Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(

Vaan minäpä se sanoa täräytin: Mene avustustoimintaan tai joudut naurunalaiseksi. Kuvittele. Kuolen häpeästä.

Tein tulohaastattelua meidän osastolle tulleelle potilaalle. Sairaanhoitaja siis olen. Potilas kertoili äitinsä kuolleen sydäninfarktiin 82-vuotiaana. Jotenkin tuo 82 kääntyi päässäni että 28 ja henkäisin: "Niin nuorena!" samassa tajusin ja siirryin äkkiä seuraavaan kysymykseen. Hyvä etten vielä todennut olevani itse saman ikäinen kuin potilaan äiti, vaikka mielessä kävi.

En tiedä, huomasiko potilas, ei ainakaan sanonut mitään. Saattoi ehkä mielessään ajatella, että onpa tuo tottunut hoitamaan vanhoja ihmisiä kun 82-vuotiaskin on sen mielestä nuori.

Ensitreffeillä nykyisen avomieheni kanssa menin ihan lukkoon, kun tarjoilija kysyi otanko omena- vai päärynäsiideriä. Onnistuin tilaamaan päärynäsiiderin ilman jäitä, vaikka lähes poikkeuksetta aina tilaan kuivan omenasiiderin jäillä. Ei paha, mutta vähän huvittava tilanne. Oli pakko kertoa miehelle kun oltiin jo vähän aikaa tapailtu, että eka treffeillä jännitin niin paljon, että sekoilin tilausta tehdessä.

Tää samainen mies vei mut joskus töihin. Mies ojentautui työpaikan parkkipaikalla suudellakseen minua, niin minä ajatuksissani ojensin vaan käteni. Mies oli heti juonessa mukana, tarttui käteeni ja esitteli itsensä. Tästä saan vieläkin välillä kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin lähes aina harmittaa, jos lipsautan keskusteluissa olevani lääkäri. Minä nimittäin OLEN lääkäri, ja jos vain mahdollista, pidän tiedon visusti itselläni.

Varaudu siihen, että seuraavalla kerralla kun tapaat tuon äidin, saat kuulla pitkän litanian kaikkkien tuttujen ja tuntemattomien sairauksista ja pääset tunnustelemaan keskustelukumppanin erilaisia patteja sekä tutkimaan luomia ym. Pidä hauskaa!

I feel you.

Itse olen vain lääketeknikkona apteekissa , ja saan silti kuulla kaikkien kummin kaimojen sairaskertomukset. Paras tapaus oli kun olimme omalla pihalla grillaamassa perheeni kanssa, paukkasi naapurin setä paikalle esittelemään suonikohjujaan ja kysyi, että mitäs näille pitää tehdä. 

Mulle on myös käynyt klassinen peilimoka vaatekaupassa. Katselin muualle ja eteeni vilkaistessa näin jonkun naisen kävelevän mua kohti! Säikähdin, että hitto tulee yhteentörmäys kun kumpikaan ei tajua väistää! Juuri ennätin hypähtää sivuun kunnes tajusin olevani vain parin sentin päästä peilistä. Oli melkoinen wtf-tilanne. Luulin noin voivan käydä vain jossakin Aku Ankassa.

Lenkkeilen yleensä yhtä kuntopolkua, joka menee osittain urheilukentän ympäri. Oon harmitellut, kun asuinpaikkani lähellä ei ole mitään pidempää pururataa tai muuta oikein kunnon lenkkimaastoja.

Siksipä innostuin valtavasti, kun hölkättyäni vaihteeksi eri suuntaan kuin normaalisti, löysin toisen kuntopolun. Olin ihan haltioissani: tää oli paljon isompi kuin se toinen, vaikka tosi paljon muistutti sitä toista paikkaa. Vieressä oleva kerrostalokin näytti samalta, toisella laidalla oli parkkipaikka ja joku halli, kuten sillä kuntopolulla, missä normaalisti käyn.... Tuossahan on samanlainen töhritty kylttikin ja siinä lukee: "Pyllyrinmäen kuntorata"... Hetkinen, miten niitä voi olla kaksi? Eikö se oo Pyllyrinmäen kuntorata, missä normaalisti käyn! Ja eikös se kaupunginosa ole ihan vastakkaisella suunnalla?

Juu, valkeni se mulle, että vaikka luulin lähteneeni lenkkeilemään ihan toiseen suuntaan, olinkin päätynyt vakio-lenkkeilypaikkaani. 😅 En vain heti tajunnut sitä ja puolustuksekseni voin ehkä sanoa:

a) tulin sinne eri suunnasta kuin normaalisti b) oli jo aika hämärää, niin kaikki näytti vähän erilaiselta 😁

Oli kyllä aika tyhmä olo. Meinasin jopa lähettää kuvia kaverille ja miehelleni "uudesta" paikasta.

Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(

miten voi ylipäätään olla vahingossa tk-lääkäri? Vai onko tämä yleistäkin terveyskeskuksissa? Se kyllä selittääkin kaiken arvailun yms.

Toivottavasti muissa lääkärikeskuksissa lääkärit ovat tarkoituksella lääkäreitä.

Vierailija kirjoitti:

Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(

miten voi ylipäätään olla vahingossa tk-lääkäri? Vai onko tämä yleistäkin terveyskeskuksissa? Se kyllä selittääkin kaiken arvailun yms.

Toivottavasti muissa lääkärikeskuksissa lääkärit ovat tarkoituksella lääkäreitä.

Tää on käsitelty monta kertaa jo tässä ketjussa.

Kyllä se arvasi ettet ole lääkäri. Kukaan lääkäri ei ole niin hullu, että myöntäisi mahdollisille uhreilleen työskentelevänsä terveyskeskuksessa. Sanovat aina pelkästään lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten ollessani raskaana (jolloin olin aivan muissa maailmoissa suurimman osan ajasta enkä muistanut yhtään mitään yhtään mistään) menimme kahville Oulun Amarilloon, joka oli k21. Hädissäni huomasin unohtaneeni henkkarit kotiin ja kuiskasin miehelleni että enhän minä pääse sisään kun ei ole henkkareita ja olen muutenkin 19. Mies katsoi hölmistyneenä minua ja sanoi sitten: "Kulta rakas, ensinnäkin sinä olet 21, toiseksi me juomme kaikki vain kahvia, ja lisäksi sinä olet raskaana. Ehkä se tarjoilija ei kysy meidän henkkareita", ja oikeassahan hän toki oli :-).

Lesta? 21v raskaana jo ja Oulu. Aikasin alotatte

En ole lesta, enkä ole kotoisin Oulusta. Mutta aikaisin kyllä lastenteon aloitin, mutta myös lopetin. Olin kieltämättä lestadiolainen kaksivuotiaaksi asti, kunnes vanhempani erosivat lahkosta, kun äitini ei enää jaksanut olla synnytyskone. Itse olen ollut koko ikäni ateisti, ja olen surutta käyttänyt ehkäisyä aina kun olen tarvinnut.

T. Alkuperäinen Amarillo-kirjoittaja, nykyään 30-vuotias parin lapsen vanhempi

Matkin keskustelukumppanin ärrävikaa vahingossa. Minulla on tapana alkaa matkia vastapuolen puhetyyliä todella helposti, joten tällä yhdellä kerralla se menikin sitten vähän liian pitkälle ja suustani lipsahti joku ärrän sisältävä sana ”ärrävikaisesti” äännettynä. Huomasin sen heti ja yritin hermostuneena keskittää keskustelukumppanin huomion muualle. Nolottaa vieläkin.

Kävelin yhdellä kotikyläni kadulla ja auto pysähtyi viereeni kysymään, missä Juurakkotie (keksitty nimi) on. Mietin hermostuneesti pitkään, että kuulostaapa tutulta ja totesin, ettei mitään hajua. Auto ajoi pois, kunnes huomasin tienviitan, jossa lukee ”Juurakkotie”. Olin koko ajan kävellyt sillä tiellä. Tämä oli aikaa ennen navigaattoreita ja älypuhelimia.

PÖLJÄ.

Kerran kassalla ollessani kysyin vahingossa myyjältä, että haluatko kuitin vaikka sen varmaan pitäisi mennä toisinpäin..

Sori vaan mutta kukaan ei sano tuollaista "vahingossa". Tässä taisi nyt käydä niin, että jännittävässä tilanteessa tunsit sekunnin murto-osan itsesi niin huonoksi ja koit kovaa painetta antaa hyvän vaikutelman, niin menit hädissäsi lipsauttamaan noin. Sitten alkoi heti kaduttaa... Tarkoitan, että on ihan ok ja normaalia mennä välillä sanoissaan sekaisin, mutta siihen kuuluu myös se, että välittömästi korjaa virheen ja ehkä vähän naurahtaakin hyväntahtoisesti sekoilun päälle. Ihmiset eivät ole mitään robotteja ja erehdyksiä sattuu. Sinä et vain korjannut itseäsi, koska halusit salaa sisimmässäsi keulia lääkärin sosiaalisella statuksella. Nauti nyt jälkiseuraamuksista.

No ap on "nauttinut" jälkiseurauksista -jos niitä nyt on ollut- jo yli seitsämän vuotta. Ja me muut olemme nauttineet tästä ketjusta. Kiitos ap!

Pa. Ehkä olet tässä ajassa ehtinyt itsesi lääkäriksi lukeakin:)

Tää on kyllä ollut antoisimpia ketjuja täällä, olen nauranut ääneen. :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ei ole varsinaisesti mikään nolous, mutta vastaavanlainen aivoniksaus kuin muut tässä ketjussa: Olin toissapäivänä kävelylenkillä. Oli kaunis, aurinkoisen viileä sää. Yhtäkkiä en vaan kertakaikkiaan muistanut, onko nyt syksy vai kevät. Löi aivan tyhjää. Melkein hädissäni jo mietin, että onko joulu tulossa vai menikö se just, onko kesä tulossa vai loppunut juuri... Tätä kesti muutamia minuutteja, kunnes sain viimein kiinni siitä, että lokakuuhan se nyt.

Mulla on niin usein jotain tämän tyyppistä, että ihan huolestuttaa itseänikin. Huomasin miettiväni monesti, että teen nyt tammikuun tätä kuntosaliohjelmaa ja sitten vaihdan. Hoksasin, että ei nyt mikään tammikuu ole, vaan kevät on pitkällä.

Mulla myös kävi noin heinäkuussa että en tiennyt onko alkukesä vai syksy. Piti tarkastaa

puhelimen kalenterista.

Kaverilla oli työhaastattelu ja hän oli sitä edellisenä iltana ollut viihteellä. Ei ollut ehtinyt nukkua kovinkaan montaa tuntia ennen haastattelua ja oli väsynyt sekä krapulassa. Työhaastattelu oli tilanteeseen nähden muuten mennyt hyvin, kunnes haastattelija oli kysynyt onko hänellä jotain sairautta tai vaivaa joka voi vaikuttaa työntekoon, johon kaveri oli vastannut vahingossa että hänellä on aivovaurio. Haastattelijat olivat tietenkin ihmeissään ja kaveri oli itsekin hämillään mitä oli suustaan päästänyt ja jatkoi selitystä että oli saanut aivovaurion auringonpistoksesta.

Ei saanut työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Matkin keskustelukumppanin ärrävikaa vahingossa. Minulla on tapana alkaa matkia vastapuolen puhetyyliä todella helposti, joten tällä yhdellä kerralla se menikin sitten vähän liian pitkälle ja suustani lipsahti joku ärrän sisältävä sana ”ärrävikaisesti” äännettynä. Huomasin sen heti ja yritin hermostuneena keskittää keskustelukumppanin huomion muualle. Nolottaa vieläkin.

Onneksi joku muukin :) Minä olen myös sellainen, että mulle tarttuu kaikki murteet ja puhetyylit helposti. Tämän "ominaisuuden" vuoksi minua on luultu mm. kainuulaiseksi ja virolaiseksi, vaikka en ole kumpaakaan. Ennen noita tilanteita vaan jutellut Eestiläisittäin suomea puhuvan tyypin ja Kainuun murretta puhuvan kanssa.

Mulle tarttui kaverin ällävika. Vastasin ällävikaiselle ihan täysin vahingossa "kyvvä!" (kyllä). En tiedä huomasiko kyseinen kaveri, mutta hymähdyksestä päätellen toinen kaveri huomasi. Hävetti ja lujaa.