Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(

Vierailija kirjoitti:

Nuorena olin harjoittelijana ulkomailla kansainvälisessä järjestössä. Siellä oli töissä myös toinen suomalaistyttö, joka oli jo ehtinyt ryhtyä seurustelemaan samalla työpaikalla työskentelevän nuoren miehen kanssa. Menimme tämän tytön kanssa yhdessä lounaalle talon omaan ruokalaan. Hän näki jonossa edellämme poikaystävänsä ja päätti yllättää miehen romattisesti tökkäisemällä tätä hellävaraisesti haarukalla takapuoleen. Mies kääntyi -- ja olikin ihan väärä henkilö, joku meille tuntematon vakituinen virkamies. Kaveri siinä sitten änkytti, selitteli ja pyyteli anteeksi. Minä puolestani olin vajota myötähäpeastä maanrakoon. Voi olla että meistä alkoi kiertää siellä uusi blondivitsi.

Mulle on käynyt hieman samanlainen juttu :D Oltiin ulkomailla kuororeissulla ja yksi esiintymisistä oli kirkossa. Kutsuvieraita oli just tulossa sisälle, osa oli jo kirkkosalissa ja yksi meidän kuorolaisista näytti pelleilevän oudosti alttarisermillä roikkuen sen päällä mahallaan. Menin sit siihen ja tökkäsin kaveria laulukirjalla peppuun, että tajuaisi sen olevan peppu pystyssä alttarilla ja kirkkosalissa olevan jo vieraita. No ei ollut kaveri, vaan joku seurakunnan tilaama ääniteknikko, joka kurotteli sermin takana olevaa mikkiä oikeaan suuntaan. Ääniteknikolta pääsi kireä pieru. En ymmärrä miten multa vaan pääsi automaattisesti suusta, että Oh, so you're the local FARTIST joining us :D Se häpeän määrä!

Joka kerta, kun näen tämän ketjun otsikon, niin alkaa naurattamaan. Ihan paras!

Vierailija kirjoitti:

Nämä tapaukset ovat vähän niin kuin Pirjo-sarjasta (Areenasta löytyy)

Niinpä onkin. Jonkun pitäisi linkittää ketju Pirjolle, niin saisi matskua uusiin sketseisin.

😁

Vierailija kirjoitti:

Olen kaupan täti ja minulta on asiakas kysynyt vappuna ”missä niitä rinkkimunkeleita on?”,toinen asiakas ei meinannut saada kortin piniä millään oikein ja naurahti itse lopulta että hittooko minä puhelin numeroani tähän yritän näpyttää! olen itse ollut asiakkaana kaupan jonossa ja huudahtanut edellä olevalle asiakkaalle hänen lähtiessään ”kiitos hei!” Tuumasin vaan takanani tuijottavalle jonolle että nyt taitaa tämä myyjä olla loman tarpeessa... yritän myös usein repiä itse maksupäätteestä kuitit asioidessani muissa kaupoissa kun en muista etten ole siellä myyjänä. Kerran olin menossa kaverille kylään ja painoin hissin nappia, jonoa tuli taakse ja tuijotimme odottavasti hissiä varmaan pari minuuttia kunnes takana oleva herra lopulta uskalsi mennä ohitseni ja vetäisi hissin oven auki, kun eihän se mistään ollu ees tulossa vaan olisin voinut hypätä hissiin heti :D

Apua, nauran vedet silmissä :D!!

Vierailija kirjoitti:

Oman osoitteen muistaminen on sietämättömän vaikeaa. Edellisessä asunnossa asuttiin 4 vuotta, asunnon numero tuli kuin vettä vaan, mutta se postinumero... Jossain kaupassa kyseltiin postinumeroa joskus ja olin ihan ???, jouduin sanomaan, että nyt ei kyllä muistu mieleen.

Muutettiin saman postinumeroalueen sisällä ja nyt on vaikeuksia sisäistää uusi osoite. Ollaan asuttu tässä vuosi, ja edelleen kirjoitan joka paikkaan ensin vanhan osoitteen. Saunavuoron varasin kirjoittamalla listaan edellisen osoitteen. Hoksasin siinä sentään virheeni saman tien ja korjasin sen.

Autolla ajaessa tulee joskus joku aivokatkos ja joudun miettimään, ajanko oikealla puolella tietä.

Me asuimme monta vuotta kuudennessa kerroksessa ja sitten muutettiin viereiseen rappuun ja neljänteen kerrokseen. Nyt kolme vuotta asuttu tässä neljännessä, ja silti tulee huristeltua hissillä kutoseen.  Just viime viikolla  ajelin kutoseen, tajusin virheen painavien ostoskassien kanssa ja oli tarkoitus ajella takaisin neloseen, mutta painoin alas ykköseen ja sitten lopulta älysin painaa nelosta siinä hissin seinässä. Naapurin ukko oli seurannut mun hissiajelua ihmeissään.  Onneksi siellä kutosessa on ovessa iso mainoskieltolappu, siitä tunnistan, ettei ole oma ovi. Muuten tietenkin sovittaisin avainta oveen. 

Kesällä oli hissi rikki hetken ja mies joutui kauppakasseineen nousemaan rappuja ylös ja nousi tietenkin sinne kutoseen kunnes myös havahtui siihen mainoskieltolappuun ja tuli nöyrästi pari kerrosta alaspäin :D.

Tuo vuosien ajan tapahtunut kutosen painaminen hississä on jäänyt ihan selkärankaan, en tiedä milloin me muistetaan asuvamme nelosessa.

Toi "toim. huom." oli päivän paras!

Tokihan somekin on jonkinlainen media ja kirjoittajat niin muodoin eräänlaisia toimittajia - jos käsitteitä oikein hyväntahtoisesti venytetään :).

Tää ketju on aloitettu 2011. Ap, kiltti! Oo ihana ja tule takaisin. Meidän on saatava tietää mitä sanoit lapsesi koulukaverin äidille kun saatoit lapsesi 1. koulupäivänä kouluun :D Sen on pakko olla jotain mehukasta :D

Vierailija kirjoitti:

Nämä tapaukset ovat vähän niin kuin Pirjo-sarjasta (Areenasta löytyy)

Aivan mainio!! Katselin kaikkki jaksot yhteen menoon. 

Vuosia sitten vastasin töissä puhelimeen. Joku mies soitti ja kysyi pomoani. Hän oli käymässä vierailulla. Meinasin ensin vastata, että hänellä on vieraita, mutta viime hetkellä muistin, että asia onkin toisinpäin (mitä väliä???).  Vastasin puhelimeen "Hän on vieraissa." Soittaja tuumasi, teilläpä on avoin meininki. Ei pitänyt mulla pokka. 

Vierailija kirjoitti:

huonoitsetuntosuurinsyy kirjoitti:

Ammatin (paremmaksi) valehteleminen tuntemattomille ihmisille kertoo todella huonosta itsetunnosta. Eli hävetään sitä, mitä oikeasti tehdään, ja valehdellaan sitten jotakin paljon parempaa, ja hienompaa. Tässä on taustalla yleensä kotikasvatus. Eli jos kotona on lannistettu, ja nöyryytetty, että sinun ammattisi ja koulutuksesi ei ole yhtään mitään, niin ihminen voi alkaa tosissaan halveksia itseään ja omaa ammattiaan. Toki myös kotikasvatuksen lisäksi voi muu ilmapiiri vaikuttaa. Eli esim. ulkopuoliset ihmiset ovat voineet suhtautua halveksivasti henkilön ammattiin, ja henkilö on alkanut sitten halveksimaan sitä. Ystävät ja kaverit tuskin tähän vaikuttavat, sillä kuka hullu nyt haluaisikaan sellaisten ihmisten tuttu olla, jotka eivät ystävän tai kaverin ammattia hyväksy. Mutta tuntemattomille ihmisille ei voi mitään, eikä vanhempiaan vaihtaa.

Tämmöisestä naurettavasta valehtelemisesta pääsee eroon, kun hyväksyy itsensä sellaisena, kuin on ja sillä hyvä. Eli ei häpeä itseään, vaan kun kysytään ammattia, niin kertoo reilusti, mitä oikeasti tekee välittämättä siitä, arvostaako toinen sen jälkeen enää, vaiko ei. Eri asia on sitten sellaiset henkilöt, jolla on jo jokin pakonomainen tarve valehdella, eli valehtelu johtuu sairaudesta. Sellaisille suosittelen ammattiauttajan luo hakeutumista ja terapiaa.

Itselläni on varmaan tämä syndrooma jotenkin käänteisenä. Olen juristi, mutta en yleensä kehtaa sanoa sitä, vaan välttelen puolituttujen kanssa viimeiseen asti kaikkia ammattiin liittyviä puheenaiheita.

Jos joku kysyy mitä teen, saatan sanoa esim "perus toimistohommia". Pelkään että jos kerron olevani juristi, ja keskustelukumppani (esim toinen äiti puistossa) on omasta mielestään jotenkin "huonomman" ammatin harjoittaja niin tämä toinen saattaa tuntea jotain alemmuudentunnetta tai sen suuntaista. Todella monesti on käynyt niin, että jos lipsautan ammattini, niin suhtautuminen muuttuu saman tien ja mukava jutustelu kivan ihmisen kanssa loppuu siihen. Häpeän ja nolostelen jotenkin sitä, jos joku tuntee olevansa jotenkin "huonompi", tosi vaivaannuttava tunne. Toivoisin, että jokainen voisi olla ylpeä omasta ammatistaan. Itseni mukaanlukien...

Mä vältän viimeiseen asti kertomasta olevani arkkitehti. Toimistohommista minäkin puhun hiekkalaatikolla. Jotenkin jos ammatti tulee ilmi, niin tuttavallinen ja luonteva keskustelu oli siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkin keskustelukumppanin ärrävikaa vahingossa. Minulla on tapana alkaa matkia vastapuolen puhetyyliä todella helposti, joten tällä yhdellä kerralla se menikin sitten vähän liian pitkälle ja suustani lipsahti joku ärrän sisältävä sana ”ärrävikaisesti” äännettynä. Huomasin sen heti ja yritin hermostuneena keskittää keskustelukumppanin huomion muualle. Nolottaa vieläkin.

Onneksi joku muukin :) Minä olen myös sellainen, että mulle tarttuu kaikki murteet ja puhetyylit helposti. Tämän "ominaisuuden" vuoksi minua on luultu mm. kainuulaiseksi ja virolaiseksi, vaikka en ole kumpaakaan. Ennen noita tilanteita vaan jutellut Eestiläisittäin suomea puhuvan tyypin ja Kainuun murretta puhuvan kanssa.

Mulle tarttui kaverin ällävika. Vastasin ällävikaiselle ihan täysin vahingossa "kyvvä!" (kyllä). En tiedä huomasiko kyseinen kaveri, mutta hymähdyksestä päätellen toinen kaveri huomasi. Hävetti ja lujaa.

Mulle käy taas sillein, että alan puhua kirjainvikaiselle selkpsuomea. Esim ärrävikaselle korostan ärrällisiä sanoja ja lausun ne hitaammin. Huomaan sen heti, mutta en vain pysty lopettamaan.

Minä en ikinä unohda sitä miten kaverini kirjoitteli aikanaan aivopieruissaan ruotsin kokeeseen, että miehellä oli "tummaksi leikatut lyhyet silmät". :D

Oikea vastaus oli siis tummat silmät ja lyhyeksi leikatut hiukset.

Mä oisin sanonu olevani radiologi

Mä nauroin itteni ihan tärviölle tolle Lorso-jutulle 😂

Ei haittaa minua

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin isolla jakelulla sähköpostia töissä, mukana asiakkaan edustajia ja talon sisältäkin yksikön johtajaa myöden. Olen nopea kirjoittamaan kymmensormijärjestelmällä ja tottunut sähköpostien kirjoittaja. Siinä kirjoitin näppis savuten, allekirjoitin ja painoin lähetä ( katsoin näyttöä vain puolisilmällä ).... sitten *klups*, mitäs he***ttiä oikein kirjoitin nimekseni... ja juu, siellä se komeili: terveisin Lorso. Kivasti kun on oikean käden sormet on näppäimen verran vinossa niin Kirsistä tulee pervo Lorso. Kyllä tuota on tapahtunut jälkeenpäinkin mutta onneksi olen oikolukenut viestejä ennen lähetystä. Lorso elää kyllä vahvasti edelleen vanhojen työkavereiden jutuissa 😅

Mulle vinkattiin tuosta Lorsosta ja nyt on toimistopäivä pelastettu, KIITOS!!!!!

Aloittaja trolli se jaksaa nostattaa omaa trollaustaan joka viikko esille. Blääh mitä taliaivoisuutta.

Tämä lipsautus ei sattunut minulle, mutta olin todistamassa sitä. Olin vuokrannut eräältä tytöltä kesäksi asunnon toiselta paikkakunnalta. Kesän jälkeen olin hakemassa viimeisiä tavaroitani tytön luota. Kyselin niitä näitä ja viikonlopun suunnitelmia. Tyttö vastasi, että ovat aikeissa juhlia synttäreitä ihan PERSEpiirissä.. Vähän aikaa olin hiljaa, mutta seivasin tilanteen esittämällä ihan kun mitään outoa ei olisi tapahtunut. Tyttöparka varmaan tarkoitti perhettään...

Mä en ymmärrä mitä mulle tapahtuu kännissä, rupean puhumaan ihan lämpimikseni. Kerran yksi ulkomaalainen mies rupesi juttelemaan ja kyseli olenko ikinä ollut euroopan ulkopuolella. Vastasin jostain syystä kyllä, ja seuraavan puolituntisen sainkin selittää yksityiskohtaisesti suurta seikkailuani etelä-amerikassa.. Miksi ihmeessä??? 

Olen Subwaylla töissä, siinä tulee jonkun verran puhuttua kun asiakasta palvellaan niin pitkä aika. Muutamia tilanteita tuli mieleen tässä ketjulle naureskellessa:

-Kysyin asiakkaalta kaksi kertaa leivän teon aikana, että "kuittia?" Ekan kerran kun piti kysyä kumpaa juustoa tahtoo ja toisen kerran kastikkeiden kohdalla kun piti kysyä kastikkeita. Asiakas katto ku hullua

-Välillä kun heitän leivän paahtoon käytän sen ajan hyödyksi viemällä tiskejä etutiskiltä takahuoneeseen tms. että liike näyttäis siistimmältä. Välillä kun palaan takaa jatkamaan asiakkaan leipää huikkaan heille iloisesti "MOI! :) Eikun mähän teen sulle jo leipää, ei mitään"

-Olin just päässyt töistä, pitkä väsyttävä vuoro. Menin sitten suoraan kauppaan, katselin puoliunessa kun myyjä piippaili tuotteitani. Kun hän sanoi summan, mun silmät kirkastui, hymy nousi korviin ja kysyin tekopirteästi myyjältä: "kuittia?" Repesin aivan järkyttävään nauruun ja aloin selittämään että just pääsin töistä, sori, ja joo minä tarvitsen itse sitä kuittia itse asiassa