuin jupeilla ja nekin painoivat pari kiloa.

Ei nykynuoret osaa analogista kelloa

Söpöä ajatella millainen tohina päällä tuolla Hesariin kirjoittaneella tytöllä kavereineen on ollut, kun ovat tuon kirjoituksen saaneet lähetettyä. Toivottavasti sama pystyvyys laajenee olellisiinkin elämän asioihin. Onko ketään nuoria, jotka ajattelee tästä, että "ihan sama". Että asia ei todellakaan ole kovin merkittävä juttu, ja koskee vain koulussa olemista. Ei koko elämää. Tärkeää on opettaa nuorille, että puhelin on hyödyllinen mutta häirittsevä. Ja jatkuessaan se häiritsee elämää.

Apua :D

Noh, meidän palstalaisten kasvattamiahan nämä lapset on. Oisko siis meillä vanhemmilla peiliin katsomisen paikka?

Vierailija kirjoitti:

Kello, kalenteri, maksukortti ja lukujärjestys on puhelimessa, kukaan aikuinenkaan ei anna niitä tosten käsiin. Kovat sanktiot niille, jotka avaavat puhelimensa tunnilla, pitäisi riittää.

Mutta tunnetusti vauvapalstan aikuiset on tehneet lapsensa sitä varten että heillä olisi joku jonka elämää voi kurjistaa, onhan se nähty.

Omat lapset ainakin preferoivat paperikalentereita. Kortit on kyllä Apple watchissa.

Just näin se saakin mennä. Firmoissa sovitaan. Ja jos firmassa sovitaan, että nyt lähitöihin, niin pitää se olla mahdollista. Sinä sitten vaihdat työtä.

Mun mielestä välitunnilla saa olla puhelin. Ei siitä haittaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että puhelin on myös kaveri? Se yksinäinen nuori, jolla ei ole koulussa kavereita tuntee olonsa tuhat kertaa yksinäisemmäksi ilman puhelinta, jonka parissa voi viettää välituntinsa ja jonka parissa voi näyttää siltä, että linjojen päässä on kontakteja.

Leimautumisen pelko on valitettavan todellista yläkoululaisilla. Jos näytät siltä, että olet yksin, voit joutua olemaan sitä jatkossakin. 

Omalla nuorellani kavereita on paljon, mutta kaikki saattavat olla aivan eri aikaan koulussa, joten myös hän kokee olonsa orvoksi yksinäisellä välitunnilla ilman puhelinta, joka todellakin on nykynuorille paljon enemmän kuin puhelin. Se on äärimmäisen tärkeä väline sosiaalisiin kohtaamisiin, eikä meidän aikuisten pitäisi vähätellä sen tärkeyttä. 

Olen tullut ajatelleeksi, ja siksi lapsellani onkin kirja, piirrosvihko ja kynä mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että puhelin on myös kaveri? Se yksinäinen nuori, jolla ei ole koulussa kavereita tuntee olonsa tuhat kertaa yksinäisemmäksi ilman puhelinta, jonka parissa voi viettää välituntinsa ja jonka parissa voi näyttää siltä, että linjojen päässä on kontakteja.

Leimautumisen pelko on valitettavan todellista yläkoululaisilla. Jos näytät siltä, että olet yksin, voit joutua olemaan sitä jatkossakin. 

Omalla nuorellani kavereita on paljon, mutta kaikki saattavat olla aivan eri aikaan koulussa, joten myös hän kokee olonsa orvoksi yksinäisellä välitunnilla ilman puhelinta, joka todellakin on nykynuorille paljon enemmän kuin puhelin. Se on äärimmäisen tärkeä väline sosiaalisiin kohtaamisiin, eikä meidän aikuisten pitäisi vähätellä sen tärkeyttä. 

Joo kännykkä ei ole hyvä ratkaisu lapsen yksinäisyyteen! Sehän on täynnä valheellista somea, jossa roikkuu sitten vertaamassa omaa surkeuttaan muiden mukamas upeuteen. Ihan sairasta. Ja jos pelaa, niin pian ei opikaan kommunikoimaan saatikka kohtaamaan toisia.

Vierailija kirjoitti:

Söpöä ajatella millainen tohina päällä tuolla Hesariin kirjoittaneella tytöllä kavereineen on ollut, kun ovat tuon kirjoituksen saaneet lähetettyä. Toivottavasti sama pystyvyys laajenee olellisiinkin elämän asioihin. Onko ketään nuoria, jotka ajattelee tästä, että "ihan sama". Että asia ei todellakaan ole kovin merkittävä juttu, ja koskee vain koulussa olemista. Ei koko elämää. Tärkeää on opettaa nuorille, että puhelin on hyödyllinen mutta häirittsevä. Ja jatkuessaan se häiritsee elämää.

Kylläpä on ylimielinen ja vähättelevä kommentti nuoria aidosti koskettavaan asiaan. Ei varsinaisesti kannusta nuoria osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, kun vastaanotto on kaikkialla samankaltainen: herttaista, että kerrotte mielipiteenne, mutta olette väärässä, me aikuiset tiedetään teidän elämä paremmin.