Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ap ole ammatiltaan joku Prisman kassa, halusi vaan päteä

Sun faija se on.

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten ollessani raskaana (jolloin olin aivan muissa maailmoissa suurimman osan ajasta enkä muistanut yhtään mitään yhtään mistään) menimme kahville Oulun Amarilloon, joka oli k21. Hädissäni huomasin unohtaneeni henkkarit kotiin ja kuiskasin miehelleni että enhän minä pääse sisään kun ei ole henkkareita ja olen muutenkin 19. Mies katsoi hölmistyneenä minua ja sanoi sitten: "Kulta rakas, ensinnäkin sinä olet 21, toiseksi me juomme kaikki vain kahvia, ja lisäksi sinä olet raskaana. Ehkä se tarjoilija ei kysy meidän henkkareita", ja oikeassahan hän toki oli :-).

Lesta? 21v raskaana jo ja Oulu. Aikasin alotatte

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten ollessani raskaana (jolloin olin aivan muissa maailmoissa suurimman osan ajasta enkä muistanut yhtään mitään yhtään mistään) menimme kahville Oulun Amarilloon, joka oli k21. Hädissäni huomasin unohtaneeni henkkarit kotiin ja kuiskasin miehelleni että enhän minä pääse sisään kun ei ole henkkareita ja olen muutenkin 19. Mies katsoi hölmistyneenä minua ja sanoi sitten: "Kulta rakas, ensinnäkin sinä olet 21, toiseksi me juomme kaikki vain kahvia, ja lisäksi sinä olet raskaana. Ehkä se tarjoilija ei kysy meidän henkkareita", ja oikeassahan hän toki oli :-).

Lesta? 21v raskaana jo ja Oulu. Aikasin alotatte

Voin kertoa, että meitä työllistää pikkasen eri luokan Amarilloissa hengaavat 21vee mutsit, ku lestat. Oispa kaikki lestoja ni pääsis meikä helpommalla.

T.lastensuojelun sosiaalityöntekijä

Vierailija kirjoitti:

sitten esittelit itsesi lääkäriksi, jos et ole mitään sinnepäinkään :D

Yleistähän tuo on eikä niin kauhea noloa. Pitäs vaan sanoa että "oho pääsi pieni freudilainen kun ajattelin että olisipa hienoa voida sanoa olevansa lääkäri" ja kertoa sitten vaikka oikea. Mutta voi sen korjata myöhemminkin, sanoo vaan suoraan, että "jäi vähän vaivaamaan kun sanoin ajatuksissani väärän ammatin, oikeasti olen pornotähti".

Olin töissä ennen yliopistoa asiakaspalvelussa vähän alle vuoden. Työskentelimme tyypillisessä call-center tilassa, joissa kollegoiden pöydät ovat aivan vieretysten.

Lounaan jälkeen mies kollegani ehti ottaa ensimmäisen puhelun, ja vastaa "... Asiakaspalvelu Kalle puhelimessa" ja ottaessani seuraavan puhelun, vastaan tietysti kimeällä 20vuotiaan (naisen) äänellä "...Asiakaspalvelu Kalle!" . Shokkitilassa jäin vain tuijottamaan näyttöä hiljaa, miettien mitä hellua juuri sanoin.

Siinä sitten ei tietysti asiakkaan nauru pitänyt ja hän katkaisi (onneksi!!) puhelun nauraen.

Sain kuulla tästä kollegoilta aivan mielettömän kauan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä naurattaa kovin vieläkin. Parikymmentä vuotta sitten olimme ystävättäreni kanssa samaan aikaan raskaana. Meillä oli perättäiset ajat neuvolaan. Ihmettelin kun hän tuli vastaanotolta itkien ja nauraen yhtäaikaa. Mitä on tapahtunut?

No, terveydenhoitaja oli käynnin lopuksi sanonut ystävälleni, että käydäänpä sitten vaakaan.

Ja ystäväni oli ison mahansa kanssa nostanut jalkaa taakse niin ylös kuin se siinä tilassa nousi.

Sitten vasta hoksasi, että ai jaa, meinasit SITÄ vaakaa, jolla punnitaan.  Meni sitten koko tilanne hysterian puolelle. 

Ei jumankauta en kestä :'DDD Huutoitkunaurua!

Urbaanilegenda. Ei ole tapahtunut. 

Ammatin (paremmaksi) valehteleminen tuntemattomille ihmisille kertoo todella huonosta itsetunnosta. Eli hävetään sitä, mitä oikeasti tehdään, ja valehdellaan sitten jotakin paljon parempaa, ja hienompaa. Tässä on taustalla yleensä kotikasvatus. Eli jos kotona on lannistettu, ja nöyryytetty, että sinun ammattisi ja koulutuksesi ei ole yhtään mitään, niin ihminen voi alkaa tosissaan halveksia itseään ja omaa ammattiaan. Toki myös kotikasvatuksen lisäksi voi muu ilmapiiri vaikuttaa. Eli esim. ulkopuoliset ihmiset ovat voineet suhtautua halveksivasti henkilön ammattiin, ja henkilö on alkanut sitten halveksimaan sitä. Ystävät ja kaverit tuskin tähän vaikuttavat, sillä kuka hullu nyt haluaisikaan sellaisten ihmisten tuttu olla, jotka eivät ystävän tai kaverin ammattia hyväksy. Mutta tuntemattomille ihmisille ei voi mitään, eikä vanhempiaan vaihtaa.

Tämmöisestä naurettavasta valehtelemisesta pääsee eroon, kun hyväksyy itsensä sellaisena, kuin on ja sillä hyvä. Eli ei häpeä itseään, vaan kun kysytään ammattia, niin kertoo reilusti, mitä oikeasti tekee välittämättä siitä, arvostaako toinen sen jälkeen enää, vaiko ei. Eri asia on sitten sellaiset henkilöt, jolla on jo jokin pakonomainen tarve valehdella, eli valehtelu johtuu sairaudesta. Sellaisille suosittelen ammattiauttajan luo hakeutumista ja terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Lisätään siihen päälle se, että nolostun siitä että sokellan mitä sattuu ja sitten alan sekoittamaan niitä sanoja vielä enemmän.

Useimmiten en siis edes puhu vieraille ihmisille, en leikkipuistossa tai missään muuallakaan kun pelkään että möläytän jotain.

No kuitenkin virastoissa ja lääkärillä pitää puhua niille vieraillekin joten sitten niitä möhliä sattuu.

Olin opiskellessani käymässä sos. toimistossa hakemassa toimeentulotukea kun en saanut kesätyöpaikkaa. Siinä sitten kuuluu asiaan että ensikertalaiset käy juttelemassa sen sos.työntekijän kanssa ja siellä sitä sitten istuttiin.

No tämä sitten kysyi että mitenkäs kun opiskelut päättyy vuoden loppuun mennessä että onko suunnitelmat jo valmiina.

Minä sitten nopeasti vastasin että pitää varmaan mennä myymään itseänsä... Samaan aikaan olin ajatellut autoni myymistä ja töiden hakemista. Piti siis sanoa että pitää sitten mennä etsimään töitä.

Siitähän se sitten lähti ja loppuajan yritin epätoivoisesti selittää että en nyt ihan sitä tarkoittanut..

Toinen paha sattui lääkärissä kun etisittiin syytä mahakipuun ja lääkäri kysyi että voisinko olla raskaana. No minun piti sanoa että ei ole mahdollista kun olen ollut pitkään ilman seksiä (1,5vuotta silloin), mutta sanoin että ei ole mahdollista kun olen neitsyt. Sitten aloin tyhmänä vielä selittää että ei kun en oo neitsyt mutta kun on menkat.. -.-

No näitä sattuu..

:D

Minun piti kerran sanoa, että minulla on adhd mutta siihen lääkitys, sanoinkin olevani ALKOHOLISTI jolla on siihen lääkitys. Ja yhdessä päiväkodin vanhempainillassa kajautin reippaasti "Hei, olen Senjan isä!". 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kerran väsyneenä sommitellut työpaikan kulkulätkää bussikortinlukijaan ja tuskastellut ääneen, että mikä ihme siinä nyt on kun ei ota. Bussikuskikaan ei maininnut mitään, odotteli vain hiljaa että missä vaiheessa tajuan lopettaa yrittämisen.

Mulle on käynyt sama! Olen myös yrittänyt käyttää pankkikorttia bussikorttina. Kahdesti. Ensimmäisellä kerralla ojensin pankkikorttini bussikuskille ja ilmoitin, että "haluaisin ladata tämän". Kuski sovitteli pankkikorttiani latauslaitteeseen ja totesi, että "tätä ei pysty lataamaan". Hyvin hämmentyneenä ihmettelin kuskille, että "on se aina ennen kyllä onnistunut!". Hetken siinä pähkäilin, että pitääkö lähteä johonkin muualle lataamaan sitä korttia, kunnes yhtäkkiä välähti ja puna nousi kasvoille. Kuski virnuili ilkikurisesti, kun nolona tungin pankkikortin lompakkoon ja kaivoin hänelle bussikorttini.

Toisella kertaa astuin bussiin ja pankkikortti ojossa lähestyin kortinlukulaitetta. Laitoin kortin lukulaitteeseen, mutta mitään ei tapahtunut. Kääntelin sitä ja liikuttelin edestakaisin. Hetken aikaa bussikuski katseli touhuani, kunnes totesi lakonisesti: "täällä ei voi maksaa pankkikortilla". Jälleen kerran nolona kaivoin tilalle bussikortin, piippasin sen lukulaitteeseen ja painelin bussin perälle häpeämään. :)

No mä kirjotin potilaan papereihin, että "annettu vaimolle haurauslupa".

eli eiku uutta miestä etsimään... (no onneks ite huomasin ja korjasin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten ollessani raskaana (jolloin olin aivan muissa maailmoissa suurimman osan ajasta enkä muistanut yhtään mitään yhtään mistään) menimme kahville Oulun Amarilloon, joka oli k21. Hädissäni huomasin unohtaneeni henkkarit kotiin ja kuiskasin miehelleni että enhän minä pääse sisään kun ei ole henkkareita ja olen muutenkin 19. Mies katsoi hölmistyneenä minua ja sanoi sitten: "Kulta rakas, ensinnäkin sinä olet 21, toiseksi me juomme kaikki vain kahvia, ja lisäksi sinä olet raskaana. Ehkä se tarjoilija ei kysy meidän henkkareita", ja oikeassahan hän toki oli :-).

Lesta? 21v raskaana jo ja Oulu. Aikasin alotatte

Voin kertoa, että meitä työllistää pikkasen eri luokan Amarilloissa hengaavat 21vee mutsit, ku lestat. Oispa kaikki lestoja ni pääsis meikä helpommalla.

T.lastensuojelun sosiaalityöntekijä

Lestojen perheisiinhän sitä lastensuojelua nimenomaan tarvittaisiin. Lapset heitteillä. " Herra pitää huolen omistaan."

Nää on aivan loistavia! Kiitos tästä ketjusta:D.

huonoitsetuntosuurinsyy kirjoitti:

Ammatin (paremmaksi) valehteleminen tuntemattomille ihmisille kertoo todella huonosta itsetunnosta. Eli hävetään sitä, mitä oikeasti tehdään, ja valehdellaan sitten jotakin paljon parempaa, ja hienompaa. Tässä on taustalla yleensä kotikasvatus. Eli jos kotona on lannistettu, ja nöyryytetty, että sinun ammattisi ja koulutuksesi ei ole yhtään mitään, niin ihminen voi alkaa tosissaan halveksia itseään ja omaa ammattiaan. Toki myös kotikasvatuksen lisäksi voi muu ilmapiiri vaikuttaa. Eli esim. ulkopuoliset ihmiset ovat voineet suhtautua halveksivasti henkilön ammattiin, ja henkilö on alkanut sitten halveksimaan sitä. Ystävät ja kaverit tuskin tähän vaikuttavat, sillä kuka hullu nyt haluaisikaan sellaisten ihmisten tuttu olla, jotka eivät ystävän tai kaverin ammattia hyväksy. Mutta tuntemattomille ihmisille ei voi mitään, eikä vanhempiaan vaihtaa.

Tämmöisestä naurettavasta valehtelemisesta pääsee eroon, kun hyväksyy itsensä sellaisena, kuin on ja sillä hyvä. Eli ei häpeä itseään, vaan kun kysytään ammattia, niin kertoo reilusti, mitä oikeasti tekee välittämättä siitä, arvostaako toinen sen jälkeen enää, vaiko ei. Eri asia on sitten sellaiset henkilöt, jolla on jo jokin pakonomainen tarve valehdella, eli valehtelu johtuu sairaudesta. Sellaisille suosittelen ammattiauttajan luo hakeutumista ja terapiaa.

Silkkaa asiaa. En oikeasti usko, että ammattia voi valehdella, ellei siihen liity jotain psyykkisiä tekijöitä. Sen ymmärrän, jos ammatti on tosi vaikea (esim. fyysikon työnkuva voi olla jotakin sellaista, mitä maallikot eivät ymmärrä) tai työkuviot ovat monimutkaisia, jolloin asioita voi yksioikoistaa (esim. "teen keikkatöitä terveyskeskukseen, mutta minulla on myös yksityispraktiikka" voi olla yksioikoisesti "olen tk-lääkäri" eikä ole silti mielestäni valehtelua).

Vaikka edellä olisi ollut puhetta esim. tk-lääkärien huonosta palkasta, en tiedä, voisiko siihen jäädä jumiin niin paljon, että yhtäkkiä omaan identiteettiin kuuluisi tk-lääkärin työ. Kuulostaa oudolta.

Itsellä on yksi tuttu, joka korottaa aina asioita, ja se on selvästi jo valehtelua ja psyykkistä ongelmaa, koska se on täysin järjestelmällistä toimintaa kuulostaa paremmalta kuin onkaan. Jos koulussa menee oikeasti kohtuullisesti, siellä menee loistavasti, jos työ on oikeasti avustavaa työtä, se on suorastaan asiantuntijatyötä. Kriisitilanteissa asioita keksitään tyhjästä, projisoidaan omaa pahaa oloa, ja kehitellään esim. panettelua toisista ihmisistä. 

Raahasin kerran lastani huonosti nukutun yön jälkeen lääkäriin.

Hän kysyi milloin lapsi on syntynyt.. olin niin sekadin väsymyksestä että olin vaan vastannu " oliko se talvella vai kesällä"

😀 vähän hävetti kun tajusin että sanoin sen ääneen..enkä vain päässäni. Meidän kaksoset 4. Ja 5. Lapset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten ollessani raskaana (jolloin olin aivan muissa maailmoissa suurimman osan ajasta enkä muistanut yhtään mitään yhtään mistään) menimme kahville Oulun Amarilloon, joka oli k21. Hädissäni huomasin unohtaneeni henkkarit kotiin ja kuiskasin miehelleni että enhän minä pääse sisään kun ei ole henkkareita ja olen muutenkin 19. Mies katsoi hölmistyneenä minua ja sanoi sitten: "Kulta rakas, ensinnäkin sinä olet 21, toiseksi me juomme kaikki vain kahvia, ja lisäksi sinä olet raskaana. Ehkä se tarjoilija ei kysy meidän henkkareita", ja oikeassahan hän toki oli :-).

Lesta? 21v raskaana jo ja Oulu. Aikasin alotatte

Voin kertoa, että meitä työllistää pikkasen eri luokan Amarilloissa hengaavat 21vee mutsit, ku lestat. Oispa kaikki lestoja ni pääsis meikä helpommalla.

T.lastensuojelun sosiaalityöntekijä

Juuri näin. Luoja pitää huolen lestojen lapsista, ei siinä vanhempia tai sosiaalityöntekijöitä tarvita. 

Olen kaupan täti ja minulta on asiakas kysynyt vappuna ”missä niitä rinkkimunkeleita on?”,toinen asiakas ei meinannut saada kortin piniä millään oikein ja naurahti itse lopulta että hittooko minä puhelin numeroani tähän yritän näpyttää! olen itse ollut asiakkaana kaupan jonossa ja huudahtanut edellä olevalle asiakkaalle hänen lähtiessään ”kiitos hei!” Tuumasin vaan takanani tuijottavalle jonolle että nyt taitaa tämä myyjä olla loman tarpeessa... yritän myös usein repiä itse maksupäätteestä kuitit asioidessani muissa kaupoissa kun en muista etten ole siellä myyjänä. Kerran olin menossa kaverille kylään ja painoin hissin nappia, jonoa tuli taakse ja tuijotimme odottavasti hissiä varmaan pari minuuttia kunnes takana oleva herra lopulta uskalsi mennä ohitseni ja vetäisi hissin oven auki, kun eihän se mistään ollu ees tulossa vaan olisin voinut hypätä hissiin heti :D

Vähän samalla linjalla muistui mieleen, kun lapsena veljen kanssa leikittiin jotakin agenttileikkiä. Jostain elokuvasta inspiroituneena ajattelin ehdottaa, että "tää leikisti pussais sitä poskelle onnentoivotuksena", mutta vahingossa pussasinkin veljeä oikeasti. Siihen loppui leikki :D 

Samoihin aikoihin autoin äitiä kirjoittamaan joulukortteja ja johonkin kirjoitin osoitteeksi tyyliin "Matti Virtanen perseineen".

Vierailija kirjoitti:

Olen kaupan täti ja minulta on asiakas kysynyt vappuna ”missä niitä rinkkimunkeleita on?”,toinen asiakas ei meinannut saada kortin piniä millään oikein ja naurahti itse lopulta että hittooko minä puhelin numeroani tähän yritän näpyttää! olen itse ollut asiakkaana kaupan jonossa ja huudahtanut edellä olevalle asiakkaalle hänen lähtiessään ”kiitos hei!” Tuumasin vaan takanani tuijottavalle jonolle että nyt taitaa tämä myyjä olla loman tarpeessa... yritän myös usein repiä itse maksupäätteestä kuitit asioidessani muissa kaupoissa kun en muista etten ole siellä myyjänä. Kerran olin menossa kaverille kylään ja painoin hissin nappia, jonoa tuli taakse ja tuijotimme odottavasti hissiä varmaan pari minuuttia kunnes takana oleva herra lopulta uskalsi mennä ohitseni ja vetäisi hissin oven auki, kun eihän se mistään ollu ees tulossa vaan olisin voinut hypätä hissiin heti :D

Ihana :D

Olen itse yrittänyt maksaa kaupassa Kela-kortilla ja ihmetellyt, miksei kortti toimi. Kerran menin kauppaan tarjouskahvien perään ja kun hylly oli tyhjä, sanoin myyjälle, että "joko ne Juhlamekot on loppuneet".

Olen sairaanhoitaja ja aamuvuoro oli juuri loppumaisillaan. Vuoron vaihteessa työkaveri kysyi potilaasta, onko tämä ollut kipeä. Samalla kirjauksiani viimeistellessä suustani pääsi joku käsittämätön lause, joka etäisesti muistutti suomea. Tokaisin siis reippaasti kollegalle jotain sen suuntaista kuin: "Eijoo eottannu"

Yhdyin kollegan kummastuneeseen nauruun ja tokaisin, että tarvii varmaan lähtee kotiin kun en enää osaa enää edes puhua.